Puuhailua pihalla

Pesin pihan penkin ja toin pöydän sen eteen. Koko ajan joku pikkulintu äänteli hätääntyneenä. Lähellä olevassa koivussa pöntön luona istui oksalla lintu, joka kävi kurkkaamassa pönttöön. Lopetin työt sen läheisyydessä, mutta taisin pelotella mahdolliset vuokralaiset pois tänäkin vuonna. Koivussa on jo täydet lehdet ja takana oleva vanha vaahterakin on heräämässä eloon

Olen monta kertaa päättänyt, että narsissit pitäisi saada yhtenäisiksi alueiksi. Mutta sitten kiukuissani istutan niitä myyrien koloihin ja myyrät siirtelevät sipuleita mielensä mukaan, yleensä suoriin riveihin. Pihalla kukkii taas keltaisia narsisseja kuin haulikolla ammuttuina. Siihen ongelmaan löytyy helppoja ratkaisuja. Omassa kimpussani on mukana kerrottuja valkoisia narsisseja, joiden painavat kukat olivat katkaisseet niiden varret.

Kaupungissa asuvalle tuttavalle viemääni kimppuun lisäsin koivunoksia.

Kaivatut sateet lisäsivät kasvua, etenkin kasvavat vuohenputket ja konnantatar. Sain yllättävää apua konnantatartorjuntaan. Myyrät olivat kaivaneet käytäviä mökin edustan kukkapenkin päässä olevan kasvuston alle ja syöneet mukuloita. Kasvusto lähti nostamalla pois isoina levyinä. Laitoin niitä muovisäkkeihin ja suljin säkit tiukasti. Kurkkaan joskus, onnistuuko konnantatar kasvamaan niissäkin. Tilalle tuli uutta kasvupaikkaa, josta yritin poistaa  mukulat ja juurakot. Istutin taakse talven ruukussa viettäneen keijunkukan ja pikkuruusun sisältä. Eteen laitan daalioita. Verkko päälle varmuuden vuoksi. Penkin edestä myyrät olivat nostaneet maasta vanhan sammalleimun, jonka yritän elvyttää.

Kun kitken vuohenputkea, on oltava tarkkana etten nypi pois valkovuokot lehtiä. Pitkin  pihaa kukkivat valkovuokot eivät häiritse minua, päinvastoin, olen iloinen niiden leviämisestä. Kohta ne valtaavat yhden kukkapenkin.

Mutta voisi niillä hiukan itsesuojeluvaistoa olla. En aina jaksa katsoa jalkoihini kun kuljen tiilistä tehdyllä polulla.

Keltaista kukintaa

 Pihalla ison kiven ympärillä ryöppyää kevätesikkojen keltaista kukintaa. Ne saavat levitä vapaasti. Joitakin kauas eksyneitä olen siirtänyt kukkapenkkiin.

Kimalaisetkin pitävät niistä.

Keltainen on nyt kukkien pääväri pihallani. Rentukkani ovat säästyneet myyriltä ja muilta syöjiltä.

Minulla on vain yksi pikkukäenrieska, mutta lähikaupungin hautausmaalla niitä on paljon. Käki kukkuikin mökillä ensimmäisen kerran 9.5..Ne ovat siis saapuneet Suomeen muuttomatkaltaan Afrikasta.

Narsissit aloittelevat kukintaansa. Ensin pikkunarsissit, sitten isommat.

Pikkuinen keto-orvokkikin kukkii jo.

Omenoita tulossa

 Talven lumet olivat painaneet omenapuun oksia ja se oksa, joka huippuvuotena pari vuotta sitten, oli niin täynnä omenoita, että se taipui maahan saakka, oli ratkennut. Sahasin oksan pois ja työnsin ratkeamiskohtaan hoitoainetta. Otin oksia maljakkoon ja kiitokseksi sain omenankukkia.

Näistä oksista oli helppo nähdä, mitkä silmut olivat kukka- ja mitkä lehtisilmuja. Jo tämä oksa kertoo, että omenapuut tulevat kukkimaan. Se jo on hieno juttu ja omenoitakin on tulossa, jos kaikki menee hyvin.

Leikkasin omenapuita hiukan muutenkin, vaikka se on minulle vaikeaa kun en hennoisi ottaa puista mitään pois.

Aikaa on mennyt paljon keskinäiseen kiusantekoon myyrien kanssa. Ei riitä, että ne ovat tuhonneet kasveja ja myllänneet maata. Ne suunnittelevat ja muokkaavat pihaani omalla tavallaan. Paikkaan, josta piti tulla kukkaketo ne ovat tuoneet pikkunarsisseja. En todellakaan ole itse niitä istuttanut. Verkot laitoin pikkutaimien päälle sen jälkeen kun maata oli kaiveltu.

Myyrien suosiossa on ollut lipputangon ympäristö. Periaate on ollut: missä multaa, siellä myyriä. Löysin siivun peltiä ja tein siitä reunuksen kukkapenkkiin. Tilan nimi on Multamäki, mutta noin joka kolmannella työnnöllä maahan lapio osuu kiveen. Niitä keräsin peittämään peltiä. Tästä ei luulisi pääsevän läpi.

Toisenlaista on maa naapurissa, kuohkeaa, mustaa ja kivetöntä, Perunamaa siellä on kunnossa ja ensimmäiset perunat on istutettu. Täällä viljelen vuorotellen perunaa ja hernettä.

Silpoherneiden aika tulee myöhemmin. Tuoksuherneen taimet ovat jo isoja.

Olkikukan siemenet eivät tänä vuonna syyskylvöinä itäneet hyvin, kylvin niitä uudelleen. Olin vähällä unohtaa ikkunakurkut, joiden siemeniä olin ostanut, kun niistä oli juttua monessa paikassa. Ne lähtivät  kasvuun, katsotaan, ehtivätkö tuottaa satoa.

Alla linkit omavaraisbloggaajien toukokuun kuulumisiin.

Lisää tietoa ryhmästä täältä: #suuntanaomavaraisuus. Ryhmän kokoava voima on Satu, www.tsajut.fi.

Kasvuvyöhyke 1

Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 5

Pieni kotitarvetila 

Lenkki metsässä

 Piha on kuiva, mutta metsässä on kosteutta, lenkki siellä edellytti kumisaappaita. Metsässä on myös keväisiä lampia, jotka kuivana kesänä häviävät.

Kiersin suon. Sen takaa löytyi ensin hirven karvoja

ja suon reunalta kasa jotain naksuja tai nugetteja. Metson toilettihan siinä on. Itse se asuu ilmeisesti lähistöllä. Kuulin metson ääntelyäkin. Joku pienempi kanalintu, ehkä teeri, lähti lentoon. Ilahdun aina kun kanalinnut ilmoittavat itsestään. Elämä jatkuu, vaikka lähimetsät on hakattu.

Löytyi punaista, samanlainen punamaljakas, jollaisen Anna löysi Satavuotiaan metsästä.

Purossakin virtasi vesi.

En kyllästy metsästä löytyvien sinivuokkojen ihasteluun.

Kukkia löytyy jo

Pikkuinen kevätesikko aloitti keltaisen kukinnan.

Oli sitä aikaisemmin leskenlehtiä jo ollut, ensin yksi kasvihuoneen takana ja nyt  niitä on siellä ja tien varrella runsaasti.

Sinivuokkojen jälkeen seuraavia sinisiä kukkia olivat esikon hienompi serkku.

ja esimmäiset skillat.

Väri vaihtui valkoiseksi kun valkovuokot alkoivat kukkia. Nämä ovat naapurin pihalta, mutta ovat peräisin minulta. Yhtenä vuotena pidettiin vähän isommat syntymäpäivät ja lahjaksi toivoin valkovuokkoja. Niitä tuli niin runsaasti, että naapurikin sai osan. Omat vuokkoni jäivät entiselle mökille ja aloitin niiden viljelemisen nykyisellä mökillä alusta ostamalla taimia. Keväällä nimittäin pitää olla valkovuokkoja pihalla. Nyt niitä on jo runsaasti, mutta pihani on sen verran varjoisampi, etteivät ne vielä kuki.

On minulla jo valkoisia kukkia, krookuksia.

 Krookuksia on kukkapenkissä ja siellä täällä satunnaisissa paikoissa, mutta krookuskentän ovat pilanneet myyrät ja sammal. Kukkia on kyllä harvakseen, mutta yleensä yläpiha on ollut täynnä niitä. Revin sammalta maasta, sen alta löytyy myyrän käytäviä ja löytyy pieniä krookuksen alkujakin. Myyriä yritän karkottaa kanankakalla, sammalta sammalsyöpöllä ja kalkilla. Kokeilen tuhkankin levittämistä sammaleen päälle. Pihalle tulee erilaisia koealueita. Odotan ja toivon sateita, sillä muuten aineet eivät tehoa. Onneksi kasteluun vettä riittää kaivossa.

Kirpputorille

 Kaikki alkoi siitä, kun taloyhtiö muutama vuosi sitten hankki kadun varteen jätelavan. Sen innoittamana kävin pitkästä aikaa kellarissa katsomassa, mitä oli omassa vanhassa perunakellarissani ja vintillä peltikaton alla olevassa varastossani. Kannoin tavaraa jätelavalle, se auttoi alkuun ja sen jälkeen olen tehnyt kuolinsiivousta. Kaiken tavaran läpikäyntiin tarvitaan ahkeruutta.

Omien tavaroiden lisäksi on perittyjä. Yksi serkuista oli säästänyt kaiken. Testamentissa oli tarkkaan määritelty, mitä kukin sukulaisista saisi. Meidän perheen osaksi tuli kuitteja, pääsylippuja ja muistoja matkoilta. Sekä postikortteja. Niitä odotin innolla. Ensin tosin piti testamentin vuoksi odottaa hänen aviomiehensä kuolema. Minua ei niinkään kiinnostanut korttien etu- vaan takapuoli. Kerään oman kotikylän postitoimintaan liittyvää kotiseutukokoelmaa. Siihen ei päässyt yksikään korteista, sillä postimerkit oli niistä poistettu. Serkku kun keräsi niitä. En muistele serkkua pahalla. Hän oli töissä kirjakaupassa ja oli juhlaa kun sain häneltä lahjana valita itselleni kirjoja kaupasta. Mökkikylällä on kylätalolla kirpputori ja keräsin parhaita kortteja myyntiin sinne. Kotona on iso laatikko täynnä korttikansioita.

Postikortissa sinivuokot kukkivat pääsiäisenä. Niin myös meillä.

Päivän lämmettyä yön pakkasen jälkeen pihaa kiertelivät sitruunaperhonen ja koivutyttöperhonen.

Minulla ei ollut kanalaumaa johdettavana. Mutta peipponen sentään lauloi.

Mökillä on edellisiltä omistajilta jäänyttä tavaraa, josta yritän päästä eroon kirpputorilla. On kahvipannuja, kulhoja ja lautasia. Ja peili saunaan sekä prenikoita. Ruokailuvälineitä en laita kiertoon, sillä niillä on hyvä merkitä krookukset, jotka yrittävät kasvaa pihapolulla.

On myös omia tavaroita, joista yritän päästä eroon. Miten monta kermanekka-sokeriastia yhdistelmää yksi ihminen tarvitsee? Varmaan yksi riittäisi. Ja antiikkia imitoiva patsas saa lähteä. Sen toivat ystävät joskus lahjaksi. Sille oli kyhätty häkki ja minun feministinä piti vapauttaa se. Nyt vapauta itseni siitä, olen sitä sietänyt tarpeeksi monta vuotta.

Keväinen pääsiäinen

 Pääsiäinen mökillä on usein ollut talvinen. Liikkuvana pyhänä pääsiäinen ajoittuu eri vuosina eri tavoin, viimeistään se voisi olla huhtikuun 25. päivänä, kolmisen viikkoa myöhemmin kuin nyt. Näin keväiset olot pääsiäisen aikaan ovat poikkeuksellisia.

Lumikellot olivat säilyneet. Mutta lipputangon ympäristö oli myllätty. Kuunliljojen, jotka kesällä levisivät hienosti, juurimukulat oli jyrsitty. Oli vaikeaa hahmottaa multakasoista ja koloista, missä mitäkin kasvua pitäisi olla. Pitkin pihaa muualtakin löytyi kummallisia kukkuloita. Pakko myöntää, että huolellinen kaivaja on ollut, vain narsissit ja jotkut muut kasvit on jätetty rauhaan. Kun hajoitin  multakasoja, alkoi etsimääni sipulikasveja löytyä niiden alta. Iloitsen jokaisesta krookuksesta, jonka löydän. Ensimmäiset niistä kukkivat jo.

Kevätesikot olivat paikoillaan, mutta muita esikkoja oli hävitetty. Ostin tilalle uusia, jotka myöhemmin istutan pihalle. Toinen on pääsiäisen keltainen.

Toinen hiukan vaaleampi..

Pääsiäisruohoa en laittanut kasvamaan, eikä olisi tarvinnutkaan. Ronskilla kädellä kylvetyt unikon siemenet tekivät tiheää kasvustoa. Näitä olisi voinut käyttää pääsiäiskoristeluun, pari tippua vaan päälle. Pian täytyy varmaan ryhtyä erottelemaan taimia.

Löysin museokaupasta vanhanmallisen pääsiäiskoristeen leivinuunin seinustalle. Lankaköynnös on selvinnyt  hyvin talvesta sisällä, kesällä se saa lähteä ulos. Pelargoniatkin selvisivät talvesta, mutta nyt katsellen niitä sillä silmällä, että olisi aika ryhtyä kukkimaan ja runsaasti. Kiitokseksi niiden pelastamiseen tarvitusta tammi-helmikuun suuresta sähkön kulutuksesta ja laskusta.

Talvikylvöjen ja sipulikukkien lisäksi kasvihuoneessa on itämään lähteneitä perunoita, jotka laitoin mullan ja lehtien sekoitukseen vuotavaan vanhaan ämpäriin. Varhaisperunaa odotellaan. Muuta hyötykasvatusta ei vielä ole käynnissä. Raparperit, ruohosipulit ja yrtit kasvavat itsekseen. Omavaraisbloggaajilla, #suuntanaomavaraisuus, on jo varmaan paljon viljelyä käynnissä. Katso huhtikuun kuulumiset linkeistä alla.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil dressmaker

Caramellia

Rakkautta ja maanantimia

Sininen tupa

Katoavaa kansanperinnettä

 Eero Nelimarkka ei ole suosikkitaiteilijani, mutta Ateneum on suosikkitaidemuseoni. Sen Nelimarkka-näyttelyn esittelyissä sanottiin, ettei Nelimarkka ole pelkästään latomaisemien, katoavan kansanperinteen kuvaaja. Katoavaa kansanperinnettä löytyy mökin läheltäkin, niin kuin nämä heinäseipäät naapurin riihen seinustalla.

Oli sateinen päivä kun olin kaupungissa ja lähdin katsomaan, mitä näyttelyssä löytyisi. Löytyi latoja.

Niitä on mökin lähelläkin.

Tämän ladon lähellä oleva toinen lato on kadonnutta kansanperinnettä. Yhtenä talvena joku autoilija menetti ajokkinsa hallinnan ja jysäytti autonsa ladon kulmaan. Vakuutusyhtiö maksoi hyvän korvauksen ja omista purkautti rakennuksen. Vain kivijalan jäänteet ovat jäljellä.

Muuten näyttää siltä, että kunhan katto on kunnossa, ladot säilyvät, vaikka päivä paistaisi seinien läpi.

Nelimarkan näyttelyssä oli valtava määrä omakuvia, muotokuvia, asetelmia, muutama hyvä maalaus lapsista ja tilannekuvia, joissa ihmiset olivat selkä katsojaan päin. 

Ne latomaisemat olivat mielestäni ehdottomasti parhaat teokset.

Yhdessä paikallislehdessä on leikillinen vanhojen työkalujen ja esineiden kuvien arvuuttelu otsikolla Mikä ihmeen vempele. Tämä vempain löytyi naapurin puuvajasta enkä tiennyt, mikä se on. Tällä kuulemma tehdään lankavyyhtejä. Työkalut tehtiin itse ennen kaupasta ostettujen kerien aikaa.