Saatiin sadetta

 Satoi useana päivänä ja paljon. Olin sadepäivinä kaupungissa, missä sielläkin tuli vettä. Päätin, että ne kasvit mökillä, jotka ovat pysyneet pystyssä sateen hakatessa niitä, saavat kunniamaininnan Multamäen harrastelijaviljelijöiden seuralta. Sormustinkukkia oli pystyssä, vaikka ne olivat kasvaneet todella pitkiksi. Tuoksuvadelmia sadeilma ei lannista.

Osa sormustinkukistakin oli kaatunut, osa katkennut. Niitä on maassa ja vinossa nipussa yhdessä malvojen kanssa. Yrittävät tukea toisiaan.

Pienuudesta on ollut hyötyä. Pikkuiset ruusut kukkivat kuin sadetta ei olisi ollutkaan. 

Naapurin Jasmikkeen kaarevien oksien kärjet koskettivat maata ja siinä olikin minulle oikeutus ottaa oksa tuomaan tuoksua mökkiini.

Kukkaketoni kasvit makaavat maassa, yksi iso unikko on kaarella, kukka sentään irti maasta.

Kunniamaininnan ovat ehdottomasti ansainneet luonnonkukat. Päätös oli muutenkin helppo, sillä päättävässä seurassa on yksi jäsen. Kellokasvit ovat pysyneet pystyssä. Jämäkät peurankellot ja

seinustan vuohenkellot

Jopa muutama kurjenkello oli pystyssä.

Toivottavasti tuleva lämpöaalto saa kasvit ryhdistymään, minulla ei ole riittävästi tukia kaikille.

Satoa odotellessa

 Varsinainen satokausi ei vielä ole alkamassakaan, mutta jotain syötävää jo löytyy. Ahomansikoita kypsyy eri puolilla pihaa. Yhdessä rastaiden kanssa vahdimme puutarhamansikoita, joissa niissäkin jo näkyy punaista.

Metsästä löytyi mustikoita

Ensimmäisiä kanttarelleja oli pihan laidalla, metsän reunassa jo kesäkuun puolella. Näistä ei vielä kastiketta tee, mutta tuntuu tämä lupaukselta, että sieniä tulee maasta.

Ämpärissä kasvatetut perunat on syöty. Herneitä ei tule. Vain yksi verso on noussut kylvämistäni siemenistä. Ne on popsinut varmaan sama tyyppi, joka kaivoi perunoitakin maasta ja nokki niitä.

Ihmettelin kukkapenkkeihin ilmestyneitä uusia kasveja. Päivänlijoja ne eivät ole eivätkä kurjenmiekkoja. Tekoäly ehdotti jotain hyvin erikoista laukkaa, mutta oli oikeilla jäljillä, kyseessä on kynsilaukka. Olin työntänyt valkosipulin kynsiä myyrien koloihin kun ne kuulemma karttavat sen tuoksua. Ja niin viljelyrepertuaarini laajeni uuteen lajiin. Syksyllä kaivan maahan lisää valkosipulia.

Olen niittänyt pihaa tavallista aikaisemmin. Pitkä, sateen kaatama kasvusto tarjoaa loistavia piilopaikkoja myyrille. Ne eivät ole minnekään lähteneet. Karsin myös syreenipuskien taimia ja alaoksia. Korpit ja petolinnut näkevät nyt myyrät paremmin. Vaikka eipä petoja ole näkynyt, vain musta rantakäärme livahti aitan alle. Sillä oli niin kirkkaan keltaiset posket, ettei lajista voinut erehtyä. Niiton tuloksena syntyi kukkakimppu.

Kelvollista raparperiakin löytyy vielä. En vielä ollutkaan tehnyt perinteistä raparperipaistostani.

Kasvihuonekurkut venyvät kovin hitaasti ja tomaatit ovat vielä pieniä ja vihreitä, mutta avomaan kurkuissa on jo toiveita herättäviä pötkylöitä.

Marketissa oli kotimaista kukkakaalia ja parsakaalia. Hinnat olivat kunnioitettavan korkeita, ihan perustellusti. Arvostan kotimaisen ruuan tuottajia. Kunnioitettavaa on myös pyrkiminen omavaraisuuteen #suuntanaomavaraisuus. Ryhmästä on kiittäminen Satua www.tsajut.fi.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Sininen tupa 

Lisää vihreää

Luonnossa on varmaan satoja erilaisia vihreän sävyjä. Muistan kesän, jolloin olin maalauskurssilla ja eri sävyjä olisi pitänyt tallentaa kankaalle ja vielä olisi pitänyt maalata puiden lehdet niin, että puun tunnistaisi niistä. Maalasinkin enimmäkseen rakennuksia. 

Mökiltä löytyi kaksi punaiseksi maalattua puutuolia. Toisen sijoitin aittaan, jossa on muutenkin punaista, mutta toinen jäi vierastalon parvekkeelle. Siellä sen pinta oli lohkeillut niin pahasti, ettei siinä enää olisi ollut hyvä istua. 

Talven aikana irrotin siitä maalikerroksia. Punaisen alta paljastui vihreää väriä niin kuin monesta muustakin mökiltä löytyneestä huonekalusta. Kokonaan värit eivät lähteneet pois, tuoli oli maalattava. 

 Viisas mies sanoi, että siitä pitää tehdä ruskea. Mutta minä ajattelin tehdä siitä kaverin äidin kapioarkulle ja maalikaupassa valitsin  perinnevärien kartalta vihreän. Mutta vihreitä sävyjä on maaleissakin paljon ja valitsemani sävy ei ollutkaan sama kuin kapioarkussa.

Sadepäivinä tuoli sai maalia pintaansa. Se sai paikan toisessa, vihreässä aitassa. Aluksin ajattelin maalata siihen narsisseja, joita Kakolan vangit olivat maalanneet kapioarkkuun. Tai jollaisiksi he kuvittelivat narsissit, he tuskin pääsivät ulos mallia katsomaan. Mutta sitten siihen tulikin pikkuinen tunnistamaton kukka. 

Metsän juhannus

Sateista jaksoa seurannut lämpö ja valo saivat kukat avautumaan. Tarvitsin rauhaa ja yksinäisyyttä juhannuksen vietosta ja lähdin metsään, sieltäkin löytyi runsaasti kukkia. Suon reunalta löytyi ensimmänen maariankämmekkä. Niitä olisi suolla varmaan enemmänkin, mutta tämänkin kasvupaikka oli niin kostea, että kuva piti ottaa kaukaa.

Suon lähellä kukki yksinäinen tähtitalvikki. 

Muutkin talvikit kukkivat, isotalvikki

ja nuokkutalvikki.

Metsäisemmässä paikassa sananjalkojen alla kukki melkein valkoinen maariankämmekkä.

Tämän läheltä muutama vuosi sitten löytynyt oma valkolehdokkini on hävinnyt, lehdet, joita olen luullut sen aluiksi, olivatkin kieloja tai oravanmarjoja. Mutta toisesta paikasta valkolehdokkeja löytyi. Siellä niitä kukkii kaikkiaan neljä yksilöä. Oikea kasvupaikka näyttää olevan sellainen, jossa on sinivuokkoja ja isotalvikkeja.

Istuin kannolla ja katselin metsää ja maalaismaisemaa ja rauhoitin mieleni. Upea kesäyö ei tuntunut loppuvan lainkaan.

Liikennettä

 Tuvasta ja kamarista on suuntautunut runsasta liikennettä ulospäin. Pelargonioita muutti kuistille. Niillä menee aikaa tottua kuistin valoisuuteen ja lämpöön ja vahvistumiseen. Yksi kurkkukin sinnittelee ikkunalla. Ulkona ikkunan takana syreenien kukinta on loppumassa. Maa peittyy niiden liloihin kukkiin.

Vanhoja perlargonioita jäi sisälle.

Lankaköynnös siirtyi vierastalon ikkunalle. Siinä se pysyy paremmin kuin amppelissa. Laventeli on minulle uusi tuttavuus, nyt se valmistautuu uuteen kukintaan.

Ja kaktus saa viettää kesän kasvihuoneen edessä sinisarjojen seurassa. Toisessa sinisarjassa on jo nuppu.

Puukori lähtee tuvasta ja talven pölyjenkin on aika lähteä.

Tule hyvä sato

Nyt ovat kaikki taimet paikoillaan kasvatussäkeissä ja ruukuissa, herneet on kylvetty ja vuorossa on hyvän sadon odotus - tai pettymys. Viimeisinä ulos pääsivät avomaan kurkut. Kylällä maamiesseura järjestää keväisin perinteisen kylvön siunauksen, mutta sen vaikutus ei taida ulottua mökilleni saakka. Pitää vaan toivoa: tule hyvä sato, älä tule huono kato. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sateet ovat vauhdittaneet kasvua ja täydet vesisaavit helpottavat kastelua.

Kasvihuoneessa pitkä kurkku jo kukkii. Taimet säilyivät hyvin ulospääsyn odottelun kuistilla ja kun olen katsellut, millaisia on myynnissä netissä ja kirpputoreilla, olen saanut hyvät taimet.

Varmuuden vuoksi, jotta jotain satoa tulisi, ostin taas kirsikkatomaatin, jossa on jo valmiina kypsiä tomaatteja.

Raivasin mökin takana alueen, jonne suunnittelin kukkaketoa. Ensin myyrät toivat sinne narsisseja ja mylläsivät maata. Sitten pitkäjuuriset, sitkeät kalliokielot valtasivat toisen sivun alueesta. Ne saavat olla, minusta ne ovat graafisuudessaan kauniita.

Ne osoittivat, miten tyhmä ajatus kukkakedon kylvämisestä on. Kun pihani on mitä on ja leikattua ruohokenttää on tähän aikaan vuodesta vain pienillä alueille, on kukkaketoa luonnostaan ihan tarpeeksi. Lemmikkejä ja metsäkurjenpolvia kukkii pitkin pihaa.

 Kielo kukkii niin runsaasti, että otin sitä maljakkoonkin.

Nyt kukkivat leinikit, nurmitädyke, maahumala, mansikat ja moni muu. Yksi suosikeistani on kissankäpälä.

Osaltani kevään kiireisin aika on ohi. Omavaraisbloggaajilla kiireet varmasti jatkuva. Lisää tietoa ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) paimentaa, löytyy täältä #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta

 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Puiden kukintaa

 Kirsikat aloittivat kukinnan. Tämä laji on luotettava, yleensä kun se on alkanut kukkia, se kukkii joka vuosi. Kaksi kirsikoistani on jo kukkimisiässä, muut ovat pienempiä. Rusakot eivät näistä välitä, mutta marjat häviävät heti kypsyttyään, mutta sillä ei ole väliä koska ne ovat happamia.

Nyt kukkivat kaikki omenapuut. Vanhat puut, joiden tärkein tehtävä onkin kukkiminen, niiden hedelmät eivät ole kummoisiakaan. Mutta kukinta-aika on juhlaa.

Ja uusin puu, Huvitus, joka on lähempänä saunaa, kukkii sekin. Sen omenat ovat hyvän makuisia. Harmi kun kova, kylmä tuuli on ajanut pölyttäjät muualle. Vain yksi kimalainen pörräsi omenapuiden luona. Joitakin kukkakärpäsiä oli liikkeellä. Kohta sään pitäisi lämmetä, se houkuttelisi pölyttäjät liikkeelle. Hyttyset voisivat lopettaa minun kiusaamiseni ja siirtyä lentelemään omenapuiden kukkiin.

Pihlajatkin alkavat kukkia. Tovottavasti ötökät käyvät kiinni sen kukkiin, ei omenapuiden.

Olen katsellut kuusia, mutta niihin ei tänä vuonna tule käpyjä, puiden kukkia. Mistähän oravat löytävät syötävää, yleensä ne napsivat öljyiset siemenet kuusen kävyistä irrottamalla suomut yksi kerrallaan. Vain lehtikuusessa on käpyjä.

Mutta pihani männyissä on runsaasti kukintaa. 

Jokin aika sitten osuin menemään kasvitieteelliseen puutarhaan juuri oikeaan aikaan. Loistomagnolia, Magnolia Solangana kukki. Tämän kukintaa moni kaupunkilainen odottaa, minä näin sen kukkivan ensimmäisen kerran.

Kasvihankintoja

  Tulppaanit, pihan väripilkut, ovat kohta kukkineet, mutta vielä ne hehkuvat.

 

Halusin pihalle uutta väriä ja kaupunkimatkalla menin toiselle sen toreista. Etukäteen tiesin, että siellä on myyjiä, joille käy vain käteinen maksu. Minulla oli lompakossa joitakin seteleitä, mukana sukulaispojan ylioppilaslahjaksi automaatilta nostetut setelit. Päädyin maljaköynnökseen, mutta se maksoikin 5 euroa enemmän kuin mitä olin varannut kasviin. Myyjä näki lahjasetelit lompakossani, mutta niistä en luopunut. Olin puolen tunnin kuluttua tapaamassa pojan äidin, jolle olin antamassa rahat. Loppuratkaisu oli, että jäin myyjälle vitosen velkaa, jonka voin käydä maksamassa hänelle, hän on torilla kuulemma koko kesän. Luottamusta löytyy.

Ensimmäiset tomaatintaimet sain ilmaiseksi. Ystävän kaupunkiasunnon ala-aulassa oli kirsikkatomaatin taimia maitopurkeissa ja lappu ”saa ottaa”. Kaksi otin mukaani.

 Viime vuonna taimistolla, josta yleensä ostan taimet, oli kova kiire ja keräsin itse taimet. Vahingossa olin ottanut keltaisia tomaatteja eikä niistä tullut kunnolla satoa. Nyt oli asioita mökin läheiseen kaupunkiin, jossa on Hankkijan myymälä ja päätin ostaa taimet sieltä. Siellä oli kiireistä. Kysyin pojalta, jonka sain kiinni, että onhan nämä varmaan runkotomaatteja. Hän vastaisi, että on, mutta myöhemmin tajusin, että hän ei varmaan tiennyt, että on eri lajisia tomaatteja. Mökillä selvitin, mitä purkissa lukeva Gardeners Delight tarkoittaa ja kirsikkatomaattihan sen laji on. 

No, sieltä sain kesäkurpitsat ja kasvihuonekurkut

Lopulta oli sitten tehtävä 40 kilometrin lenkki mutkaista ja mäkistä tietä pitkin vakiopaikkaan. Siellä oli rauhallista ja taimet oli merkitty hyvin. Runkotomaatit ovat jo kasvihuoneessa ja aloittelevat kukintaa.

Sieltä sain myös avomaan kurkkujen taimet ja lisäksi ostin krasseja, sillä omat siemenet on vielä kylvämättä.

Ja yhden ruohosipulin, jonka istutin kukkapenkkiin. Olin lukenut, että myyrät karttavat sen hajua.