Uusi seinä

Kuistin väliseinänä toiminut sermi ei sitten ollutkaan hyvä ratkaisu. Se oli aika hutera ja lisäksi se vei paljon tilaa. Yhtenä päivänä katselin kuistia ja keksin, että ikkunoiden väliin voisi sittenkin tehdä seinän, mitä minulle alunperin oli ehdotettu. Sitten alkoi tapahtua. Mittojen kanssa rakennustarvikeliikkeeseen. Siellä oli rauhallista ja pojat ehtivät sahata koolingit ja vanerin mittojen mukaan. Ne mahtuivat juuri ja juuri autoon. Seinän pystytyksessä alkoivat sitten ongelmat. Mökin vanha hirsiseinä on vino ja yllättäen myös kuistin lattia on vino, se viettää ulospäin ja näin kuulemma tehdään, jotta lattialle joutuva vesi virtaisi ulospäin, ei mökkiä kohti. Saatiin seinä kuitenkin paikalleen eikä pienet kauneusvirheet haittaa.

Suunnittelin aukkoon  ovea ja liukuovea, mutta sitten löysin varastoistani vanhan lakanan ja laitoin sen verhoksi. Joku on kutonut sen kapeilla kangaspuilla, lakana on tehty kahdesta osasta, keskellä on sauma. Lanka on varmasti tehty omalla pellolla kasvaneesta pellavasta, sen laatu ja väri vaihtelee. Alhaalla on virkattu pitsi. Peili siirtyi tälle puolelle. Jospa nyt vilkaisisin, missä kunnossa lähden mökiltä, onko naamassa multaa tai hiuksissa oksia.

Maaliksi löytyi samaa paneelimaalia, jolla kuistin muutkin seinät on maalattu. Enin työ meni valmisteluihin, olin kitannnut ruuvien paikkoja tasotteella, joka olikin tosi kovaa  kamaa. Se ei tasoittunut hiomapaperilla, vaan jouduin raaputtamaan sitä puukolla. 

Ulkona sinilijat ja narsissit kukkivat Ruotsin väreisssä, sisälle toin sinivalkoista. Seinän toisenkin puolen maalasin, mutta muuten se ei vielä ole valmis.

Kuistin ulkopuolelle laitoin sisällä kukkineet tulppaanit. Ulkona tulppaanit eivät vielä kuki.

Kevätkukat

Kovimmat pakkaset ovat toivottavasti nyt ohi, päivisin on jo plusasteita ja kevätpäiväntasauksesta lähtien tuntuu kevät saaneen yliotteen talvesta. Kuulin jo mustarastaan laulavan. Ja uskalsin jo laittaa kuistille kevätkukkia.

Jaloleinikki (Ranunculus asiaticus) on uusi tuttavuus, mutta näyttää olevan kestävä ja kaunis se on tietysti.

Kirjopikarililjat ovat upeita. Istutin niitä syksyllä myös pihalle, mutta ennakkona ostin niitä. Pihalle nämäkin myöhemmin päätyvät. Ulkona maisema on vielä luminen ja pihan kukkien päällä on paksu kerros lunta. Tämä on vaikeaa aikaa, kun suurimman osan elämästäni olen asunut Etelä-Suomessa. Lapsuuden seuduilla varhaisperunoita istutettiin jo jokin aikaa sitten.

Pikkunarsissit lisäävä väriä kuistille.

Upea kevätaurinko

Nyt sää on pari päivää ollut sellainen kuin sen pitääkin olla: yöllä pakkasta, päivällä aurinkoa pilvettömältä taivaalta. On jo aika vetää verhot pois ikkunan edestä ja siirtää pelargoniat ikkunalle. En leikellyt tuvan kukkien varsia paljoa koska ne näyttävät lähtevän kasvuun muutenkin. Pelargoniani saavat kasvaa vapaasti isoiksi.

Aamupäivällä aurinko paistaa leivinuunin kylkeen ja toivottavasti lämmittää sitä. Muurari taisi olla oikeassa kun kehoitti purkamaan sen, koska se hänen mielestään olisi iso jäähdyttävä kivikasa. No, ei sitä purettu eikä pureta. Muurin kyljelle laitoin kauniita tulitikkurasioita.

Iltapäivällä aurinko osuu kamarissa pönttöuunin sytytysjakkaraan ja nurkassa olevaan öljylamppuun. Uunien ja hellan sytytyksessä jakkara on kätevä, ei tarvitse kyykistellä. Tämä jakkara on kyllä hiukan liian korkea, mutta toimii kuitenkin.

Myöhemmin iltapäivän aurinko osui kuistin teehetkeen. Kaurakeksit tein improvisoiden aineista, joita löytyi. Arabian Ali-astiat luulin hukanneeni muutossa, mutta olinkin laittanut ne yllättävään paikaan ja unohtanut kätköni. Vuoden niitä etsin, kunnes vahingossa löysin.

Verhoja kuistille

Kuistin ikkunoissa on nyt verhoja. Oli suojailma ja kuistilla pystyi tekemään jotain. Tämä ratkaisu on vain tilapäisratkaisu, sillä tiedän, millaiset verhot oikeasti haluan. IKEAn kaihtimet saavat nyt toistaiseksi kelvata. Yllättävän kauan niiden ripustamiseen meni aikaa, kun kiinnityskoukkujen paikkoja piti vaihtaa etteivät ikkunanpuitteet halkeaisi. Kuistin toisen pään verhot saatiin kiinnitettyä, sitten alkoivat sormet palella. Nyt pystyn vertaamaan, onko tämä parempi ratkaisu kuin verhottomat ikkunat.

Myös eteläikkunan kukkalauta on uusi. Etsin rautakaupasta liimapuulevyä kukkalaudaksi. IKEAn kukkapöytä on liian matala, haluan kesän kukat ylemmäs ja valoon. Sopivaa levyä ei löytynyt, mutta löytyi valmis kukkalauta. Hiukan sitä kavennettiin ja vedin kalkkimaalin sen pintaan. Ja sen päälle varastosta löytynyttä vahaa, jonka purkin kyljessä luki läpikuultava. Sitä se oli, mutta ei väritöntä. Pinnasta tuli kellertävä ja jouduin vetämään vielä kerroksen valkoista kalkkimaalin senkin päälle. Kulutusta kestävä pientä täytyy tehdä myöhemmin.

Kävin kesän loppupuolella tutustumassa presidentti Svinhufvudin ja Ellen-rouvan kotiin Kotkaniemeen Luumäellä. Talon isolla kuistilla opas selosti talon historiaa ja minä katselin verhoja. Paikalliset martat olivat ne virkanneet Ellen Svinhufvudin mallin mukaan. Yhdessä talon kamareissa oli vielä  tallella Ellen-rouvan itsensäkin virkkaamat verhot.

Talossa oli paljon muitakin Ellenin tekemiä taidokkaita käsitöitä. Myynnissä oli myös pitsiverhojen virkkausmalli. Mutta minäkö virkkaisin! Ja vielä yli kuusi metriä. Mutta tavoite on asetettu. Joskus joku ehkä tekee minulle verhot. Siihen saakka IKEAn kaihtimet saavat kelvata. Ruuvit taidan vaihtaa tai maalata valkoisiksi.

Kukkapöytä löysi paikan kuistin toisesta päästä ja pikkuinen pyöreä pöytä siirtyi vierastaloon. Tuikut  ja humalankukinnot saavat vielä olla kuistilla kunnes ilmat lämpiävän.

Julkisivun ehostus

Mökille on nyt mukavampi tulla kun sain etusivun ja päädyn ikkunat kunnostettua ulkopuolelta. On kuin mökki olisi ryhdistäytynyt, kun ikkunoissa ei enää ole roikkuvia kittejä eikä irtoilevia maalinriekaleita. Siivosin myös edustan kukkapenkkiä. Lupiinit taas kerran pois ja muutama karkulainen valeistutukseen odottamaan istutusta uuteen paikkaan.

Kauan kunnostus kesti. Ensin vanhan maalin ja huonokuntoisen kitin poisto. Sitten hiontaa, maalausta, kittausta ja taas maalausta. Välillä odottelua, että kitti tai maali kuivuu.  Päädyn ikkunoista toinen oli niin huonossa kunnossa, että jouduin askartelemaan siihen uuden alapokan. 

Eteinen koki talvella täydellisen muodonmuutoksen. Vanha rakennelma piti purkaa ja uusi on malliltaan aivan erilainen. Eteisestä tai kuistista tuli aika massiivinen. Mutta halusin sen katon olevan samassa kaltevuudesta kuin mökin katto. Erilaisista vaihtoehdoista käytiin keskustelua, tein jopa pahvista mallin haluamastani katosta, mutta aina löytyi perusteluja, miksi ratkaisuni ei ollut hyvä.

Vanhan eteisen kuvasta näkyy, että jotain todella piti tehdä.

Eteisen purkaminen ei häirinnyt humalaa, joka jatkaa kasvamistaan. Se kiipeää nyt irtonaisia rimoja pitkin, koska ikkunoita pitää vielä maalata. Olen pohtinut, millainen humalasalko sille pitäisi tehdä. 

Eteisen edusta on varjoinen. Ne isot puuni, joita en anna kaataa. Humalan puolelle paistaa ilta-aurinkoa, mutta toisella puolella tulee menestymään tuskin muu kuin kuunlilja ruukussa tai muratti. Toisen asetelman tein kukkapenkin päässä kasvaneesta männystä ja perennojen seassa kasvavista kuusentaimesta.

Edessä on vielä takasivun ikkunoiden kunnostus ulkopuolelta ennen syksyä ja sitten sisäpuolien, tuplien ja sisäpuitteiden kunnostusta ennen pakkasia. Ensimmäisiä töitä, joita viime syksynä tein ostettuani mökin, oli pihan raivaaminen niin, että ikkunoista näkee omenapuut. 

Ovat ikkunat nyt puhtaampiakin kuin silloin.

Ostoksilla puutarhalla

Kävi niin kuin olin epäillytkin eli uusi kuistini muuttui varjoisaksi kun isot puut ovat lehdessä. Pelargoniat lopettivat kukkimisen. Varjostavat puut ovat omia puitani eikä niitä siis kaadeta. Ellei ole pakko. Liian lähellä saunan seinää kasvavat kaksi koivua täytynee kaataa ja ehkä valo sitten hiukan lisääntyy. Ainakin saan sitten kunnon koivuklapeja rakennusjätteen ja niiden surkeiden oksanpätkien tilalle, joita puuvajassa on. Kasvihuoneen korvikkeeksi kuistista ei ole kuin keväällä, mutta kiva siellä on istua ja katsella vaikka sadetta, jota taas on saatu. Kun elämä juhannuksen jälkeen rauhoittui, halusin oikeaan puutarhamyymälään hakemaan kasveja, joita ei turhaan ole kuljetettu ja seisotettu myynnissä. Ja josta saa neuvoja. Päädyimme verenpisaroihin pelargonioitten korvaajiksi.

Huomasin puutarhalla melkein loppuunkukkineita orvokkeja ja sainkin sen ainoan sinisen kaupanpäällisiksi.

Vaaleanpunainen  ihanuus päätyi koristamaan pöytää.

Pääsiäisen koristeet ja kukat

Nykyään kaupoista löytää keväthyasintteja. Niistä tein nopean pääsiäisasetelman. Aineksia löytyy pihalta runsaasti. Pihan vanhoista koivuista on pudonnut jatkuvasti isompaa ja pienempää oksaa. Iso kasa oksia odottaa oksasilppurin  hampaisiin joutumista. Laitan mursketta katteeksi puiden ja pensaiden alle, mutta vielä sitä ei sovi tehdä, sillä kate estäisi maan sulamisen. Yöpakkaset jatkuvat, lämpömittari laskee öisin lähes kymmeneen asteeseen.

Ovikoriste syntyi myös nopeasti.

Omien narsissieni, jotka olin kasvattanut ruukuissa, lisäksi ostin myös perinteisiä pikkunarsisseja. Ne kuuluvat pääsiäiseen ja kevääseen. Ulos niitä ei kuitenkaan vielä uskalla jättää yöksi vaikka niiden pitäisi kestää pakkasta.

Tetenarsissi (Tete A Tete)