lauantai 11. syyskuuta 2021

Sienitaidetta

Sateet synnyttivät metsään ja pihalle taidenäyttelyitä. Väreissä ei säästelty. Muotoja on monia.




Performanssiakin on tarjolla. Tämän nimi on Muodonmuutos.

Muutaman päivän päästä näin. Ja pakkasten jälkeen näytös päätyy limaiseksi läjäksi. Metsässä jo tuoksuu syksyltä, mätäneviltä sieniltä.

Kantojen koloihin on syntynyt kokoelmia.


Tarjoaa metsä muutakin kuin vain hengen ravintoa.

maanantai 6. syyskuuta 2021

Herukkaurakka

 Elokuun puolenvälin tienoilla oli taas aika poimia naapurin mustat viinimarjat. Pensaita on kaikkiaan ollut noin 30, muutama punaisia viinimarjoja, loput mustia. Osa pensaista on jo ränsistynyt. Yritin sanoa, että niitä pitäisi leikata ja lopulta tein sen itse. Viime vuoden keväällä leikkaamani toisen alueen pensaat eivät vielä ole tointuneet siitä eivätkä vielä tuottaneet paljon marjoja, toisella alueella viinimarjoja löytyi. Mustaherukat olivat tänä vuonna todella hyvän makuisia, makeita.

Pitkästä aikaa isäntä itsekin osallistui poimintaan. Ensi töikseen hän ihmetteli, kuka näin paljon pensaita on istuttanut. Niinpä. Hän haki muovijakkaran ja istui runsasmarjaisimman pensaan viereen ja tiputteli siitä marjoja ämpäriin.

Saatiin marjat poimittua ennen sateita. Yleensä pakastan marjat ja teen niistä mehua myöhemmin. Naapurilla on sisällä olevan arkkupakastimen lisäksi ulkorakennuksessa toinenkin pakastin, pakastin-jääkaappiyhdistelmä, mutta siihen ei enää voi luottaa. Viime talvella kovien pakkasten aikaan se oli lakannut toimimasta. Jääkaapissa oli oluttölkkejä. Ykkösoluet olivat vain pullistuneet pakkasessa, mutta alkoholittomat oluet olivat räjähtäneet, sotku oli melkoinen. Laitoin marjat jääkaappiin ja ryhdyinkin heti tekemään mehua. Lisäsin sekaan aikaisemmin poimitut  ja  pakastetut punaiset viinimarjat ja hiukan hedelmäsokeria.  Kolme mehuliisallista mehua marjoista tänä vuonna tuli. Mehu on nyt pakastettuna muovipulloissa, jotka vievät vähemmän tilaa kuin pakastetut marjat ja ne mahtuvat varsinaiseen pakastimeen.

Kerran kun yksi tuttavapariskunta oli käymässä, ihmetteli mies teeleipien kanssa tarjoilemaani kaupan marmeladia. Hän kertoi tekevänsä itse viinimarjoista hyytelöä. Ajattelin kokeilla samaa, mutta lopulta päädyin tekemään hilloa. Siitä tuli todella voimakkaan makuista, mutta hyvää.

Yleensä säilön pakastamalla, vadelmia, hiukan mustikoita ja raparperia pakastimessa jo on ja vielä pitää olla tilaa puolukoille, joita näyttää tulevan runsaasti. Niistä osa pitänee survoa tai tehdä niistäkin hilloa.

Elokuun puolessavälissä tomaatitkin alkoivat kypsyä. Ne tulevat syötyä, vaikka varmuuden vuoksi olen etsinyt tomaattikastikereseptejä.

 Ja pari pientä kesäkurpitsaakin alkoi kasvaa..

Ensimmäistä kertaa omenapuuni tuottavat kunnon satoa. Omenoissa ei ole rupea eivätkä toukat ole niitä syöneet.  Nämä eivät ole syöntiomenoita, mutta tein kokeilun ja niistä tuli hyvää kullankeltaista hilloa. Tein toisen annoksen, johon lisäsin vähän puolukoita ja ne värjäsivät hillon punaiseksi. Ihan marjapuuron väristä, sanoi kummityttö, jonka seurassa hilloa syötiin lettujen kanssa. Toisen puun vihreät omenat taitavat olla niin kutsuttuja talviomenoita, odottelen vielä niiden kypsymistä.

Omalta osaltani sato on helposti hoidettu. Omavaraisbloggaajien kertomuksia marjojen, lihan, maidon, yrttien tai kasvisten käsittelystä voi lukea alla olevista linkeistä. #Suuntanaomavaraisuus-sarjaa ideoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi).

Vyöhyke 1

Jovela 

Apilankukka

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Mikä Itä

Evildressmaker

Caramellia

Majalevon pientila

Mummon kirja

Vyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo

perjantai 27. elokuuta 2021

Varaston kätköistä

 Puuvajan yhteydessä olevan ison, avoimen varaston perällä oli todella vanha tiskipöytä. Sen kaapeista löytyi aiemmin Arabian sinivalkoisia lautasia ja erilaisia rautanauloja ja ruuveja. Tiskipöydän edestä avattavaa puulaatikon en aluksi saanut auki. Sitten kun sen myöhemmin avasin, ei löytynyt aarteita, vaan tyhjiä pulloja. Irvistin, ja laitoin laatikon nopeasti kiinni. Mutta kun tiskipöydän takaa pilkotti isoja puisia palleroita, innostuin, ehkä siellä on höyläpenkki. Sain sitten nuoren miehen avukseni. Tyhjensimme puulaatikon. Pulloja oli iso Ikean kassillinen ja vielä muovisäkillinen. Ei pantillisia pulloja, joita poika etsi, mutta ilokseen hän löysi hyväkuntoisen Koskenkorva-pullon jossa oli ehjä, siisti etikettikin. Itselleni säästin yhden vihreän pullon. Veimme muut viina- ja viinipullon lasinkeräykseen.Tietysti keräyspisteeseen sattui tulemaan muitakin ihmisiä, kun roiskimme pulloja laatikkoon.  Sitten siirsimme tiskipöytää sen verran, että saimme nostettua sen päälle takaa löytyneen höyläpenkin osan.


Löytyi vain höyläpenkin päällinen. Pettymyksen mentyä ohi siirsin tiskipöydän toiselle seinälle, jossa sain höyläpenkin päällisen asennettua oikein päin sen päälle. Ja toimiihan se höyläpenkkinä, puristimet toimivat ja niillä onkin jo saatu listoja pysymään paikoillaan sahauksen ajan. Ja höyläkin löytyy. Jonkinlainen tukirakennelma pitää vielä suunnitella ja toteuttaa.


Löysin tuppeen sahattua lautaa, sellaista, jota entinen valtiovarainministerikin on käyttänyt, ja kiinnitin siihen vanhoja työkaluja. Ruosteisia sahoja on löytynyt enemmänkin ja vanhoja poria on toinenkin. Puurasiat löytyivät nekin varastosta.

Mutta puista vatupassia en ennen ole nähnyt. Puhdistin sen ja aloin tutkia sen leimoja. Aluksi sain selvää, että kyseessä on joku fors-päätteinen ruukki ja niitähän on riittänyt. Aika paljon piti työtä tehdä, mutta valmistaja selvisi. Kyseessä on Mariefors Bruk, Kellokosken tehdas. Ruukkia, Tuusulan ensimmäistä teollisuuslaitosta, ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1796 ja se sai nimensä omistajan vaimon mukaan. Myöhemmin Fiskars omisti tehtaan, jonka toiminta päättyi 1979.


Yksi nurkka varastosta on nyt siistitty. Olikin sopiva päivä. ”Sade tuntuu jatkuvan”, sanoi nuori naapuri, joka oli mökkitiellä lenkillä juoksushortseissa. Ei sentään jäänyt siinä säässä juttelemaan sen enempää. Lämpöä oli noin 10 astetta, minä olin jo ottanut välihousut ja käsineet käyttöön. Varastossa ei ole sähköä, siivoamista on jatkettava niin kauan kuin on valoisaa. Kynttilänvalosta ei paljon ole apua.

perjantai 20. elokuuta 2021

Perhosten perässä

Sain kuvattua ritariperhosen, joita en ennen ole mökilläni nähnytkään ja innostuin taas kerran juoksemaan ja kyykkimään perhosten perässä pyydystääkseni niitä kännykkäni kuviin. Ritariperhonen näytti pitävän harjaneilikoista.



Tämä on ollut hieno perhoskesä, näkyi tummia ja vaaleita yksilöitä.


Ilahduin myös leppäkerttujen näkemisestä. Nämä pienet pedot syövät tuholaishyönteisiä.



En tiedä, onko näiden ansiota, että omenapuut kukkivat hienosti ja omenoita on nyt 
tulossa runsaasti. Pieniä ne ovat, mutta niin on kai muuallakin helteiden vuoksi. Kun muistin kevätruiskutuksen, oli sen aika jo mennyt. Olin myös lukenut luonnonmukaisesta
 torjunnasta ja se nyt ehkä toimi.


Elokuussa hellepäivä sai perhosia joukoittain liikkeelle. Neitoperhosia, nokkosperhosia ja sitruunaperhosia näkyi. Loppukesän kukat, pietaryrtit ja törmäkukat kiinnostivat niitä.



Ja loppukuussa, ennen sateita tuli suruvaippa..

perjantai 13. elokuuta 2021

Penkki, puu ja puistotie

 Carolan laulu Penkki, puu ja puistotie tuli mieleeni kun sijoittelin penkkiä vaahteran alle. Paikka ei ole ihanteellinen, mutta paistaa siihen sentään ilta-aurinko. Ja isoja puita on kaksi, koivu ja vaahtera.

Penkin tekeminen lähti siitä kun katselin naapurin varastossa ollutta vanhaa, huonokuntoista keinua ja sain idean tehdä siitä penkki. Sain ilomielin keinun itselleni ja istuinosa kuljetettiin mökilleni. Jo viime kesänä keinun kannattimista tehtiin suunnittelemani pöytä. Keinu riippui pöydän jalkoina olevien tukien varassa ja koko ajan oli mielessä pelko sormien jäämisestä keinun ja tukien väliin. Pöytä jäi ainakin toistaiseksi naapurin pihalle. Sen ääressä on siellä juotu sukulaisten kesken korona-ajan ulkokahveja. 

Istuinosa oli talven vierastalossa ja talvityönä hioin sitä. Sen lakkaus oli monesta paikasta irronnut ja puu tummunut. Lopulta väsyin hiomiseen ja tein sen vain kevyesti. Kesän tultua maalasin penkin ja metalliosat. Penkin alle oli saatava jotain, muuten sen istuinkorkeus olisi liian matala. Aluksi sinne suunniteltiin lehtipuupölkkyjä, jotka kuorinkin. Lopulta penkin alla on puiset parrun pätkät. Penkin eteen kaivoin maahan viimeisetkin tontilta löytyneet tiilet ja tiilen palat. Penkin alla on pari lauttaa, jotka laitan pitämään paikallaan suojapeitettä, jonka sadesäällä levitän penkin suojaksi. Olisi ehkä sittenkin pitänyt maalata penkki tummanvihreäksi.

Ideana sijoituspaikassa on kivituhkakasan pohjan peittäminen. Kasa syntyi kun porakaivo tehtiin. Siinä se on ollut melkein neljä vuotta. Olen siitä käyttänyt kivituhkaa eri tarkoituksiin, mutta aina vaan kasaa riitti. Lopulta levitin sen pihalle tulevalle tielle. Ei siitä puistotietä tullut, mutta ei se enää ole kivinenkään. Penkin alla ja sen takana on vielä kivituhkaa, jos sitä vielä tarvitsen.

Nyt on mietinnässä, mitä kasveja penkin ympärille. Nyt siirsin siihen krysanteemien seuraksi pohjanrantakukat. Kosteikkokasvini, jotka minun piti istuttaa kosteisiin paikkoihin, ovat olleet vedellä täytetyissä astioista ja niihin ne jäävätkin. Tänä kesänä kosteikot kuivuivat perinpohjin. Vain vanhan kivikaivon  pohjalla näkyi jotain kosteutta. Tuijat ja vuorenkilvet viihtyisivät varjossa, mutta en kummastakaan kasvista hirveästi pidä.


sunnuntai 8. elokuuta 2021

Elokuun sävyjä

Elokuussa värimaailma alkaa jo muistuttaa syksystä. Sävyt luonnossa ovat lämpimiä, oransseja, punaisia ja keltaisia. Terttuseljan marjat loistavat punaisina. Kauaa ne eivät pensaissa pysy, linnut maistelevat jo marjoja. Ihmiselle marjat eivät sovi, ne ovat myrkyllisiä.


Pihlajanmarjat hehkuvat oranssin sävyissä. Runsasta kukintaa seurasi runsas sato. Mustarastaat ovat löytäneet herkut ja muutamassa päivässä marjatertut pienenevät. Rastaat aloittavat syömisen aikaisin aamulla.


Kultapallot ovat elokuun keltaisia piristäjiä.


Ruusun marjat ovat myös jo punaisia. Joku marjalude nautti kiulukasta C-vitamiinia.


Leppäkerttu sopii elokuun värimaailmaan.

maanantai 2. elokuuta 2021

kurkkuresepti

 Ensimmäistä kertaa sain avomaankurkut tuottamaan satoa. Jouduin tyhmänä kysymään ystävältä, koska kurkku on kypsä. Hän vastasi, että kurkkuja voi syödä koska vaan. Kurkkuja tulee kuitenkin jopa enemmän kuin mitä kulutus on. Mieleeni tuli vanha resepti. Joku oli löytänyt sen ja kehui sitä silloisella työpaikalla. Reseptistä innostuttiin, sitä kopioitiin ja kokeiltiin. Tein itsekin Louhisaaren suolakurkkuja.  Ja nyt vanha resepti löytyi etsinnän jälkeen. Louhisaaren kartano on kuulunut Fleming- ja Mannerheim-suvuille, mutta en valinnut reseptiä historia, vaan helppouden vuoksi, lientä ei tarvitse keittää.

Laitoin kurkut likoamaan ja aloin kerätä tarveaineita.


Osa kurkuista oli ehtinyt kasvaa niin suuriksi, että päätin käyttää myös ohjetta viipalekurkuille. Sama liemi käy, vain suolaa vähennetään.


Pinnalle viipaloidun piparjuuren pitäisi estää estää homehtuminen. Kokonaisten kurkkujen pitäisi säilyä vappuun, viipaloitujen jouluun.

Elokuun aihe suuntanaomavaraisuus-ryhmän kirjoituksille on kellarit ja säilöntä. #suuntanaomavaraisuus- bloggaajien ryhmää koordinoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Kellaria minulla ei ole. Mökin takana on joku valettu, vajaan neliön kokoinen juttu, jonka keskellä on syvennys. Olen jotenkin yhdistänyt sen säilytykseen. Se on jäänyt tutkimatta, nyt siinä kasvaa saniaisia. Grillikatoksen luona taas on maahan kaivettu kaivonrengas, jossa on ilmeisesti säilytetty ruokatarvikkeita. Sekin on jäänyt tutkimatta, pelkään, ettei sieltä löydy muuta kuin jätettä. 

Kurkkujen lisäksi nyt ei muuta säilöttävää ole. Mansikat ja herneet on syöty, kesäkurpitsoista ei tule mitään. Koon XS tomaatteja kypsyy pikkuhiljaa, samoin S-kokoa, mutta  M-koon tomaatit eivät vaan muutu punaisiksi. Tomaatit kasvavat ja kasvavat kasvihuoneessa, tein tukia ja sidoin, mutta lopulta hain alumiinisen sahaustelineen. Sen avulla tomaatit pysyvät pystyssä. Mutta syksyllä joudun varmaan etsimään jonkun vihreiden tomaattien säilömistä koskevan reseptin.

Suuntanaomavaraisuus-sarjan ideoijien Sadun ja Heikin ja muiden omavaraisuuteen pyrkivien kellareista ja säilönnästä kertovien juttujen linkit alla.

Vyöhyke 1

Jovela 

Apilankukka 

Setaankaaria ja serpenttiiniä 

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Vyöhyke 3

Tsajut 

Harmaa torppa 

Caramellia 

Mikä itä 

Mummon kirja 

Vyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Vyöhyke 5

Puutteela (heinäkuun linkki, joka jäi listauskesta)

Vyöhyke 7

Korpitalo