Kesäkuun ilonaiheita

Ensimmäiset ahomansikat kypsyivät jo ennen Juhannusta.

Ensimmäiset kanttarellit ovat nousseet maasta.

Suolla karpalot kukkivat lupaavasti.

Kukkia löytyy pihalta ja metsästä. Maariankämmeköitä.

Talvikkeja.

Pihalta löytyi helposti juhannustaikojen seitsemän luonnonkukkaa. Niitä taisi kimppuun tulla enemmänkin.

 

Juhannusruusujen kukinta on loppumassa, mutta siitä huolimatta Juhannus tulee.

Kuivakukkia

 Etsin taas talveksi kuivakukkia mökille. Katselin kotona käydessäni kukkakauppojen tarjontaa. Näytti siltä, että ne möivät lähinnä heiniä. Pah, ajattelin minä, heiniä kasvaa mökillänikin. Sitten löysin torilta kimpun olkikukkia (Helichrysum). Kuivasin kimpun ja yhdistin kukkia loppukesän kuivuneisiin siemenkotiin ja niihin pihan ruohoihin.

Vaatekaapin päällä on kuivattuja siankärsämöitä.

 Naulakossa näkyy jo ajankohtainen vanha virolainen villapaita, joka nyt on muodikkaasti oversize. Aito villa lämmittää. Naulassa on myös haalari, joka viettää lepotaukoa maalausten loputtua.

Olkikukkia riitti myös kamarin seinämaljakkoon. Mielestäni näin vilahdukselta olkikukkia Tove-elokuvassakin, jota kävin katsomassa mökkipaikkakunnan elokuvateatterissa maalla syyslomaa viettäneen kummityttären kanssa.

Kuistilla on kuivattuja kanervia.

Aitassa ihan oikeita heiniä.

Vielä löytyi oikeita eläviä kukkiakin.

Siemenpankkeja

Ihmettelin viime kesänä kun alueelle lipputangon ja tuoksuvadelman ympärille kasvoi runsaasti sormustinkukkaa, vaikka sen siemeniä ei pitänyt olla seoksessa, jota alueelle kylvin. Sormustinkukkia on monessa muussakin paikassa. Niille pärjää alueelle kylvetyistä kasveista vain lehtosinilatva, joka jaksaa kasvaa niitä korkeammaksi.

Epäilin jo siemenseoksen koostumusta. Vasta nyt tajusin, mistä on kysymys. Pihapolun varteen, alueelle, jossa ensin myllersivät myyrät ja sitten minä, oli tarkoitukseni kylvää ruohonsiemeniä. Mutta vanhat siemenet eivät enää itäneet ja kylvö jäi odottamaan uusien siementen hankkimista. Polun varteen on sinä aikana noussut ihan selvästi sormustinkukan taimia. Pihalla on siis useampia sormustinkukan siemenpankkeja. Polun varressa on ilmeisesti ollut kukkaistutuksia ja niin saa jatkossakin olla. Pitää olla varovainen ja katsoa tarkkaan, mitä rikkaruohoina kitkee. Sormustinkukkien taimien lisäksi tässä on ailakkia ja piharatamoa.

Samalla alueella toisessa paikassa on mielestäni lehtoakillean pikkutaimia. Niistä olen todella iloinen. Toivottavasti tulevaisuudessa narsissien kuivuneet varret peittyvät akilleoihin ja sormustinkukkiin. Sormustikukkia on kyllä niin paljon ja niin monessa paikassa, että ensi keväänä on niitä siirreltävä, jotta muillekin kasveille tulee tilaa.

Sitten huomasin polun varrelta vielä tämän kasvin. Olin joskus hankkinut kirjan Kotipihan valtaajat, opas haitallisten vieraslajien torjuntaan. Selailin sitä ja se avautui oikealta kohdalta, sieltä kasvi löytyi. Tämä on silkkiunikko (Papaver rhoeas). Kasvi on luokiteltu tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Ei siis mikään kova pahis. Se on myös myrkyllinen. Silkkiunikon siemenpankilla voi olla ikää yli kahdeksankymmentä vuotta. Tämä voi  siis olla talon alkuperäisiä kasveja. Olen pari kertaa yrittänyt saada unikkoja kasvamaan onnistumatta siinä. Nyt niitä toivottavasti nousee maasta jatkossakin.

Toisia siemenpankkeja yritän hävittää tai ainakin pienentää. Koiran- ja vuohenputkien kukinnot kerään pois pihalta. Lupiinien kukinnot poltan ruosteisessa tynnyrissä, jota kutsun krematorioksi koska siellä hävitän myös jyrsijöiden raadot.

Näköjään menee ainakin pari vuotta siemenpankkien heräämiseen siitä kun on alkanut niittää ja hoitaa alueita. Odotan jännityksellä, mitä maasta vielä nousee.

Joulukuu alkoi

 Omat jouluvalmisteluni alkavat kukista ja ne alkavat vasta ensimmäisestä adventista. Hyasintin tuoksu on tärkeää joulutunnelmalle. Mökissä, jossa on viileää, ne kestävät kauan. Kotona hyasintit yleensä kukkivat jo ennen joulua. Halusin kotimaisia hyasintteja ja torilta niitä löytyi. Kynttilänvalo luo omaa tunnelmaansa.

Mietin pitkään, mistä saisin sisälle vihreän kranssin, joka ei varise. Hyötykasveja, puolukkaa tai mustikkaa en halua käyttää, ne saavat kasvaa ja lisääntyä. Eukalyptys on kauniin vihreä, mutta miten se säilyy vihreänä? Lopulta muistin liekot, joita olin kerännyt muuhun tarkoitukseen.

Ensimmäinen adventti sujui perinteisesti. Tokaluokkalainen apulaiseni oli käymässä maalla ja yhdessä leivoimme piparkakkuja.

Hän sain myös avata ensimmäiset luukut SPR:n joulukalenterista. Punainen mökki siinäkin on, muttei ihan samanlainen kuin minulla.

 Talvi yrittää taas tulla. Katsotaan, miten tällä kerralla käy.  Näkymä mökille on muuttunut valoisammaksi ja talvisemmaksi, vaikka lunta on vain aavistuksen verran. Tämä näkymä on metsän suunnasta. Kiersin mökille metsän kautta, siellä on nyt helppo kulkea, kun maa on jäässä.

Fuengirolan kukat

Paikkana Fuengirola Espanjan Aurinkorannikolla on tuttu, varsinkin rantabulevardi, jolla aamuisin tälläkin käynnillä kävelin. Vuorotellen eri suuntiin. Mutta päätettiin järjestää pikkuapulaiselle hauska loma. Ekaluokkalaisena hän voi vielä olla viikon poissa koulusta. Tehtäviä hänellä oli mukanakin. Ja kyllä tyttö osasi ottaa ilon irti hotellin uima-altaasta ja kaikista paikoista, joissa käytiin sekä täällä asuvan isotätinsä ylenmääräisestä hemmottelusta. Yhdessä kuvasimme kännyköillämme kukkia. Vielä kukat loistivat eikä syksystä ollut tietoakaan.

Kasvikirjan perusteella yritin löytää kasveille nimiä. Tämän nimi voisi olla Kirjotulikruunu. Muistuttaa Tulikellukkaa. Liekö sen isosisko.

,

Tämä on jakarandapuu. 

Kiinanruusua oli useamman värisenä.

Ihmekäynnös on tuttu ja aika yleinen kasvi.

Kun kulki syrjäisempiä katuja, näki hienoja pieniä pihoja, yleensä täynnä kukkia.

Alla Paavalinpaastopensas.

Tulikipinäkukka.

Tässä minulle esitellään Sinilyijykukkaa. Toivottavasti se ei ole myrkyllinen.

Syksyn kukat

Orkidea oli olut kesälomalla mökillä koko kesän. Kun ilmat syksyllä alkoivat viileätä, tuli aika kotiuttaa se. Yllättäen huomasin sen tehneen kaksi uutta kukkahaaraa vanhoihin kukkavarsiin. Päästyään lämpimään, puhkesi se hienosti kukkaan.

Viime joulun amaryllikset siirtyivät kesällä ulos, huomaamattoman paikkaan Tuomen alle muiden kasvien sekaan keräämään voimia. Valkoisen amarylliksen lehdet kuihtuivat jo syksyllä sen ollessa vielä maassa. Kun se oli siirretty ruukkuun uuteen multaan se sijoitettiin lämpimän keittiön alakaapin perukoille. Kerran muistin sitä kurkistaa. Seuraavalla kerralla lokakuussa siinä olikin
 jo pitkälle venähtänyt valkoinen nuppu. Valossa sen väri muuttui nopeasti vihreäksi ja myöhemmin se kukki komeasti.