maanantai 14. elokuuta 2017

Paikallisten kirpputorien tarjontaa

Mökkipaikkakunnan kirpputoreilta löytyi Arabiaa ja Riihimäen lasia sekä takkaruusuja Kaupungille oli muutakin asiaa kuin vain ruokakaupassa käytiä ja ehdin piipahtaa lähipaikkakunnan uusimmalla kirpputorilla. Kirpputoreja ja tyhjiä liikehuoneistoja kaupungissa löytyy, teollisuuspaikkakunta on hiljenemässä. Löysin Arabian soikean tarjoilulautasen. Pieni kolhu siinä on, mutta oli se niin kaunis, että pakko se oli ostaa. En ole löytänyt sille nimeä tai suunnittelija, mutta leiman perusteella sitä on valmistettu vuosien 1949-1964 välillä.



Herneet ovat omaa tuotantoa. Arabian lautanen päätyi seinähyllyyn, jossa tein muitakin järjestelyjä.


Tuliaisiksi kotiin löysin Riihimäen neliskanttisen Kantti-lasipurnukan, joissa säilytän jauhoja ja muita ruoka-aineita keittiön kaapeissa. Tämä matalampi on hiukan epäkäytännöllinen, mutta joistakin isommista purkeistani puuttuu kansi, joten ainakin sille on käyttöä.


Lähikoulun oppilaat pitävät kesälauantaisin koululla kirpputoria. Oli tämän vuoden kirpputorin viimeinen päivä ja vielä alennusmyynti. Se koski myös takkaruusuja tai sytykeruusuja, joita ostin kaksi isoa pussillista. Ne ovat osoittautuneet todella hyviksi sytykkeiksi. Itse en vielä ole ryhtynyt niitä valmistamaan, mutta olen kerännyt munakennoja toivoen, että joku niitä ryhtyisi valmistamaan.



Olin pyörälläni riittävän ajoissa liikkeellä ja ehdin saada leivonnaisiakin. Yleensä ne menevät heti aamulla kaupaksi.


Saa nähdä säilyykö mokkapiirakka vierasvaraksi. Pakko sitä oli ainakin maistaa.

perjantai 11. elokuuta 2017

Kaatosateiden jälkeen

rajut sateet nostivat veden pinnan tulvaksi ja katkoivat kukkien varsia Pari päivää jatkuneiden rajujen sateiden jälkeen virran pinta oli noussut kevättulvien  korkeudelle. Tämän kesätulvan vesi ulottui melkein vanhan laiturin laudoitukseen saakka. Ponttoonilaiturit nousivat ylös ja kulkusillat niille olivat vinosti ylöspäin.



Vettä seisoi rannan painautumissa ja rannan koivut olivat vedessä. Toivottavasti ne eivät vahingoittuneet.



Sateet ottivat mittaa kasveista. Taipuvatko ne vai tattuvatko ne. Osa sormustinkukista taipui, osa taittui.


Vasta kukintansa aloittaneen malvan pitkät kukat pysyivät pystyssä.


Sateet tuhosivat vaaleanpunaisen ruusun kukinnan. En tiedä ruusun nimeä. Sitä on toisella mökillä runsaasti ja sitä on aina ollut siellä eli se on jokin vanha lajike. Olen siirtänyt sitä omalle mökillenikin. Sen kukat kuihtuvat yleensäkin nopeasti. Nyt nuput ruskistuivat ennen avautumista. Pelastin yhden oksan ja sain sen kukan avautumaam sisällä. Ruusu tuoksuu voimakkaasti ja hyvältä.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Salaisuus kauniin kukkapenkin takana

Kukkapenkki ei ole yhtä hieno kuin kaupungissa, mutta maataiaskasvit viihtyvät Kotona käydessäni ihailin kaupungin upeita kukkaistutuksia. Ja näin myös, miten niitä hoidetaan. Joukko nuoria kesätyöntekijöitä kitki rikkaruohoja, poisti vanhat kukat, jotka vielä eivät olleet edes rupsahtaneet ja istutti uusia tilalle. Siinä se salaisuus. Minulla vaan ei ole nuoria reippaita apulaisia eikä puutarhaa, josta hakisin uusia kukkia läpi kesän. Niinpä kukkapenkkini näyttävät siltä, miltä näyttävät. Lemmikit olivat muuttuneet ruskeiksi kun vuorikaunokki aloitti kukintansa. Sen kukat taas olivat ruskeita kun kurjenpolvet aloittivat.



Uuteen kukkapenkkiin siirtämieni kuljenpolvien kukinta ei ollut kovin runsasta. Hajoitin juuripaakkuja liian laiskasti. Vanhaan paikkaan jääneet kuljenpolvet eivät kukkineet lainkaan. Edessä on niiden siirto tänä vuonna. Annoin penkkiin jäädä joitakin päivänkakkaroita ja harakankelloja. On siinä vaaleanpunainen lehtoakilleakin. Kukkapenkin reunalla toiselta mökiltä siirtämäni jalopähkämön kukat painuivat maata kohden.


Jalopähkämö (Stachys macrantha)
Toisessa päässä kukkapenkkiä ovat sormustinkukat. Osassa niistä erikoisia kukkia. Kello on auennut.



Mökin takana, kivien keskellä, viihtyvät tarha-alpit (Lycimachia punctata) ja harjaneilikka (Dianthus barbatus). 





Maalaisia perinneperennoja, mummolakukkia kaikki kasvini.

lauantai 5. elokuuta 2017

Naulakko paikoilleen

Vanha porakone-ruuvinvääntimeni lopetti toimimisen keväällä ja vasta nyt sain hankittua uuden sen tilalle. Uuden huussin vanhat tarroilla kiinni olleet muovikoukut olin jo aikoja sitten repinyt irti ja nyt uusi ruusuinen emalinaulakko pääsi paikoilleen niiden tilalle ruuveilla, jotka on tarvittaessa huomattavasti helpompi poistaa kuin tarrat.

 



Naulakko on liian ruusuinen muualle mökissä, mutta uusi huussi on uudempaa tekoa ja aikakautta ja
siellä voi hiukan hössötellä.


Huussissa on vanha  pesuteline, jonka olen ostanut huutokaupasta ja kunnostanut. Aiemmin kesällä
sen kannussa oli koiranputken kukintoja.


Nyt kannuun pääsivät kaatosateesta kaatamat sormustinkukat ja viimeiset lupiininkukat. Pesuteline
on lähinnä koriste, sillä huussissa on myös pieni lavuaari sekä teräksinen vedenlämmitin. Harvoin niitäkään tulee käytettyä, koska yleensä lämmitän saunan peseytymistä varten. 


Huussissa on erottelevat biologinen wc, jonka tyhjennys on helppoa. Aluksi sisustin huussia
merelliseen tyyliin, mutta nyt tyyli on muuttumassa.


Uusi pieni porakone on ihan näppärä. Kun ensin opin sitä käyttämään.

tiistai 1. elokuuta 2017

Omavaraisuutta

Mökiltä löytyy ahomansikoita ja mustikoita. ensimmäinen kurkku valmistui Nyt mökillä voi poimia muutakin kuin kukkia. Ahomansikat ja mustikat kypsyivät vihdoinkin syötäviksi.



Lautanen on Arabian Siniraita-sarjaa. Ja se löytyi mökiltä, kuuluu siis alkuperäiseen varustukseen-


Kasvihuoneessa valmistui ensimmäinen kurkku. Syötiin se yhdessä käymässä olleiden tyttöjen kanssa. Heidän kanssaan syötiin viime vuonnakin kurkkuni, se ainoa valmistunut. Tänä vuonna on lisääkin kurkkuja tulossa. Taidan siirtyä kurkun viljelijäksi. Tomaattini vain kukkivat, yksi raakile kummassakin tomaatista.



Kosteutta on riittänyt ja ilman lämmettyä ilmestyivät kantarellit. Nämä poimin tien varresta. Jatkossa pitää ottaa pikkuinen veitsi ja muovipussi lenkille mukaan. Nämä kannoin kotiin puseron helmassa.
                       
                                     

lauantai 29. heinäkuuta 2017

On päivänkakkaran kukinta-aika

Nyt kukkivat päivänkakkarat. Oli kuitenkin nyhdettävä ne pois makuukamariin edestä, jotta sinne levinneet ketoneilikat ja niiden seassa olevat sinivuokot saavat valoa. Mökin edusta onkin tällä puolella todellinen viidakko. Siinä kasvaa taaempana kevätiiristä, akillejoja ja rikkaruohoja. Keräsin poistettuja päivänkakkaroita ja puna-apiloita maitokannuun pihan pöydälle.

 


Ennen annoin kaikkien päiväkakkaroiden kukkia ja keräsin niistä siemenet, jotka sitten kylvin pihan niittyyn. Nyt niityllä on jo niin paljon päivänkakkaroita, että ne lisääntyät ilman apua.



Näkymä niitylle tuvan ikkunasta.

                                       

Päivänkakkarat täplittävät niittyä valkoisin kukin.

                               

Ja ketoneilikat kukkivat nyt vapaasti ikkunan edustalla. Luonnossa löytyy näinkin rajuja väriyhdistelmiä.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Yrttiviljelmä

Keväällä vierailulla tuttavien luona sain heidän yrttipenkistään timjamin ja oreganon taimia. Tein niille toiselle mökille, jossa enemmän laitetaan ruokaa, pienen yrttimaan ulkorakennuksen aurinkoiseen eteläpäätyyn, jossa yleensä on ollut polttopuupinoja kuivumassa. Istutin taimet muovilaatikkoon, jossa joskus olin kokeillut viljelyä. Avomaankurkkuja en saanut laatikossa kasvamaan, mutta yrtit viihtyvät siinä.



Lisäsin yrttien seuraksi saksankirvelin taimen. Niitä on kasvanut siemenistä, jotka sain lahjaksi. Vielä en ole keksinyt, mihin sitä käyttäisin.


Saksankirvelin (Myrrhis odorata) siementen pitäisi maistua anikselta, mutta minulla se ei ole kukkinut. Yrttien taakse laitoin vielä juurakon ruokaan käyttämästäni ruohosipulista.


Ja kylvin vielä lehtisalaattiakin laatikkoon.


Nyt timjami (Thymus vulgaris) kukkii kauniisti, mutta se oli kai tarkoitettu käytettäväksi eikä koristeeksi.


 Lehdessä olikin tarpeeksi helppo resepti, jota kokeilin. Pikkuahvenet paistuivat pannussa, jossa oli voita, timjamin oksia ja murskattu valkosipulin kynsi. 


Myös oregano eli mäkimeirami (Origanum vulgare) kukkii kohta ja sillekin on keksittävä käyttöä. Paistetut yrttiperunat kuullostaa tarpeeksi helpolta reseptiltä, jolla makua voisi kokeilla.