perjantai 27. marraskuuta 2020

Lukunurkka

Tämän perjantain, Black fridayn, uutiset merkitsevä sitä, että eristäytyminen mökille on taas ajankohtaista. Koronan tilanne on paha sekä kotona että mökkipaikkakunnalla, ei sentään mökkikunnassa. Nyt on vaan mietittävä, mitä hyvääkin tästä seuraa. Pimeät iltapäivät ja illat voi käyttää vaikkapa lukemiseen. Lukunurkkani ei kuitenkaan ihan onnistunut.



Tässä valossa ei oikein pysty lukemaan. Jalkalamppu on yksi nettiverkkokauppaostos, josta taas sain oppia. Hain sen toisesta kaupunginosasta ja raahasin sen bussilla kotiin. Kysyin myyjältä, minkälainen varjostin siinä on ollut ja hän vastasi, ettei muista kun valaisin on ollut niin pitkään vintillä. Siitä jo olisi pitänyt ymmärtää, että jotain on vialla. Mutta kun olin pitkään etsinyt tämäntyyppistä valaisinta. Meni pitkään, ennen kuin uskalsin edes kokeilla, toimiiko valaisin eikä se tietenkään toiminut. Nyt siinä on teipattuna pieni led-valo ja yritän löytää sille mökkipaikkakunnalta korjaajan. Otin taas esiin Emännän tietokirjan.

 

Etsin ohjetta himmelin tekemiseen. Muistin nimittäin, että kotona on olkia yhden hauskan, mutta ei kovin tuloksekkaan kokoontumisen jäljiltä. Tarkoitus oli toki tehdä himmeleitä, mutta ilta kului jutellessa ja herkutellessa. Kirjasta löytyi kyllä kuva ja juttua himmelistä, siinä surtiin kun perinne oli hiipumassa, siis 30-luvulla. Nyt ainakin minä aion sitä elvyttää, kun aikaa on.


perjantai 20. marraskuuta 2020

Marraskuisia päiviä

Lämpimät päivät jatkuvat marraskuussa. Ennen jouluruusun nuput eivät ole ehtineet kasvaa näin suuriksi ennen talven tuloa. Tuntuu nyt hassulta ostaa jouluksi uusi jouluruusu, mutta eihän niitä koskaan liikaa ole.

 Marraskuun päivät ovat lyhyitä. Pimeys tulee aina vaan aikaisemmin. Olen viritellyt erilaisia ledkynttilöitä ja huomaan, että niiden ajastamista on muutettava, että ne saa palamaan hämärän alettua. Taustalla näkyvän vierastalon ulkovalon annan palaa koko ajan. 

Välillä päivät ovat sumuisia. Suolta sumu nousee.

Kaste paljastaa hämähäkin seitit.

Yhtenä päivänä pellolla mökkitien varrella oli joutsen, jonka toinen siipi oli vahingoittunut  Onkohan se sumussa törmännyt sähköjohtoihin. Soitin paikallisille lintuihmisille. He yrittävät saada joutsenen kiinni, mutta sillä ei ole hätää niin pitkään kuin on lämmintä ja lähellä oleva joki ei ole jäässä.

Välillä aurinkokin paistaa, lyhyen aikaa ja alhaalla.

Marraskuun pävät ovat lyhyitä, mutta varjot ovat pitkiä.


Sitten taas uudenlainen päivä. Pakkasyö ja lumisadetta. Lunta puissa ja maaassa. Vähän aikaa.




perjantai 13. marraskuuta 2020

Nuohooja kävi

Kahden vuoden odotuksen jälkeen mökki sai kattotikkaat. Kiireinen remppamies  muisti asian kun näki minut kylillä, mutta sitten se taas unohtui. Ei asialla muuta kiirettä ollut, mutta edellisen nuohoojan käynnistä oli nyt kolme vuotta ja olisi aika kutsua nuohooja taas paikalle. Remppamiehen kanssa oli ollut puhetta myös piipunhatun asentamisesta saunan savupiippuun. Olin ostanut paikallisesta liikkeestä piipunhatun, mutta mielestäni se oli liian nykyaikainen vanhaan saunaan. Kysyinkin remppamieheltä peltisepästä, jolla tiesin hänen teettävä töitä. Yritin sanoa, että tilataan sellainen hattu, joka sopii vanhaan saunaan. Mutta tämä peltiseppä tekee vain yhdenlaista hattuja. Kun näin sen ensimmäisen kerran, totesin, että kamala. No, silmä on alkanut vähitellen tottua siihen, mutta jatkossa voi olla, että saunan kuvista rajaan piipun pois. Möin ostamani hatun pilkkahinnalla netissä.

Nyt pystyin tilaamaan nuohoojan paikalle. Hänellä tuntui olevan kiirettä, sillä vasta kuukauden kuluttua hän lupasi tulla. Sovimme, että hän tulee mökilleni kello 12 ja nuohoaa sitten naapurissa. Sitten kuulin toiselta naapurilta, että nuohooja oli ilmoittanut muillekin naapureille tulevansa sinä päivänä, jolle olin nuohouksen tilannut. Sovittuna päivänä, sovittuna aikana olin mökillä odottamassa. Naapuri soitti, että nuohooja tuli juuri hänen luokseen ja tuleekin vasta sen jälkeen minulle. Kun hän tuli, olin onneksi pihalla. Nuori mies oli ajamassa mökin ulko-ovelle saakka pihan läpi. Onneksi ehdin estää sen. Muuten meillä meni hyvin. Olin päättänyt kunnostuttaa kivistä muuratun leivinuunin, joka jäi korjaamatta silloin kun muurari teki uuden puuhellan. Olin varautunut siihen, että joutuisin teettämään isoja töitä jollain erikoismuurarilla. Mutta nuohooja nuohosi ja tyhjensi leivinuunin hormit ja totesi, että voin ryhtyä sitä käyttämään. Pikkutulilla olen sen lämmittämistä aloittanut.

Ennen nuohoojan tuloa olin tyhjentänyt uunin. Tarkoitukseni ei ole ryhtyä paistamaan leipiä uunissa, haluan käyttää sitä lämmitykseen ja tunnelman luomiseen. 


Niin nuori nuohooja on, ettei hän osannut neuvoa, miten leivinuunin sivupelti toimii. Ketterästi hän kiipesi uunin päälle irrottamaan peltiä nuohouksen ajaksi.

Nuohooja huomasi saunan ja kävimme siellä. Hän hyväksyi kaikki korjaukset, joita siellä on tehty. Takkaa hän  tutki ja rassasi sitä pyöreällä harjallaan. Kun kerroin, että olin kaivanut hormista mönjää, katsoi nuori mies minua ja kysyi ihmeissään, että meninkö takkaan sisälle. Takka kuulemma pitääkin nuohota alakautta eli olin toiminut oikein. Saunan piipunhattu tuli puheeksi. Totesin, että vierastalo vielä tarvitsee hatun, pitää vaan ensin hankkia kattotikkaat. Nyt nuohooja innostui. Hänellä oli piipunhattu autossa ja teimme kaupat. Hän yhdistin alumiinitikkaani mahdollisimman pitkiksi ja kiipesi katolle kuin orava. Minua hän pyysi seisomaan alhaalla painona tikkaiden päällä. En ehtinyt ottaa kunnon kuvaa, mutta siellä hän on, piipun takana.

Nyt on vierastalon piipulla hattu. Se taitaa olla juuri samanlainen kuin se, jonka pilkkahinnalla möin.

Piipunhattu suojelee piippua, vesi ei valua sen sisälle rapauttamaan. Tämä on tärkeää varsinkin kun rakennusta ei jatkuvasti lämmitetä. Kaikilla rakennuksilla, joilla on piippu, on nyt myös hattu. Mökin hattu on mielestäni paras.

lauantai 7. marraskuuta 2020

Onko koolla väliä

Joitakin viikkoja sitten poikkesin pitkästä aikaa lähikaupungin torille. Etsin syyskukkia, muita kuin kanervia. Torilla oli yhdellä puutarhalla myyntikoju. Erikoisempia kukkia siellä ei ollut, mutta sipuleita oli ja millaisia sipuleita. Oli pakko sanoa ääneen, että ompa isoja sipuleita. Varsinkin krookuksen sipulit olivat komeita. 


Vertailukohtana jostain marketista ostamani pussin krookuksen sipulit. Puutarhuri kertoi, että he käyttävät itsekin samoja myynnissä olevia sipuleita. Oli tietysti pakko ostaa krookusten lisäksi helmililjojen  ja tulppaanien sipuleita. Ostin kymmenen sipulia, mutta kauppias lisäsi monta ylimääräistä pussiin.

Pihalla olevan ison kiven ympärillä on ilmeisesti ollut kukkapenkkejä koska kivillä on reunustettu alueita. Yhteen rajatuista alueista yritin tehdä kukkapenkin, mutta se epäonnistui. Vain lemmikit viihtyivät, nehän viihtyvät melkein missä vaan. Juhannusruusut näyttivät kituvan ja siirsin ne pois. Kiinanpioni oli kuolemassa ja sillekin hain uuden paikan. Kaivoin aluetta syvemmältä ja laajemmin. Mullan sisältä löytyi kaksi istutusastiaa. Olen ymmärtänyt, että astiat pitäisi nostaa ylös maasta kun niissä olevat sipulikukat ovat kukkineet. Lakastuneet kukat voi siirtää syrjään ja alueelle voi istuttaa jotain muuta. Nämä olivat jääneet maahan. Pesin astiat ja istutin niissä tulppaaneja. Verkkoja vielä päälle. Väitetään, etteivät myyrät näihin astioihin pysty.

Myynnissä oli myös amarylliksiä. En ostanut sipulia, vaan ja kasvavan kukan. Nyt olen tapojeni vastaisesti aloittanut jouluvalmistelut ennen joulukuuta.

Löysin grillikatoksesta ruostuneen peltiastian, jonka pohjassa oli reikiä. Paikkailin suurimmat reijät verkolla, kaivoin astialle kuopan ja istutin loput sipulit astiaan. Mukana on viimevuotisia sipuleita ja niistä kasvaneita pikkusipuleita. Multaa ja verkko vielä päälle. Keväällä nähdään, onko sipulien koolla väliä, mistä löytyvät parhaat kukat.

Viime vuonna sekoilin istutusten nimeämisen kanssa enkä muistanut, mitä missäkin ruukussa oli. Kehitin nyt koodijärjestelmän varastosta löytäneillä atrimilla. Haarukka merkitsee tulppaania, lusikka krookusta ja veitsi helmililjaa.


maanantai 2. marraskuuta 2020

Solmujen sommittelua

Köydestä punottujen mattojen tekeminen laivoilla on merimiesten vanha perinne. Maton tekemiseen ei tarvita välineitä, vain köyttä ja solmuja. Mökin oven sisäpuolella minullakin on ollut pieni merimiehenmatto. Nyt ilmojen viilennyttyä, kun saappaat on hyvä ottaa jalasta sisällä tuvassa lämpimässä, tuntui matto liian pieneltä, kuraa tuli lattialle Näin yhdessä lehdessä ohjeen maton tekemiseen ja ajattelin tehdä toisen maton entisen pariksi. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi paksua köyttä. Sellaista ei ollut Domus Classicassakaan silloin kun hain sieltä liesimustaa. Ostin kuitenkin 10 metrin vyyhdin juuttinarua. Siitä voisi solmuja pyörittelemällä tehdä vaikka pannunalusia joululahjoiksi. Ihailin samalla hienoja köysistä tehtyjä tuotteita, jotka joku vanha mies on tehnyt liikkeeseen. Merimies varmaankin, ajattelin. Ensimmäinen solmu.

Tässä vaiheessa kudelma on vielä löysä.

Narua jäi ja ryhdyin tekemään toista pannunalusta osmonsolmuna. Se olikin hankalampaa, vaati pähkäilyä ja apuvälineitä. Styroksin palan päälle piti piirtää ympyrät ja pistää tikkuja pystyyn ohjaamaan narua. Osmonsolmu on hyvin vanha kuvio, sitä käyttävät mm. partiolaiset. Omalle mökilleni pannunaluset jäävät.

Mökkipaikkakunnan rautakaupasta löytyi myöhemmin paksua sisalköyttä. Maton tekeminen oli aika helppoa, vain 20 metrin köysivyyhdin käsittely pienissä tiloissa oli hankalaa. Ja tein maton aluksi liian löysäksi. Kiristely vei aikaa ja kynnet. En ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Matto on nyt vierastalon parvekkeen oven edessä.

Tarpeiden lopuista syntyi vielä pirunnyrkki ovistoppariksi.

Loppujen lopuksi ostin oven edustalle uuden maton, Domus Classicassa ihailemani nelikulmaisen. Entisen siirsin oven ulkopuolelle siellä oven vieressä säilytettävien jalkineiden alustaksi.


Marraskuussa omavaraisuusbloggaajat kirjoittavat tee se itse eli DIY-jutuista ja siitä, mitä tänä vuonna on opittu. Linkit juttuihin alla. Ryhmää organisoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.

Itse olen oppinut ainakin sen, etten enää yritä kasvattaa tomaatteja siemenistä, vaan ostan taimet valmiina. Jospa sitten saisin parempia satoja.



Vyöhyke 1

Jovela

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Vyöhyke 3

Tsajut

Metsäläisten elämää 

Rakkautta ja maanantimia

Luomulaakso

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala