Loppukesän kukkia

Naapurin kultapallot lakosivat taas rankkasateessa maahan ja niitä oli kerättävä, etteivät ne joudu ruohonleikkurihirviön hampaisiin. Perinteisesti kimppu niitä päätyi vanhalle peililipastolle.

Löytyy kukkia myös omalta pihaltani, krasseja ja samettikukkia. Sävyt ovat samoja loppukesän kirkkaita keltaisia ja oransseja värejä.

Auringonkukka, jonka ostin kotiin, on lohdutuskukka. Pitkät jaksot maalla ovat loppu ja kotona kaupungissa on yritettävä viihtyä. Oma auringonkukkien kasvatukseni epäonnistui niin kuin niin moni muukin yritys. Mutta kaupastahan kukkia saa.

Tuoksuvadelman juurelle kylvin syksyllä pussillisen Maatiaisen siemensekoistusta Hämyisä vanha puutarha. Eniten siitä on itänyt sormustikukkia, joista osa kukkii jo ensimmäisenä vuotena. Sitä ei seoksessa pitänyt lainkaan olla. Yksi pieni malva kukki ja tunnistan lehtosinilatvan lehtiä. Niitä seoksessa piti ollakin. Sormustikukan taimia löytyy monista muistakin paikoista. Ehkä ne ovatkin jotain vanhaa siemenpankkia, joka nyt on herännyt henkiin. Hyvä niin, myrkylliset sormustinkukat eivät kelpaa rusakoille eivätkä etanoille.

Uskolliset kukkijat

Pihatöille ei ole riittänyt aikaa muilta töiltä tai muut ovat olleet kiinnostavampia kuin vuohenputken kitkeminen. Se onkin vallannut isoja alueita. Yhtäkkiä sitä kasvoi pihalle. Mutta onneksi mökin edustan perennapenkki on tottunut tulemaan omillaan toimeen. Päivänlilja kukkii runsaasti.

Ruskoliljatkin aloittivat kukinnan. Niitä on karannut kukkapenkistä kauemmaksi ja pelkäsin tallanneeni niitä. Onneksi ne ovat säilyneet ja lisääntyneetkin. En uskalla siirrellä näitä uuteen turvallisempaan paikkaan.

Ja vanha juhannusruusu aloitti kukinnan juuri oikeaan aikaan, Juhannukseksi toivottamaan hyvää suven ja valon juhlaa.

Oma ruusuni on vaatimaton. Naapurin  juhannusruusun kukinta oli valtavan runsasta.

Pihasuunnitelmia

Posti toi kotiin ensimmäisen siemenluettelon ja siitä se alkoi. Innostuin merkitsemään siemeniä ja mukuloita, joita haluan, mutta sitten havahduin, että kannattaisi hetkeksi ensin rauhoittua ja suunnitella. Monien vuosien jälkeen pihaa on taas hoidettu viime kesänä ja saattaa olla, että vanhoja siemenpankkeja herää henkiin. Eli kannattaa odottaa ja katsoa. Keväällä yläpihalle ilmestyneiden krookusten lisäksi on löytynyt tulikellukkaa ja keltaista kyläkellukkaa. Lisäksi paikkaan, johon istutin pionin, nousi kesän mittaan runsaasti onnenapiloita. Onko se onnea, en tiedä, kasviahan kutsutaan myös naapurin kiusaksi sen vuoksi, ettei sitä pysty hävittämään. Etuseinustan kukkapenkkiä olen jo muokannut, ja muokkaan edelleen. Siirrän  konnartatarta muualle ja tilalle löysin luettelosta tarhajalomalvan siemeniä.

Keskellä on keltaista päivänliljaa ja sitten jouluruusuja, sormustinkukkaa ja kaksi kurjenpolvea, jotka ostin paikalliselta torilta. Lisäksi haluan sinne sinistä kuljenmiekkaa.

Olen pitkään miettinyt, mihin sijoittaisin alppiruusun ja päätymässä siihen, että sen paikka on saunan lähistöllä. Toivottavasti löydän kotimaisen taimen, vaikka punaisen Haagan tai sitten valkoisen.

Ison pihakiven vierellä ollut tomaattien kasvatuspaikka siirtyy muualle. Lavakaulus ja vanhat ikkunat eivät todellakaan olleet mitään pihan kaunistuksia. Tilalle haluan juhannusruusuja. Niiden juurelle lemmikkejä. Löysin siemenluettelosta lajin, jonka pitäisi olla isokukkainen. Viime kesäksi esikasvattamani ja kylvämäni lemmikit olivat pienikukkaisia, lajiketta ei pystynyt erottamaan peltolemmikistä, jota pihalla kasvoi ihan itsestään. Lisään tulikellukkaa, koska sen paikka näyttää olevan kiven vierellä. Pioni toivottavasti herää henkiin. Ja istutusten viereen kulkukäytävä kivistä.

Sateen jälkeen

Kauan odotettu ja kaivattu sade tuli niin rankkana, että se iski maahan naapurin kultapallot. Yleensä ne kaatuvat myöhemmin syksyllä. Sain syyn kerätä kukista kimpun maljakkoon.

Kultapallot päätyivät kamarin peililipaston päälle uudelle pöytäliinalle, jonka juuri sain. Juoru on lähtenyt hyvään kasvuun vanhalta mökiltä ottamistani pistokkaista.

Pitkien kultapallon varsien alle jäivät myös orvokit, jotka olivat kasvaneet edellisen vuoden siemenistä. Niistä sai pienen kesäisen kimpun.

Kukkia ei muuten enää helpolla ole saatavilla, kuivuus ja kuumuus ovat tehneet sen, ettei monia luonnonkukkiakaan enää löydä. Omalla pihalla perennojen kukinta on loppunut tai ainakin katkolla. Muutama harhaileva suopayrtti kukkii ja pieni ukonhattu, jonka onneksi tunnistin syksyllä enkä repinyt sitä pois.

Salaisuus kauniin kukkapenkin takana

Kotona käydessäni ihailin kaupungin upeita kukkaistutuksia. Ja näin myös, miten niitä hoidetaan. Joukko nuoria kesätyöntekijöitä kitki rikkaruohoja, poisti vanhat kukat, jotka vielä eivät olleet edes rupsahtaneet ja istutti uusia tilalle. Siinä se salaisuus. Minulla vaan ei ole nuoria reippaita apulaisia eikä puutarhaa, josta hakisin uusia kukkia läpi kesän. Niinpä kukkapenkkini näyttävät siltä, miltä näyttävät. Lemmikit olivat muuttuneet ruskeiksi kun vuorikaunokki aloitti kukintansa. Sen kukat taas olivat ruskeita kun kurjenpolvet aloittivat.

Uuteen kukkapenkkiin siirtämieni kuljenpolvien kukinta ei ollut kovin runsasta. Hajoitin juuripaakkuja liian laiskasti. Vanhaan paikkaan jääneet kuljenpolvet eivät kukkineet lainkaan. Edessä on niiden siirto tänä vuonna. Annoin penkkiin jäädä joitakin päivänkakkaroita ja harakankelloja. On siinä vaaleanpunainen lehtoakilleakin. Kukkapenkin reunalla toiselta mökiltä siirtämäni jalopähkämön kukat painuivat maata kohden.

Jalopähkämö (Stachys macrantha)
Toisessa päässä kukkapenkkiä ovat sormustinkukat. Osassa niistä erikoisia kukkia. Kello on auennut.

Mökin takana, kivien keskellä, viihtyvät tarha-alpit (Lycimachia punctata) ja harjaneilikka (Dianthus barbatus). 

Maalaisia perinneperennoja, mummolakukkia kaikki kasvini.

Liljankukkia

Päivänliljat jatkoivat pihan keltaista kukintaa.

Kaksi keisarinkruunuakin puhkesi kukkaan.  Myöhemmin vielä yksi putkahti esiin alppiruusun vierestä.

Päivänliljat ovat saaneet nimensä siitä, että niiden sanotaan kukkivan vain päivän. Ei ehkä ihan totta, mutta kovin kauaa yksi kukka ei kauniina pysy. Mutta uusia kukkia puhkeaa tilalle.

Keltapäivänlilja (Hemerocallia lilioasphodelus). Tieteellinen nimi Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran".

Päivänliljoja on noin 15 eri lajia. Tätä keltaista lajia kutsutaan myös sitruunaliljaksi sen tuoksun takia.

Ruskolilja eli keisarinkruunu (Lilium bulbiferum) on todella vanha perenna. Niitä on ilmestynyt sinne tänne pihalleni.  Olen yrittänyt lisätä niitä varren itusilmuista, mutta en ole onnistunut. Idut ovat kyllä lähteneet kasvuun, mutta pienet taimet ovat sitten hukkuneet jonnekin kun olen siirtänyt ne ruukuissa maahan. Pitänee taas yrittää kasvatusta, sillä nämä ovat uljaita kukkia, jotka pysyvät pystyssäkin.

Sitkeästi ne nousevat maasta kun vaan keväällä katsoo, että ne pääsevät kasvun alkuun. Läpi alppiruusun kasvustonkin yksi nousi kukkimaan.

Kyläyhdistyksen kirpputorilta

Avoimet kylät-tapahtumaan liittyen paikallinen kyläyhdistys järjesti erilaisia tapahtumia, mm. peräkonttikirpputorin. Viime vuodesta viisastuneena en varannut myyntipaikkaa. Mutta ostoksia tein. Kullero pisti ensimmäisenä silmään. Olin pitkään halunnut niitä tontilleni.

Kullero (Trollus europaeus) on Lapin maakuntakukka ja siellä niihin ihastuin. Lapin kulleron kukat olivat pieniä, mutta niitä saattoi olla kokonainen pelto täynnä.

Myynnissä oli vain yksi kappale kulleroita, mutta tietysti ostin myös muita kasveja. 

Tämän kasvin nimi ei painunut mieleeni, mutta kasvi kuullosti lupaavalta, koska myyjä varoitti, ettei sitä saa istuttaa kukkapenkkiin, koska se leviää niin runsaasti. Kukkapenkin reunaan se päätyi ja siitä se saa levitä. Ja nimikin varmaan selviää, kun se avaa nuppunsa.

Ensikon ostin tietysti paikkaamaan sitä yksilöä, jota en onnistunut pitämään hengissä. Se sai paikan kukkapenkin toisella reunalla.

Akankaalia (Ajuga) oli ruukkuun sullottu kaksikin yksilöä ja katson nyt, missä ne alkavat viihtyä.

Kassissa oli vielä keltakukkainen, sinertävälehtinen kasvi Ruusujuuri (Rhodiola rosea). Se onkin ihmeellinen kasvi. Siitä pitäisi saada lisää energiaa ja sen pitäisi helpottaa stressiä. Nimi tulee ruusulta tuoksuvista juurista. Sen paikka on vielä mietinnässä.

Kasvien lisäksi ostin myös pussillisen takkaruusuja. Osa menee saunalle, osa jää tupaan.

Kukkapenkin kaaoksen järjestelyä

Miksi kaikki kasvit eivät voi olla kuin tämä malva, joka vuodesta toiseen kukkii pihakiven vierellä ilman hoitoa? Hiukan tukea se tarvitsisi tällaisena kesänä.

Ruusumalva (Malva alcea)

Alunperin tontilla ei koristekasveja ollut. Vain vuorenkilpeä, juhannusruusua ja lehtoakilleaa. Eikä kukkia pitänyt tulla. Mutta kun en pysty sanomaan ei, kun joku taimia tarjoaa enkä pysty lähtemään taimikaupasta ostamatta jotain. Paljon on kokeiluja tehty ja vähän on kukkia jäänyt.

Pihan vanha kukkapenkki oli kaikkea muuta kuin kaunis. Vuorikaunokki kukki kyllä runsaasti alkukesällä, mutta se oli tullut liian suureksi kun kurjenmiekat olivat myöskin levinneet isoksi renkaaksi. Ne olivat myös vuosi vuodelta vähentäneet kukintaa. Reunasssa olevat jouluruusut olivat ahdingossa.

Ensimmäisen kuopan kaivoin vuorikaunokille. Kaivoin savikerrokseen saakka. Kangasta pohjalle, vanhaa kompostia, peltomultaa, kalkkia ja lannoitteita sen päälle.

Seuraavaksi hajoitin  kurjenmiekat ja kaivelin niille kuoppia. Laitoin kasvit riviin. Ei tästä mitään cottage gardenia tule, mutta onhan niillä tilaa levitä. Jatkoin riviä vielä rannalta pelastamillani kuljenmiekoilla. Välissä on alue, johon olen kylvänyt sormustinkukkaa ja akilleaa. 

Näyttää siltä, että siirretyt kasvit ovat ainakin jääneet henkiin. Ainakin vuorikaunokki.

Vuorikaunokki (Centaurea montana)

Pihan tämän kesän kauneimman kukkapenkin muodostavat pihatien varressa olevat luonnonkukat. Itse asiassa olen ne kyllä itse kylvänyt sen jälkeen kun pihalle oli yritetty kaivaa kaivoa. Ja epäonnistuneen kaivauksen jälkeen kaivettu maa oli siististi tasoitettu saviseksi tantereeksi. Olin epätietoinen ja tilasin Ahonalku-verkkokaupasta erilaisia luonnonkukkien siemeniä. Muutaman vuoden kuluttua ilmestyivät nämä kukat yhdessä ketoneilikoiden kanssa.

Ketokaunokki (Centaurea scabiosa)