Lämmin lokakuu

 Lokakuu on ollut lämmin, ei enää helteinen, mutta päivällä on voinut olla 13 astetta lämmintä. Yöpakkasia on ollut, mutta mäelläni ne eivät ole tehneet tuhoja. Esikko kukkii. 

Samoin viimeinen kehäkukka ja krassit.

Kosteaa on ollut, yleensä iltapäivällä on satanut. Yhtenä päivänä sadekuuro sattui auringonlaskun aikaan. Rujon hakkuualueen ylle muodostui upea sateenkaari. 

Syksyiset värit loistavat. Puissa ja maassa.

Omenapuiden lehdet ovat edelleen vihreitä eikä niiden oksia vielä voi leikata. Jos talvi tulisi nopeasti, lumen paino katkoisi omenoiden painamat oksat. Kysyin vastapäisen mäen naapurilta, joka on aktiivinen metsästysseurassa, ottaisiko se omenoita eläimille. Omenat kelpaavat ja hän lupasi, että hirvet, kauriit, mäyrät ja villisiat syövät ne pois. Mietin, olenko kaksinaamainen luonnonystävä kun omenoilla houkutellaan saaliita, mutta en halua kauriita pihallenikaan. Olen luullut, että Ikean kassi kestää mitä vaan, mutta omenat olivat sille liikaa, kassi alkoi revetä. Jouduin siirtämään osan omenoista muovikassiin. Kottikärryllä kuskasin ne mäkeä alas ja jätin naapurin tienhaaraan. Siitä ne ovat hävinneet.

Joku lintu oli tehnyt sievän pesän omenapuun haaraan. Ostamani pönttö ei linnuille kelpaa. Katsojia kävi keväällä, osa kurkisti sisälle pönttöön, mutta vuokrasopimusta ei syntynyt. Olisikohan pönttö pitänyt stailata sisältä?

Syksyn tuntee, vaikka on lämmintä. Siitä, että hämärä ja pimeä tulevat aikaisin. Yöllä valaisee täysi kuu.

Sopiva näyttely

Olipa Design- ja Arkkitehtuurimuseoiden yhdessä järjestämä Fix, näyttely korjaamisen taiteesta, minulle sopiva näyttely. Esillä oli tuttuja tuoleja. "Patina on ajan arvokasta kirjautumista materiaaliin. Myös kuluminen on osa materiaalin elinkaarta ja käytön näkymistä. Liiallinen kuluneisuus koetaan arvoa heikentäväksi, mutta maltillisena se voi olla patinan tavoin arvoa kohottava ominaisuus."

Minulla on yksi tämän mallin tuoli. Näyttelyn tuolirivissä se sijoittuisi keskivaiheille. Kuluneisuutta näkyy.

Ikkunoiden korjausta on tullut harrastettua. Ei tosin näin hienojen ikkunoiden.

Kintsugi-tekniikkaa olen yrittänyt soveltaa.

Ja lisää korjattavaa löytyisi. Eläimet, linnut ja oravat, särkevät astioita itseni lisäksi.

Villasukkien parsinnasta voi tehdä taidetta.

Materiaalia ja tarvetta olisi ja väinekin löytyy.

Siivoamalla ja pesemällä pidetään paikat ja vaatteet kunnossa. Iiu Susiraja, Rauhan lippu.

Suosittelen lämpimästi näyttelyä. Huolla ja korjaa.

Katos kaivolle

 Osa syksyisistä töistä mökillä oli keskeytymässä vesipulaan. Yhtenä päivänä puuhaillessani pihalla näin liekkejä porakaivon luona. Jatkojohdon pistotulppa oli syttynyt palamaan ja kaivon pistokekin näytti vaurioituneen. Sähkömies, jota olen käyttänyt, on jäänyt eläkkeelle ja päädyinkin tilaamaan vianselvityksen netistä löytyneeltä porakaivoyritykseltä. Vian selvittelijä ei tullut sovittuna aikana eikä koko sovittuna päivänäkään. Seuraavana päivänä hän tuli, mutta ihmeekseni lähti kesken työn ostamaan uutta pistoketta jostain. Pistokkeen vaihdolla kaivon tuli kuntoon, mutta päätin, että sille pitää hankkia suoja, ettei mikään osa enää kastu. Netistä taas löysin tekijän ja tämä hanke sujui nopeasti. Kolmen viikon päästä tilauksesta kaivon katos oli mäelläni.

Eikä se ole mikään kevyt lautakyhäelmä. Sen saaminen porakaivon päälle vaati mielikuvitusta ja voimaa sekä apumiehen paikalle. Vielä tiiliä sokkeliksi ja nyt porakaivolla on oma koti. Tekijä oli lähettämäni valokuvan mukaan valinnut punaiseen oikean sävyn.

Penkin ja ruukkujen pesua on nyt päässyt tekemään. Ja sadevesiastioiden arvostus on noussut huimasti.

Sadun (tsajut.fi) ja Heikin (korkeala.fi) ideoimassa omavaraisbloggaajien rymässä kirjoitetaan lokakuussa mm. syystöistä ja varautumisesta talveen. Omaan syksyn työlistaani kuuluu mm. maalien, koneiden ja akkujen siirto lämpimään talveksi, kasvihuoneen tyhjennys ja pesu, räystäskourujen tyhjennys, kukkasipulien istutus, hiukan haravointia ja ikkunoiden ja ovien tiivisteiden tarkistus. Osa töistä on jo tehty, niin kuin orkideoiden siirtäminen lämpimämpään paikkaan. Ne viettävät kesän mökillä ja yleensä ne ovat alkaneet kukkia siellä. Vaihdoin niille uudet orkideamullat eivätkä ne pitäneet siitä. Kahden vuoden tauon jälkeen nyt ne kasvattavat kukkavanoja.

Tämän syksyn poikkeuksellisia töitä on ollut talviomenoiden keruu sisälle kypsymään. Niitä on vierastalossa ja kuistilla ja odotan jännityksellä, pehmenevätkö ne joskus. Suurin osa huippusadosta odottaa edelleen, että metsän eläimet tulisivat ja söisivät ne.

Ilmojen kylmennyttä eläimiä on jo tullut pihapiiriin. Astiasta, johon oli kertynyt vettä, löytyi jo hukkunut hiiri. Lisäsin verkkoja vierastalon nurkkiin. Jostain hiiriä sinne tulee. Ulkona maan myllertäjät jatkavat puuhiaan. Luonnonmukainen alue, jonka niitin viimeiseksi, on täynnä multakasoja ja jalka painuu maahan kun siellä kävelee. Oman kokemukseni mukaan narsissit ovat parhaita myyrien ja kontiaisten karkotuksessa. Istutin niitä valmiiksi kaivettuihin koloihin. Luujauhoa minulla ei ole, mutta laitoin kuopan pohjalle kalkkia.

Ennen en ole kalkinnut maata, mutta kun varastosta löytyi kaksi dolomiittikalkkisäkkiä, olen niistä levitellyt sitä. Ensin talvella lumen päälle ja nyt maahan, josta sade sulattaa sen nopeasti. Metsä on valtaamassa pihaani takaisin itselleen. Muualla sen hyväksyn, mutta jotkut paikat olen kuorruttanut valkoisiksi. Se valkoinen, jota maassa on, ei onneksi ole lunta. Siihen saakka kunnes lumi tulee, yritän siivota pihaa. Ajatellen, että teen sitä kevättä varten.

Tässä linkit muiden kirjoituksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Sininen tupa 

Villa Varmo 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Puolukan vuoro

Oli upeita, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ja puolukoiden poiminta oli helppoa ja hauskaa. Tein useampia retkiä metsään.

Aloitin suon laidalta, se on lähin marjapaikka. Mökin viereisessä kuivassa rinteessä ei tämä vuonna puolukoita ollut.

Marjoja löytyi myös vakio paikasta, notkosta loivasti nousevasta rinteestä.. Vakio poimintakaveri ei päässyt mukaan keittiöremontin vuoksi.

Paikasta löytyi suppilovahveroitakin, niitä en ennen ole näiltä mailta löytänyt. Niitä oli niin vähän, että jätin ne metsään. Kanttarelleja oli enemmän ja ne poimin pois.

Metsässä oli niin kaunista, että oli pakko välillä istahtaa ihailemaan sitä. Hirvikärpäsetkin pitivät taukoa ja jättivät minut rauhaan.

Paluumatkalla, kun astia oli jo täynnä, löytyi tietysti kaikista paras paikka. Myöhemmin palasin sinne poimimaan marjat. Ne alkoivat jo olla ylikypsiä ja sitten tulikin ensimmäinen yö kun oli  pakkasta. Talven marjat onkin nyt koossa.

Tein marjoista ensin vispipuuroa. Mielessä oli loru: "Enpä tiedä parempaa, kuin on puolukkapuuro, viisi annosta sitä söin ja nyt oon onnesta kuuro." Niin ei minulla kuitenkaan käynyt ja seuraavaksi leivoin puolukkamuffinseja. Ilman muffinsvuokaa, niin kuin näkyy.

Minä luulin

Kun olin talvella siivonnut ison varaston ja keväällä vienyt vanhat maali- ja muut sieltä löytyneet epämääräiset purkit ja rojut jäteasemalle, luulin, että olisin jo päässyt eroon edellisten asukkaiden roinasta. Sitten muistin vierastalon, entisen navetan, takana olevan öljytynnyrin pätkän, jota oli käytetty jätetunkiona. Keräsin siitä pullot, lasinsirpaleet, metalli- ja muovijätteet ja kaivoin tynnyrin maasta.

Sekään ei riittänyt. Suomen luonnon päivänä kävelin metsikössä lähellä naapurin rajaa ja jalan alla räsähti. Tunsin äänen, ruosteinen oluttölkki se siinä hajosi jalkani alla. Ja lisää tölkkejä löytyi, sillä aloin penkoa paikkaa. Siinä oli yksityinen kaatopaikka. Sitä toivoo, että jätteitä penkoessa löytäisi jotain käyttökelpoista. Yksi juomalasi oli säilynyt ehjänä.

Puhdistuksen jälkeen laitoin siihen ruusun, sillä juoda siitä ei oikein voi. Lasin pohjassa lukee RIHIMÄKI ja se on jotain vahaa tuotantoa.

Löytyi myös Arabian kahvikuppi, jonka mallia en ole pystynyt selvittämään. Kuppi ei ole hyvässä kunnossa, mutta harvinaista kyllä, korva on tallella.

 Rojua, tölkkejä, pulloja, lasinsiruja, muovipusseja, paristoja, kengänpohjia ja astioiden sirpaleita oli parin neliön kokoisella alueella. Puu oli ehtinyt  kasvaa pullojen päälle. 

Syntyneen kuopan reunalla kasvoi pienen pieni sinivuokko. Pelastin sen ja istutin kukkaruukkuun.

Metalliromua, pääsiassa niitä oluttölkkejä, kertyi iso jätesäkillinen. Kyläyhdistyksen metallinkeräys on päättynyt, mutta toivottavasti sellainen on ensi kesänäkin. Sekajätettä toinen iso jätesäkki, pulloja ja muuta lasia noin 7 muovikassillista. Kuvassa eivät ole kaikki pussit. Vähitellen kuljetin niitä pois metsästä ja maisemoin kuopan maa-aineksella muualta.

Lajittelin pullot ja lasitölkit ehjiin ja rikkonaisiin sen vuoksi, että ehjien työntäminen lasinkeräysastian aukosta on helpompaa, rikkinäisiä pitää varoa enemmän, ettei haavoita käsiään. Poimin erilleen muutaman pullon. Kahden sivussa lukee MEDICA, niissä on ollut lääkettä. Lääketehtaan toiminta alkoi vuonna 1924 nimellä  Helsingin Apteekkarien Keskus-Laboratorio Oy. Nimi muutettiin pian Medicaksi. Se valmisti mm. matolääkkeitä. Vuonna 1988 lääketehdas yhdistettiin Huhtamäen omistamaan Leirakseen. Silloin Medica oli Suomen vanhin täysin oikeuksin toiminut lääketehdas. Pulloja en saanut aivan puhtaiksi, pulloharja ei mahtunut niiden suuaukosta sisään. Kokeilin vanhaa konstiakin: hiekkaa, vettä ja hölskyttelyä.

Pyydän luonnolta anteeksi mökin edellisten asukkaiden puolesta ja yritän korvata heidän pahoja tekojaan. Ja toivon, en luule, ettei jätettä enää suuria määriä löydy.

Omena-aika

 Nyt on omenoita ja paljon. Pienemmän vanhan puun hedelmien maku on mieto, hapokkuutta puuttuu, mutta kyllä ne syötäviä ovat. Olen tehnyt niistä hiukan hilloa ja siitä vispipuuroa, mutta mitä muuta?

Etsin reseptejä ja löysin helpon ja nopean jälkiruokareseptin.

Koriin keräämistäni omenoista tuli lisää tätä jälkiruokaa, kauraomenapaistos sekä sosetta uunissa kypsyneistä omenan lohkoista. Hyvä ja helppo tapa tehdä sosetta, siihen ei tarvinnut lisätä yhtään sokeria. Sadepäivänä jatkoin sisälle aiemmin kerättyjen omenien työstämistä.

Jopa uusi omenapuu, Huvitus, teki hedelmiä. Niitä oli yhteensä 19 ja kävin laskemassa, ettei mikään olento niitä veisi ja etteivät ne putoaisi huomaamattani maahan. Vain ampiainen kävi maistelemassa yhtä omenaa. Nyt ne kaikki on syöty, hyvän makuisia olivatkin.

Metsässä olevan ison puun alusta on täynnä omenoita. Viime vuonna olin nähnyt, että siihen oli tulossa omenia, mutta kun lähdin niitä maistamaan, yhtään ei ollut jäljellä. Toivottavasta metsän väki huolehtii tänäkin vuonna hedelmistä. Niidenkin maku on mieto.

Isompi vanha omenapuu on niin täynnä, että sen oksat ovat painuneet maata kohti. Oksia on lyhennettävä, kun sato on kerätty. Se taitaa olla talviomenapuu, hedelmät ovat vielä kovia vaikka siemenet ovat jo ruskeita. Saan lisäaikaa sadon selvittämiseen. Pitää vaan kerätä omenat sisälle kypsymään.

Omenoissa ei ole reikiä eikä matoja. Pitää kiittää pihlajia, jotka kukkivat runsaasti ja tarjosivat ötököille vaihtoehdon. Ja kiitos myös pölyttäjille.

Restaurointia

Olimme heinäkuussa läheisen kirkonkylän maalaismarkkinoilla. Mukana ollut ystävä ihaili myyjän koristetuulimyllyjä, joiden siivet pyörivät hurjaa vauhtia. "Tuollainen sinullakin pitäisi olla mökillä", sanoi hän. Minä vastasin, että on minulla tuulimylly.

Mökiltä oli todellakin löytynyt myös tuulimylly, mutta se ei ollut kunnossa. Siivet eivät pyörineen eikä se pysynyt suorassa. Seitsemän vuotta sitten, ensimmäisenä kesänä tällä mökillä, se oli pihalla, mutta sitten siirsin sen varastoon ja siirtelyissä se oli mennyt vieläkin huonompaan kuntoon, siivet olivat vääntyneet ja katkenneet ja osia oli irronnut. Mutta kun olin sitä mainostanut, oli ryhdyttävä restaurointityöhön. Sen ensimmäisen kesän ensimmäiset vieraat lähettivät kiitokseksi valokuvan myllystä ja minusta. Siitä sai mallia, miten siivet ja peräsin olivat sijainneet.

Ensiksi myllyn osat matkasivat naapurin verstaalle, jossa se saatiin tuettua suurinpiirtein suoraan asentoon ja siivet suoristettiin.

Sadepäivinä rapsuttelin vanhat maalit pois ja kiinnitin osia. Vierastalosta tuli taas verstas. Siipien korjaamiseksi tein uusia tukipalikoita, mutta ne ja liima eivät riittäneet. Ruuvailin varastosta löytyneitä metallitukia siipiin niiden lisäksi. Löytyi maalipurkki, jonka pohjalla oli tarpeeksi valkoista maalia. Punamultaa löytyi myös. Puuosat ovat hauraita, mutta maali lahon puun kaunistaa.

Viimeistelyä vielä päivänvalossa vesivärisiveltimellä.

Siivet vielä paikoilleen. Tuuleen ja tuiskuun en myllyä voi laittaa, mutta löysin sille paikan vierastalon parvekkeen alta. Purin edellisten omistajien tekemän kukkapenkin ja siinä oli niin paljon tiiliä, että tein niistä myllylle alustan. Siinä se nauttii loppukesän auringosta. Tehkööt vaikka linnut siihen pesän.