Talvi tuli

Kovat pakkaset ovat jatkuneet ja lunta tulee hiljalleen melkein joka päivä. Tällä kertaa talvi tuli pysyäkseen. Kaunista toki on, mutta työtä lumi teettää. Onneksi lumi on kevyttä pakkaslunta.

Lunta on jo runsaasti, mutta vielä olen jaksanut kolata tien mäelle ja pihapolut. Jos lunta vielä tulee paljon, on aika pyytää naapuri apuun vanhan Valmettinsa ja lumilingon kanssa. 

Naapurin kanssa meillä on paljon yhteistyötä. Puita kuljetamme ja teemme yhdessä ja minä haravoin hänen pihansa, jota taitaa olla melkein hehtaari, siltä ainakin tuntuu. Tänä vuonna talvi alkoi niin aikaisin, että haravointi jäi kesken. Eivätkä tammen lehdet vielä ole pudonneetkaan. Sanotaan, ettei pidä haravoida kun madot syövät lehdet. Tämän tammen, joka on ilmeisesti Kanadan tammi, lehdet ovat kuin nahkaa eivätkä ne haravoimatta häviä.

Omavaraisbloggaajien yhtenä aiheena joulukuussa on yhteistyö. Naapuri, apumies, on auttanut minua paljon, hän on muun muassa tehnyt uudet lattiat saunan takkahuoneeseen ja mummon aittaan. Ne hän halusi tehdä kun itse olin poissa pomottamasta. Tänä vuonna maalasimme yhdessä hänen eteisensä sisältä. Minä, joka näpertelen, maalasin ikkunat ja seiniä. Hän, joka roiskii maalia, lattian.

Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) koordinoivat #suuntanaomavaraisuus -postauksia. Ryhmäläiset kirjoittavat joko omasta omavaraisesta elämästään tai kuukauden aiheista. Joulukuun muita aiheita ovat joululahjat ja ostokset, jotka ovat lisänneet omavaraisuutta.

Omalle omavaraisuudelleni on kasvihuone ollut merkittävä tekijä. Tomaatteja riitti pitkään ja kasvihuonekurkutkin tuottivat satoa. Kasvihuoneenkin kokosimme ja pystytimme yhdessä naapurin kanssa. Hänen vaatimuksestaan perustuksista tuli tosi vahvat. Siihen vaatimukseen en suostunut, että takana oleva pihlaja olisi pitänyt kaataa. Ravistelen siitä lumet samalla kun tiputan ne kasvihuoneen katolta.

Minä en tee joululahjoja, mutta yritän hankinnoilla tukea paikallisia tekijöitä. Tänä vuonna olen ostanut mm. mökkipaikkakunnalla valmistettuja saippuoita ja lintuhoitolan kalenterin.

Lämmitän saunaani vain kesällä, koska pääsen naapurin luo saunomaan silloin kun hän sen lämmittää. 

Naapuri kiukuttelee, kun ruokin lintuja hänen pihallaan. Tulee kuulemma hiiriä syömään maahan pudonnutta ruokaa. Nyt laitoin rasvapökkylän myös metsään tien varteen lähelle mökkiäni. Yksi tiainen on jo löytänyt ruokapaikan.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Äärelä 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Luonnon tuotteita

Havujen ja käpyjen lisäksi keräisin muita luonnon tuotteita, haavan lehtiä. Metsässä on useita isoja haapoja, mutta lähin on huussin takana. Sieltä keräsin korillisen lehtiä ja tein niistä kranssin.

Lehdet eivät olleet enää kovin kauniita, värit olivat hävinneet ja niistä oli  tullut pilkullisia. Eivätkä ne kuivuessaan muuttuneet paremmiksi. Kuivattelin  niitä tuvan lattialla sanomalehtien päällä.

Kuivuneet lehdet pujottelin rautalankaan. Olen nähnyt ohjeen, jonka mukaan lehtiin saa huurteisen näköisen pinnan spraymaalilla. Sitä minulla ei ollut, mutta vedin siveltimellä niihin maalia useamman kerran. Vähitellen lehtiin tuli vaalea sävyä. 

Vierastalon alaoveen tein tämä vuonna havukorin verkosta. Koristeena on pari männynkäpyä. Oven eteen tuli yksi pihan pikkukuusista. Sen huurre ei ole siveltimellä vedettyä, vaan aitoa lunta.

Isoisän lamput

Lähikaupungin museossa on näyttely Kun isoisä lampun osti. Se kertoo eri aikakausien valaisimista, kustavilaisen ajan peililampeteista ja kristallikruunuista, 1800-luvun lopun öljylampuista ja nykyaikaa edustavista Sectio Designin koivusta valmistetuista valaisimista. Olen ihastunut öljylamppuihin, vaikka en niitä uskalla sytyttää. Näyttelyn lamput ovat jotain aivan muuta kuin minun lamppuni.

Vaikka nämä ovat kovin koristeellisia, ovat ne tehdasvalmisteisia, saksalaisia tai ranskalaisia.

Minulla oli aiemmin pari öljylamppua ja tästä mökistä niitä löytyi lisää. Sähköt on mökkiin saatu vasta joskus 80-luvulla. Ja sähköistys on edelliseltä omistajalta, sähkömieheltä, jäänyt kesken esim. vierastalon yläkerran osalta.

Pimeässä yläkerrassa ei saanut hyvää kuvaa, alla lamput kesäisissä tunnelmissa.

Kertaustyyliset hyvin koristeelliset öljylamput on näyttelyyn lainattu Heikki Björkblomilta. Lainasin kuvan  Alajärven Sanomien hänestä kertovasta jutusta, sillä hänellä on kädessä samanlainen lamppu kuin mitä minullakin on. Kyseessä on hänen ensimmäinen öljylamppunsa. Lamppuja oli hänen mukaansa ennen helppo ostaa maalaistalojen aitoista ja navetoista, jonne ne oli siirretty kun taloon oli saatu sähköt. Emännät eivät pitäneet öljylampuista kun ne nokesivat sisätilat.

 

Valolähteenä minulla on tässä led-kynttilä.

Varhainen talvi

Lokakuun loppupuolella oli melkein 10 astetta pakkasta. Talvi tuntui alkavan tosi varhain. Joka tapauksessa oli kiireesti lähdettävä hakemaan tarvikkeita metsästä. Pikkukuusia pihalta, sammalta metsästä ja kuisti sai talvisen ilmeen. Ajastimella toimivat tuikut tuovat hiukan valoisuutta tilaan niin en kompastu pimeällä mökkiin tullessani ennen kuin ehdin sytyttää valon sisäoven pielestä.

Kaikki tuntui olevan jäässä. Vaikka puissa oli vielä vihreyttä ja ruskan kirkkaita värejä. Sitten tuli luntakin. Tuntui oudolta kun se päällysti puiden  lehtiä.

Oli aloitettava lumityöt. Yleensä marraskuun alkupuolella on vielä haravointi käynnissä. Puista ja pensaista putoili lehtiä ja kun ilma lämpeni, valuivat lumet alas katoilta.

Syyskylvöni olivat odottaneet ilmojen kylmenemistä. Nyt maa oli jäässä. Kylvin siemenet sen pinnalle ja toin pulkalla multaa niiden päälle. Lunta oli niin paljon, ettei kottikärry olisi siinä kulkenut. Pulkka kulki hienosti.

Se talvi oli varhainen, mutta lyhyt. Lämpötila nousi melkein kymmeneen plusasteeseen. Se ja päiviä jatkuneet sateet hävittivät lumet ja nyt on pihapolku haravoitu. Se on valmiina seuraavaan talven aloitukseen.

Paljonko lämmintä?

Ruma digitaalinen kello, jonka olen voittanut jostain arpajaisista ja jota olen pitänyt mökillä siinä olevan lämpömittarin vuoksi, alkoi temppuilla. Ajan se näyttää oikein, mutta syksyn edetessä aloin ihmetellä kun sen mukaan lämpöä oli aina vaan 18 astetta. Aloin etsiä netistä sen tilalle mökkiin paremmin sopivaa vanhaa lämpömittaria. Ja eikös sieltä tarjottu sellaisia avaimen mallisia metallisia lämpömittareita, jollaisen mökiltä jo olen löytänyt. Tai samaa tyyliä olevia ankkureita, hevosenkenkiä ja tuulimyllyjä. Tämän joku on saatu lahjaksi, siihen on raapustettu E H 50 v. 

Lämpötilan seuraaminen on nyt entistä tärkeämpää, sillä mökin suhteellisen edullinen kahden vuoden sähkösopimus loppui syyskuussa ja kulutuksen hinta melkein kaksinkertaistui. Toki sähkön siirto on se, josta suurin osa sähkölaskusta muodostuu, mutta silti nyt on sähkönkulutusta pienennettävä. Omavaraisbloggaajien marraskuun yhtenä aiheena onkin sopivasti sähkön säästäminen. Minulla ongelmana on vierastalo, jota ei ole tehty ympärivuotiseen käyttöön. Olen kuitenkin lämmittänyt sitä talvellakin ja säilyttänyt siellä maaleja ja muita aineita, jotka eivät saa jäätyä. Nyt yritin löytää niille mökistä säilytystilaa. Sitä ei paljoa ole, mutta sängyn ja tuvan puusohvan alle mahtuu vielä laatikoita. Ennestään siellä on säilytyskalusteina vanhoja matkalaukkuja.

Olen talvettanut vierastalossa kasveja ja siellä sipulikukkaruukut ovat odottaneet kevättä. Sinisarjat kukkivat kesällä ensimmäisen kerran enkä haluaisin niistä luopua. Kehittelen suunnitelmia, kenen tutun sopivia säilytystiloja käyttäisin hyväkseni. En vierastaloa kylmäksi jätä, yritän soveltaa ylläpitolämmitystä niin, että sen sisälämpö olisi ulkolämpötilaa korkeampi jotta rakenteet säilyisivät kuivina.

Lopulta löysin Torista pienen sievän lämpömittarin tuvan seinälle. Mökin oven tiivisteitä olen korjaillut ja nyt vedin verhoja ikkunoiden eteen. Puuta on ja sitä pitää käyttää enemmän lämmitykseen. Muuten en sähköä pysty säästämään. Mökissä on peruslämpö silloin kun en ole paikalla.

Ja netin selailusta seurasi, että hankin myös esineen, jota en tiennyt tarvitsevani, viinin lämmön mittarin. Omaatuntoa hiukan helpottaa se, että ostin sen Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta.

Omavaraisten teemana marraskuussa on myös kestävä kehitys, esim. vanhojen tavaroiden tuunaus. Minulla on ollut tapana kunnostaa talvityönä huonekaluja. Tämä vuonna jatkan vanhan tuolin maalin poistoa. Se on ollut hankalampaa kuin mitä kuvittelin. Maalinpoistoaineet eivät tehoa enkä omista kuumailmapuhallinta.

Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) koordinoivat #suuntanaomavaraisuus -postauksia. Ryhmäläiset kirjoittavat joko omasta omavaraisesta elämästään tai kuukauden aiheista. Alla linkit marraskuun kuulumisiin.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Evil dressmaker 

Villa Varmo 

Harmaa torppa 

My CO2 Quota 

Sininen tupa

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Suo kutsui

Karpaloita on suolta tänä vuonna löytynyt paljon. Kävin jo aiemmin tutkimassa niiden tilannetta. Silloin oli lämmintä ja suokin vielä kuiva, mutta nyt oli tilanne toinen. Jalka painui syvälle rahkasammalmattoon ja saapas juuttui märkään turpeeseen. Sormet olivat kohmeessa kun kaivoin marjoja kylmästä sammaleesta. Mutta sellaista karpaloiden poiminta on.

Suolla on liikkunut muitakin, reunalla on hirven jätöksiä ja suolla jonkun pienemmän eläimen. Kaipa jokaisen oikeuksiin kuuluu myös kakkiminen toisen suolle. Yhdet jäljet johtavat keskelle suota, sinne kukaan ihminen tuskin on suunnistanut. Hirven jälkiä nämä eivät ole, ehkä karhun.

Olen jo keittänyt ensimmäiset karpalomehut. Karpalossa on paljon C-vitamiinia ja karpalomehu ja karpalovalmisteet vähentävät toistuvista virtsatietulehduksista kärsivien oireilua.

Annoin rasiallisen marjoja lahjaksi puolukoiden poimintakaverille, jolle en uskalla edes ehdottaa suolle lähtemistä.

En minäkään ihan mihin vaan uskalla astua, en esimerkiksi tälläisiin märkiin paikkoihin, joissa avovettä on näkyvissä.

Jos ilmat lämpenevät hiukan, palaan vielä suolle, sillä kesällä kukkia etsiessäni tajusin, että karpaloita on suon toisellakin puolella.

Ennen pakkasta

Olin lykännyt kasvihuoneen pesemistä, mutta nyt oli pakko ryhtyä toimeen kun luvassa oli jakso pakkaspäiviä. Pesun aikaan kasvihuone oli vielä lämmin ja sade rapisi iloisesti kattoon. Ulkopuolelta pesin seiniä, mutta katon vuoro on myöhemmin kun puiden lehdet ovat pudonneet. Jätin tomaattien tukitelineen naruineen paikoilleen. 

Humala pitäisi kai leikata vuosittain, mutta en ole sitä tehnyt. Nyt otin siitä muutamia versoja. Tarkoitus oli tehdä niistä kranssi, mutta siitä ei tullut hyvää. Lopulta pujottelin ja sidoin kävyt valmiiseen kranssipohjaan. Humalainen tuoksu on niin vahva, että tämä on koristeelle paras paikka.

Poistin pihalta pikkukuusia. Osan, jotka sain juurineen maasta, istutan kevällä johonkin sopivaan paikkaan. Osan katkaisin ja laitoin ne mökiltä löytyneisiin pulloihin. Kasvihuoneen eteenkin tuli kuusi.

Hain havuja tien viereen kaatuneesta kuusesta ja tein vuoden ensimmäisen havukranssin. Kynttilän sytyttämisen aika ei mielestäni vielä ole. Tämä on led-kynttilä, joka saa ajastimella valaista kasvihuonetta.

Pelargoniat eivät kestä pakkasta, ne ovat nyt sisällä mökissä. Niitä on paljon, etten sanoisi liikaa. Kuistilla niillä oli tilaa.

Otin sisälle myös viimeiset kehäkukat.

Ja pienen ruusunnupun.

Pakkasiin on nyt varauduttu, mutta toivottavasti talvi ei vielä tule.