Tapahtumarikas viikko

 Kesään kuuluu Heinolan Harjupaviljongilla käynti ja vohvelien syönti. Paikka on viehättävä, on vaan jaksettava kavuta harjun päällä sijaitsevaan vuonna 1900 valmistuneeseen rakennukseen. Tänä kesänä kahvila on hyvä vaihtoehto, piknik sateessa tai märässä luonnossa ei ole houkutellut. Mikään pikaravintola Harjupaviljonki ei ole, mutta odotus palkitaan.

Nuoriso haluaa yleensä makeat  jäätelövohvelit, nyt oltiin kaksistaan ja meidän varttuneiden makuun on kylmäsavulohivohveli, jossa on paikallisen kalaliikkeen tammisavustettua linnalohta.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat heinäkuun alussa kesäisistä asioista, retkikohteista, piknikeväistä, luonnon antimista ja kukista. Tänä kesänä aikaa tapahtumissa kulkemiseen on ollut sen puolesta, ettei puutarhaa ole tarvinnut kastella eikä satoa ole tarvinnut korjata. Tienvarren ja pihan ahomansikoissa on jo punaista, aurinkoisilla paikoilla mustikatkin kypsyvät, muuten ne, jos niitä löytää, ovat pieniä ja vihreitä. Raparperia on riittänyt leivonnaisiin, vispipuuroon, pakastamiseen ja jaettavaksi.

Ensimmäiset kanttarellien alut ilmestyivät pihatien viereen jo kesäkuun puolella. Kastikkeeksi niistä ei vielä ollut ensimmäisille itse kasvatetuille perunoille, jotka nekin olivat pieniä.

Seuraavana päivänä vuorossa oli pakollinen kuvio, paikallinen kesäteatteri. Ympäristö on kaunis, näytöstä voi odotella hienojen vanhojen rakennusten ympäröimällä pihalla. Mutta esitys tänäkin vuonna pelkkää hömppää. Päivä sattui olemaan se hellepäivä eikä katsomossa tarvinnut toppatakkia niin kuin joinakin vuosina.

Lauantaina lähikylässä oli maalaismarkkinat. Niissä ei paljoa maalaisuutta ollut. Markkinoilla kiertävät samat myyjät, tarjolla on thaimaalaista perinneruokaa ja metrilakua yms. Ostin perunoita, herneitä ja vanhan vasaran. Sysmän kirjakyläpäiville ei ehditty, sinne matkataan joku toinen päivä. Sysmässä suosikkini on sisustuskahvila Lintan Kammari.

Pihan kukat ovat kasvaneet pitkiksi ja suuri osa niistä on kaatunut maahan. Valkoiset lehtosinilatvat ovat pysyneet pystyssä, sinisiä olen tukenut. 

Ruskoliljat ovat ryhdikkäästi pystyssä, mutta joku on katkonut niitä.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat juttuja kerran kuukaudessa, joko yhteisestä aiheesta tai omista  kuulumisista. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Alla vinkkejä tapahtumista ja retkieväistä.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dresmaker 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Suvi-ilta

Oli pitkästä aikaa lämmin päivä ja aurinko paistoi illallakin. Oli pakko lähteä ulos, olihan yksi vuoden pisimmistä päivistä. Lähdin ensiksi tervehtimään juhannuskukkiani, valkolehdokkeja.  

Matkalla valkolehdokkipaikalle en oikaissut hakkuualueen läpi, se on vaarallisessa vaiheessa, kun mätästyksessä syntyneet kuopat ovat peittyneet vadelma- ja muun kasvuston alle. Kiersin sen mäenrinteen metsää pitkin. Metsässä lauloivat viherpeippo ja peippo ja kauempaa kuului yksittäisen käen kukuntaa. Hyttyset inisivät ympärillä, oli oltava liikkeellä, muuten ne iskivät kimppuun.

Tutussa paikassa oli tänä vuonna kolme lehdokkia kukassa. Kukat tuoksuvat öisin, nyt olin tarpeeksi myöhään liikkeellä, sillä tuoksu oli voimakas. Sitä sanotaan jasmiinimaiseksi. Kukan erittämillä aromaattisilla estereillä houkutellaan yöpölyttäjiä. Kukat heijastavat valoa ja niiden sanotaan muistuttavan enkeliä.

Oman metsäni valkolehdokki, jonka löysin kaksi vuotta sitten, ei kuki. Viime vuonna sen kohdalla oli lehtipari, tänä vuonna vain pienen pieni lehden alku. Olen ilmeisesti itse syypää tähän, kun olin siistinyt kasvin ympäristöä, niin ei saisi tehdä. Tämä ja paljon muuta selvisi pitkästä keskustelusta, jonka kävin  tekoälyn, ChatGPT:n, kanssa valkolehdokista. Se alkoi kysymykselläni kasvin vaatimasta sienirihmastosta. Orkideamulta ei käy, mutta maariankämmekän ympäristössä voisi olla oikeanlaista maata. Ja tekoälyn ohjeen mukaan kaivoin multaa lähellä kasvavan maariankämmekän vierestä ja ripottelin sitä valkolehdokin kasvualueelle. ChatGPT teki minulle ohjelman, miten voin seurata valkolehdokin kasvatusta ja lopuksi se kiitti minua "koska sinulla on selvästi aitoa kiinnostusta luonnon hienovaraiseen dynamiikkaan" ja toivotti onnea ja kärsivällisyyttä projektiini. Ja tämä ei ole keksittyä, vaan totta! Myöhemmin löysin lähistöltä isomman, noin 5 cm:n mittaisen lehden, jonka tulkitsin valkolehdokiksi. 

Toista juhannuskukkaani, maariankämmekkää, löytyy erilaisista paikoista metsässäni. Myös se on orkideakasvi, muttei valkolehdokin lailla rauhoitettu. Sen kukinta ei täysin vielä ole alkanut, mutta joitakin hentoja kukkia löytyi. 

Tapasin valoisassa suvi-illassa myös eläimiä. Läheisellä naapurin laitumella olivat hevoset yöpalalla. Ne lähtivät minua kohti, muttei minulla ollut leipäpaloja mukana niille annettavaksi.

Retken lopulla aurinko oli jo alhaalla, sen säteet siivilöityivät kuusimetsän läpi.

Juhannusta kohti

Oli aika siirtää pelargonit kuistille, mutta sitä ennen sen ikkunat oli pestävä. Ikkunanpesu ei ole suosikkipuuhiani. Enkä mökillä tee sitä joka vuosi. Nyt aloitin yhtenä sateisena päivänä kuistin sisäikkunoista. Ja pelargonit pääsivät sen ikkunalaudoille. Uusimmat niistä eivät ihan vielä kuki.

Kukkivat pelargonit jätin sisälle.

Seuraavana päivänä  pesin kuistin ikkunat ulkopuolelta. Palasina on norsukin syötävä. Jatkoin mökin muidenkin ikkunoiden pesemisellä, onhan tulossa Juhannus. Yhdeksi päiväksi hankin itselleni kaverin, lähinnä siksi, että jos tikkailta sattuisi putoamaan, olisi joku paikalla. Tikkaat kun pitää laittaa paikoilleen hiukan epäkäytännöllisesti, kun niitä ei voi laittaa kukkapenkkeihin. Apulainen pesi ikkunoita rivakasti ja kulki ronskisti pihallani välittämättä poluista. Vedin henkeä enkä huomauttanut asiasta. Hankalinta oli mökin ikkunoiden pielilautojen pesu, niissä oli mustia homepilkkuja.

Vielä puhtaat matot tuvan lattialle.

Ja sitten perinteinen seitsemän erilaisen luonnonkukan kimppu.

Juhanusruusu, vaikka ei omalta pihalta olekaan.

Ja mökki on valmiina Juhannukseen.