Alppiruusut

 Iloitsin syksyllä, kun huomasin, että kaikissa kolmessa alppiruusussa oli nuppuja. Ajattelin, että kun ne kukkivat, saunan ympäristö olisi hieno.

Valkoinen alppiruusu aloitti kukinnan tapojensa mukaan jo syksyllä.

Talvella sen päälle oli kasaantunut niin paljon lunta, että se oli levällään pitkin maata. Keväällä se aloitti kukinnan ensimmäisenä, mutta siihen tuli vain yksi kukka niin kuin syksylläkin.

Uusin alppiruusu, Haaga, ei ollut aiemmin kukkinut. Nyt osa sen nupuista oli kuivunut. Muutama kukka siihen sentään tuli.

Odotellessani kukintaa, ostin uuden alppiruusun. Puutarhalla sanoin, että sen pitää olla kotimainen eikä se saa olla valkoinen. Tämä marjatanalppiruusu Pekka onkin sitten todella pinkki. Se on nimetty Helsingin kaupunginpuutarhuri Pekka Jyrängön mukaan. Se kukkikin ennen muita. Istutan sen maahan lähelle vanhoja kaivoja kun sateet ovat tuoneet kosteutta.

Parhaiten kukki se alppiruusu, jonka päälle kaaduin kun kompastuin kengännauhoihin ja josta silloin katkaisin osan. Sen taustalla kukkivat sävy sävyyn metsäkurjenpolvet. Vanhemmista alppiruusuista nimilaput ovat hukkuneet.

Alppiruusupuistoni on hyvässä alussa.

  Tiedän entuudestaan, etteivät ne kuki kaikkina vuosina ja eivätkä näköjään kuki samaan aikaan. Mutta ainavihannat lehdet ovat nekin kauniita.

Alppiruusu innostui kukkimaan

Olin tarkkaillut ison pihlajan juurella kasvavaa vanhaa alppiruusua. Kyllä ne nuput kukkanupuilta näyttivät. Pelkäisin kuitenkin, että ne voisivat vielä kuivua ja ruskistua. Sitten nuput alkoivat pullistua ja niissä alkoi näkyä punaista väriä. Ja sitten koko pensas olikin täynnä kukkia.

Kukinta korvaa nyt viime vuotisen pettymyksen kun pensas piti välivuoden eikä kukkia ollut kuin yksi.

Onneksi rodo ehti kukkia ennen sateita, joita sitten onkin saatu. Myös kuolanpioni ehti aloittaa kukinnan. Sen kukinta kestää sateessa vain hetken. Pionissa oli tänä vuonna peräti kuusi kukkaa.