sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Ennen routaa

Talvi tekee tuloaan ja huomasin, että paljon on jäänyt tekemättä. Nämä ensimmäiset lumet sulavat vielä pois, mutta kohta alkavat pakkaset.

 Joka kesä päätän, etten tee enää kukkapenkkejä. Ja nyt sitten, noin viimeisenä mahdollisena ajankohtana, ennen pakkasia ja routaa, kaivoin maata kukkapenkkiä varten. Ja tästä uusimmasta penkistä on tarkoitus tulla myyrävarma. Ostin pienen kasvatuslavan, hiiriverkkoa ja kasvatussäkin kun muuta multaa en samasta kaupasta löytänyt.

Kaivoin niin syvän kuopan kuin pystyin ja vuorasin sen verkoilla. Kasvilava sen reunoille. Mätin mullan takaisin, lisäsin lehtiä ja hiukan hevosen lantaa. Upotin muutaman ruukun lavaan talvehtimaan ja lisäsin multaa. Vielä on leikattava siivu verkkorullasta ruukkujen päälle. Kaunis tämä ei ole, mutta myyrillä ei pitäisi olla pääsyä sipuleita syömään.

Tässä aion kasvattaa punaisia tulppaaneja, krookuksia ja muita myyrien herkkuja. Nyt kukkasipuleita on sisätiloissa ruukuissa, mutta keväällä siirrän ne tähän kasvilavaan multaan kasvamaan. Ja kun sipulikukat ovat kuihtuneet, tässä on tarkoitus kasvattaa kesäkukkia. Ennen lumen tuloa ehdin kylvää viereiselle alueelle luonnonkukkia. 

 Syksy on ollut niin lämmin, että jotkut krookukset ovat jo lähteneet kasvamaan. Voi olla, että niiden paikka sisällä on liian lämmin.

Daalioiden juurakot ovat olleet kuivumassa. Uusia mukuloita oli syntynyt paljon. Laitoin niitä sahalastujen kanssa kevättä odottamaan, osa varren kanssa, osa erillisinä. Yleensä en onnistu talvettamaan daalioiden juurikoita, kokeilen nyt tätä tapaa.

Kannoin sinisarjat ruukkuineen sisään vierastaloon ja nyt pitäisi kaiken ulkona olla valmista pakkaseen ja routaan.

lauantai 7. marraskuuta 2026

Keräilyä

Keräily on vaarallinen harrastus, se vie mennessään. Ja vie rahat, jos kerää vaikkapa kultaharkkoja. Minä en niitä tai timantteja kerää, mutta kerään mm. Maija-kirjoja. Uusi hankinta kokoelmaani löytyi Mikkelistä, Muistista, rauhan ja sodan keskuksesta, jossa olin paikallisen maamiesseuran järjestämällä retkellä. Kirjan tuotto menee Unicefin kautta Ukrainan lapsille.


On puutarhakirjakin. Kasvimaalleni meni juuri porkkanan ja kehäkukkien siemeniä syyskylvöinä.

Olen saanut lahjaksi keittokirjoja. Maija Silvennoinen kirjoittaa minulle sopiva kirjoja. Mutta molemmat kirjat ovat jääneet vähälle käytölle ja ovat hyvässä kunnossa päinvastoin kuin ne keittokirjat, joita netin lisäksi käytän.


Osoitekirja sen sijaan on ollut ahkerassa käytössä siihen aikaan kun vielä kirjoitettiin kirjeitä ja lähetettiin postikortteja. Sivujen välit pursuavat muuttoilmoituskortteja. Niitäkään ei enää taida olla.

Maijoja löytyy eri maista. Ostin tämän värityskirjan silloin kun olin tekemisissä saksalaisten kanssa. Kun esittelin itseni, kysyttiin minulta usein: kennen sie die Biene Maija. Ja tunsinhan minä Maija-Mehiläisen.

Tietysti minulla on myös P.L. Traversin klassikko Maija Poppanen. Sen ostin kylän kirpputorilta. Kirjaa on lainattu Löytänän piirikirjastosta 21.V.1967 - 1.10.1982.


Kirjassa ei ole merkintää, että se on poistettu kirjastosta, mutta luotan, että se on päätynyt kirpputorille laillista tietä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2026

Kesä meni

 Vaikka on lämmintä, on kesä lopussa. Talviaikaan siirtymisen jälkeen pimeys valtaa aina vaan suuremman osan vuorokaudesta. Pahaa varsinkin iltavirkulle. On heijastimien ja taskulampun aika. Yhden heijastimen olen jo hukannutkin. Postin jakelussa tapahtui keväällä muutos. Meidän kulmakunta oli ennen jakelulenkin alussa, nyt lopussa. Se merkitsee sitä, että päivän posti tulee laatikkoon arkipäivinä noin klo 17. Ennen hain sen polkupyörällä, nyt kävellen. Autoilijat saavat tottua minun hahmooni ja taskulamppuuni pimeällä tiellä. Jos aurinkoa näkee, paistaa se matalalla. Metsässä on vielä vihreää.

Sadon suhteen kesä oli ihan hyvä, tuli kurkkuja, kesäkurpitsoita ja tomaatteja. Pensaista sai vadelmia, karviaisia ja viinimarjoja ja metsästä marjoja ja sieniä. Kirsikkatomaatteja on vieläkin sisällä kypsymässä. Perunoita tuli liian vähän, omenoita yli tarpeen. Sain viimeisenkin omenan putoamaan talviomenapuusta. Kuorman kevennettyä oksat ovat nousseet ja päätin tehdä niiden leikkauksen keväällä, joka onkin oikea aika.

Talviomenoita on viileässä vierastalossa ja yritän keksiä niille ottajia tai käyttöä. Harmillisesti  melkein kaikissa on mustia merkkejä madoista. Näkemällä vaivaa niiden poistamiseen, omenoista saa hyvää hilloa ja sosetta.


Kokeilin omenanyyttejäkin valmiista voitaikinasta.

Kukkaketoni eivät oikein onnistuneet. Unikot ja ruiskaunokit kasvoivat liian pitkiksi ja sateet kaatoivat ne.

Seuraavaksi kylvänkin niiden paikkaan luonnonkukkia. Talvikylvöjä varten on jo valmiina mullalla täytettyjä rasioita. Siementen kylvö niihin odottaa sään viilenemistä.

Aiemmin syksyllä, lyhyen ajan sisällä huomasin kolmen tuttavani kuolleen. Heistä kaksi oli vähän minua vanhempia, yksi nuorempi. Sytytin pyhäinpäivänä kynttilän heille ja muillekin elämästäni poistuneille ihmisille.


Syksyyn kuuluu myös vilustuminen. Helsingin jäätävä tuuli palellutti minut, mutta vähitellen maaseudun rauha ja itse keitetty mustaviinimarjamehu palauttavat vointia.

Omavaraisuuteen pyrkivien satokausi on päättymässä ja on aika varautua talveen. Ryhmä saa kiittää jatkumisestaan Satua (www.tsajut.fi).

perjantai 23. lokakuuta 2026

Syyssiivousta

 Poistin humalat kuistin edustalta ja siivosin ikkuna- ja kulmalaudat sekä seinän, jotka humalat olivat sotkeneet. Ensi vuonna pitää keksiä joku muu salkoratkaisu, joka pitää humalat kauempana seinistä. Väänsin tuoreista humalan versoista kranssin. Sen vuoksi oli siistittävä vierastalon oveakin.

Nyt seinustat näyttävät tyhjiltä. Myös piha tyhjenee, vesiastiat ovat varastossa ja pumppu talvivalmiudessa, virrat poissa ja jatkoletku saunan seinustalla.

Katkennut harava on hyvä väline räystäskourujen puhdistamiseen. Ulkorakennukset, joissa niitä on, ovat matalia ja harava ulottuu räystäskouruihin. Vielä niihin voi kertyä lehtiä, mutta tyhjensin niitä jo, pakkasella se ei onnistu. Ainakin vaahtera pitää vielä tiukasti kiinni lehdistään.

Haravoin kulkuväyliä sen jälkeen kun puut ovat lehdettömiä. Sen verran olen lehtiä jo kerännyt, että olen saanut kompostiin kantamani omenat peitettyä niillä. Kasvihuoneen takana oleva pihlaja näytti jo lehdettömältä ja siistin kasvihuoneen. Sain idean ja se toimi. Hain maalauksessa käyttämäni jatkovarren ja siihen puhtaan siveltimen. Niillä kasvihuoneen katon ja seinät sai helposti pestyä. Sen ympäristön olen jo haravoinut, mutta jostain lehtiä vaan lentelee.

Ulkohuussi ei ole käytössä, mutta käväisen siellä joskus. Joka syksy on sama tilanne: ampiaiset ovat tehneet pesiä, jotka linnut ovat hävittäneet ja roskaa on kertynyt. Hävyttömästi oli virkattu ampiaiskarkotin oli otettu osaksi pesää.

 

Mikki Hiiren ja Aku Ankan ystävä voisi viihtyä huussissa hyvin. Keräsin edellisiltä omistajilta jääneet teokset puulaatikkoon, kun niitä ei kuulemma saa hävittää.


Pihalla olisi vielä paljon muuta tehtävää, mutta siistin kuitenkin pihan koivujen juurella olevan puolukkakasvuston. Pitkät ruohot olivat peittäneet sen. Joskus siitä voi tulla satoakin.

perjantai 16. lokakuuta 2026

Vaihtelua

 Mökillä ei vielä ole ollut pakkasöitä eikä lunta ole satanut, mutta kun lämpöä on vain muutama aste ja kylmä tuuli puhaltaa, tuntuu todella kalsealta. Päätin, että oli aika vaihtaa kuistin kasvit. Pelargonioiden oli aika päästä sisälle. Tiukkaa teki, mutta kun leikkasin yhdestä pitkän verson pois ja toisesta sellainen katkesi, löytyi kaikille paikka. Kun kukinta on loppunut, leikkaan lisää pitkiä honteloja oksia pois.



Kuistille vaihdoin kanervia pelargonioiden tilalle. Ja ostin jo yhden jouluruusun, jonka myöhemmin siirrän sisälle. On ulkona kasvavissakin jouluruusuissa nuppuja, mutta niiden kukkiminen saa jäädä kevääseen, en ota niitä sisälle. Suojasin ne verkoilla, että nuput säilyisivät.



Kuisti tuntuu nyt värittömältä ja tylsältä, joulun lähestyessä täytyy lisätä värejä ja valoja.


lauantai 10. lokakuuta 2026

Syksy saapuu

 Villiviini sain tänä vuonna hienon syysvärin.

Nyt syksy etenee nopeaa vauhtia ja värit alkavat muuttua ruskeiksi. Piha peittyy vaahteran ja koivun lehtiin.

 

Metsäkurjenpolvi kukkii uudelleen. Pitäisi oppia, että luonnonkukat ovat niitä, jotka kestävät ja jotka pihalle kuuluvatkin. 

Pari daaliaa vielä kukkii ja tietysti maksaruohot. Pieni ruusukin vielä yrittää avata nuppuaan.

Sieniä nousee maasta. Nämä kasvavat vanhan koivun kannon päällä. Saattavat olla koivunkantosieniä, mutta en poimi niitä syötäväksi.

On harmaita sumuisia iltoja ja sateisia aamuja. Kovaääniset kurkiairueet suuntaavat etelään, valkoposkihanhet lähtivät aikaisemmin. Ilmeisesti sen jälkeen kun viljapellot oli puitu eivätkä ne enää voineet niitä ryöstää.

Syksyn merkkejä ovat langat, joita metsästysseura on viritellyt tien varteen. Katkennut lanka merkitsee, että siitä on mennyt hirvi tai joku muu eläin. Vielä ei näkynyt hirvimiehiä päivystämässä tien varressa. Taisivat olla Maamiesseuran perinteisessä kekritapahtumassa niin kuin minäkin. Nuoret liikemiehet möivät hevosenlantaa, jota ostin kaksi säkkiä. Tuleehan se kevät taas aikanaan.

sunnuntai 4. lokakuuta 2026

Satokausi on loppumassa

Kasvihuoneen tyhjennys on käynnissä. Tomaatteja löytyy vielä, mutta viimeisen kurkun pilasi etana. Kasvilavoista keräsin pois viimeiset kesäkurpitsat, mutta ulkona on vielä raakoja kirsikkatomaatteja vaikka kuinka paljon. Niitä on sisällä kypsymässä monessa paikassa. 


Toiseksi viimeisen pitkän kurkun tarjosin salaatissa ystäville, itse kasvatettujen tomaattien kera.


Ja jälkiruuaksi omenamuffinseja.


Omenoiden putoaminen puusta loppui, vain talviomenat ovat tiukasti kiinni oksissaan. Tajusin, että joku käy syömässä maahan pudonneita omenoita. Myyräthän niitä jyrsivät ja minulle tuli kiire poimia kaikki pois maasta. Olen pitänyt linnuille vesiastiaa kaivon luona ja se on tyhjentynyt jatkuvasti. Olenko juottanutkin myyriä? Astian siirsin paikkaan, johon ne eivät yllä.
'

Satokausi jatkuu luonnossa. Kävin katsastamassa suppolovahveropaikkani ja olihan niitä siellä.

Ja kävin suolla poimimassa karpaloita. Kaikkien sateiden jälkeen suo on todella märkä, jalka upposi syvälle vetiseen sammaleeseen. Sen vuoksi en mennyt kovin pitkälle suon reunasta - varsinkaan kun toisen saappaan varressa on puolivälissä reikä. Puolukoitakin löytyy vielä. Tein pari peffaluisua kun sammal jalkani olla lähti liukkaalta kalliolta. Housut kastuivat, sen vakavampaa ei seurannut.

Luonnossa riitti poimittavaa kimppuunkin.

Nyt on talvea varten kerättynä syötävää, omavaraisuus on turvattu ainakin marjojen osalta. Omavaraisuuten pyrkivien #suuntanaomavaraisuus kuulumisia alla. Ryhmän vetäjä on Satu www.tsajut.fi.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escapee

lauantai 26. syyskuuta 2026

Sata sipulia

Päätin jo keväällä, että ostan sata narsissin sipulia, jotta keväällä mökin ympäristössä olisi jotain kukintaa. Talven mentyä pihalla pitää olla kukkia, mutta nyt tilanne näyttää pahalta kun myyrät ovat jatkaneet maan kaivelua ja sipulien popsimista. En tiedä, nouseeko maasta mitään ja jos nousee, niin missä. Montaa vanhaa sipulia ei maata kaivellessa tullut esiin. Ensimmäiset 50 sipulia tilasin netistä. Ne olivat kaikki suosikkejani, valkoisia Mount hoodeja. Sain suuria ja hienoja sipuleita. 

Niistä 40 upposi kahden syreenipensaan juurelle, myyrien lempipaikalle, periaatteella missä multakasa ja kolo, siihen sipuli. Nästä ei tule kukkapenkkejä. Olen siirtänyt tuoksukurjenpolvea ja sormustinkukkaa peittämään narsissien lehdet kun ne ovat kuihtuneet. Jätin luonnonkukkia kasvamaan alueilla, ahomansikoita ja kurjenpolvia. Ja lemmikkiä, joka leviää kaikkialle. Narsissit myös toivottavasti leviävät. Loput sipulit päätyivät kukkapenkkeihin.



Sitten ostin lisää sipuleita halpakaupasta. Keltaisia narsisseja kaksi 20:n sipulin pussia. Sipulien koko oli kolmasosa tai puolikas Mount hoodeista. Lisäksi viisi laukan sipulia, ruukkuihin kirjopikarililjaa, lumikelloa ja krookuksia. Vertasin krookusten sipuleita niihin, jotka olin kerännyt viime vuonna kukkineista ruukuista. Uudet eivät olleet paljoa suurempia. Kummatkin istutin omiin ruukkuihinsa nähdäkseni, onko niiden kasvussa ja kukinnassa eroa.

Sanotaan, että myyrät karttavat laukkoja ja ostin niitä vielä lisää. Ja tietysti vielä narsisseja. Kun siivoan kukkapenkkejä ja nostan kasvien lehtiä, löytyy aina vaan uusia myyrien multakasoja. Niihin tarvitaan narsisseja.

Ostin 10 Thalia orkideanarsissia, 5 Actae valkonarsissia ja 5 kerrottua Westward narsissia. 

Lisäksi kevätkurjenmiekan sipuleita ja tulppaaneja. Yksi harmillisimmista myyräntöistä on, että ne tuhosivat hyriditulppaanit, jotka olivat kukkineet useampana vuotena. Ostin uusia ja istutan niitä ruukkuihin, mutta haluan niitä myös ulos. Pitää löytää iso metallikori, jotta ne saavat olla rauhassa. Narsissien lukumäärä taisi mennä yli sadan, mutta kun niitä kevätkukkia pitää saada. Istutustyö jatkuu, kunhan sateen loppuvat.