maanantai 6. joulukuuta 2021

Askartelua

 Marraskuun pitkinä pimeinä iltoina aloin askarrella. Kodin keittiötä siivotessa löysin runsaasti viinipullon korkkeja. En ole alkoholisoitunut, korkkeja on kertynyt hyvin pitkän ajan kuluessa enkä ole laittanut omaisuutta viineihin, sillä ennen halvoissakin viineissä oli korkki oikeasta korkista. Nyt kalliissakin viineissä on peltikorkki. Laitoin korkkisydämet vierastalon oviin, sillä muiden kanssa viiniä nautitaan, ei yksin.

Suntanaomavaraisuus-bloggaajien joulukuun toiseksi aiheeksi Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi) ovat ideoineet käsityöt. Minulta käsityöt eivät onnistu, mutta askartelua harrastan. 




Sain kerätä tuohta lähellä olevalta hakkuualueelta. Kaadetut koivut olivat vanhoja, tuohet olivat paksuja ja käppyräisiä. Eipä niistä muuta voinut tehdä kuin sytykkeitä. Osa tuohista oli jo valmiiksi rullalla, loput sidoin narulla ja kuivasin sytykkeiksi.


Kolmas askartelu on yhden välivuoden jälkeen järjestetyissä suvun naisten talkoissa syntynyt havukranssi. Sen ripustin kodin ikkunaan ulkopuolelle. Tein tiiviin kranssin, ettei tuuli tiputtelisi neulasia alapuolella  kulkevien päälle. Havukransseja pitää vielä tehdä mökilläkin.

Toinen omavaraisuuteen pyrkivien aihe on vempain, jota ilman ei tule toimeen. Tämä pikkusaha ei ole elintärkeä, mutta on isoksi avuksi kun siistin metsää metsurin tekemän raivauksen jäljiltä pokasahan ja vesurin kanssa. Tässä on myös se etu, että sen löytää paremmin maastosta kuin mustavartisen vesurin.

Askartelua tämäkin kuulemma on kun kukaan oikea metsänomistaja ei metsäänsä siivoa.

Linkeistä löytyy muiden juttuja joulukuun aiheista.

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Mikä Itä 

Harmaa torppa

Evil dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

lauantai 27. marraskuuta 2021

Pian on joulukuu

Marraskuu on loppumassa, mutta kurakeleille ei loppua tunnu tulevan, ei ainakaan kotona kaupungissa. Ostin kuitenkin hyasintteja tuomaan jouluista tuoksua, vähitellen voisi jo aloittaa joulun odotuksen.



Ilahduin, kun joulukuuselle oli pihalla löytynyt paikka, vaikka roskiskatokset uusittiin ja laajennettiin kesällä. Roskien lajittelu vaatii monia astioita sisällä ja ulkona.

Muistutuksia joulun läheisyydestä ei voi välttää. Joulukalentereitakin on posti tuonut kotiin jo kaksi. 

Ostoskierroksella täydensin myös kynttilävarastoja. Tarkoitukseni oli käydä kaupungin joulumessuilla, Tuomaan markkinoilla, mutta niiden valmistelu oli vielä kesken vaikka aikataulun mukaan piti olla avajaispäivä. Ehkä myyjät odottivat sitä, että tämäkin tapahtuma taas perutaan ja valmistelut olivat jääneet viime hetkeen.

Vanha hieno karuselli oli jo paikallaan. Se ei vielä pyörinyt, taustalla oleva maailmanpyörä sen sijaan liikkui. Ehkä oli parempi näin, etten päässyt tänä viruksen aikana tungokseen torille kun joululahjoistakin kiireisimmät on jo hankittu.

Joulutunnelmaa löytyi Ruiskumestarin talolta, joka on Helsingin vanhin puurakennus. Se on ollut paikallaan jo vuonna 1818.



Hyasintti täälläkin on pöydällä. Kohta on aika jättää kaupunki ja lähteä katsomaan, mitä kuuluu omalle mökilleni, joka on vain noin satavuotias. Onko se lumen saartama vai jatkuuko pimeys sielläkin.

perjantai 19. marraskuuta 2021

Vihreyttä kasvihuoneeseen

 Pieni kasvihuoneeni selvisi ensimmäisestä kesästään ihan hyvin. Tomaatteja, sitten kun ne alkoivat kypsyä, tuli paljon. Pitää vaan etsiä taimia, jotka jäisivät vähän pienemmiksi. Kesän taimet olivat niin suuria, etten pysytynyt niitä edes karsimaan kun en mahtunut kasvihuoneeseen sisälle. Nyt kasvihuone on tyhjennetty ja pesin sen seinät sisältä. Toin sinne erilaisia havuja siellä säilytyksessä oleviin astioihin ja kynttilöitä. Jäkäläisiä oksia putoilee puista tielle, josta olen niitä kerännyt. Vihreyttä löytyy myös lattian tiilistä, jotka ovat alkaneet sammaloitua.



Punaisen kynttilän hinnasta osa menee Naisten Pankille.


Kasvihuoneen eteen toin kuusentaimia, jotka pihalla kasvoivat väärissä paikoissa. Mukaan taisi tulla syreeninkin taimia. Jos kuuset säilyvät hengissä kevääseen, istutan ne jonnekin metsään. Sammalta ja jäkälää hain mökkitien toisella puolella olevalta metsäkaistaleelta, joka kuuluu tilaani. Sielläkin on kalliota niin kuin niin monessa muussakin paikassa täällä Hämeessä.




Sateisena päivänä pimeys laskeutui jo neljän jälkeen iltapäivällä.