Joulun kukkia

Otin pihalta vain vähän kielon juurakoita, koska huomasin, etteivät ne lähde keväällä uudelleen kasvamaan. Ensimmäisen otoksen kielo on jo kuihtunut, mutta toisen juurakon kielo avasi nuppunsa jouluaattona.

Kaikki eivät pidä hyasintin tuoksusta, jotkut saavat siitä päänsärkyä, toisille sen on vain liian vahva. Mutta minun jouluuni hyasintti kuuluu.

Ilahduin, kun tänä vuonna löysin vanhanaikaisia sipulitulppaaneja. Ne sopivat vanhaan mökkiini.

Kukkapenkin jouluruusut eivät voineet hyvin ja paransin niiden kasvualustaa. Otin jouluruusuista kaksi sisälle. Toinen niistä kukki jouluksi, mutta vähässä valossa se oli kasvattanut hurjan pitkän kukkavarren. Uusia nuppuja nousee ja jouluruusun kukinta saattaa jatkua pitkin kevättä.

Jouluvalmisteluja

Lumisade ilahdutti niitä, joille valkoinen joulu on tärkeää, mutta minulle ja monelle muullekin lumisade merkitsi työtä. Kolme päivää lumisadetta, kolmea päivää lumitöitä. Vaikka kyseessä oli kevyt pakkaslumi, se työrupeama tuntui ja päätin, että jouluna lepään. Pipareita leivon, mutta kaupan taikinasta.

Joulukuusen kotiin, pihalle, oli taloyhtiö hankkinut tänäkin vuonna ja se riittää.

Perinteisen havukranssin ripustin ikkunan ulkopuolelle. Ja perinteisesti neulasia levisi pitkin lattioita. Laitoin myös jokavuotisen koristeen oveen.

Hain taas hunajaa Tuomaan Markkinoilta.

 

Ei joulu kauppojen tuotteillakaan ihan ongelmatonta ole. Mökkipaikkakunnan pienen kalakaupan edessä oli jono. Välillä ihmisiä tuli kaupasta ulos, uusia pääsi sisään, mutta jono pysyi vakiona, sillä lisää ihmisiä tuli siihen. Yksi sisäänpääsyä odottaneista muisteli jonoja evakkomatkalle. Yleensä oltiin sitä mieltä, että näin selvitään kuitenkin helpommalla kuin itse kalastamalla.

Maalla vierastalokin sai havukranssin oveensa.

On minulla jotain itse tehtyäkin jouluksi. Oli aika maistella sitä, karpalolikööriä. Kauhistelin sokerimäärää, jonka siihen laitoin, mutta ei likööri makeaa ole, se on ihan hyvää. 

Kukat kuuluvat jouluun

 Hyasintit ovat vanhoja joulukukkia, ne ovat ensimmäisiä kukkia, joita on talvella pidetty sisällä. Niitä oli Ranskassa jo 1700-luvulla, 1800-luvun alkupuolella niitä alettiin tuoda Suomeen. Hyasintteja hyödettiin lasiastioissa ikkunalaudalla. Nämä ovat melkein valmiita ja avautuvat varmaan jouluksi.

Kielo on myös vanha joulukukka. Koska on vaikeaa erottaa, mistä silmuista tulee kukkia ja mistä tulee lehtiä, otin aika monta juurakkoa ruukkuun. Ne olivat ensin ulkona, sitten sisällä pimeässä. Otin ne valoon Lucian päivänä.

Nopeasti ne kasvoivat ja aloittivat kukinnan.

Pihan jouluruusut eivät voineet hyvin, yksi kukki hyvin aikaisin syksyllä ja muissa oli vain vähän  nuppuja. Toivottavasti saan tämän yksilön säilymään kevääseen. Istutan sen sitten pihalle täydennykseksi.

Pieniä sipulitulppaaneja kyselin kukkakaupasta jo aikaisemmin. Ne tulevat myöhemmin, lähempänä joulua, sanottiin siellä. Sitten onnistuin menemään kauppaan oikeaan aikaan. Vanha pajukori on löytynyt mökiltä.

Löysin mökiltä myös vanhan, huonokuntoisen aapisen, johon lapset olivat piirrelleet ja kirjoitelleet. Viimeisellä sivulla on runo jouluun.

Minulle joulu tulee näistä kukista, kynttilöistä ja muista valoista. Pimein aika on kohta ohi.

Kaupungin valoja

Kävin välillä katsomassa pääkaupungin valoja ja vilinää. Päivä oli talvinen sielläkin, lunta satoi hissukseen ja mereltä puhalsi jäätävä viima. Senaatintorin joulumarkkinoilla oli vain vähän väkeä. Karuselli pyöri tyhjänä. Suomen lippu, Aleksanteri II ja joulukuusi kuvassa. Kuusen latvatähti näyttäisi olevan hiukan vinossa.

En pitänyt kaupungin jouluvaloja kovin onnistuneina, joko aivan liikaa valoja tai sitten lapsellisia koristeita kuten Esplanadilla.

Siellä joku oli osallistunut koristeluun tekemällä lumipalloista pienen lumiukon roskalaatikon päälle.

Melkein parempia jouluvaloja oli Lahdessa, jossa poikkesin paluumatkalla mökille.

Kaupunkien valosaaste on nyt takana, mökillä vallitsee luminen valkoisuus ja hiljaisuus. Ja syvän pimeät iltapäivät ja yöt. Päivien lyhenemistä onneksi jatkuu enää noin viikon. Kovat pakkaset hellittivät vihdoin, lämpömittari oli vain muutaman asteen miinuksen puolella. Ulkona oli ihan mukavaa tehdä lumitöitä. Tie puuvajalle oli estetty.

 Rämmin lumessa pelastamassa kirsikoita, jotka lumen painosta olivat painuneet melkein maahan. Ravistelin lumet myös vanhoista omenapuista. Ennusteissa puhutaan sään vaihtumisesta suojaiseksi ja painavaksi muuttuva lumi tekisi tuhoja.

jouluvalmisteluja

Aloitan jouluvalmistelut yleensä vasta joulukuun alun jälkeen. Nyt ensimmäinen joulukukka on jo valmiina ja kynttilä otettu esiin.

Tälle kaktukselle mökki saattaa olla liian viileä ja joudun varmaan siirtämään sen muualle.

Kovien pakkasten aikaan näpertelin sisällä jouluasetelman. Idean sain lapsille tarkoitetusta ohjeesta,  mutta ei kai askartelu ole kiellettyä aikuisilta. Kananmunien koteloista valmistui pihan vierailijoita. Ketun jälkiä näkyy usein tiellä.

Metsähiiret piipertävät pihallakin ja ahkeria kaivureita, kontiaisia, tai niiden tekemiä multakasoja, on näkynyt useana vuotena.

Tarvikkeita minulta löytyi valmiiksi: käpyjä, kananmunan säilytyskennoja, liimaa, siveltimiä ja pigmenttejä. Tarvitsi vain tehdä emulsio kananmunankeltuaisesta ja vedestä. Hiukan etikkaa mukaan säilyvyyden vuoksi.

Ensimmäiset piparitkin on nyt leivottu. Tein kuorrutuksen itse ja siltä se todella näyttääkin. Rauhankyyhkyille on tarvetta maailman nykytilassa.

Aatonaatto

Joulu on ovella. Sää on kaikkea muuta kuin talvinen, mutta luvassa on muutos. Kukat kuuluvat jouluun. Valkoinen amaryllis saa nyt olla näin päin. Kun kerroin kukkakaupassa, mitä aioin kokeilla, kertoi myyjä, että hänellä on kokemusta, kastelu varren sisään toimii.

 

Punainen amaryllis ei ehdi avata kukkiaan jouluksi. Mökissä on liian viileää, vaikka olenkin lämmittänyt ahkerasti. Iloa kukasta tulee riittämään pitkään.

Eivät ehdi kielotkaan kukkia. Kaivoin juurakot maasta ajoissa, toin ne sisään ajoissa. Sitten olin vähällä unohtaa ruukun kaapin alle. Siellä versoja oli kehittynyt ja ne kasvoivat nopeasti, mutta kukkien avautuminen taitaa tarvita lisää valoa.

Jouluruusuni kukki pihalla jo syksyllä, nyt se on paksun lumikerroksen alla. Joulun jälkeen ostan varmaan lisää jouluruusuja. Oletan, että niiden hinnat ovat silloin laskeneet. Suojasää sai lumet putoamaan puista ja katoilta ja se merkitsi lumitöitä päivittäin. Ensin oli pihapolku täynnä katolta tullutta lunta, sitten reitti puuvajalle mökin takana. Puuvajan katonkin lumet tulivat alas eikä ovea olisi saanut auki ilman lapiointia.

Myös kuusi kuuluu jouluun. Otin sisälle yhden pihan pikkukuusista. Suurimman osan käsintehdyistä koristeista olen saanut lahjaksi vuosia sitten.

 

Ja tähti. Tämä jäi minulle, kun siivosimme ystävän tavaroita muuttoa varten. Se oli hiukan rikki, korjasin repeämän liimalla. Tähän kuuluisi valaisin sisään, mutta jätin sen pois.

Nyt odotan jännityksellä, tuoko aatto lunta maahan ja puihin.

Tunnelmia kaupungissa

 Kotikaupungissa joulutunnelmaa on, karuselli pyörii, kuusi on paikallaan ja kauppa käy joulumarkkinoilla. Itse ostin vain hunajaa, kokeeksi salmiakkihunajaa ja sitten löysin etsimäni, stadin hunajan. Pesät ovat talojen katoilla tai esim. puistoissa. Oman kaupunginosan hunajaa ei löytynyt, ostin Ullanlinnassa kerättyä. Mehiläiset liikkuvat useita kilometrejä ja ovat voineet käydä vaikkapa kotitalon pihan kukissa.

 Lumimyräkkä sotki kaupungin elämän. Ratikkajono seisoi kadulla. Muistan itsekin samanlaisia tapahtumia. Oli kiire tapaamiseen ja siinä vaan istuttiin ratikassa. 

 

Ja lisää lunta tuli. Välillä oli pieni tauko, sitten taas tuntikausia lunta. Joulunpunainen menopeli oli jäänyt kuusen juurelle. Tonttuko siihen oli väsähtänyt ja lähtenyt kahville?

Kaduille kertyi lumikasoja. Lämmitetyt kadut muuttuivat loskaisiksi.

 

Kysymys kuului: Auto vai lumikasa?

 

Sytytin tuikun ikkunalle. Ikkunan kautta ei nyt tuuleteta.

Sadunkertoja harhaili suuren kaupungin hälyisillä kaduilla ja tavoitteli tarinan lankaa…Mutta suuren kaupungin surina sekoitti sadunkertojan pääparkaa, ja häntä kismittivät nuo vale-joulupukit, joita seisoi tusinoittain kauppaliikkeiden ovilla, suurien ja pienien ihmeenä. 

Sitten ilta laskeutui kaupungin ylle, ja sadunkertoja palasi kammioonsa, korkean kivitalon ylimpään kerrokseen….Hän aukaisi arkun kannen ja otti sieltä vanhat, messinkisankaiset silmälasit ja kaksi mustaa korpinsulkaa, silmälasit hän pani nenälleen ja korpinsulat hän kiinnitti selkäänsä. Hokkus-pokkus! Korpinsulat alkoivat kasvaa ja paisuivat suuriksi ja kantaviksi mielikuvituksen siiviksi. Sitten sadunkertoja alkoi kiitää ajatuksen vauhdilla pois suuresta kaupungista, kohti pohjolan hiljaisia perukoita.

Raul Roine Satuja

Minä kiirehdin punaiseen bussiin ja suuntasin kohti pohjoisia metsiä. Ensimmäisessä isossa mäessä bussi  jäi liikennevaloihin. Mutta lukuisten yritysten jälkeen kuljettaja sai bussiin liikkeelle ja matka jatkui.

Rauha maassa

 Olen nauttinut pakkaspäivistä mökillä. Kun ulkona on niin kylmä, ettei siellä oikein voi muuta tehdä kuin kävellä, olen keskittynyt mökin lämmittämiseen ja rauhoittumiseen. Otin esille vanhan seimiasetelman, joita tuntemani nuori mies yhdessä äitinsä kanssa valoi kipsistä ja maalasi. Minulla oli näitä kaksi settiä, mutta möin toisen. Ja nyt harmittaa, sillä kipsihahmot rikkoutuvat helposti. Olisi hyvä, jos varalla olisi toiset kappaleet hahmoista.

Asetelmassa on kaikki osalliset, Maria, Josef ja Jeesus-lapsi. Ympärillä paimenet, eläimet ja itämaan tietäjät. Taustan kuusikynttilät eivät kuvaa alkuperäistä tapahtumapaikkaa, vaan tuovat tapahtumat suomalaiseen maalaismaisemaan.

Kun jouluruuat olivat valmiina ja piparit leivottu, voin joulumusiikkia kuunnellen ja elävää tulta katsellen valmistautua juhlaan. Lämmitin toista pönttöuunia ja puuhellaa, joka taas tuntuu toimivan. Joka vuosi sen alkulämmittely savustaa koko mökin. Välillä oli haettava lisää puita puuvajasta lämpiämään sisälle.

Valkoinen hyasintti avautui jouluksi jouluruusun seuraksi. Tuoksunkin voi jo tuntea. Vuoden pimeimpänä päivänä aurinko tuli hetkeksi esiin ja kultasi kuusien oksat.

Joulun jälkeen onkin tulossa vieraita ja rauha on mennyttä, mutta vielä siitä voi nauttia.