Parina kauniina päivänä kuljin korin ja saksien kanssa mökin ympäristössä ja keräsin kukintoja kesäkransseihin. Luonnonkukkien kuivaaminen kuuluu kesää.
Nykyään puhutaan paljon siitä, että luonnon monimuotoisuus edellyttäisi niittyjen säästämistä tai perustamista pihoille, pihojen viherryttämistä. Mökkini pihapiiri onkin enimmäkseen luonnontilaista niittyä tai varvikkoa. Mökin edustan niitty on ilokseni monipuolistunut. Se saa kukkia ja vasta kun siemenet ovat valmiit ja pudonneet maahan, niitän sen.
Syvänsinisiä peurankelloja on tänä vuonna paljon.
Olen miettinyt, mitä ison koivun kaataminen vaikuttaa sen ympäristöön. Ainakin vierastalon eteen oli ilmestynyt uusi rehevä niitty.
Se on enimmäkseen puna-apilaa ja päivänkakkaroita. En halua apilaa tähän, se kerää juuriinsa typpeä ja rehevöittää maata. Kimalaiset kuitenkin pitävät apilasta ja niin kauan kuin niitä pyörii kukissa, kukat saavat olla.
Varsinainen viherryttämisprojektini on koivun kanto. Tänä vuonna juurenpaloista kasvamaan laitetut humalat ovat jo pitkiä. Yksi ohut verso on kiertynyt kannon ympäri toiselle puolelle.
Villiviini ei voi kovin hyvin. Joku oli talvella maistellut sen versoja ja katkonut niitä. Laitoin yhden katkenneet verson tueksi humalalle ja sepä rupesi kasvamaan humalan seuraksi.
Vielä menee aikaa siihen, että kanto on kokonaan vihreän kasvuston peitossa.
Tuoksuvia mesiangervoita (Filipendula ulmaria) on tänä vuonna runsaasti. Sen lisäksi, että ne ovat kauniita, niitä voi käyttää esim. teehen, jalkakylpyihin, lääkkeeksi ja mausteeksi. Minä poimin kimpun hattaramaisia kukintoja kuivumaan ja toivon, että niiden tuoksu säilyy. Jos niin käy, teen niistä tuoksupussukan vaatekaappiin.
Naapurin jasmike kukki ja tuoksui sekin upeasti. Nappasin siitä oksan itselleni.
Kuiva kesä on työllistänyt puutarhuria. Kasveille on pitänyt kantaa vettä melkein päivittäin, koska sateet ovat kiertäneet mökkipaikkakunnan. Nyt työn tuloksia ovat kerättävissä. Amppelitomaatti, jonka ostin, kun puutarhasta olivat runkotomaatit loppuneet, on tuottoisa. Se ei riipu missään amppelissa, vaan on pienellä pöydällä kasvihuoneessa
Avomaankurkut lähtivät tänä vuonna paremmin kasvuun kuin vuosi sitten. Ostin niitä varmuuden vuoksi niin paljon, että yksi niistä on ruukussa kasvihuoneessa. Kurkkujen poimiminen on vähän hankalaa kun kasvihuone on taas täynnä.
Puutarhalla en aikonut ostaa kesäkurpitsaa, mutta sain opetusta niiden pölyttämisessä ja tänä vuonna tulosta on tullut. Vähän erikoisia kurpitsani ovat, ne muistuttavat keiloja, mutta syötäviä ne ovat. Kasvilavassa, tomaattien alla piilossa, avomaakurkut olivat päässeet jo liian suuriksi.
Tässä on tulossa kesäkurpitsagratiinia.
Kuivuuden vuoksi mustikat ovat pieniä.
Ensimmäiset mansikat poimi joku muu. Tänä vuonna rastaat ovat keksineet, että niitä on kasvilavassakin. Mustarastas katseli pihalla turvallisen etäisyyden päästä kun virittelin verkkoja mansikoiden päälle. Marjoja on tulossa vähän, niitä ei riitä monille jaettavaksi.
Yhdessä kirjassa oli ilmaisu, joka tarkoitti, että jotain on paljon: kuin muurahaisia pionin nupussa. Nupun tässä vaiheessa niitä on enää vain vähän.
Olen jännityksellä seurannut kiinanpionia Paeonia lactiflora Festiva Maixima, jonka ostin pian mökin hankkimisen jälkeen. Mielessäni oli haavekuva pihasta, joka on täynnä suuria pionipensaita, jotka kukkivat kaikissa valkoisen ja punaisen sävyissä. Tämä pioni teki ensimmäisenä kesänä yhden kukan, sen jälkeen se on kitunut. Nyt se on kolmannessa sijoituspaikassa ja ryhtyi vihdoin kukkimaan, nuppuja oli peräti kaksi. Oli se jo syksylläkin terhakka, lehdet eivät heti lakastuneet, vaan pysyivät vihreinä pitkään. Luin kahvinporoista pionin lannoitteena ja levitin niitä kasvin juurelle. Muurahaisista ja kahvinporoista on ilmeisesti ollut hyötyä, sillä molemmat nuput avautuivat.
Kuolanpioni kukki jo toukokuussa.
Nyt vahdin sitä, ettei se pääse ampumaan siemeniään pitkin pihaa. Tein siemenpyydyksiä.
Pihalla on lisäksi pieniä taimia, mutta niiden kukkimista pitää vielä odottaa.
Ja vielä on aikaa siihen unelmatilaan, jossa piha on täynnä kukkivia pionipuskia.
Ensimmäiset ahomansikat kypsyivät jo ennen Juhannusta.
