Metsän juhannus

Sateista jaksoa seurannut lämpö ja valo saivat kukat avautumaan. Tarvitsin rauhaa ja yksinäisyyttä juhannuksen vietosta ja lähdin metsään, sieltäkin löytyi runsaasti kukkia. Suon reunalta löytyi ensimmänen maariankämmekkä. Niitä olisi suolla varmaan enemmänkin, mutta tämänkin kasvupaikka oli niin kostea, että kuva piti ottaa kaukaa.

Suon lähellä kukki yksinäinen tähtitalvikki. 

Muutkin talvikit kukkivat, isotalvikki

ja nuokkutalvikki.

Metsäisemmässä paikassa sananjalkojen alla kukki melkein valkoinen maariankämmekkä.

Tämän läheltä muutama vuosi sitten löytynyt oma valkolehdokkini on hävinnyt, lehdet, joita olen luullut sen aluiksi, olivatkin kieloja tai oravanmarjoja. Mutta toisesta paikasta valkolehdokkeja löytyi. Siellä niitä kukkii kaikkiaan neljä yksilöä. Oikea kasvupaikka näyttää olevan sellainen, jossa on sinivuokkoja ja isotalvikkeja.

Istuin kannolla ja katselin metsää ja maalaismaisemaa ja rauhoitin mieleni. Upea kesäyö ei tuntunut loppuvan lainkaan.

Liikennettä

 Tuvasta ja kamarista on suuntautunut runsasta liikennettä ulospäin. Pelargonioita muutti kuistille. Niillä menee aikaa tottua kuistin valoisuuteen ja lämpöön ja vahvistumiseen. Yksi kurkkukin sinnittelee ikkunalla. Ulkona ikkunan takana syreenien kukinta on loppumassa. Maa peittyy niiden liloihin kukkiin.

Vanhoja perlargonioita jäi sisälle.

Lankaköynnös siirtyi vierastalon ikkunalle. Siinä se pysyy paremmin kuin amppelissa. Laventeli on minulle uusi tuttavuus, nyt se valmistautuu uuteen kukintaan.

Ja kaktus saa viettää kesän kasvihuoneen edessä sinisarjojen seurassa. Toisessa sinisarjassa on jo nuppu.

Puukori lähtee tuvasta ja talven pölyjenkin on aika lähteä.

Tule hyvä sato

Nyt ovat kaikki taimet paikoillaan kasvatussäkeissä ja ruukuissa, herneet on kylvetty ja vuorossa on hyvän sadon odotus - tai pettymys. Viimeisinä ulos pääsivät avomaan kurkut. Kylällä maamiesseura järjestää keväisin perinteisen kylvön siunauksen, mutta sen vaikutus ei taida ulottua mökilleni saakka. Pitää vaan toivoa: tule hyvä sato, älä tule huono kato. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sateet ovat vauhdittaneet kasvua ja täydet vesisaavit helpottavat kastelua.

Kasvihuoneessa pitkä kurkku jo kukkii. Taimet säilyivät hyvin ulospääsyn odottelun kuistilla ja kun olen katsellut, millaisia on myynnissä netissä ja kirpputoreilla, olen saanut hyvät taimet.

Varmuuden vuoksi, jotta jotain satoa tulisi, ostin taas kirsikkatomaatin, jossa on jo valmiina kypsiä tomaatteja.

Raivasin mökin takana alueen, jonne suunnittelin kukkaketoa. Ensin myyrät toivat sinne narsisseja ja mylläsivät maata. Sitten pitkäjuuriset, sitkeät kalliokielot valtasivat toisen sivun alueesta. Ne saavat olla, minusta ne ovat graafisuudessaan kauniita.

Ne osoittivat, miten tyhmä ajatus kukkakedon kylvämisestä on. Kun pihani on mitä on ja leikattua ruohokenttää on tähän aikaan vuodesta vain pienillä alueille, on kukkaketoa luonnostaan ihan tarpeeksi. Lemmikkejä ja metsäkurjenpolvia kukkii pitkin pihaa.

 Kielo kukkii niin runsaasti, että otin sitä maljakkoonkin.

Nyt kukkivat leinikit, nurmitädyke, maahumala, mansikat ja moni muu. Yksi suosikeistani on kissankäpälä.

Osaltani kevään kiireisin aika on ohi. Omavaraisbloggaajilla kiireet varmasti jatkuva. Lisää tietoa ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) paimentaa, löytyy täältä #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta

 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut