Emännänkaappi pääsi paikalleen

Kohta puoli vuotta emännänkaappi on odotellut pääsyä paikalleen. Alusta lähtien minulle oli selvää, mihin sen tuvassa sijoittaisin: ulko-oven viereen. Ensin piti kuitenkin saada lattia maalattua. Emännänkaappi painaa niin paljon, ettei sitä turhia kertoja liikutella.

Saatuaan kuistin talvityöt tehtyä, remppamies teki sisähommia, laittoi listoja paikoileen ja maalasi osan lattiaa. Alunperin olin jo päättänyt, että lattia maalataan osissa niin, että pääsen sisälle kesken maalauksenkin. Valittu  maali on liuotinohenteista ja sen kuivumisaika pitkä. Koska remppamies oli sopinut jo seuraavasta työstä, loput tuvan lattiasta jä minulle maalattavaksi.

Oranssin leivinuunin lisäksi myös lattian viimeisin väri oli karmea. Kutsuin väriä vauvankakaksi. Tuvasta puretun kaapin kohdalla näkyy alkuperäinen harmaa väri ja harmaaksi lattia taas muttuu.

Viimeinen siivu, kuusi lauttaa minun on vielä hiottava, pohjamaalattava ja maalattava toiseen kertaan.

Mutta se alue, johon emännänkaappi pääsi on jo maalatu kahteen kertaan.

Juhlistin tapausta kevää toisilla kukilla, helmililjoilla, joita myös ehdottomasti pitää saada pihalle, Pidän mökin lämpötilaa niin alhaisena, että näiden pitäisi säilyä pitkään kukassa sisätiloissakin. Purkki on Arabiaa. Tuskin se on tuoreille hedelmille tarkoitettu, ehkä kuivatetuille. Teen tästä herkkupurkin, jonne kätken karkit ja muut piilotettavat makupalat.

Toiset helmililjat jäivät kotiin.

Matonhakumatka

Käväisin päiväseltään bussilla Helsingissä. Kampaajani loma loppui ja minulla oli kiire saada villiksi räjähtänyt hiuspehkoni siistittyä.  Muutama tunti jäi muuhunkin aktiviteettiin ja kävin ostamassa

uuden maton saunaan. Granitista ostettu musta pikkumatto päätyi sieltä eteiseen ja tilalle siis piti saada uusi. Tämä uusi juuttimatto tuleekin sopimaan paremmin saunan takkahuoneeseen, koska sen pohja on suojattu muovilla.

Yksi syy, miksi ryhdyin bloggaajaksi oli haluni oppia valokuvaamaan. Ostin vuoden alussa pienen järjestelmäkameran. Mutta kun ihmisessä on hyvin paljon samaa kuin Hercule Poirot'ssa tai Andrian Monkissa eli kaiken pitää olla suorassa ja symmetriassa, ei siitä synny mielenkiintoisia kuvia. Ensimmäisen kuvan matosta otin suoraan edestä. Matto näytti ihmeelliseltä levenevältä möykyltä. Tämä vaikuttaa enemmän matolta.

Kotimatka kulki Tigerin liikkeen ohi ja piipahdin siihen. Kaikkea sitä keksitään: pitsiteippi! Emännänkaapin hyllynreuna tuli maalattua huolimattomasti ja tässä pelastus.

Helsingin keskusta vilisi turisteja, aasialaisia pääasiassa. En ärsyynny, vaikka turistit tukkivat kadut ihmetellessään ja kuvatessaan kaupunkia, mutta liikenneraivo saa minut valtaansa kun aikuiset suomalaiset pyöräilevät jalkakäytävillä. Onko se sääntö poistunut, että vain alle 12-vuotiaat saavat sitä tehdä?

Emännänkaappi valmistui juhannukseksi

Hain taidetarvikeliikkeestä öljyvärejä ja uuden siveltimen ja parina kesäyönä tein kaapin oviin ruusuja. Renessanssivihreää ja karmiininpunaista. Näin syksyllä aloittamani emännänkaapin kunnostus on valmis. Käsityksen siitä, mistä kunnostus lähti liikkeelle, saa täältä harrastuksia.

.

Leikkasin juhannusruususta kuolleita oksia, mutta se piti lopettaa, etten häiritsisi pensaaseen tehdyn pesän nälkäisä linnunpoikasia.

Maljakko on peräisin lapsuudenkodistani.

Yli 80-vuotias mies, jolta kaapin ostin, oli tyytyväinen nähdessään kuvan lopputuloksesta. Kaappi on hänen lapsuudenkodistaa Loviisasta. Se on paikallisen puusepän tekemä ja sen paikka on ollut saunakamarissa. Vielä olisi kuulemma isompi kaappi, joka on ollut heillä tuvassa, mutta ihan pian en ryhdy kaapin kunnostamiseen.

Emännänkaappi sai maalia pintaansa, mutta valmis se ei ole

Ensimmäinen, vaalean keltainen väri oli virheinvestointi. Maalasin laatikot loisteputkin valaistussa tilassa ja ne näyttivät ihan hyviltä. Kun vein ne mökin sinisävyiseen ympäristöön, väri näytti melkein vaaleanoranssilta. Uudelleen maalikauppaan, hiomista ja kittaamista ja maalaamista. Tämän värin nimi on kalkki. Muualla se näyttää harmahtavalta, mökissäni lämpimältä vaalealta.

Kokonaan vaalea kaappi näytti tylsältä. Muistin, että minulla oli vanhaa ruskeaa maalia, jolla olin maalannut leivinuunin alaosan tummanvihreän maalin peittoon. Nuppien on tarkoitus näyttää sltä, 

kuin ne olisivat maalaamatonta puuta.

En ole tyytyväinen maalaustulokseen. Se olisi ollut parempi, jos olisin irrottanut kaapin ovat ja saanut nupit irti. Mutta pitäähän käsityön jälki näkyä ja se, että kyseessä on puu eikä laminaatti.

Mutta ovien kukkakoristemaalaukset vielä puutuvat. Tein jo yhdet versiot yläkaappeihin. Onneksi tein ne temperaväreillä. Olin ottanut liian kirkkaita värejä mukaan eikä tulos muutenkaan ollut hyvä. Onneksi ne - kolmen tunnin työn tulos - oli helppo poistaa. Nyt pitää löytää uudet värit ja ehkä uusi mallikin. 

Olisihan vieressä esimerkkinä äidin kapioarkku, mutta sen tasoiseen taiteeseen en pysty. Tuvan verhoissa on jugentyylisiä yksinkertaisia ruusuja ja ne voisivat olla lähtökohta kaappien kuvioille.

Mikä emännänkaapin väriksi

Uusi Arvotakka hehkuttaa, että sininen on trendiväri ja lehti on täynnä sinistä sisustusta. Juuri kun minun sininen kauteni on päättynyt. Pitää nyt kuitenkin hakea varastosta vanha sininen pinnatuoli, joka minun joskus piti maalata ja katsoa sopiiko se tupaan.

Emännänkaappi on nyt tuvassa. Pohjamaalattuna ja hiottuna melkein lopullisella paikallaan. Ja nyt pitäisi sen tuleva väri päättää. Vihreää siitä ei tule, vaikka se sen alkuperäinen väri onkin. Tuvan sinisyyden vuoksi siitä tulee vaalea, mutta valkoisenkin sävyjä on nykyään mielettömästi.

Samassa Avotakassa kirjoitetaan 50-luvun tyylistä: Poimi väreiksi vaaleita, murrettuja sävyjä. 1950-luvulla suosittiin aavistuksen kermaisia värejä, kuten pehmeitä vihreitä, vaaleankeltaista, harmaata, sinisen eri sävyjä ja marjapuuronpunaista.

Pitkään olin katsellut vanhoja keittiökelloja sillä silmällä, että sellainen kyllä tupaankin kuuluisi. Nyt minulla on kello ja oikeastaan se taitaa olla juuri sen värinen, joka kaappiinkin sopisi.

Harrastuksista

Helsingin Sanomissa oli haastateltu eläkkeelle jäänyttä Krp:n entistä päällikköä. Tämä kertoi tulevaisuuden tavoitteidensa olevan kuntoilu, mummonmökin arboretum ja vanhojen kalusteiden kunnostus. Pitkästä aikaa minulla on jotain yhteistä poliisin kanssa. Eräässä vaiheessa työelämää yhteistä oli paljonkin.

Kuntoilussa minun lajini ei ole golf, vaan pallolaji, jossa pyritään osumaan lentävään palloon.

Talven työmaaksi hankin vanhan keittiökaapin, jota paikallinen tuttava oli kaupitellut kauan. Vasta kun hän piirsi ilmaan, että täällä kaapit ja tässä laatikoita, ymmärsin, mistä hienoudesta oli kysymys. Kävin toki kaappia katsomassa ennen kauppoja. Kaappi on ollut ulkovarastossa ja sitä on ilmeisesti käytetty työkalujen säilytykseen.

Tästä on lähdetty liikkeelle. Osittain päällimmäinen maali lähti iloisesti taltalla. Mutta sitkeitäkin kohtia on tullut vastaan. Ja vihreän maalin lisäksi on löytynyt sinisiä ja ruskeita kerrostumia.

Huhtikuun alkupuolella on päästy tähän. Kaksi vihreää maalikerrosta olivat todella sitkeitä, niihin ei tehonnut maalinpoistoaine eikä hiomapaperi. Raapien ja milli kerrallaan kitkuttaen maaleista lähti sen verran, että seuraavaksi kitataan ja pohjamaalataan.