Perhoset palasivat

Perhosia lentelee taas runsaasti. Ilmeisesti tämän kesän toukat ovat kasvaneet aikuisiksi perhosiksi ja nyt ne etsivät ruokaa. Upea keisarinviitta oli pysähtynyt lehdelle, mutta niitä se ei syö, vaan mahlaa ja hedelmiä. Keisarinviitan nimi tulee sen lentotavasta, se on suuri ja lentelee ylväästi ja siitä, että suljettuina siivet muistuttavat viittaa.

Olin ihmetellyt kahta keisarinviittaa, jotka tulivat kuistille, ensin yksi ja sitten toinen. Minulla on iso tyhjä tulitikkuaski kuistin ikkunalaudalla. Siihen pyydystän kimalaiset ja ampiaiset ja vien ne ulos. Mutta perhosen siivet rikkoontuisivat tällä menetelmällä. Ne asettuivat kuistin etelänpuoleisen ikkunan ikkunalaudalle ja kuolivat. Uteliaana uppouduin perhosten kiehtovaan elämään - väärä sananvalinta, perhosten elämään pitäisi leijailla. Kyseessä ei ole mitään suurta dramatiikkaa, näiden keisarinviittojen elämän loppuminen on luonnollista, ne eivät talvehdi perhosina. Ne lentelevät vain viikkoja ja munittuaan vetäytyvät kuolemaan. Toukat talvehtivat pieninä jossain puun tai hirren kolossa. Keväällä ne heräävät syömään orvokkeja.

Suruvaippoja leijailee taas pihallani. Ne ja niiden varjot kiertelevät minua, mutta kuvattaviksi ne eivät asetu. Suruvaippa taisi olla ensimmäinen perhonen, jonka keväällä näin. Sen sanotaan ennustavan surua ja kuolemaa ja niitähän maailma on nykyisin täynnä. Suruvaipan nimi tulee valtiollisissa hautajaisissa hevosten päällä käytetyistä vaaleareunaisista mustista suruvaatteista. Talven se viettää horroksessa jossain kolossa. Nyt lentelevät ovat ilmeisesti tänä vuonna kuoriutuneita. Keväällä lentelivät talvehtineet perhoset. Olen ihmetelly, miksi perhoset pysähtyvät tielle. Vaihtolämpöisinä ne saavat lämpöä auringon lämmittämästä hiekasta ja ne myös saavat siitä jotain mineraaleja. Lämpöä ne etsivät myös punamultaisesta hirsiseinästä niin kuin Annan Satavuotiaan seinältä.

Tämä tielle kuollut suruvaippa on varmaan talvehtinut yksilö, niin rapistuneelta se näyttää. Suruvaippa syö puiden lehtiä, mahlaa ja hedelmiä.

Toinen keväinen perhonen, jota nyt taas näkyy, on sitruunaperhonen. Keltaisen perhosen näkemisen ensimmäisenä keväällä pitäisi tietää aurinkoista ja iloista kesää. Sitruunaperhonenkin talvehtii aikuisena, maan pinnalla varpujen tai lehtien seassa. Sen elimistöön muodostuu pakkasnestettä, joka estää sen jäätymisen. Toukat syövät paatsaman lehtiä, aikuiset kukkien mettä. Nyt ne näyttävät pitävän erityisesti ketokaunokeista. Koiras on naarasta vaaleampi. 

Mustien viinimarjojen seassa tuli tämä karvainen otus. Perhonen sekin on, tuleva perhonen. Värikkäästä toukasta tulee harmaa villakarvajalkayöperhonen.

Yllättäjiä

 Olin upottanut yhden liljan ruukussaan talveksi kasvilavaan ja siellä se säästyi myyrien hampailta. Kun kaivoin sen maasta, se lähti vauhdilla kasvuun aurinkoisella paikalla vierastalon edessä. Varmuuden vuoksi sidoin sen narulla seinään kiinni kun se ylti melkein oven korkeuteen.

Mutta kun nuput alkoivat paisua ja painaa, sen molemmat varret olivat katkenneet. Ikävä yllätys, mutta etsin niille ison maljakon, vain vanha pesukannu oli riittävän suuri. Puuhellan päällä lilja on kukkinut ja tuoksunut pitkään.

Mustikan poiminnan aikaan saattaa löytää yövilkan kukan. Etsin niitä paikasta, josta viime vuonna löysin yhden kukan. Siinä ei ollut mitään, ei kuihtunutta kukintoa, ei lehtiruusuketta. Eikä mikään ihme, sillä löysin tiedon, että  kukkavarsi ja lehtiruusuke häviävät kukinnan jälkeen. Lehtiruusukkeita löytyi samasta paikasta kuin viime vuonna. Ne ovat talvehtineet vihreinä.

Lehtiruusukkeeseen pitäisi tulla kukka kun se on kolmen vuoden ikäinen. Siemeneltä on mennyt jo viisi vuotta lehtiruusukkeen kehittämiseen. Tämä kasvi vaatii sen ystävältä kärsivällisyyttä. Mutta yövilkka leviää myös laajan juurakon ja siitä leviävien rönsyjen avulla. Ja sitten, kaukana edellisestä kukasta, melkein tiellä, huomasinkin kaksi yövilkan kukintoa. Löysin niitä vielä lisää, yhden naapurin, yhden omasta metsästä. 

Olen vuosia kasvattanut kosteikkokasveja vesiastioissa olevissa ruukuissa.Talveksi kaivoin ruukut maahan. Rentukat ja rantakukat ovat kukkineet vuosittain, mutta keltakurjenmiekka vaan kasvoi ja kasvoi eikä kukkinut. Edellisvuoden syksyllä istutin sen saunan vieressä olevaan ojaan ja mielessäni sanoin sille, että enää en sen eteen tee mitään. Yhtenä päivänä yllätyin kun ojan suunnassa näkyi jotain keltaista ja kurjenmiekkahan se siellä kukki. Kärsivällisyyttä sekin vaati. 

Rentukatkin olen siirtänyt ojaan. Kaivon luona kukkivat vielä rantakukat, kovin pitkäksi ovat nekin tänä vuonna kasvaneet, mutta luonnonkukkina ne pysyvät pystyssä. Syksyllä taidan siirtää nekin ojaan.

Kurkistelen välillä jouluruusujen lehtien alle ja tänä vuonna, pitkästä aikaa, yksi teki kukan jo syksyllä. Laitoin sen päälle nopeasti suojan, jottei sitä syötäisi. 

Kumpa vielä myyrät yllättäisivät ja häipyisivät pihaltani.

Tapahtui heinäkuussa

Heinäkuussa tapahtui paljon, oli vieraita ja vierailuja, kesäteatteria, näyttelyjä ja sadonkorjuu alkoi. Sitten tuli kutsu 85-vuotispäiville Päijänteen rannalle. Päivänsankari, mies, ilmoitti, ettei toivo lahjoja, mutta kimpun luonnonkukista voi poimia tien varrelta. En tiennyt, oliko se vitsi, mutta oli tai ei, tein kimpun tien varrelta poimimistani luonnonkukista. 

Sankari ilahtui kimpustani, kyseli, mitä kukkia siinä on. Myöhemmin hän kierteli juhlapaikkaa ja etsi luonnonkukkia, mutta muut olivat tuoneet ruusuja ja muita kukkakaupan kukkia, yksi kimppu taisi olla tuojan kukkapenkin kukista. Pienet asiat voivat olla tärkeitä ihmiselle, jolla on varallisuutta, ikää ja joka lisäksi on vakavasti sairas. Juhlat onnistuivat hyvin ja pitopalvelun tarjoilut olivat maukkaita paitsi uudet perunat, jotka oli pilattu, ne olivat sisältä muusia. Vertailukohtana kun olivat omasta maasta juuri nostetut perunat, joita on jo jonkin aikaa syöty. Kurkkujakaan ei ole tarvinnut ostaa, avomaankurkkua tulee tänä vuonna hyvin. ja lymyää kasvihuoneessa jo pitkää kurkkuakin. 

Kesäkurpitsaakin on jo syöty, mutta tomaatit, ne eivät punastu, vaan kasvavat. Yksi ulottuu jo kasvihuoneen tuuletusluukusta ulos.

Tämä on hyvä vadelmavuosi. Mökin lähellä oleva avohakkuualue on siinä vaiheessa, että se kasvaa metsävadelmaa. Mäkeni alla sen vieressä olevalla kääntöpaikalla, jonka kunnostimme naapuri kanssa, on jatkuvasti ollut autoja. Suomalaiset poimivat marjoja kunhan autolla pääsee kahden metrin päähän niistä. Itse poimin naapurin puutarhavadelmaa, jota sitäkin on runsaasti ja marjat ovat puhtaita madoista eivätkä linnutkaan ole niitä nokkineet. Sateiden jälkeen ne ovat alkaneet pehmetä.

Ystäväni kauhisteli omenapuitani ja olen itsekin huolestuneena seurannut, miten oksat taas taipuvat omenien painosta. Omenat ovat matoisia ja keräsinkin huonoimpia ja pienimpiä raakileita pois, jotta oksat eivät repeytyisi.

Tämän vuoden mehuista tulee tavallista happamampia sillä äkämäpunkki on turmellut mustaherukan sadon melkein kokonaan. Punaista viinimarjaa tulee ja siihen on tyytyminen.

Heinäkuun loppupuolella oli kesäpäivät kylätalolla ja YLE 100-bussikin oli paikalla. Minulla oli kysymyksiä paikalla myös olleille jäteasiantuntijoille ja harmikseni kuulin, että poistotekstiilit pitääkin laittaa sekajätteeseen kun niille ei löydy käyttöä samoin kovamuovi sekajätteeseen.

Omavaraisuuteen pyrkivillä #suuntanaomavaraisuus alkaa olla aika saada palkinto kevään ja alkukesän uurastuksesta. Ryhmää koordinoi Satu www.tsajut.fi. 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Farmescape 

Huolettomat metsäpuutarhat

Metsäpuutarhani eivät vaadi hoitoa ja samanlaisia voisivat kaikki muutkin paikat olla. Käyn kyllä välillä katsomassa, miten metsän laidalla voidaan. Perustin metsäpuutarhat kun risukasojen alta tuli esiin maata, jossa ei mitään kasvanut. Tämä vuonna olen ollut huolissani kuunliljoista, jotka myyrät turmelivat pihalla. Mutta metsäpuutarhassa ne säästyivät. Yksi on kasvanut todella isoksi ja se aikoo ainoana kukkiakin. Yleensä kaikki kuunliljat kukkivat.

Sen takana kukkii ukonkelloja. Tänä vuonna yksi niistä oli valkoinen, mutta se on jo kuihtunut.

Muut kuunliljat ovat pienempiä. En tiedä minkään niistä nimeä. Jos niissä on nimilappu ollut, on se hävinnyt. Maata pitkin kasvaa lillukkaa. Tein virheen ja istutin tännekin konnantatarta, mutta onneksi se pysyy kurissa.

Toisessa metsäpuutarhassa akilleat ovat ottaneet vallan. Ne ja ukonkellot, joita täälläkin on, ovat jo kukkineet, mutta reunalla mesiangervot aloittavat kukintaansa.

Muustialanhortensiat ovat todella sitkeitä, saatan joskus huitaista niille kanankakkaa, muuta hoitoa ne eivät saa. Eivät ne hirveästi kasva, mutta tänä vuonna ne molemmat taas kukkivat.

Kevätesikot leviävät ja uusia sinivuokkoja ilmestyy. Keväällä valkovuokkoja ja muutamia narsissejakin kukki, mutta tulppaanit ovat hävinneet.

Reunalla kasvavat saniaiset ja rohtoimikät voivat hyvin. Takana olevasta omenapuun taimesta joku on syönyt lehtiä.

.

Illan valo

Valo on mökillä kesällä aivan erilaista kuin talvella. Aurinko osuu talvella vain etelän suuntaiselle avoimelle pihalle, mutta muissa suunnissa sitä ympäröivät puut ja metsä ja aurinko jää niiden taakse Kesällä aurinko on niin korkealla, että valo tavoittaa mökin lännen ja luonteen suunnasta puiden yläpuolelta ja latvojen välistä. Se osuu illalla mökin takaosassa olevaan pikkukamariin.

Ja keittiön puuhellan päälliseen.

Kuistilla aurinko muodostaa varjokuvia.

Krassit hehkuvat portailla ilta-auringossa.

Ja sauna saa sekin nauttia auringosta.

Saatiin sadetta

 Satoi useana päivänä ja paljon. Olin sadepäivinä kaupungissa, missä sielläkin tuli vettä. Päätin, että ne kasvit mökillä, jotka ovat pysyneet pystyssä sateen hakatessa niitä, saavat kunniamaininnan Multamäen harrastelijaviljelijöiden seuralta. Sormustinkukkia oli pystyssä, vaikka ne olivat kasvaneet todella pitkiksi. Tuoksuvadelmia sadeilma ei lannista.

Osa sormustinkukistakin oli kaatunut, osa katkennut. Niitä on maassa ja vinossa nipussa yhdessä malvojen kanssa. Yrittävät tukea toisiaan.

Pienuudesta on ollut hyötyä. Pikkuiset ruusut kukkivat kuin sadetta ei olisi ollutkaan. 

Naapurin Jasmikkeen kaarevien oksien kärjet koskettivat maata ja siinä olikin minulle oikeutus ottaa oksa tuomaan tuoksua mökkiini.

Kukkaketoni kasvit makaavat maassa, yksi iso unikko on kaarella, kukka sentään irti maasta.

Kunniamaininnan ovat ehdottomasti ansainneet luonnonkukat. Päätös oli muutenkin helppo, sillä päättävässä seurassa on yksi jäsen. Kellokasvit ovat pysyneet pystyssä. Jämäkät peurankellot ja

seinustan vuohenkellot

Jopa muutama kurjenkello oli pystyssä.

Toivottavasti tuleva lämpöaalto saa kasvit ryhdistymään, minulla ei ole riittävästi tukia kaikille.

Satoa odotellessa

 Varsinainen satokausi ei vielä ole alkamassakaan, mutta jotain syötävää jo löytyy. Ahomansikoita kypsyy eri puolilla pihaa. Yhdessä rastaiden kanssa vahdimme puutarhamansikoita, joissa niissäkin jo näkyy punaista.

Metsästä löytyi mustikoita

Ensimmäisiä kanttarelleja oli pihan laidalla, metsän reunassa jo kesäkuun puolella. Näistä ei vielä kastiketta tee, mutta tuntuu tämä lupaukselta, että sieniä tulee maasta.

Ämpärissä kasvatetut perunat on syöty. Herneitä ei tule. Vain yksi verso on noussut kylvämistäni siemenistä. Ne on popsinut varmaan sama tyyppi, joka kaivoi perunoitakin maasta ja nokki niitä.

Ihmettelin kukkapenkkeihin ilmestyneitä uusia kasveja. Päivänlijoja ne eivät ole eivätkä kurjenmiekkoja. Tekoäly ehdotti jotain hyvin erikoista laukkaa, mutta oli oikeilla jäljillä, kyseessä on kynsilaukka. Olin työntänyt valkosipulin kynsiä myyrien koloihin kun ne kuulemma karttavat sen tuoksua. Ja niin viljelyrepertuaarini laajeni uuteen lajiin. Syksyllä kaivan maahan lisää valkosipulia.

Olen niittänyt pihaa tavallista aikaisemmin. Pitkä, sateen kaatama kasvusto tarjoaa loistavia piilopaikkoja myyrille. Ne eivät ole minnekään lähteneet. Karsin myös syreenipuskien taimia ja alaoksia. Korpit ja petolinnut näkevät nyt myyrät paremmin. Vaikka eipä petoja ole näkynyt, vain musta rantakäärme livahti aitan alle. Sillä oli niin kirkkaan keltaiset posket, ettei lajista voinut erehtyä. Niiton tuloksena syntyi kukkakimppu.

Kelvollista raparperiakin löytyy vielä. En vielä ollutkaan tehnyt perinteistä raparperipaistostani.

Kasvihuonekurkut venyvät kovin hitaasti ja tomaatit ovat vielä pieniä ja vihreitä, mutta avomaan kurkuissa on jo toiveita herättäviä pötkylöitä.

Marketissa oli kotimaista kukkakaalia ja parsakaalia. Hinnat olivat kunnioitettavan korkeita, ihan perustellusti. Arvostan kotimaisen ruuan tuottajia. Kunnioitettavaa on myös pyrkiminen omavaraisuuteen #suuntanaomavaraisuus. Ryhmästä on kiittäminen Satua www.tsajut.fi.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Sininen tupa