Värikäs pääsiäinen

Kun pääsiäinen on myöhäisenä ajankohtana ja kun kevät on aikainen, löytyy kukkia runsaasti pihalta ja sisältä. Mökin portaille kokosin niitä vanhaan ämpäriin. 

Luonto nauraa minulle, kun viimeisimmät sisällä kasvattamani krookukset kukkivat vasta nyt tässä. Pihalla osa niistä alkaa jo kuihtua. Krookusten ja ostettujen narsissien lisäksi ämpärissä on kaupasta aiemmin ostettuja skilloja, joiden kukinta on melkein ohi. Ja perhonen täydentämässä keltaisuutta.

 

Pihalla skillat aloittivat juuri kukinnan.

En ennen ole itse kasvattanut kirjopikarililjoja, vaan olen ostanut niitä valmiina. Kasvatus onnistui ja tässä olen ollut nopeampi kuin luonto. Maahan istuttamistani sipuleista on noussut vasta teräviä kärkiä. Näin kuvan Ahvenanmaalta, jossa kirjopikarililjoja on kokonainen niitty. Sellaisen minäkin haluaisin, mutta, vaikka nämäkin istutan maahan, taitaa niitty jäädä haaveeksi.

Krookukset ovat taas vallanneet osan pihasta.

Lumikellot toisen.

Muita koristeita kukkien lisäsi ei tähän pääsiäiseen tarvitakaan.

Pääsiäistunnelman tuojat

 Pikkuiset tiput tuovat pääsiäistunnelmaa mökkiin. Ne istuvat oksalla ulko-ovella. Ulkonakin kuuluu jo lintujen laulua. Keltainen on pääsiäisen väri, samoin vihreä. 

Pääsiäiskukkani ovat tänä vuonna kuitenkin valkoisia. Perunanarsisseja.

Lankaköynnös on selvinnyt talvesta vihreänä leivinuunin päällä ja kasvaa kovaa vauhtia.

Kuistilla on valkoisia helmililjoja. Narsissien tavoin niiden pitäisi kestää siellä, jos taas tulee yöpakkasia. Torstaina paistoi aurinko pitkästä aikaa. Ja sää on ollut suojainen, lumet ovat alkaneet sulaa.

Lehtikuusen oksa vihertyi nopeasti.

Vanha valokuva kahdesta lapsesta on löytynyt mökiltä.

Munat kuuluvat pääsiäiseen.

Aurinkoa pääsiäisenä

 Aurinkoa on riittänyt pääsiäisen aikaan. Jopa pitkänäperjantaina. Silloin mieleeni palaa Oiva Paloheimon runo Kirkkotiellä: ... Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen...Tätä runoa yksi tyttö lausui joka vuosi lapsuuden kotikirkossa. Tänä vuonna pitkänäperjantaina kevät alkoi todella, aurinko paistoi ja lämpötila nousi yli 10 asteen. Pääsiäinen sattui sopivaan aikaan, monesti silloin on todella ollut kylmää ja pilvistä.

Pajunkissoja en poimi, vaan jätän ne tuottamaan ruokaa pörriäisille.

Pääsiäisenkeltaiset tulppaanit paistattelevat päivää kuistin ikkunalla. 

Sisällä on perunanarsissi pääsiäistä juhlistamassa.

Löysin kotoa vanhan postikortin. Hauskaa ja aurinkoista Pääsiäistä.

Omia ja ostettuja

 Mietin, ehtivätkö omat narsissit avautua pääsiäiseksi ja varmuuden vuoksi ostin hiukan valmiitakin kukkia. Sijoitin narsissit kuistille kun ilmat ovat lämpenemässä. Moneen päivään ei ole satanut luntakaan. Perunanarsissi saa siellä tuoksua. Pieni jouluruusukin pääsi kuistin ikkunalle. Se on selvinnyt hyvin talvesta ja pääsee myöhemmin kukkapenkkiin.

 

Pääsiäisen kunniaksi ostin hiukan keltaisiakin kukkia.

Ja itse kasvattamani orkideanarsissi Thalia avasi sekin nuppujaan juuri sopivasti pyhiksi.

Ja mikä parasta, pihan lumikellotkin alkoivat jo kukkia. Poistin toisenkin, uusimman lumikerroksen niiden päältä. Lisää kukkia on vielä paksun lumikerroksen alla. Polun varren narsissit on myös vapautettu lumesta ja harmikseni huomasin sen alta paljastuvan myös multakasoja, myyriä on ollut liikkeellä.

Talon Aune-tytär on vuonna 1947 saanut Mikkelistä  kortin. Narsissit siinäkin kukkivat.

Pääsiäisen värit

 Pääsiäinen osuu vuodenaikaan, jolloin yleensä on aika harmaata. Lumi alkaa sulaa ja se on likaista ja roskaista. Tiet ovat kuraisia sulamisen tai sateen vuoksi. Alkaa kumisaapaskausi. Mökilleni väriä tuovat krookukset, jotka puhkesivat kukkaan juuri sopivasti juhlapyhiksi. Toivottavasti kukaan ei vaan syö niitä, niin herkullisia ne ovat. Isoista sipuleista tuli komeita kukkia.

Kirkollisissa toimituksissa violetti on paastonajan väri. Pääsiäisenä se vaihtuu valkoiseksi, joka on ilon ja juhlan väri.

Keltainen väri kuuluu itsestään selvästi pääsiäiseen. Samoin kuin värikkäät munat, jotka ovat uuden elämän symboleita.

Vihreääkin löytyy. Jotain keväällä täytyy kasvattaa. Muistin nopeasti kasvavan rairuohon. Tämän vuoden ensimmäinen ruohonleikkuukin on jo tehty. Vihreä on toivon ja kasvun väri.

Pääsiäisen aikaan

Niin kuin monesti ennenkin, sää muuttui epävakaaksi kun Pääsiäinen lähestyi. Lämpimät päivät loppuivat ja yöllä alkoi taas olla pakkasta. Aamuisin piha oli useampana päivänä valkoinen joko sataneesta lumesta tai huurteesta. Aurinko kuitenkin sulatti nopeasti lumet. Perhosia ja sisiliskoja ei eää näy, mutta pihalla raikui pikkulintujen konsertti. Pikkunarsissit avautuivat sopivasti tuomaan keväistä väriä.

 Peppi on on idolini.

Pääsiäispupu odotti kun tulin mökkitielle omalta mäeltäni. Pupuparan väri noudattaa entisiä aikoja kun tähän aikaa vielä oli lunta maassa. Suojaväriksi valkoinen Pääsiäisenä sitten taas kävi, kun lumipyry alkoi.

Rairuohoa en ole kylvänyt, tänä vuonna vihreyttä tuo lehtikuusen oksa. Haluaisin lehtikuusen pihalleni, mutta vielä en ole keksinyt, mistä sellaisen voisin hankkia.

Pajunoksat ovat pensaasta, joka oli jo kaadettu. En ryöstänyt pörriäisten ruokaa.

Sisällä on pullossa muutama helmililjan kukinto.

Oikeastaan on ihan hyvä, että välillä sataa, lunta räntää tai vettä. Routa sulaa ja on aika rauhoittua ja levätä.  Piha- ja muut työt kyllä odottavat. 

Pääsiäisenä

Pääsiäisen aika kului enimmäkseen ulkoilmassa pihatöissä upeaa kevään etenemistä ihaillen. Otin sentään esiin munakupit ja keräsin niihin ja pieniin maljakoihin kukkia, en munia.

Pihalle nousseet krookukset ihmetyttivät ja ihastuttivat tänäkin keväänä. Pihalla on alueita, joille en uskalla mennä, koska krookuksia on joka puolella. Jätän niiden alueen myös haravoimatta. Toki yksittäisiä kukkia löytää laajalta alueelta yllättävistä paikoista.

Myös perhoset pitävät krookuksista.

Tämä onkin ollut oikea perhoskevät. Sitruunaperhosten lisäksi olen nähnyt kaaliperhosia ja suruvaippoja.