perjantai 15. toukokuuta 2026

Puuhailua pihalla

Pesin pihan penkin ja toin pöydän sen eteen. Koko ajan joku pikkulintu äänteli hätääntyneenä. Lähellä olevassa koivussa pöntön luona istui oksalla lintu, joka kävi kurkkaamassa pönttöön. Lopetin työt sen läheisyydessä, mutta taisin pelotella mahdolliset vuokralaiset pois tänäkin vuonna. Koivussa on jo täydet lehdet ja takana oleva vanha vaahterakin on heräämässä eloon

Olen monta kertaa päättänyt, että narsissit pitäisi saada yhtenäisiksi alueiksi. Mutta sitten kiukuissani istutan niitä myyrien koloihin ja myyrät siirtelevät sipuleita mielensä mukaan, yleensä suoriin riveihin. Pihalla kukkii taas keltaisia narsisseja kuin haulikolla ammuttuina. Siihen ongelmaan löytyy helppoja ratkaisuja. Omassa kimpussani on mukana kerrottuja valkoisia narsisseja, joiden painavat kukat olivat katkaisseet niiden varret.

Kaupungissa asuvalle tuttavalle viemääni kimppuun lisäsin koivunoksia.


Kaivatut sateet lisäsivät kasvua, etenkin kasvavat vuohenputket ja konnantatar. Sain yllättävää apua konnantatartorjuntaan. Myyrät olivat kaivaneet käytäviä mökin edustan kukkapenkin päässä olevan kasvuston alle ja syöneet mukuloita. Kasvusto lähti nostamalla pois isoina levyinä. Laitoin niitä muovisäkkeihin ja suljin säkit tiukasti. Kurkkaan joskus, onnistuuko konnantatar kasvamaan niissäkin. Tilalle tuli uutta kasvupaikkaa, josta yritin poistaa  mukulat ja juurakot. Istutin taakse talven ruukussa viettäneen keijunkukan ja pikkuruusun sisältä. Eteen laitan daalioita. Verkko päälle varmuuden vuoksi. Penkin edestä myyrät olivat nostaneet maasta vanhan sammalleimun, jonka yritän elvyttää.

Kun kitken vuohenputkea, on oltava tarkkana etten nypi pois valkovuokot lehtiä. Pitkin  pihaa kukkivat valkovuokot eivät häiritse minua, päinvastoin, olen iloinen niiden leviämisestä. Kohta ne valtaavat yhden kukkapenkin.

Mutta voisi niillä hiukan itsesuojeluvaistoa olla. En aina jaksa katsoa jalkoihini kun kuljen tiilistä tehdyllä polulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti