Keräilyä

Keräily on vaarallinen harrastus, se vie mennessään. Ja vie rahat, jos kerää vaikkapa kultaharkkoja. Minä en niitä tai timantteja kerää, mutta kerään mm. Maija-kirjoja. Uusi hankinta kokoelmaani löytyi Mikkelistä, Muistista, rauhan ja sodan keskuksesta, jossa olin paikallisen maamiesseuran järjestämällä retkellä. Kirjan tuotto menee Unicefin kautta Ukrainan lapsille.

On puutarhakirjakin. Kasvimaalleni meni juuri porkkanan ja kehäkukkien siemeniä syyskylvöinä.

Olen saanut lahjaksi keittokirjoja. Maija Silvennoinen kirjoittaa minulle sopiva kirjoja. Mutta molemmat kirjat ovat jääneet vähälle käytölle ja ovat hyvässä kunnossa päinvastoin kuin ne keittokirjat, joita netin lisäksi käytän.

Osoitekirja sen sijaan on ollut ahkerassa käytössä siihen aikaan kun vielä kirjoitettiin kirjeitä ja lähetettiin postikortteja. Sivujen välit pursuavat muuttoilmoituskortteja. Niitäkään ei enää taida olla.

Maijoja löytyy eri maista. Ostin tämän värityskirjan silloin kun olin tekemisissä saksalaisten kanssa. Kun esittelin itseni, kysyttiin minulta usein: kennen sie die Biene Maija. Ja tunsinhan minä Maija-Mehiläisen.

Tietysti minulla on myös P.L. Traversin klassikko Maija Poppanen. Sen ostin kylän kirpputorilta. Kirjaa on lainattu Löytänän piirikirjastosta 21.V.1967 - 1.10.1982.

Kirjassa ei ole merkintää, että se on poistettu kirjastosta, mutta luotan, että se on päätynyt kirpputorille laillista tietä.

Kesä meni

 Vaikka on lämmintä, on kesä lopussa. Talviaikaan siirtymisen jälkeen pimeys valtaa aina vaan suuremman osan vuorokaudesta. Pahaa varsinkin iltavirkulle. On heijastimien ja taskulampun aika. Yhden heijastimen olen jo hukannutkin. Postin jakelussa tapahtui keväällä muutos. Meidän kulmakunta oli ennen jakelulenkin alussa, nyt lopussa. Se merkitsee sitä, että päivän posti tulee laatikkoon arkipäivinä noin klo 17. Ennen hain sen polkupyörällä, nyt kävellen. Autoilijat saavat tottua minun hahmooni ja taskulamppuuni pimeällä tiellä. Jos aurinkoa näkee, paistaa se matalalla. Metsässä on vielä vihreää.

Sadon suhteen kesä oli ihan hyvä, tuli kurkkuja, kesäkurpitsoita ja tomaatteja. Pensaista sai vadelmia, karviaisia ja viinimarjoja ja metsästä marjoja ja sieniä. Kirsikkatomaatteja on vieläkin sisällä kypsymässä. Perunoita tuli liian vähän, omenoita yli tarpeen. Sain viimeisenkin omenan putoamaan talviomenapuusta. Kuorman kevennettyä oksat ovat nousseet ja päätin tehdä niiden leikkauksen keväällä, joka onkin oikea aika.

Talviomenoita on viileässä vierastalossa ja yritän keksiä niille ottajia tai käyttöä. Harmillisesti  melkein kaikissa on mustia merkkejä madoista. Näkemällä vaivaa niiden poistamiseen, omenoista saa hyvää hilloa ja sosetta.

Kokeilin omenanyyttejäkin valmiista voitaikinasta.

Kukkaketoni eivät oikein onnistuneet. Unikot ja ruiskaunokit kasvoivat liian pitkiksi ja sateet kaatoivat ne.

Seuraavaksi kylvänkin niiden paikkaan luonnonkukkia. Talvikylvöjä varten on jo valmiina mullalla täytettyjä rasioita. Siementen kylvö niihin odottaa sään viilenemistä.

Aiemmin syksyllä, lyhyen ajan sisällä huomasin kolmen tuttavani kuolleen. Heistä kaksi oli vähän minua vanhempia, yksi nuorempi. Sytytin pyhäinpäivänä kynttilän heille ja muillekin elämästäni poistuneille ihmisille.

Syksyyn kuuluu myös vilustuminen. Helsingin jäätävä tuuli palellutti minut, mutta vähitellen maaseudun rauha ja itse keitetty mustaviinimarjamehu palauttavat vointia.

Omavaraisuuteen pyrkivien satokausi on päättymässä ja on aika varautua talveen. Ryhmä saa kiittää jatkumisestaan Satua (www.tsajut.fi).

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape 

Syyssiivousta

 Poistin humalat kuistin edustalta ja siivosin ikkuna- ja kulmalaudat sekä seinän, jotka humalat olivat sotkeneet. Ensi vuonna pitää keksiä joku muu salkoratkaisu, joka pitää humalat kauempana seinistä. Väänsin tuoreista humalan versoista kranssin. Sen vuoksi oli siistittävä vierastalon oveakin.

Nyt seinustat näyttävät tyhjiltä. Myös piha tyhjenee, vesiastiat ovat varastossa ja pumppu talvivalmiudessa, virrat poissa ja jatkoletku saunan seinustalla.

Katkennut harava on hyvä väline räystäskourujen puhdistamiseen. Ulkorakennukset, joissa niitä on, ovat matalia ja harava ulottuu räystäskouruihin. Vielä niihin voi kertyä lehtiä, mutta tyhjensin niitä jo, pakkasella se ei onnistu. Ainakin vaahtera pitää vielä tiukasti kiinni lehdistään.

Haravoin kulkuväyliä sen jälkeen kun puut ovat lehdettömiä. Sen verran olen lehtiä jo kerännyt, että olen saanut kompostiin kantamani omenat peitettyä niillä. Kasvihuoneen takana oleva pihlaja näytti jo lehdettömältä ja siistin kasvihuoneen. Sain idean ja se toimi. Hain maalauksessa käyttämäni jatkovarren ja siihen puhtaan siveltimen. Niillä kasvihuoneen katon ja seinät sai helposti pestyä. Sen ympäristön olen jo haravoinut, mutta jostain lehtiä vaan lentelee.

Ulkohuussi ei ole käytössä, mutta käväisen siellä joskus. Joka syksy on sama tilanne: ampiaiset ovat tehneet pesiä, jotka linnut ovat hävittäneet ja roskaa on kertynyt. Hävyttömästi oli virkattu ampiaiskarkotin oli otettu osaksi pesää.

 

Mikki Hiiren ja Aku Ankan ystävä voisi viihtyä huussissa hyvin. Keräsin edellisiltä omistajilta jääneet teokset puulaatikkoon, kun niitä ei kuulemma saa hävittää.

Pihalla olisi vielä paljon muuta tehtävää, mutta siistin kuitenkin pihan koivujen juurella olevan puolukkakasvuston. Pitkät ruohot olivat peittäneet sen. Joskus siitä voi tulla satoakin.