perjantai 22. marraskuuta 2019

Kuistin kuivakukat

 Kesä- ja syyskukkien poissiirtämisen jälkeen kuisti tuntui tyhjältä. Jouluisia koristeita mökkiini ei tule ennen joulukuun alkua, ei ennen ensimmäistä adventtia. Ei joulu mieleenkään tule kun on tällainen musta ei-mikään-vuodenaika. Mietin, mitä kanervien lisäksi voisi hankkia lämmittämättömälle kuistille. Ajattelin, että kuivakukat voisivat tuoda väriä. Mutta ei niitä niin vain enää löytynytkään. Kuivatut kesäkukat oli myyty jo aikoja sitten. Kukkakaupoista on nyt tyylikkäitä, hienoja kuivattuja kasveja. Toisen kimpun löysin kaupungista, toisen huoltoasemalta Joroisilta, kun matkalla ohi mennessä poikettiin kahville.



Hortensioita löytyi nyt jo kuivattuinakin.


Kanervia, tai callunoita kuistilla on, valkoisia ja punaisia.



Ikkunalaudalla kanervien seurana on kuivattuja ruusuja.



Marketissa viimeisiä kanervia myytiin alennuksella. Uhrasin euron ja tein tuvan ulko-oveen kanervakranssin.


sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Maalla pärjää

Sähkökatkot ovat opettaneet, että mökillä pitää olla kynttilöitä ja tulitikkuja saatavilla. Katkoja voi kesällä tulla ukkosmyrskyjen aikaan ja talvella lumen kaataessa puita sähkölinjoille. Kotona kaupungissa kynttilöitä ja tulitikkuja kyllä löytyy, mutta pitkä sähkökatko olisi todella hankala, sillä  kylmäsäilytys ja lämpimän ruuan laittaminen loppuisivat. Vesikatkos olisi vielä pahempi. Kaksi putkiremonttia kokeneena tiedän, ettei asuminen kotona ilman vettä olisi mahdollista. Siksi häiriötilanteissa suuntaisin mökille jos se vaan olisi mahdollista. Kirjoituksen lopussa on lista blogeista, joissa muut kirjoittajat kuvaavat varautumistaan pienempiin ja suurempiin häiriötilanteisiin. Yhteiskirjoitussarjan ovat ideoineet Satu (tsajut) ja Johanna (Jovela).



Mökillä lämmitys hoituu, tarvitsee vain pilkkoa puut ja sytyttää tulet pönttöuuneihin ja puuhellaan.



Saunan takkahuoneessa vesi ja ruoka lämpiävät vielä nopeammin. Sielläkin on kynttilöitä ja tulitikkuja valmiina.



Mökillä on aina juomavettä varastossa, iso pullo ämpärissä siltä varalta jos lämpö mökissä laskee pakkaselle ja pullo halkeaa. Lisäksi pari vesipulloa jääkaapissa.


Sähkövessa ei toimisi, mutta metsänreunassa on huussi. Siellä ja mökissä on käsidesiä hygienian hoitamiseen. Ruokatarvikkeita mökiltä löytyy jonkun verran. Leipälaatikossa on keksejä ja hapankorppuja. Kahvia löytyy. Laatikoston otsikot vastaavat sisältöä vain sokerin ja hienon sokerin osalta. Muissa purnukoissa on pussikeittoaineksia, teetä ja rooibosia. Kaikki elintarvikkeet ovat sujetuissa astioissa niin, ettei hiirillä ole mahdollisuutta niiden tuhoamiseen.



Tuvan radio toimii pattereilla. Paristoja on varastossa piironginlaatikossa ja pikavarasto, josta pariston voi napata ulkokengät jalassa, sijaitsee emännänkaapin päällä olevassa vanhassa puulaatikossa. Siellä on myös pelikortit, jotka radion lisäksi viihdyttävät. Pasianssi, radio ja kirjat riittävät hyvin, televisiota mökillä ei ole. Ladattuna on varakännykkä. Luulin hukanneeni puhelimeni ja syöksyin ostamaan uuden. Muutama viikon päästä vanha kännykkä löytyi tenniskassin sisäpohjan alta. Se toimii nyt varalaitteena.



lauantai 9. marraskuuta 2019

Kurkistus kevääseen

Syksyn pimeydessä olo yleensä helpottuu, kun huomaa, että kevääseen on jo valmistauduttu pihalla. Kurkistelin jouluruusujen lehtien alle ja siellä nuput ovat tänäkin vuonna jo valmiina aukeamaan kun kevät koittaa. Pikkutaimiakin siellä näyttää oleva. Jouluruusu leviää helposti, siirtämistä se ei kestä, joten kasvusto saa laajentua rauhassa.



Jos lunta ei tule riittävästi, pitää jouluruusut peittää. Sitä varten  kaadoin varastorakennuksen edessä, melkein sen sisällä, kasvavia kuusia. Niistä havuja tuli runsaasti. Nykyiset oikullisen säät ovat haasteellisia. Jos kasvit peittää liian aikaisin, ne kärsivät siitä, jos liian myöhään, ne paleltuvat. Laitoin havuja kasvien päälle mahdollisimman ilmavasti.


Jos jouluruusut kärsivät talvesta, on ensimmäinen uusi jo hankittu. Ensin joulukukaksi, sitten pihalle.


Viime keväänä ostamani kevätesikko on jo aikaisemmassa kevään suhteen. Se ryhtyi kukkimaan juuri ennen pakkasia. Tämä on kolmas kukintakerta. Sillä taitaa olla sopeutumisvaikeuksista Suomen ilmastoon.


Vierastalossa tulppaanit ja hyasintit kurkistavat jo mullasta. Ne ovat viime joulun sipuleita, muutama niistä säilyi hyvänä. Jouluksi nämä eivät ehdi kukkaan, mutta varmaan kevääksi. Sipulikukkaruukut ovat peltisoikossa ja pidän niiden päällä peltivatia. Ihmehiiri, jos niiden kimppuun pääsee.

perjantai 1. marraskuuta 2019

Ennen pakkasta

Luvassa olevat pakkaspäivät ja lumisateet laittoivat vauhtia joihinkin työlistalla oleviin tehtäviin. Kovin välttämätöntä se ei ollut, mutta istutin vielä lisää narsisseja. Etsin jotain muuta mökin laatikoista ja löytyi pussi, jossa oli ollut vanhalle mökille ostamiani narsisseja. Olinkin miettinyt, mikä niiden nimi oli ja mistä niitä saisin. Ne olivat kauniita ja nousivat uskollisesti joka kevät kukkimaan ja tuoksumaan. Kun nimi löytyi, löytyi netistä myös narsisseja.



Olen murheellisena katsellut, miten myyrät myllertävät pihaani. Alue, jonne viime syksynä istutin sipulikukkia, on käännetty multaiseksi ja kuoppaiseksi. Jopa sormustinkukkien juurilla on kaivettu. Työnsin kuoppiin valkosipulin kynsiä, mutta eipä mistään taida olla apua. Luononvarakeskuksen mukaan myyriä on runsaasti juuri Päijät-Hämeessä. Varsinkin metsämyyriä on paljon. Narsissien ei pitäisi kelvata myyrille, katsotaan, onko se totta. Muita sipulikasveja istutin ruukkuihin ja kaivoin ruukut maahan. Löysin todella hyviä kirjopikarililjan sipuleita enkä niitä halua syöttää myyrille. Päälle vielä verkkoa. Osa ruukuista saa olla talven vierastalossa.



Kaksi vuotta sitten nuohooja kävi tarkastamassa ja nuohoamassa mökin tulisijat. Käymättä vintillä hän käski poistaa hiekat piipun juurelta. Vuoden kuluttua on taas aika kutsua nuohooja paikalle ja hiekka oli hoitamatta. Viime vuoden kesällä jo kiipesin vintin luukulle, mutta kun avasin sen oven, oli siinä valtava ampiaispesä ja työnsin luukun samantien kiinni ja tulin vauhdilla alas tikkailta. Kun apumies oli paikalla vahtimassa, kiipesin nyt vihdoinkin vintille. Ilokseni kaikki näytti olevan kunnossa. Piipun yläosa on muurattu uudestaan ja alaosan lohkeillut rappaus on korjattu. Samalla laastia on levitetty piipun juurelle, mitään hiekkaa ei ole.

Vintti täytyy joskus tutkia tarkemmin. Se näytti ihan siistiltä ja kuivalta, rojua on vähän. Nyt mukaan tuli vain jotain, pieni hylly löytää varmaan siistimisen jälkeen paikan jostakin. 

Otin tänäkin vuotena isomaksaruohon kukintoja maljakkoon juurtumaan.


Vielä kaivoin viimeiset perunat maasta ja pilkoin ne keittoon.