Oikea naulakko löytyi vihdoinkin

Olen jahdannut pitkään vanhaa emalinaulakkoa, jonkalaisen kuvia olen nähnyt. Ja olen ostellut erilaisia korvikkeita kun en ole oikeaa löytänyt.

Nyt sitten yhdestä facebook-ryhmästä tärppäsi. Naulakosta käytiin huutokauppaa ja hinta kohosi. Postimaksujen kanssa vielä suuremmaksi.

Mutta nyt se on minun. Toki voin kysyä itseltäni onko syytä hankkia enää lisää tavaroita kun vanha mökki on niitä täynnä ja lisäksi uuden mökin omistajat jättivät kaiken romun ja roinan riesakseni. Sitä on monen vuosikymmenen ajalta. Toki joukossa on myös aarteita, mutta ainakin yksi vaihtolavallinen tavaraa ja purkujätettä tulee poisvietäväksi.

En enne ole nähnyt naulakkoa suomalaisin tekstein, vain ruotsiksi ja englanniksi. Hienoa on ollut, kun astioille ja ruokailuvälineille on ollut omat pyyhkeet.

Puhdistin naulakon varovasti. Tämän paikka uudella mökillä ei vielä ole selvillä. Kuvat ovat kotoa. Kyllä se mökillä paikkansa löytää.

Valon pilkahduksia

Aurinko tuli esiin ja kirkasti syksyn värien loistoa. Mutta myös mökin tilanteeseen tuli valoa. Tie uudelle mökille valmistui.

Alunperin tie korkealle mäelleni oli päässyt huonoon kuntoon. Sen pinnalta oli vesi kuluttanut maakerrokset niin, että sileä kallio oli paljastunut. Tien kunnostusta on kohdellut monta vastoinkäymistä. Ensin satoi niin paljon, ettei urakoitsija uskaltanut tuoda mursketta kuorma-autollaan ettei sateen pehmittämä kylätie olisi aivan velliksi mennyt. Sään parannuttua kunnostus eteni, mutta sitten urakoitsijan kuorma-auto hajosi. Saksasta tilattu vara-osa  meni ensin väärään osoitteeseen. Mutta nyt kaivinkone oli siirretty alas odottamaan poiskuljetusta ja tie oli hienossa kunnossa.

Tämä mökkitieni on kuuluisa. Paikallisen metsästysseuran hirvipeijaisissa kuulin lisätietoja mökin historiasta. Sen jo etukäteen tiesin, että joku oli traktorilla tullut alas jyrkältä rinteeltä. Traktorilla oli tultu hakemaan sahtia, jota oli taidettu maistellakin. Tie oli silloin ollut vain kinttupolkua, jota ilmeisesti kuljettiin jalan ja hevosella.Tie kulkee jyrkänteen reunalla ja putous siltä olisi todella hurja. Mutta varmaa on, etten minä ala sahtia valmistaa.

Mutta nyt tie on leveä ja tasainen. Ja asiat pääsevät rullaamaan. Nyt on jo nuohooja tilattu katsastamaan uunien tilanne. Nyt saan tavarat muutettua toiselta mökiltä sitten kun on sen aika ja pihalle saadaan vaihtolavalle, jotta purkutavara ja entisten asukkaiden tavarat saadaan pois.

Tien reunoja on jouduttu murjomaan. Työtä se vaatii, mutta ajan kanssa näkymä varmaan paranee. Urakoitsija oli joutunut kaatamaan yhden kauniina männyn. Mutta ehkä se pidättelee, jos joku on tipahtamassa tieltä.

Vannomatta paras

Päätös mökin myynnistä vahvistui, kun kävelin kaupunkipuutarhassani eli Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa aivan kotini lähellä. Siellä kaikki oli niin kuin omassa puutarhassani toivoisin olevan. Kaikki kasvit hyvinvoivia ja hoidettuja. Täydellinen järjestys. Ja tajusin, etten ikinä saa tontistani siihen verrattavaa. En, vaikka kuinka ahertaisin. Hankkimani uuden pihan suhteen tein vakaan päätöksen, että enää en istuttele jatkuvasti uusia kasveja enkä nyhrää leikkelemässä ruohoja "kynsisaksilla".

Mutta, minkäs sitä itselleen voi. Kun huomasin mökin edustalta yhden esikon, päätin hakea sen seuraksi viime keväänä ostamani. Viimeisinä päivinä, kun vanha mökki vielä oli omistuksessani, kävin hakemassa esikon. 

Samalla nappasin mukaan  belliksen. Vielä, kun vauhtiin pääsin, kaivoin kuolanpionin pienemmän haaran maasta ja tietysti mukaan lähti myös sormustinkukkia ja niiden kukkavarsiin, joissa on valtavat määrät siemeniä.

Ja tietysti pari jouluruusun tainta piti ottaa mukaan.

Valkovuokot ovat vielä harkinnassa, siirtäsinkö niitäkin. Niitä vaan on vaikea löytää tähän aikaan. Sinivuokkoja löytyy uudesta metsästäni ja pihapiiristäkin.

Mökin päädyssä on hieno varvikko, puolukkaa, mustikkaa ja kanervaakin on joukossa. Kunttaa on omasta takaa.

Mukaan lähti myös epämääräinen joukko sipuleita. Katsotaan, mitä niistä keväällä maasta nousee.