Muistojen murusia

  Kun tyhjensin mummon aitan lahonnutta lattiaa, löytyi sen alta iso määrä posliini- ja lasiastioiden sirpaleita. Niiden tarkoitus oli kai estää rottien pääsy aittaan. Otin sirpaleet talteen ja laitoin ne muovilaatikkoon vierastalon taakse, puhdistumaan katolta tulevassa vedessä. Kulkiessani laatikon ohi aloin penkoa sitä ajatellen, että sirpaleista löytyisi yhteensopivia palasia ja löytyihän niitä. Pimenevinä iltoina ryhdyin puhdetöinä kokoamaan palasia. Aloin etsiä ohjeita astioiden korjaamiseen ja törmäsin kintsugiin, kultaiseen korjaukseen. Hieno ajatus, että korjaamalla esineestä tulee arvokkaampi. Samoin särkyneestä ihmisestä saa korjaamalla hienomman. Katsoin kiehtovan videon, jossa mestarin kädet tekevät korjauksen juuri niin kuin se pitäisi tehdä. Löytyi myös juttuja, jotka aloitettiin rikkomalla astia korjausta varten! Lopulta valitsin erikeeperin ja kultamaalin.  

Tein korjatuista astioista näyttelyn toiseen aittaan. Kaikki posliiniastiat ovat Arabian tuotantoa. Helpoimmaksi kuvittelin kultareunaisen kahvikupin, josta puuttui korva, mutta korjausmassa olikin niin pehmeää, ettei korva oikein pysynyt muodossaan.

 Naapurinemännän 85-vuotispäivillä tuli mökkini taas puheeksi niin kuin aina kun kyläläisiä on koolla. Perheen pojan syöksyminen traktorilla rinnettä alas muistetaan. Paikalla oli eläkkeellä oleva pappi, joka kertoi, että pojan ruumista oli vanhan tavan mukaan säilytetty kaksi viikkoa aitassa. Ilmeisesti juuri tässä aitassa. Hänelle, silloiselle pikkupojalle, tämä oli ollut ensimmäinen ruumis, jonka hän oli nähnyt ja ilmeisesti järkyttävä kokemus. 

Haastavin oli Rypäle-maitokannu, josta puuttui koko pohja. Kulhon malli on AF, se lukee pohjassa. Kesäkukka-kahvikuppi oli useampana palasena.

Kahvikupin alusen nimeä en ole löytänyt. Samanlainen kuppipari oli kesällä Arabian näyttelyssä. Kokeilin tässä aitoa lehtikultaa, mutta se ei tarttunut hyvin ilman oikeaa kiinnitysainetta.

Lasiesineiden palaset vain liimasin yhteen.

Ei tämä puhdetyöni kovin hyödyllistä ollut, mutta minusta on hauska ajatella, että astiat ovat olleet sen perheen käytössä, joka mökkini rakensi. Ja ajatella heidän, vanhempien ja useamman lapsen elämää pikkuisessa mökissä, ilman sähköä, vaikean tien päässä. Kertomuksia muiden puhdetöistä ja myös esikasvatuksesta löytyy alla olevista linkeistä. Kyseessä on Suuntana omavaraisuus-ryhmän kirjoitus.

Tsajut 

Puutarhahetki 

Harmaa torppa 

Jovela 

Sarin puutarhat 

Ku ite tekes 

Metsäläisten elämää 

Urban farming kaupunkiviljely 

Kohti laadukkaampaa elämää 

Caramellia 

Korkeala 

Rakkautta ja maan antimia 

Riippumattomammaksi 

Airot ulapalla 

Villa Kotiranta 

Pienenpieni farmi

Rouva Yrttinen

Ostoksia kaupungista

Ei tullut tästä vuodesta älä osta mitään-vuotta. Kaupungissa ollessa hankin kaikenlaista
tarviketta kuten pellavarivettä ja työhousut. Mutta myös niin kutsuttua kaunista turhuutta. Jo vuoden alkupäivinä kävelyllä kaupungilla poikkesin antiikki-secondhand-liikkeeseen, jossa on valtavasti tavaraa. Paljon  jäi ostamatta, mutta tämä purnukka lähti mukaan. Se on samaa Arabian sarjaa kuin sokeripurkki, jonka ostin Tampereelta. Pohjassa vuosien 1928-1932 AAA- leima. Suolapurkki ei ole ihan kunnossa, mutta siitä tuleekin ruokailuvälineiden kuivausastia. Nyt siinä on tilapäisesti yksi hyasinteista, jotka ovat säilyneet hyvin mökin viileydessä.

Taustalla oleva pienempi tarjoilualusta on viime syksyn kirpparilöytö. Löytö siksi, että hinnoittelija ei varmaankaan ollut tunnistanut takana olevaa himmeään Arabien vuosien 1900-1920 leimaa.

Kukkia ostin tietysti. Joulukukkia saa tammikuussa todella edullisesti. Tätä runsasnuppuista jouluruusulajiketta Verboom Beaty minulla ei ennestään olekaan. Niin lämmintä on, että sitä voi pitää kuistilla. Kukkapenkin jouluruusuista joku olikin jo käynyt katkomassa nuppuja. Kun kaikki lumi on sulanut pois, ei niiden suojana ole mitään. Havujen sijaan laitoin verkkoa kukkapenkin päälle. Jouluruusut ovat myrkyllisiä ja jatkossa aion etsiä lisää kasveja, joista ainakin osa on myrkyllinen.

Pimeiden päivien piristykseksi ostin myös hempeän värisen tulilatvan. Sen alla on joululahjaksi saamani uusi liina.

Löytöretkellä varastossa

Ulkorakennusten siivouksessa ja kunnostamisessa riittää työtä. Talvella järjestelin puuvajaa ja seuraava kohde on samassa rakennuksessa oleva iso avoin varasto. Kiinteistöveropaperissa sitä kutsutaan autotalliksi. Tietä sinne ei vuosikausiin ole ollut ja nyt sen edessä kasvaa paljon parimetrisiä kuusia. Olen vasta nyt päässyt tutkimaan varastoa, niin täynnä se on ollut. Peräkärryllinen tavaraa lähti taas jäteasemalle ja se helpotti tilannetta. Olen nähnyt, että varaston uumenissa on rottinkinen kukkapöytä ja nyt pääsin siihen käsiksi. Ja pelastin sen muualle käyttöön.

Pöydän päällykseksi oli naulattu liian iso lastulevy. Ehkä lasi, joka pöytään kuuluu, oli mennyt rikki ja korvattu siksi levyllä. Puolikas lasilevystä varastosta löytyi. Pitää käydä lasiliikkeesä tilaamassa toinen samanlainen. Sijoitan pöydän kesäksi vierastalon parvekkeelle. Sen päältä jänikset eivät pääse verottamaan kesäkukkia.

Saatuani kukkapöydän pois, pääsin käsiksi sen takana olevaan todella vanhaan tiskipöytään. Pelonsekaisen tuntein avasin yhden oven. Kaapissa oli vanhoja naulalaatikoita, joissa sekalainen kokoelma ruosteisia nauloja ja muuta romua. Muita ovia en saanut auki, mutta näin, että toisen oven takana oli hyllyllä astioita. Iso pino Arabian lautasia, joista suurin osa ehjiä. Matalia ja syviä Arabian Siniraita-lautasia, kumpiakin oli kuusi. Muitaki lautasia siellä oli, mutta ne ovat uudempia, eivätkä ne ole suomalaisia

Tiskipöydän takana näyttäisi olevan höyläpenkki kyljellään. Sen haluasin kaivaa esiin. On "autotallissa" autokin. Sekä polkuauto että pieni kolmipyöräinen vaativat kyllä hiukan huoltoa ennekuin niillä uskaltaa lähteä laskemaan jyrkkää mäkeäni.

Vanhat suksetkin vaativat ainakin pesun ennen käyttöä.

Ovi- ja levypinossa näyttäisi olevan ovi, joka ilmeisesti on joku mökin sisäovista. Joskus haluaisin tutkia sen, kunnostaa ja laittaa paikoilleen.

On varastossa paljon muutakin, esim. vanhoja ikkunoita ja kaksi 25 kilon säkkiä dolomiittikalkkia. Sitä jo levittelinkin pihalle. Nyt sain varastoon raivattua sen verran tilaa, että voin tehdä siitä maalausverstaan. Kunhan takatalvesta ensin päästään.

Upea kevätaurinko

Nyt sää on pari päivää ollut sellainen kuin sen pitääkin olla: yöllä pakkasta, päivällä aurinkoa pilvettömältä taivaalta. On jo aika vetää verhot pois ikkunan edestä ja siirtää pelargoniat ikkunalle. En leikellyt tuvan kukkien varsia paljoa koska ne näyttävät lähtevän kasvuun muutenkin. Pelargoniani saavat kasvaa vapaasti isoiksi.

Aamupäivällä aurinko paistaa leivinuunin kylkeen ja toivottavasti lämmittää sitä. Muurari taisi olla oikeassa kun kehoitti purkamaan sen, koska se hänen mielestään olisi iso jäähdyttävä kivikasa. No, ei sitä purettu eikä pureta. Muurin kyljelle laitoin kauniita tulitikkurasioita.

Iltapäivällä aurinko osuu kamarissa pönttöuunin sytytysjakkaraan ja nurkassa olevaan öljylamppuun. Uunien ja hellan sytytyksessä jakkara on kätevä, ei tarvitse kyykistellä. Tämä jakkara on kyllä hiukan liian korkea, mutta toimii kuitenkin.

Myöhemmin iltapäivän aurinko osui kuistin teehetkeen. Kaurakeksit tein improvisoiden aineista, joita löytyi. Arabian Ali-astiat luulin hukanneeni muutossa, mutta olinkin laittanut ne yllättävään paikaan ja unohtanut kätköni. Vuoden niitä etsin, kunnes vahingossa löysin.

Joulu on jo lähellä

Olen jo pidemmän aikaa laskenut päiviä jouluun. En niinkään odota joulua, vaan pimenemisen loppumista. Maalla, pilvisenä päivänä, oli todella mustaa. Lumi oli melkein sulanut ja kylätiestä oli tullut jäinen. Liikuin taskulampun kanssa, vaihdoin tien puolta sen mukaan, missä jotenkin pystyi kulkemaan. Omassa mäessäni jo lensin selälleni. Nyt lumi on tuonut valoisuutta ja joulutunnelmaa. Tunnelmaa lisäsi myös se, että kukkakauppoihin oli tullut perinteisiä joulukukkia, matalia tulppaaneja, joissa on sipulit. Näiden väri on se juuri oikea joulunpunainen.

Perinteinen risukori on löytynyt mökiltä. Näitä muistan lapsuudessani olleen juuri tulppaanien
koreina.

,

Vieressä on Arabian Kauris-kulho, jonka hiljakkoin sain täydentämään astiastoa. Punaista siis alkaa tulla mökkiin, kun joulu lähestyy. Ovikello sai punaisen nauhan. 

Tuvassa on pimeää, vanha puinen tähti ei jaksa paljoa valaista.

Tontut voivat kurkkia ikkunasta, mutta paljoa hämäryydessä ei ole nähtävää.

Tuomisia Turun puolesta

Itsenäisyyspäivän vietto tapahtui taas perinteisesti, lapsuuden maisemissa ja Turussa, johon liittyy paljon muistoja. Havukranssit olivat taas matkan pääsyy. Illalla kiertelin kaupungilla ja tutkin monen osto-myyntiliikkeen ikkunoita. Monesti olen onnekseni ollut Turussa liikkeellä illalla tai pyhäpäivänä,  kun liikkeet ovat kiinni, mutta nyt olikin lähtöpäivä arkena ja kävin hakemassa Arabian vanhan mukin, jonka oli illalla huomannut antiikkiliikkeen ikkunassa.

 

Onhan minulla jo sinivalkoista Arabiaa, mutta kun muki puuttui. Tässä on piippuleima ja sitä on siis valmistettu 1932-1949. Hauska kuvitella, miten moni lapsi tästä on maitonsa juonut. Olen olettanut, että antiikkiliikkeiden hinnat ovat muualla halvempia kuin Helsingissä ja kun näin, mitä tästä mukista on joskua pyydetty, niin totta se on.

Kotimatkalla poikkeaminen Kasvihuoneilmiöön, niin kuin aina. Etsin hyllynkannakkeita ja löysinkin sopivat nopeasti. Olen suunnitellut kukkalautaa eteisen eteläpäätyyn kukkapöydän tilalle. Niin saan kukat ylemmäs ja paremmin valoon. Ja nikkarointipuuhaa talven pakkasten ajaksi.

Samasta paikasta löytyi hauskoja lautasliinoja. Olen valmistautunut, jos karhu sattuu tulemaan mökille. Toiset lautasliinat muistuttavat, että kohta Juhannukseen on vain puoli vuotta aikaa.

Siskoni on taas kutonut lapasia ja pyysin häneltä pari paria joululajaksi ystäville. Kotona avasin saamanin pussin ja lapasia olikin enemmän. Ainakin minun sormeni pysyvät parhaiten lämpiminä lapasissa.

Matkan pääasia eli havukranssi on nyt ikkunassa, ulkopuolella. Kaksipuolinen kranssi onnistui sen verran hyvin, ettei vikoja tarvitse korjata punaisella nauhalla niin  kuin joskus.