Juhannusta kohti

Oli aika siirtää pelargonit kuistille, mutta sitä ennen sen ikkunat oli pestävä. Ikkunanpesu ei ole suosikkipuuhiani. Enkä mökillä tee sitä joka vuosi. Nyt aloitin yhtenä sateisena päivänä kuistin sisäikkunoista. Ja pelargonit pääsivät sen ikkunalaudoille. Uusimmat niistä eivät ihan vielä kuki.

Kukkivat pelargonit jätin sisälle.

Seuraavana päivänä  pesin kuistin ikkunat ulkopuolelta. Palasina on norsukin syötävä. Jatkoin mökin muidenkin ikkunoiden pesemisellä, onhan tulossa Juhannus. Yhdeksi päiväksi hankin itselleni kaverin, lähinnä siksi, että jos tikkailta sattuisi putoamaan, olisi joku paikalla. Tikkaat kun pitää laittaa paikoilleen hiukan epäkäytännöllisesti, kun niitä ei voi laittaa kukkapenkkeihin. Apulainen pesi ikkunoita rivakasti ja kulki ronskisti pihallani välittämättä poluista. Vedin henkeä enkä huomauttanut asiasta. Hankalinta oli mökin ikkunoiden pielilautojen pesu, niissä oli mustia homepilkkuja.

Vielä puhtaat matot tuvan lattialle.

Ja sitten perinteinen seitsemän erilaisen luonnonkukan kimppu.

Juhanusruusu, vaikka ei omalta pihalta olekaan.

Ja mökki on valmiina Juhannukseen.

Pistokkaat multaan

 Pelargoniat innostuivat kasvamaan, kun valo lisääntyy. Kauniiksi niitä ei kuitenkaan voinut sanoa, vanhimmat niistä oli leikattava.

Vielä on ehkä liian aikaista leikata niitä, mutta valehteleva kuu on kasvamassa ja sen mukaan on hyvä aika kasvulle. Kuun sirpin voi tulkita merkitsevän D:tä, descending eli laskeva. Toinen tulkinta on, että sirppi on osa P.tä, pienenevää. Ja asia on sitten päinvastoin. Poltan kuivia puita enkä pilaa ilmaa pienhiukkasilla, piipusta tulevaa savua tuskin huomaa.

Uudemmat kukat jätin leikkaamatta, jotta ikkunoille jäisi vihreyttä. Maksaruohon oksat ovat juurtuneet ja alkaneet kasvaa. Nekin pääsevät multaan.

Pelargonioiden pistokkaita en tällä kertaa laittanut veteen juurtumaan, vaan työnsin ne suoraan kosteaan multaan.

Nyt ikkunoilla on tilaa.

Muovin alla juurtumista odottavat pistokkaat pitää vielä sijoittaa jonnekin, jos ne näyttävät lähtevän kasvuun.

Nyt toivon, ettei tulisi viime talven kaltaisia hurjia pakkasjaksoja. Silloin mökki pääsi niin kylmäksi, että osa pelargonioista paleltui.

Kasvu käynnistyi

 Pelargoniat näyttivät surkeilta, pitkiä kiemuraisia, lehdettömiä varsia. Mutta niissä alkoi olla uutta kasvua eivätkä vanhat lehdet enää kuolleet. Ruskeita lehtiä olen nyppinyt pois koko talven. Nyt oli aloitettava kasvien leikkaaminen, vaikka oikea aika ei vielä olisikaan. Laitoin leikatut oksat veteen. Saavat juurtua jos ovat juurtuakseen. Ehkä tarvitsenkin uusia alkuja jos vanhat pelargoniat eivät herää kunnolla eloon leikkaamisen jälkeen.

Kävin taas varastossa sähkömiehen sinne keräämää tavaraa penkomassa ja toin valaisinkupuja maljakoiksi. Niihin oli sisälle pesiytynyt hyttysiä ja muita ötököitä ja päällä oli pölyä, mutta pesemällä niistä tuli ihan hyviä.

 

Jatkoin leikkelyä aina vaan lisää kunnes leikkasin terävällä veitsellä sormeeni. Aika kurjilta leikatut pelargoniat näyttävät. Toivottavasti ne piristyvät. Ostin jo lannoitepuikkoja niitä varten.

Vierastalossakin on jo kasvua, krookusten alut ovat nousseet pintaan ja muissakin ruukuissa jo jotain kasvua pilkistää.

Kasvit ulos

 Kesäkuu alkoi ja kasvit, joille mökki oli ollut kasvatuskotina saivat lähteä ulos. Vanhat pelargoniat saivat ikkunalaudat taas kokonaan omaan käyttöönsä. Roskat lähtivät myös ulos, pöytäliinat pesuun ja tuvan matot pesulaan. Mökki saa nyt olla asumiskäytössä.

 

Pienet pelargonit siirtyivät kuistin ikkunoille. Osa niistä ei talvella mahtunut ikkunalaudoille. Sisemmälle mökissä, vähäisemmässä valossa niistä kasvoi hentoja, mutta varmaan ne vahvistuvat kesän mittaan.

Kuistilla on vähän surkea ruusu. Etsin pikkuruusuja liian myöhään ja tämän sain kaupan päälle keskustan kolmannesta kukkakaupasta. Kiersin torin ja kaikki kolme kukkakauppaa kun etsin verenpisaroita aitan eteen. Myöhemmin niitä kuulemma tulee. Ikkunan takana kukkii syreeni. 

En mitään järkevää esikasvattanut, vain krasseja ja sinisarjoja, jotka hetken mielijohteesta ostin rautakaupasta kun ne olivat jo niin hyvässä kasvussa. Maksaruohon pistokas ja pieni muratin oksa olivat mökissä juurtumassa. Tervaleppää yritin esikasvattaa, mutta sen siemenet eivät itäneet. Kasvit eivät ikuisuuksia kestä. Isosta muratista on vain pieni oksa jäljellä. Talvella hiipuivat riippaorvokki ja lankaköynnös. Mutta kukkia kyllä löytyy. Poimin pihalta ailakkeja.

Pistokkaat multaan

Maanittelin ja manasin pelargonioiden pistokkaita kun ne eivät näyttäneet juurtuvan. Aikaa kului, mutta sitten juuria alkoi ilmestyä. Aivan kaikki eivät juurtuneet ja osassa on vasta pieniä juuria, mutta suurimmassa osassa oli jo hyvät juuret ja oli aika istuttaa pistokkaat ruukkuihin. Aivan tarpeeksi pistokkaita on.

Ajattelin, että leikatut pelargoniat osoittaisivat mieltä ja jättäisivät kukkimatta tänä kesänä, mutta ei mitään hätää, vanhat pelargoniat alkavat kukkia niin kuin ennenkin.

Nyt odotan, alkavatko kaikki pistokkaat viihtyä ruukuissa.

Kaksi pitkävartista pistokasta, joissa ei juuria näkynyt, leikkasin lyhyemmiksi ja työnsin ne multaan. Laitoin ne pahviruukkuihin, jotta erotan ne muista. Ja itse asiassa oikeankokoiset saviruukutkin loppuivat kesken.

Yksi kukkiva ja siksi huonosti juurtunut pistokas saa vielä jäädä veteen.

Juoru oli juurtunut hyvin ja senkin pistokkaat pääsivät multaan. Amppelissa pöydän yläpuolella se saa olla toistaiseksi. Lähtö sille tulee viimeistään silloin kun versot ulottuvat lautaselle.  

Pelargonioiden leikkaus

 Pelargoniat alkoivat työntää uutta kasvua ja oli viimeinkin leikattava ne ja vaihdettava niiden multa. Puiden ja muiden kasvien leikkaus on minulle todella vaikeaa, en henno leikata tarpeeksi paljoa. Pitkiä kaljuja varsia kasvattaneet pelargoniat eivät enää olleet kauniita. Jatkossa pitää muistaa latvoa niitä niin että niistä tulee tuuheampia. Etsin netistä ohjeita ja yritin niitä noudattaa. Leikkaus nivelen yläpuolelta terävällä veitsellä. Siirsin kukat myös hiukan suurempiin ruukkuihin. Oli pakko kierrättää ruukkuja pesun jälkeen, sillä en löytänyt tarpeeksi suuria uusia vanhan ajan punasaviruukkuja, joita olisin halunnut käyttää.

Laitoin lattialle suojapaperin ja siitä se alkoi.

Aloitin varovasti  mutta leikkasin sitten lisää. Varmaan täytyy myöhemmin vielä jatkaa. Mutta nyt pelargoniat saavat toipua.

Otin paljon pistokkaita, ehkä niistä jotkut lähtevät juurtumaan.

Näyttää siltä, että leikattuihin varsiin alkaa ilmestyä pieniä lehden alkuja. Muratin pistokkaan olivat juurtuneet ja niissäkin oli jo uutta kasvua. Istutin ne pahviruukkuihin niin voin sijoitella niitä myöhemmin kun keksin niille paikat.

Juorun pistokas saa vielä kasvattaa juuriaan amppelissa ennen istutusta. Mitään en tänä vuonna esikasvata,  mutta näin pistokkailla saan sentään jotain kasvua aikaan. 

Kuistin kukkia

 Lähellä olleiden koivujen kaatamisen jälkeen kuisti muuttui paljon valoisammaksi ja auringon paistaessa se oli kuuma. Hankin sen eteläikkunalle verenpisaroita, jotka viime kesänä siinä viihtyivät. Nyt ne tiputtivat nopeasti kukkansa. Kokeilin myös neilikoita, mutteivät nekään viihtyneet kuumalla kuistilla. 

Ikkunoiden kunnostuksen ajan kamarin pelargoniat olivat evakossa vierastalon edustalla. Siellä ne eivät voineet hyvin. Tajusin lopulta tuoda pelargoniat kuistille ja siellä ne innostuivat kukkimaan. Olisi pitänyt leikata niitä ja ottaa pistokkaita, mutten hennonnut. Leikkaus on vuorossa keväällä jos kukat selviävät talvesta.

Verenpisarat siirsin aittarakennuksen eteen. Siellä ne aloittivat uuden kukinnan ja nyt on menossa kolmas kukintakerta. 

Neilikat siirsin ulos maahan ja siellä ne viihtyivät.

Kunnes joku söi kukat. Toin loput nuput sisälle.

Kuistin pöydällä on ollut muurikello ja tummanpunainen pikkuruusu.

Ikkunat on nyt kunnostettu ja pelargoniat pääsivät entiselle paikalleen kamarin ikkunalle. Juuri ja juuri ne siihen mahtuivat. Kuistilla on nyt syyskukkia.