Karpaloita on suolta tänä vuonna löytynyt paljon. Kävin jo aiemmin tutkimassa niiden tilannetta. Silloin oli lämmintä ja suokin vielä kuiva, mutta nyt oli tilanne toinen. Jalka painui syvälle rahkasammalmattoon ja saapas juuttui märkään turpeeseen. Sormet olivat kohmeessa kun kaivoin marjoja kylmästä sammaleesta. Mutta sellaista karpaloiden poiminta on.
Suolla on liikkunut muitakin, reunalla on hirven jätöksiä ja suolla jonkun pienemmän eläimen. Kaipa jokaisen oikeuksiin kuuluu myös kakkiminen toisen suolle. Yhdet jäljet johtavat keskelle suota, sinne kukaan ihminen tuskin on suunnistanut. Hirven jälkiä nämä eivät ole, ehkä karhun.
Olen jo keittänyt ensimmäiset karpalomehut. Karpalossa on paljon C-vitamiinia ja karpalomehu ja karpalovalmisteet vähentävät toistuvista virtsatietulehduksista kärsivien oireilua.
Annoin rasiallisen marjoja lahjaksi puolukoiden poimintakaverille, jolle en uskalla edes ehdottaa suolle lähtemistä.
En minäkään ihan mihin vaan uskalla astua, en esimerkiksi tälläisiin märkiin paikkoihin, joissa avovettä on näkyvissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti