maanantai 6. huhtikuuta 2020

Elettiin ennenkin

Käynti rautatiemuseossa vuosia sitten tuli mieleeni tänä poikkeusaikana. Junan toiletissa oli puulaatikossa sammalta. Systeemi oli oikeastaan nerokas: tuotos ja pyyhintäaine kun tipahtivat suoraan ratapenkalle maatumaan. Sama pyyhintätapa toimisi loistavasti myös kompostoivassa wc:ssä. Kaupungin vesivessassa sammaleen käyttö saattaisi olla ongelmallista, mutta onhan siellä vettä! Seuraava vaihe, kun paperiniput tulivat juniin, olikin sitten kammottava kun ruskeatahraisia papereita leijui ympäri rautatien penkkaa. Nykyisin sanonta vetää kuin junan vessa ei enää pidä paikaansa kun jätökset kerätään säiliöihin.


Jos pitäisi olla huolissaan jostain, joka tarttuu pisaroista, kiinnittäisin enemmän huomiota johonkin muuhun kuin alapään hygieniaan. Jos käsien pesu olisi tärkeää, ostaisin normaalia enemmän talouspaperia käsien kuivaamiseen ja paikkojen pyyhkimiseen. Ennen kädet kuivattiin pelkästään pyyheliinoihin. Jotka yleensä pestiin ja mahdollisesti myös keitettiin ja silitettiin tai mankeloitiin  pesun jälkeen ja siten kaikki pöpöt lähtivät niistä. Keittämisessä saatettiin käyttää lipeää, jota valmistettiin itse koivun tai muun lehtipuun tuhkasta ja vedestä. Vanhat luonnonkuituiset, lähinnä pellavaiset tekstiilit kestivät käsittelyt. Vanhoihin pyyheliinoihin liittyy paljon kauneutta, jota nykymaailmasta ei enää löydy. Nimikoidut pyyheliinat varmistivat, että jokainen käytti vain omaansa. Tai sitten ne kertoivat vain sen, kenen kapioiksi tekstiilit oli valmistettu.

+



Pyyheliinoilla saattoi olla telineessä oma koukku kuivattavan asian mukaan. Nenät niistettiin kangasnenäliinoihin, jotka myös pestiin huolella ja silitettiin. Myös nenäliinat nimikoitiin. Kaunis nenäliinapakkaus sopi lahjaksi. Jos lautasliinoja käytettiin, olivat nekin pestäviä.


Taloissa, joissa oli karjaa, maitoastiat pestiin aamuin ja illoin ja karjakeittiön padassa oli silloin kuumaa vettä muuhunkin tarkoitukseen. Padassa oli hyvä pestä ja keittää isompi määrä pyykkiä. En tiedä, onko pihalleni sijoitettu pata peräisin saunasta vai navetasta.


Pyykkiä voi pestä ja keittää myös alumiinivadeissa puuhellan päällä. Lipeä ei alumiiniastiaan sovi. Saunassa pesemiseen käytettiin tietenkin vihtaa. Koivunlehdissä on puhdistavia aineita.



 Talouspaperi käy ihan hyvin servetistä. Ainakin jos nauttii mehua mökin portailla. Mustaviinimarjamehun keitän teräksisellä Mehu-Maijan seuraajalla. Alumiinin käyttöä ei enää suositella happamien ruokien valmistamisessa. Korona-virukseen mehu ei taida tehota, mutta pienet flunssat sillä saa torjuttua.



Pieni ystäväni halusi esitellä mökkiäni kaverilleen. Ihmetys oli suuri, kun kerroin, että mökissäni on asunut perhe, isä, äiti ja useampi lapsi. "Näin pienessä mökissä!" Mutta kyllä ihmettelisivät sata vuotta sitten eläneetkin jos tietäisivät miten nykyinen poikkeustila saa ihmiset käyttäytymään.

Omavaraisuusryhmän  #suuntanaomavaraisuus tämän kuun aiheeksi sattui hygienia. Nyt niin ajankohtaisia kirjoituksia löytyy linkeistä. Ryhmän ideoijien blogit ovat listalla ensimmäisinä.

lauantai 28. maaliskuuta 2020

Vanha verhotanko

Pienemmän kamarin ohut verhotanko notkui verhojen painosta. Olin ottanut käyttöön vanhan verhotangon, joka minulla oli valmiina, mutta ei se sopinutkaan kalastajalangasta virkattujen raskaiden verhojen kanssa. Olinkin jo pitkään katsellut netin tarjontaa, mutta yleensä vanhat messinkiset verhotangot olivat liian pitkiä. Jos niitä yleensä oli kaupan. Sitten onnistui, löysin Torista sopivan mittaisen messinkisen verhotangon. Postituskin onnistui kohtuuhinnalla.



Myyjä varoitteli, että pöly ja lika kuuluvat kauppaan.


Olen lukenut useamman jutun, joissa hehkutetaan ketsupin ihmeellistä voimaa metalliesineiden puhdistuksessa. Siispä sitä piti hankkia 


Nettikaupoissa yleensä kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Tällä kertaa kannakkeet ovat erilaiset, toinen on pidempikin. Vastapainoksi mukana oli yksi ylimääräinen rengas, onneksi. Puhdistus ketsupilla onnistui muuten hyvin, mutta yksi rengas jäi vahingossa liian pitkäksi aikaa ketsuppiin. Siitä tuli oudon värinen, kuparinen. Messinki onkin tehty kuparin ja sinkin seoksesta. Renkaita on paljon vähemmän kuin aiemmin, mutta hyvin ne riittävät.


Sitten tuli ongelma: miten kiinnikkeet saadaan pysymään seinässä. Niissä on vain suorakaiteen muotoinen reikä pohjassa. Onneksi joku kysyi samaa asiaa yhdessä nettiryhmässä. Tarvitaan vain koukkunaula, joka lyödään tiukasti seinään ja kiinnike pujotetaan siihen. Yhden koukkunaulan löysin kotoa, toisen mökin varastosta. Rautakaupoissa niitä ei ollut, kyselyni herätti niissä hilpeyttä. Naulan lyöminen seinään ei oikein onnistunut, mutta lopulta verhotanko on paikallaan.


 Pöydällä olevat tulppaanit eivät ole edellisjoulun tulppaaneista kasvattamiani, vaan vahingossa ostamiani. Näitä on maassakin, mutta myyrien vuoksi myös monissa ruukuissa. Kaikki eivät jaksaneet kukkia, mutta onneksi sentään osa.

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Pihapuuhia

Kierrän mökillä päivittäin pitkin pihaa tutkimassa, onko jotain uutta noussut maasta. Ja yleensä jotain uutta löytyy, enimmäkseen narsissien, mutta myös muiden sipulikukkien alkuja. Pakkasyön jälkeen haravalla saa vain osan lehdistä irti jäähtyneestä maasta. Rapsuttelen lehtiä ja roskia maasta varovasti. Paras väline on paljaat sormet. Ja se näkyy sormissa ja kynsissä, mutta sillä ei ole väliä, koska olen korona-viruspakolainen, eikä edustuskelpoinen tarvitse olla. Kukkia ei pihalla vielä ole, kylmät yöt ovat hidastaneet lumikellojen avautumista. Leskenlehdetkin ja sinivuokot ovat vielä nupuillaan. Kevättyöt voi nyt kuitenkin virallisestikin aloittaa, kun on kevätpäivän tasauksen aika. Ja se on onni, koska muuten riskiryhmäläisen korona-aika olisi tuskallista.



On myös aika tutkia, mitä tuhoja pihalla on talven aikana tapahtunut. Aivan hiljakkoin on yhdestä hevoskastanjasta napsaistu latva. Kiedoin toisen hevoskastanjan teräsverkkoon, koska jäniksiä liikkuu pihapiirissä. Pienestä villiomenapuusta on jyrsitty kuorta ja yksi oksa on katkaistu. Jotta esikot ja sipulikukat säästyisivät syöjiltä, kehitin pienoiskasvihuoneita niiden suojaksi. Olen pitänyt pensasmustikoiden ostamista turhana, en edes pidä niiden mausta, mutta niiden rasiat ovat hyviä suojia. Pohjassa olevien reikien kautta kasvit saavat ilmaa ja rasiat ovat tarpeeksi korkeita. Myyrien tuhoilta on säilynyt muutamia tulppaaneja. Lopullisen tuhon laajuus selviää myöhemmin. Muutamia krookuksia on ainakin jäljellä, vaikka niiden pitäisi olla myyrien herkkua. Laitoin myyränkoloihin valkosipulin kynsiä karkoittaakseni otukset. Nyt kynnet ovat alkaneet kasvaa, Valkosipulia en ennen ole viljellytkään.





   Takapakkeja tulee, välillä on pakkasta päivälläkin. Silloin voi vaikka siistiä metsää. Touhuni levisikin pihaa laajemmalle alueelle, aloin siivota tieni varsia. Tie on tehty koneilla eikä kaivinkoneen kuljettaja ole välittänyt puista tai pensaista. Katkoin kuolleita kantajia, jotka ovat jääneet murskeen alle ja siistin rinteitä muutenkin. Näkymä kylätielle on nyt avoimempi. Alhaalla poistin  tien toiselta puolelta risuja.




Muutaman päivän kuluttua on luvassa taas lämpimiä päiviä ja silloin ehkä kukkiakin löytyy pihalta. Nyt saan tyytyä kaupasta hankittuihin helmihyasintteihin.