Perinteitä

Vanhaan mökkiini perinteiset joulukoristeet ja kukat sopivat. Otin esiin enkelikellon, jollainen lapsuudenkodissanikin oli. Halusin välttämättä samanlaisen ja etsittyäni pitkää löysin vanhan, "kotimaista laatutyötä" olevan K. A. W. Valmisteen kynttiläkellon. Valmistajan nimi on K. A. Weisteen kauppanimi. Kynttiläkelloja valmistettiin 1950-luvulla. Kotona enkelit eivät pitkään saaneet kilistellä kelloja ennen kuin äänet kävivät jonkun hermoille. Nyt olin huolissani laitteen paloturvallisuudesta ja sijoitin sen puuhellan päälle..

Ilahduin, kun löysin vanhanajan lyhyitä sipulitulppaaneja. Vuosikymmeniä sitten ne olivat yleisiä, ensimmäisiä oli jo 1900-luvun alussa, mutta nykyään niitä saa etsiä. Ne olivat ruukussa, mutta siirsin ne vanhaan puuastiaan. Lisäsin hiukan sammalta ja männyn oksia koristeeksi.

Hyasintti on myös vanha joulukukka. Jouluuni kuuluu sen tuoksu, jota kaikki eivät kestä. Kukat myydään nuppuisina, toivottavasti tämä aukeaa jouluksi, jotta saan sen tuoksusta nauttia. Olen istuttanut hyasintteja ulos keväällä ja osa niistä on kukkinutkin. Nyt ajattelin seuraavaksi kokeilla niidenkin hyötämistä.

Joulukielojen hyötäminen on jo perinteeni. Tänä vuonna otin vain vähän juurakoita, olin liian myöhään liikkeellä, enkä löytänyt enempää. Mutta onnistuin saamaan yhden kielon kukkimaan. 

Joulutunnelmaa etsimässä

Sateisessa, lumettomassa kaupungissa joulutunnelmaan pääseminen ei ollut helppoa, pyöräilijät ja ruokalähetit suhahtelivat vauhdilla ohi ja turistit kuvasivat valkoposkihanhia. Sitten muistin yhden kaupungin keitaista, talvipuutarhan. Se oli täynnä jouluisia ja muitakin kukkia. Jo sisääntulossa kaunis asetelma toivotti tervetulleeksi.

Iso kamelia kukki. Tämä on ilmeisesti talvipuutarhan alkuperäisiä kasveja ja iältään yli 120-vuotias.

Orkideoita oli runsaasti ja monenlaisia.

Löytyi eksoottisia kukkia kuten Mustewallisia,

Punatimanttiananas ja Kirjohuisku.

Jos ei ollut kukkia, oli tonttuja tuomassa väriä, myös kaktusten seurana. Lahjoittajan vaatimuksesta pääsy puutarhaan on edelleen vapaa. Olisi pitänyt ottaa mukaan termospulloon kahvia ja eväät ja jäädä istumaan kasvien sekaan pidemmäksi aikaa niin kuin monet muut olivat tehneet.

 Ikkunasta näkyi puutarhan perustajan, Jakob Julius af Lindforsin rintakuva. Sen takana on ruusutarha, joka nyt on suljettu. Katselin, miten ruusuja on leikattu. Omiani leikkaavat yleensä kauriit.

Kotimatkalla poikkesin kasvitieteelliseen puutarhaan. Suurin osa pensaiden alustoista on katettu lehdillä. Etsin jouluruusuja ja löytyihän niitä rakennuksen seinustalta Omien jouluruusujeni nuput ja versot joku roistomainen elukka on käynyt syömässä.

Joulun kukkia

Otin pihalta vain vähän kielon juurakoita, koska huomasin, etteivät ne lähde keväällä uudelleen kasvamaan. Ensimmäisen otoksen kielo on jo kuihtunut, mutta toisen juurakon kielo avasi nuppunsa jouluaattona.

Kaikki eivät pidä hyasintin tuoksusta, jotkut saavat siitä päänsärkyä, toisille sen on vain liian vahva. Mutta minun jouluuni hyasintti kuuluu.

Ilahduin, kun tänä vuonna löysin vanhanaikaisia sipulitulppaaneja. Ne sopivat vanhaan mökkiini.

Kukkapenkin jouluruusut eivät voineet hyvin ja paransin niiden kasvualustaa. Otin jouluruusuista kaksi sisälle. Toinen niistä kukki jouluksi, mutta vähässä valossa se oli kasvattanut hurjan pitkän kukkavarren. Uusia nuppuja nousee ja jouluruusun kukinta saattaa jatkua pitkin kevättä.

Jouluvalmisteluja

Lumisade ilahdutti niitä, joille valkoinen joulu on tärkeää, mutta minulle ja monelle muullekin lumisade merkitsi työtä. Kolme päivää lumisadetta, kolmea päivää lumitöitä. Vaikka kyseessä oli kevyt pakkaslumi, se työrupeama tuntui ja päätin, että jouluna lepään. Pipareita leivon, mutta kaupan taikinasta.

Joulukuusen kotiin, pihalle, oli taloyhtiö hankkinut tänäkin vuonna ja se riittää.

Perinteisen havukranssin ripustin ikkunan ulkopuolelle. Ja perinteisesti neulasia levisi pitkin lattioita. Laitoin myös jokavuotisen koristeen oveen.

Hain taas hunajaa Tuomaan Markkinoilta.

 

Ei joulu kauppojen tuotteillakaan ihan ongelmatonta ole. Mökkipaikkakunnan pienen kalakaupan edessä oli jono. Välillä ihmisiä tuli kaupasta ulos, uusia pääsi sisään, mutta jono pysyi vakiona, sillä lisää ihmisiä tuli siihen. Yksi sisäänpääsyä odottaneista muisteli jonoja evakkomatkalle. Yleensä oltiin sitä mieltä, että näin selvitään kuitenkin helpommalla kuin itse kalastamalla.

Maalla vierastalokin sai havukranssin oveensa.

On minulla jotain itse tehtyäkin jouluksi. Oli aika maistella sitä, karpalolikööriä. Kauhistelin sokerimäärää, jonka siihen laitoin, mutta ei likööri makeaa ole, se on ihan hyvää. 

Kukat kuuluvat jouluun

 Hyasintit ovat vanhoja joulukukkia, ne ovat ensimmäisiä kukkia, joita on talvella pidetty sisällä. Niitä oli Ranskassa jo 1700-luvulla, 1800-luvun alkupuolella niitä alettiin tuoda Suomeen. Hyasintteja hyödettiin lasiastioissa ikkunalaudalla. Nämä ovat melkein valmiita ja avautuvat varmaan jouluksi.

Kielo on myös vanha joulukukka. Koska on vaikeaa erottaa, mistä silmuista tulee kukkia ja mistä tulee lehtiä, otin aika monta juurakkoa ruukkuun. Ne olivat ensin ulkona, sitten sisällä pimeässä. Otin ne valoon Lucian päivänä.

Nopeasti ne kasvoivat ja aloittivat kukinnan.

Pihan jouluruusut eivät voineet hyvin, yksi kukki hyvin aikaisin syksyllä ja muissa oli vain vähän  nuppuja. Toivottavasti saan tämän yksilön säilymään kevääseen. Istutan sen sitten pihalle täydennykseksi.

Pieniä sipulitulppaaneja kyselin kukkakaupasta jo aikaisemmin. Ne tulevat myöhemmin, lähempänä joulua, sanottiin siellä. Sitten onnistuin menemään kauppaan oikeaan aikaan. Vanha pajukori on löytynyt mökiltä.

Löysin mökiltä myös vanhan, huonokuntoisen aapisen, johon lapset olivat piirrelleet ja kirjoitelleet. Viimeisellä sivulla on runo jouluun.

Minulle joulu tulee näistä kukista, kynttilöistä ja muista valoista. Pimein aika on kohta ohi.

Kaupungin valoja

Kävin välillä katsomassa pääkaupungin valoja ja vilinää. Päivä oli talvinen sielläkin, lunta satoi hissukseen ja mereltä puhalsi jäätävä viima. Senaatintorin joulumarkkinoilla oli vain vähän väkeä. Karuselli pyöri tyhjänä. Suomen lippu, Aleksanteri II ja joulukuusi kuvassa. Kuusen latvatähti näyttäisi olevan hiukan vinossa.

En pitänyt kaupungin jouluvaloja kovin onnistuneina, joko aivan liikaa valoja tai sitten lapsellisia koristeita kuten Esplanadilla.

Siellä joku oli osallistunut koristeluun tekemällä lumipalloista pienen lumiukon roskalaatikon päälle.

Melkein parempia jouluvaloja oli Lahdessa, jossa poikkesin paluumatkalla mökille.

Kaupunkien valosaaste on nyt takana, mökillä vallitsee luminen valkoisuus ja hiljaisuus. Ja syvän pimeät iltapäivät ja yöt. Päivien lyhenemistä onneksi jatkuu enää noin viikon. Kovat pakkaset hellittivät vihdoin, lämpömittari oli vain muutaman asteen miinuksen puolella. Ulkona oli ihan mukavaa tehdä lumitöitä. Tie puuvajalle oli estetty.

 Rämmin lumessa pelastamassa kirsikoita, jotka lumen painosta olivat painuneet melkein maahan. Ravistelin lumet myös vanhoista omenapuista. Ennusteissa puhutaan sään vaihtumisesta suojaiseksi ja painavaksi muuttuva lumi tekisi tuhoja.

jouluvalmisteluja

Aloitan jouluvalmistelut yleensä vasta joulukuun alun jälkeen. Nyt ensimmäinen joulukukka on jo valmiina ja kynttilä otettu esiin.

Tälle kaktukselle mökki saattaa olla liian viileä ja joudun varmaan siirtämään sen muualle.

Kovien pakkasten aikaan näpertelin sisällä jouluasetelman. Idean sain lapsille tarkoitetusta ohjeesta,  mutta ei kai askartelu ole kiellettyä aikuisilta. Kananmunien koteloista valmistui pihan vierailijoita. Ketun jälkiä näkyy usein tiellä.

Metsähiiret piipertävät pihallakin ja ahkeria kaivureita, kontiaisia, tai niiden tekemiä multakasoja, on näkynyt useana vuotena.

Tarvikkeita minulta löytyi valmiiksi: käpyjä, kananmunan säilytyskennoja, liimaa, siveltimiä ja pigmenttejä. Tarvitsi vain tehdä emulsio kananmunankeltuaisesta ja vedestä. Hiukan etikkaa mukaan säilyvyyden vuoksi.

Ensimmäiset piparitkin on nyt leivottu. Tein kuorrutuksen itse ja siltä se todella näyttääkin. Rauhankyyhkyille on tarvetta maailman nykytilassa.