perjantai 19. heinäkuuta 2024

Viherryttämistä

Nykyään puhutaan paljon siitä, että luonnon monimuotoisuus edellyttäisi niittyjen säästämistä tai perustamista pihoille, pihojen viherryttämistä. Mökkini pihapiiri onkin enimmäkseen luonnontilaista niittyä tai varvikkoa. Mökin edustan niitty on ilokseni monipuolistunut. Se saa kukkia ja vasta kun siemenet ovat valmiit ja pudonneet maahan, niitän sen.

Syvänsinisiä peurankelloja on tänä vuonna paljon. 


Mökin seinustalla on vuohenkelloakin, oletan sen olevan sitä. Lisäksi on harakan- ja kurjenkelloja, mutta kissankellot vielä puuttuvat.

Olen miettinyt, mitä ison koivun kaataminen vaikuttaa sen ympäristöön. Ainakin vierastalon eteen oli ilmestynyt uusi rehevä niitty.

Se on enimmäkseen puna-apilaa ja päivänkakkaroita. En halua apilaa tähän, se kerää juuriinsa typpeä ja rehevöittää maata. Kimalaiset kuitenkin pitävät apilasta ja niin kauan kuin niitä pyörii kukissa, kukat saavat olla.

Varsinainen viherryttämisprojektini on koivun kanto. Tänä vuonna juurenpaloista kasvamaan laitetut humalat ovat jo pitkiä. Yksi ohut verso on kiertynyt kannon ympäri toiselle puolelle.

Villiviini ei voi kovin hyvin. Joku oli talvella maistellut sen versoja ja katkonut niitä. Laitoin yhden katkenneet verson tueksi humalalle ja sepä rupesi kasvamaan humalan seuraksi.

Vielä menee aikaa siihen, että kanto on kokonaan vihreän kasvuston peitossa.

perjantai 12. heinäkuuta 2024

Tuoksuvat kukat

 Tuoksuvia mesiangervoita (Filipendula ulmaria) on tänä vuonna runsaasti. Sen lisäksi, että ne ovat kauniita, niitä voi käyttää esim. teehen, jalkakylpyihin, lääkkeeksi ja mausteeksi. Minä poimin kimpun hattaramaisia kukintoja kuivumaan ja toivon, että niiden tuoksu säilyy. Jos niin käy, teen niistä tuoksupussukan vaatekaappiin.


Naapurin jasmike kukki ja tuoksui sekin upeasti. Nappasin siitä oksan itselleni.



Myös ruusun tuoksu kuuluu tähän aikaan. Punaiset ruusut ovat alkaneet viihtyä kukkapenkissäni.



 

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Sadon keruuta

 Kuiva kesä on työllistänyt puutarhuria. Kasveille on pitänyt kantaa vettä melkein päivittäin, koska sateet ovat kiertäneet mökkipaikkakunnan. Nyt työn tuloksia ovat kerättävissä. Amppelitomaatti, jonka ostin, kun puutarhasta olivat runkotomaatit loppuneet, on tuottoisa. Se ei riipu missään amppelissa, vaan on pienellä pöydällä kasvihuoneessa

   Avomaankurkut lähtivät tänä vuonna paremmin kasvuun kuin vuosi sitten. Ostin niitä varmuuden vuoksi niin paljon, että yksi niistä on ruukussa kasvihuoneessa. Kurkkujen poimiminen on vähän hankalaa kun kasvihuone on taas täynnä.


Puutarhalla en aikonut ostaa kesäkurpitsaa, mutta sain opetusta niiden pölyttämisessä ja tänä vuonna tulosta on tullut. Vähän erikoisia kurpitsani ovat, ne muistuttavat keiloja, mutta syötäviä ne ovat. Kasvilavassa, tomaattien alla piilossa, avomaakurkut olivat päässeet jo liian suuriksi.

Tässä on tulossa kesäkurpitsagratiinia.

Kuivuuden vuoksi mustikat ovat pieniä.

Ensimmäiset mansikat poimi joku muu. Tänä vuonna rastaat ovat keksineet, että niitä on kasvilavassakin. Mustarastas katseli pihalla turvallisen etäisyyden päästä kun virittelin verkkoja mansikoiden päälle. Marjoja on tulossa vähän, niitä ei riitä monille jaettavaksi. 

perjantai 28. kesäkuuta 2024

Pionit

 Yhdessä kirjassa oli ilmaisu, joka tarkoitti, että jotain on paljon: kuin muurahaisia pionin nupussa. Nupun tässä vaiheessa niitä on enää vain vähän.

Olen jännityksellä seurannut kiinanpionia Paeonia lactiflora Festiva Maixima, jonka ostin pian mökin hankkimisen jälkeen. Mielessäni oli haavekuva pihasta, joka on täynnä suuria pionipensaita, jotka kukkivat kaikissa valkoisen ja punaisen sävyissä. Tämä pioni teki ensimmäisenä kesänä yhden kukan, sen jälkeen se on kitunut. Nyt se on kolmannessa sijoituspaikassa ja ryhtyi vihdoin kukkimaan, nuppuja oli peräti kaksi. Oli se jo syksylläkin terhakka, lehdet eivät heti lakastuneet, vaan pysyivät vihreinä pitkään. Luin kahvinporoista pionin lannoitteena ja levitin niitä kasvin juurelle. Muurahaisista ja kahvinporoista on ilmeisesti ollut hyötyä, sillä molemmat nuput avautuivat.


Kuolanpioni kukki jo toukokuussa.

Nyt vahdin sitä, ettei se pääse ampumaan siemeniään pitkin pihaa. Tein siemenpyydyksiä.

Pihalla on lisäksi pieniä taimia, mutta niiden kukkimista pitää vielä odottaa. 

Ja vielä on aikaa siihen unelmatilaan, jossa piha on täynnä kukkivia pionipuskia.

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Kesäkuun ilonaiheita

Ensimmäiset ahomansikat kypsyivät jo ennen Juhannusta.


Ensimmäiset kanttarellit ovat nousseet maasta.


Suolla karpalot kukkivat lupaavasti.


Kukkia löytyy pihalta ja metsästä. Maariankämmeköitä.



Talvikkeja.


Pihalta löytyi helposti juhannustaikojen seitsemän luonnonkukkaa. Niitä taisi kimppuun tulla enemmänkin.
 

Juhannusruusujen kukinta on loppumassa, mutta siitä huolimatta Juhannus tulee.

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Hävitystä

Lupiini on haitallinen vieraslaji, joka tulee hävittää. Omalla tontillani sitä on onneksi vain vähän. Naapurilla sitä sen sijaan on runsaasti. Olen auttanut sen hävittämisessä ja olen huomannut, että sen kasvusto on vähentynyt paikoilla, joissa olen sitä niittänyt. Mutta se on lisääntynyt muualla. Kukintoja riittää, vaikka ne kestävät vain vähän aikaa kauniina.


Sitä oli levinnyt myös kaukana naapurin pihasta olevan lammen rannalle.


Naapuri kävi katsomassa rantaa ja sanoi, ettei sitä voi niittää. Tarkoitti, että hän ei sitä niitä. Minä niitin lupiinit, olikin korkea aika tehdä se, sillä osissa varsista siemenet olivat jo kypsymässä. Säästin luonnonkasveja, jotta ne tukahduttaisivat lupiinien uudet alut. Rannalla kasvaa paikoin myös mäkitervakkoa ja muita ketokasveja ja lupiini muuttaisi maaperää rehevämmäksi, mikä ei niille sovi. Kehoitin naapuria käymään rannalla uudelleen. Hän ajeli sinne ruohonleikkurilla ja leikkasi myös rantaa. Olen sitä mieltä, että lupiinin siemeniä on kulkeutunut rannalle juuri ruohonleikkurin pyörien mukana.


Omalla pihallani hävityksen kohteita ovat tuoksuvadelma ja konnantatar. Tuoksuvadelma työntään röyhkeästi vesojaan maasta. Kerään versot pois ja leikkaan kukinnan jälkeen suurimman osan varsista pois, kuivaan ne ja poltan yhdessä kuivattujen lupiinin kukintojen kanssa.


Kukat ovat kauniita ja kimalaiset pitävät niistä.



Konnantatar yrittää levitä kukkapenkissä ja sen ympäristössä. Nypin sen lehtiä pois ja kukintoja voi surutta käyttää hetken kestävään kukkakoristeeseen.

perjantai 7. kesäkuuta 2024

Alppiruusut

 Iloitsin syksyllä, kun huomasin, että kaikissa kolmessa alppiruusussa oli nuppuja. Ajattelin, että kun ne kukkivat, saunan ympäristö olisi hieno.

Valkoinen alppiruusu aloitti kukinnan tapojensa mukaan jo syksyllä.

Talvella sen päälle oli kasaantunut niin paljon lunta, että se oli levällään pitkin maata. Keväällä se aloitti kukinnan ensimmäisenä, mutta siihen tuli vain yksi kukka niin kuin syksylläkin.


Uusin alppiruusu, Haaga, ei ollut aiemmin kukkinut. Nyt osa sen nupuista oli kuivunut. Muutama kukka siihen sentään tuli.

Odotellessani kukintaa, ostin uuden alppiruusun. Puutarhalla sanoin, että sen pitää olla kotimainen eikä se saa olla valkoinen. Tämä marjatanalppiruusu Pekka onkin sitten todella pinkki. Se on nimetty Helsingin kaupunginpuutarhuri Pekka Jyrängön mukaan. Se kukkikin ennen muita. Istutan sen maahan lähelle vanhoja kaivoja kun sateet ovat tuoneet kosteutta.

Parhaiten kukki se alppiruusu, jonka päälle kaaduin kun kompastuin kengännauhoihin ja josta silloin katkaisin osan. Sen taustalla kukkivat sävy sävyyn metsäkurjenpolvet. Vanhemmista alppiruusuista nimilaput ovat hukkuneet.

Alppiruusupuistoni on hyvässä alussa.

  Tiedän entuudestaan, etteivät ne kuki kaikkina vuosina ja eivätkä näköjään kuki samaan aikaan. Mutta ainavihannat lehdet ovat nekin kauniita.