perjantai 28. elokuuta 2020

Hallittu humala

 Mökin edessä kasvava humala selvisi eteisen purkamisesta ja uuden rakentamisesta. Mutta eteisen mukana hävisivät rautalangat, joita myöten se ennen oli kiivennyt ylöspäin. Yritin laittaa sille tukia, mutta se kasvoi hallitsemattomasti työnnellen versojaan sinne tänne. En halua, että se kasvaisi kuistin seinää myöten. Tänä vuonna minulla oli käytettävissä kuusen runkoja ja tein sille humalasalon. Ja nyt humala kasvaa hallitusti.


Versot löysivät salon ja alkoivat kiivetä sitä pitkin ylöspäin. Humalan pysyy kaukana seinästä. Salon huipulla versot osasivat kiertyä yhteen. Osa oksista  toimii maanpeittokasvina mökin edessä.

 


Vierastalon humala kiipeää vanhoja rautalankoja pitkin ja kurkistelee parvekkeen kaiteen välistä.


Mökin edessä, toisella puolella on kaksi pikkutainta kasvamassa, mutta sillä puolella taitaa olla liian kuivaa humalallekin.

Viime syksynä väänsin humalan varsista kranssin. Siitä piti tulla kattokruunu, mutta nyt se on mökin ovessa.

lauantai 22. elokuuta 2020

Metsänreuna kukkii

Metsäpuutarhani edistyy pienin palasin. Kuunliljat viihtyvät ison koivun alla olevan kiven vierellä metsän reunassa. Konnantatar, joka viihtyy melkein missä vaan, on kukkinut jo aiemmin. Alue koivun alla on hankala, koska koivu imee kaiken ravinnon. Kylvin alueelle siemeniä, mutta ne ovat itäneet aika huonosti. Alueen on vallannut lillukka, joka on rönsyillään levinnyt sinne. 



Myös mesimarjaa alueella on. Ja ahomansikoitakin löytyi. 

Toisella alueella, jolla ei kasvanut mitään sen jälkeen kun olin kuljettanut risukasan siltä pois, siemenet ovat itäneet paremmin. Akilleaa ja sinilatvaa ainakin on tulossa. Reunoilla on saniaisia ja mesiangervoa.

Istutin tänne kevätesikkoja ja sinivuokkoja, joita lähellä on luonnostaankin.

Syksyllä kaivoin tälle alueella vahingossa ostamani tulppaanin sipulit sekä narsissisekoitusta. Kumma kyllä ne saivat kukkia rauhassa. Ensi keväänä ja kesänä on jännittävää nähdä, millainen alueesta muodostuu.

Mustialan hortensiat siellä jaksavat kukkia, vaikka parhaat oksat niistä hävisivät viime syksynä ennen kuin ehdin laittaa suojaverkot. Tylsää kun kasvit on suojattava rusakoilta verkoilla, jotka eivät metsäpuutarhaan kuulu. En tänä vuonna ostanutkaan uusia kasveja. Paitsi lehtikuusen, jonka sijoitin pitkälle ison tammen taakse. Toivon, että sen kevät- ja syysvärit näkyvät sieltä. Sitten kun se varttuu. En ole kuullut, että jänikset söisivät lehtikuusta. Toivotaan, että niin on.

lauantai 15. elokuuta 2020

Kesä palasi

 Kesä palasi ja perhoset sen mukana. Välillä mieleen jo tuli syksyn läheisyys, kun yöt olivat kylmiä ja päivät viileitä. Nyt on taas lämmintä ja kesästä voi nauttia vielä ainakin muutaman päivän ajan. Aamuinen sumu ja runsas kaste pihalla kuitenkin viittaavat syksyyn. Vaaleat sitruunaperhosnaaraat lentelevät ahkerasti ennen talvehtimista.



Perhosia ei kukkien kauneus kiinnosta, suurin joukoin ne pyörivät pelto-ohdakkeiden kukinnoissa. Ohdakkeen kukat kiinnostavat myös neitoperhosta.  Tämä on tämän kesän sukupolvea, joka talvehtii aikauisena.

 Perhosten tunnistaminen ei ole helppoa. Tämä on ilmeisesti ketohopeatäplä.

Tässä herukkaperhonen, ilmeisesti. Perhosjahti kännykällä on ainoa metsästyslaji, jota harrastan. Vaikeaa on lajien tunnistaminen, mutta myös hyvien kuvien ottaminen.

Ketokaunokin kukat ovat kimalaistenkin suosiossa.

Viime kesänä muurikellot kukkivat hienosti ja pitkään aitan edustan telineissä. Kunnes matkan ajaksi sijoitin ne mökin eteen maahan, jota ne saisivat kosteutta. Matkan jälkeen niistä ei ollut mitään jäljellä, ne oli syöty. Etsin tänä vuonna samanlaisia muurikelloja, mutten niitä löytänyt. Ostin kotona käydessä vähän erilaisia. Mielestäni ne olivat aika kalliita. Ja olin pettynyt kun ne kuihtuivat parissa päivässä. Leikkaisn ne matalaksi ja sijoitin piiloon syrjäiseen paikkaan. Nyt aurinko ja lämpö ovat saaneet ne kukkimaan uudelleen.

lauantai 8. elokuuta 2020

Pieni pala lattiaa

Kun lukee juttuja vanhoista taloista, on monessa tapauksessa puretuista vanhoista lattialaudoista tehty jotain hienoa. Pöytiä, keittiön tasoja, uusia lattioita tai jotain muuta. Niinpä minäkin pyysin remppamiestä säästämään parhaat lattialaudat kun hän purki entistä eteistä. Kannoin lankut varastoon ja siellä ne ovat lojuneet odottamassa inspiraatiota. Olin ostanut hyllynkannattimet, jotka olivatkin liian isot tarkoittamaani käyttöön. Lattialankkuun ne olisivat tarpeeksi jykevät. Kävinkin sahaamassa mahdollisimman leveästä lankusta pienen pätkän. Sen kanssa puuhastelin talvella. Maalikerroksia oli useita. Kaksi keltaista ja niiden alla jotain sinertävää. Kaikki jotain vanhoja maaleja, joihin maalinpoistoaineet eivät tehonneet. Maali piti poistaa käsipelillä, rapsuttamalla ja hiomalla. Kun olin saanut pinnat puhtaiksi, viimeistelin ne vahalla.
Sijoitin hyllyn hirsiseen aittaan, sinne se mielestäni parhaiten sopi. Hylly näyttää olevan vinossa, mutta se on laitettu suoraan vatupassilla. Aitta se on vinossa. Aitassa on pieni ikkuna, mutta se on hämärä, sateisena päivänä on syytä sytyttää tuikku tuomaan vähän valoa. Metallinen teline, jolla tuikku on, on löytynyt talosta.
Pauligin kahvipurkit ovat ilmeisesti 1930-luvulta. Juhla sekoitus-kahvi tuli markkinoille vuonna 1929. Purkit on valmistanut GW Sohlberg ja niitä tarjottiin käytettäviksi talouspurkkeina kahvin loputtua. Minä olen säilyttänyt purkeissa mm. hiirenmyrkkyä. Kuluneista purkeista on esillä paremmat puolet. Kahvia oli tietysti myös ruotsinkielisessä purkissa.
Litran mitassa on pietaryrttejä, nappikukkia. Pikkuisista peltipurkeista etiketit puuttuvat. En tiedä, mihin niitä on käytetty.  Ilmeisesti ne ovat maustepurkkeja.

maanantai 3. elokuuta 2020

Punamultaa pintaan

Mökin ulkomaalaus oli jo viime kesän työlistalla, mutta aika menikin aittojen maalaamiseen ja kunnostamiseen. Nyt kesäkuun alussa oli lämpimiä päiviä ja sopiva aika aloittaa maalaus. Hain uuden 10 litran purkin punamultaa. Kyselin myös hengityssuojaimia, mutta minulle sanottiin, ettei niitä ole eikä ole ollut enää pitkään aikaan saatavilla. Maalaustyön hankalimmassa vaiheessa, vanhan maalin poistamisessa harjaamalla teräsharjalla, olisin todella kaivannut  hengityssuojaimia. Loinkin myrkyllisiä katseita ihmisiin, joilla paikallisessa marketissa oli kasvoillaan rakennusalan hengityssuojain. Yritin maalata ensin varjoisia kohtia, auringossa työ oli tuskallista, varjossa kimppuun iskivät hyttyset. Maalaaminen sujui kuitenkin nopeasti kunnes maali loppui ja sitten alkoikin sataa. 


Seuraava tauko tuli kun päädyn valkoisen ylälistan maalaus oli kuulemma liian vaarallista alumiinitikkailtani. Päädyimme kompromissiin. Apumies oli paikalla valmiina soittamaan ambulanssin paikalle kun niiltä tikkailta listan maalasin. Putoamista enemmän pelkäsin sitä, miten pahasti apumies tallaa päädyn kunttaa, varvikkoa, jota suojelen. Päädyn yläkolmio olikin niin hyvässä maalissa, etten tehnyt sille mitään. Toiseen päätyyn on tehty uusi kuisti, jonka sen tehnyt  remppamies maalasi. Maalasin pieneksi koristeeksi myös alalistat valkoiseksi. Mökki on pientilallisen asunto enkä yritä siitä mitään muuta, koristeellisempaa, tehdä.



Kolea ja sateinen heinäkuun on edistänyt myös ikkunoiden kunnostusta. Ulkopuolelta kunnostin ja maalasin ikkunat  ensimmäisenä kesänä, kaksi vuotta sitten. Sen urakan jälkeen oli sellainen tunne, että ei ikkunoita vähään aikaan. Nyt oli aika jatkaa työtä. Ei ikkunoita kymmeniä ole, mutta työ on hidasta. Ensin pitää poistaa liimapaperit tuplista ja vanhat tiivisteet ja niistä jääneet liimat. Sitten vanhan maalin rapsuttelua, raapimista ja hiomista. Kittaamista ja maalaamista ja taas maalaamista ja lopuksi siistimistä. Välillä on pidettävä taukoja, sillä käytän ikkunoihin pellavaöljymaalia ja sen katkussa ei hirveän pitkiä aikoja voi olla. Tuvan ikkunoiden lisäksi toisen kamarin toinen ikkuna valmistui seuraavaksi. Sateet jatkuivat ja saattaa käydä niin, että kaikki ikkunat valmistuvat. Se merkitsee, että kaikki mökin korjaukset onkin sitten tehty. Vuorossa ovat sen jälkeen huoltotyöt. Ja muissa rakennuksissa tekemistä riittää. 


Osa tuplaikkunoista oli kiinnitetty brutaalisti vetämällä ne ruuvilla kiinni karmiin. Ikkunasalpojen etsiminen ei ihan heti onnistunut, mutta tutusta helakaupasta niitä löysin. Pitää vielä hakea niitä lisää. Nyt ei enää tarvitse pitää verhoja peittämässä ikkunoiden sinisiä karmeja ja likaisen keltaisia pokia.


Suuntana omavaraisuus-bloggaajien elokuun kirjoitusten aiheita ovat rakennusprojektien lisäksi marjastus, sienestys ja säilöntä. Minun viljelmilleni sateinen heinäkuu ei ole tehnyt hyvää. Perunat ja tomaatit kasvattavat varsia, herneet makaavat maassa eivätkä palot liho ja mansikoista osa homettuu ennen kypsymistä. Muutama pienen pieni tomaatin ja kurkun alku löytyy. Lisää ei taida tulla, sillä pölyttäjät ovat poissa ja jos kimalaisia näkyy, sukeltelevat ne sormustinkukkien kukintoihin. Luonnossa satoa sentään kypsyy. Mustikoita on pihan pensaissa, tien varressa ja mökin lähimetsässä. Ensimmäiset marjat syödään. Pihalta saa kerättyä marjoja aamuisen jugurtin seuraksi. Niiden keruu pakastimeen tapahtuu myöhemmin. Mustikoita mieluummin poimin puolukoita.



Kanttarelleja näkyy tien varressa ja ensimmäinen pieni alku on jo ilmestynyt pihallekin. Metsämökin luontaisetuna.


Oman tieni varressa kypsyy metsävadelmia. Ne eivät näytä kärsivän kosteudesta puutarhavadelmien tavoin. Vadelmiin lisään sokeria, muut marjat pakasta sellaisenaan. 


Linkit muiden kirjoittajien blogeihin alla. Suuntanaomavaraisuus-ryhmän kirjoituksia ideoivat Satu (https://tsajut.fi)  ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta täällä: https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.