Värikäs heinäkuu

 Tiesin, että kohta se tapahtuisi ja sitten yhtenä aamupäivänä kun olin menossa hakemaan postia, tuli läheisen maatilan isäntä vastaan traktorilla ja niittokone leikkasi tienvarren kukat. Yleensä isäntä pysähtyy juttelemaan, mutta nyt ei. Hän tietää, mitä ajattelen. Tien kulkijat voisivat ajaa hitaammin ja huolellisemmin ja kukat voitaisiin säästää. Paluumatkalla isäntä ei toista puolta vielä ollut ehtinyt niittää ja poimin siitä luonnonkukkia kimpuksi.

Upean väriset huopaohdakkeet ovat nyt poissa.

Muualla niitä sentään vielä on. Samaa väriä toistavat maitohorsmat.

Kukkapenkkiä värittävät  harjaneilikat.

Siistin ison kiven ympärillä olleesta kukkapenkistä uuden osan ja kylvin siihen kaikenlaisia siemeniä, mitä kaapeista löytyi. Näiden unikkojen väri yllätti.

Väriä sai myös mökin etuosan seinä, jonka alaosaan sen eteen katolta pudonnut lumi oli jättänyt tummat jäljet. Malvat tarvitsevat siistin taustan ja niin vedin alaosaan punamultaa. Kukkien hempeä väri korostuu nyt hyvin.

Lisää polttopuita

 Kitkiessäni kesäkuussa kukkapenkkiä mietin, että mitähän olen unohtanut tehdä, kun siihenkin aikaa riittää. No, siinähän se tekemätön työ oli, puupinot pihan reunalla. Oli aloitettava puutyöt.

Kaikki alkoi pihan vanhasta koivusta, jota katsellessaan kaikki miesvieraat ilmoittavat, että se on kaadettava. Itsekin hermostuin, kun taas joku alkoi kerätä pesäaineksia koivun koloon.

Remppamies oli kattohommissa naapurissa ja hän kertoi, että hänellä on apuna aloitteleva metsuri, joka kaipaisi töitä. Ja remppamies oli kuulemma ajatellut koivuani työkohteeksi. Metsuri kävi parikin kertaa katsomassa koivua, mutta ei innostunut. Ei hänellä kuulemma ole välineitäkään. Olihan minulla hänelle muitakin töitä. Talvella yksi kuusistani oli kaatunut tien poikki. Naapureiden oli pakko katkoa se päästäkseen kulkemaan tiellä. Näytin metsurille kuusen ja pienen raivattavan alueen, jota olin itse jo hiukan siivonnut. Hän löysi samasta paikasta toisenkin katkenneen kuusen. Hänestä puut pilkkoisi nopeimmin kirveellä.

Pilkkomiseen meni niin paljon aikaa, että minua alkoi hinta hirvittää. Kun metsuri kysyi, pilkkooko hän harvennusalueelta kertyneet polttopuut, sanoin reteesti, että minulla on pieni Stihl, katkon ne sillä itse ja pilkon kirveellä. Tien varteen syntyi useita kasoja pilkottavaa. Kolme peräkärryllistä tuli pihalleni. Viimeisen kuorman annoin naapurille, jonka peräkärryllä puut kuljetettiin.

Kaksi pinoa puista tuli. Peitin ne levyillä ja siihen ne jäivät odottamaan. Nyt puut ovat pilkottuina puuvajassa, aikaa siihen meni, mutta tulipa tehtyä. Kahden taaimmaisen pinon päällä sekä handmade huippuhintaiset kuusiklapit että itse pilkkomani koivut ja lepät saavat kuivua talven yli. Rauhoittaa, kun polttopuuta on varastossa näinä sähkön nousevan hinnan aikoina.

Olin huolissani, kun kuusien pilkkomispaikalla tuli lumen sulamisen jälkeen esiin sinivuokkoja. Kasasin kuusien oksat pois siltä ja nyt sinivuokot pääsevät kasvamaan.

Koivu jatkaa elämäänsä, lehdet puhkesivat ajoissa. Harva se on, mutta katsotaan, miten sen käy.

Helle helpotti

 Ilmat viilenivät ja sateet alkoivat, nyt eletään normaalia kesää, aurinko paistaa ja vettä sataa. Kantovettä tarvitsevat nyt vain kasvihuoneen kasvit. Helteellä kaivon vesiletkun jatkokaan ei riitä kaikkien kasvien suihkuttamiseen, vaan vettä on kannettava niille kastelukannulla. Sade hoitaa nyt kastelun. 

Oli aika siistiä pihapiiriä. Helteellä ei ruohon leikkaamista uskaltanut tehdä ettei se palaisi. Ensimmäiseksi niitin vierastalon vierustan lupiinit. Ne olivat levinneet niin, ettei niitä voinut yksittäin poistaa. Niiden alta tuli esiin isotalvikkialueita. Tällaiset alueet saavat levitä.

Kimalaisia on runsaasti liikkeellä ja jätänkin niitä ja muita pölyttäjiä varten niittämättä alueita, joilla luonnonkukat kukkivat. Saunan edustan alueesta yritän tehdä kukkaniittyä. Olen siitä poistanut koiran- ja vuohenputket ja muut luonnonkasvit ovatkin lisääntyneet saatuaan tilaa. Tämän alueeen niitän vasta niiden kukittua.

Yritän säästää myös ahomansikat. Niistä saakin jo satoa.

Siperianunikot kukkivat viime vuotta kauniimmin, silloin ne olivat mielestäni aneemisia.

Pihan edustan ruohikko on tullut tiheäksi, sitä leikkaan trimmerillä. Nyt mökki ei enää näytä autiotalolta.

Niitettävältä alueelta otin maljakkoon talteen hiukan päivänkakkaroita.

Pihan mustikoissa näyttää jo olevan sinistä väriä. Kesä on pitkällä!

Ohjeita ja ideoita

Kesä on siinä vaiheessa, että siemenet on kylvetty ja taimet istutettu ja siirrelty. Niiden suhteen odotetaan satoa tai kukintaa kunhan jaksaa kastella nyt helteiden alettua  Osa kasveista on kylläkin jo kukkinut ja niiden siemeniä voi jo kerätä. Kasvatan rentukoita ruukuissa, koska kaikki kosteikkoni näyttävät kuumina kesinä kuivuvan. Mutta niiden siemenet häviävät jonnekin. Nyt aion saada niitä talteen. Idean sain Puutarhakausi-ohjelmasta. Siinä Malin sitoi pienen pussin jouluruusun kuihtuneen kukinnon  ympärille ja myöhemmin Pernilla keräsi siemenet pussista ja istutti ne ruukkuihin. Omat jouluruusuni leviävät itsestään, mutta rentukoiden ja seuraavaksi kuolanpionin siemenet pitää saada talteen. Kuvankaapaus näin on varmaan sallittua. 

Oma versioni.

 

Ohjelma on Ruotsin TV:n ja siinä neljä henkilöä, toimittaja Pernilla, sisustussuunnittelija Malin, puutarhuri John ja huippukokki Tereq ottavat haltuun unohtuneita pihapiirejä. Niitä he raivaavat, rakentavat kaikenlaista ja viljelevät. Ohjelmassa minua kiehtoo se, että aihe muistuttaa omaa tilannettani. Hankkiessani nykyisen mökin kohta viisi vuotta sitten, sain samalla hylätyn pihapiirin. Keskellä pihaa oli iso pajupuska, tuoksuvadelma oli vallannut suuren osan pihasta ja pihan poikki kaadetun, karsitun ja pätkityn ison männyn kaikki oksat ja rungon palat oli jätetty maahan. Ensimmäisiä tehtäviä pihalla oli raivata tuoksuvadelmaa niin, että omenapuu tuli esiin. Nykyisin tässä kukkivat keväällä lumikellot.

Omavaraisbloggaajien yhtenä heinäkuun aiheena on TV-ohjelma tai jokin muu juttu, joka innoittaa kirjoittajaa. Marketta jo toukokuussa mainitsikin Puutarhakauden toukokuun Rakkautta ja maanantimia-kirjoituksessaan. Palaan kuitenkin vielä siihen. Ohjelmasta olen saanut vinkkejä ja ideoita. Esim Johnin ohje, että ruusut pitää leikata kun koivu on hiirenkorvalla, on painunut muistiini. Vanhaa juhannusruusua en leikkaa ja jalostetut ruusut jäivät nekin kuitenkin leikkaamatta. Kasvihuoneessa ne kukkivat kohta. Ulkona pupujussit leikkasivat ne. Ensi keväänä ehkä minä.

Olen katsellut viimeisimmän paikan puupölleistä tehtyä aitaa tai voi olla, että pino on vaan unohtunut paikalleen. Aitaan tehtiin myös portti.

 Oman versioni tein puuvajaan halkaisematta ja kuorimatta kuivumaan jätetyistä koivun pätkistä, joita en pysty halkaiseman. Aitaa en tarvitse, se on yksi paikan hyvistä puolista. Ei ole naapurin koiria eikä muita kuin metsän eläimet, joiden tulon estäminen vaatisi valtavat määrät aitoja. Mutta kompostin näkösuojana pölliaita toimii. Takana näkyy hellepäivän tulipunainen auringonlasku. Ohjeita kompostointiin on ohjelmassa annettu, mutta haravointi- ja niittojätettä tulee pihaltani niin paljon, ettei oikeoppinen kompostointi onnistu.

Pernillla tekee hienoja kukka-asetelmia ruokailupaikkaan, jossa ohjelman lopuksi syödään Tareqin tekemä ateria. Oman kimppuni tein pihan turhakkeista. Siinä on lupiinia, tuoksuvadelmaa ja konnantatarta. Kukkakimppuja ihailen myös sarjoissa kuten Grantchester ja elokuvissa kuten Miss Marple.

#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).

Joka kuukausi kerrotaan omasta etenemisestä/haasteista (mitä tein viime kuussa, mitä teen nyt, mitä teen ennen seuraavaa postausta) ja/tai kirjoitetaan kuukauden aiheista. Linkit heinäkuun juttuihin alla.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Harmaa torppa

Pilkkeitä Pilpalasta

Villa Varmo

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 5

Maalaiskaupungin piha

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo