Katos kaivolle

 Osa syksyisistä töistä mökillä oli keskeytymässä vesipulaan. Yhtenä päivänä puuhaillessani pihalla näin liekkejä porakaivon luona. Jatkojohdon pistotulppa oli syttynyt palamaan ja kaivon pistokekin näytti vaurioituneen. Sähkömies, jota olen käyttänyt, on jäänyt eläkkeelle ja päädyinkin tilaamaan vianselvityksen netistä löytyneeltä porakaivoyritykseltä. Vian selvittelijä ei tullut sovittuna aikana eikä koko sovittuna päivänäkään. Seuraavana päivänä hän tuli, mutta ihmeekseni lähti kesken työn ostamaan uutta pistoketta jostain. Pistokkeen vaihdolla kaivon tuli kuntoon, mutta päätin, että sille pitää hankkia suoja, ettei mikään osa enää kastu. Netistä taas löysin tekijän ja tämä hanke sujui nopeasti. Kolmen viikon päästä tilauksesta kaivon katos oli mäelläni.

Eikä se ole mikään kevyt lautakyhäelmä. Sen saaminen porakaivon päälle vaati mielikuvitusta ja voimaa sekä apumiehen paikalle. Vielä tiiliä sokkeliksi ja nyt porakaivolla on oma koti. Tekijä oli lähettämäni valokuvan mukaan valinnut punaiseen oikean sävyn.

Penkin ja ruukkujen pesua on nyt päässyt tekemään. Ja sadevesiastioiden arvostus on noussut huimasti.

Sadun (tsajut.fi) ja Heikin (korkeala.fi) ideoimassa omavaraisbloggaajien rymässä kirjoitetaan lokakuussa mm. syystöistä ja varautumisesta talveen. Omaan syksyn työlistaani kuuluu mm. maalien, koneiden ja akkujen siirto lämpimään talveksi, kasvihuoneen tyhjennys ja pesu, räystäskourujen tyhjennys, kukkasipulien istutus, hiukan haravointia ja ikkunoiden ja ovien tiivisteiden tarkistus. Osa töistä on jo tehty, niin kuin orkideoiden siirtäminen lämpimämpään paikkaan. Ne viettävät kesän mökillä ja yleensä ne ovat alkaneet kukkia siellä. Vaihdoin niille uudet orkideamullat eivätkä ne pitäneet siitä. Kahden vuoden tauon jälkeen nyt ne kasvattavat kukkavanoja.

Tämän syksyn poikkeuksellisia töitä on ollut talviomenoiden keruu sisälle kypsymään. Niitä on vierastalossa ja kuistilla ja odotan jännityksellä, pehmenevätkö ne joskus. Suurin osa huippusadosta odottaa edelleen, että metsän eläimet tulisivat ja söisivät ne.

Ilmojen kylmennyttä eläimiä on jo tullut pihapiiriin. Astiasta, johon oli kertynyt vettä, löytyi jo hukkunut hiiri. Lisäsin verkkoja vierastalon nurkkiin. Jostain hiiriä sinne tulee. Ulkona maan myllertäjät jatkavat puuhiaan. Luonnonmukainen alue, jonka niitin viimeiseksi, on täynnä multakasoja ja jalka painuu maahan kun siellä kävelee. Oman kokemukseni mukaan narsissit ovat parhaita myyrien ja kontiaisten karkotuksessa. Istutin niitä valmiiksi kaivettuihin koloihin. Luujauhoa minulla ei ole, mutta laitoin kuopan pohjalle kalkkia.

Ennen en ole kalkinnut maata, mutta kun varastosta löytyi kaksi dolomiittikalkkisäkkiä, olen niistä levitellyt sitä. Ensin talvella lumen päälle ja nyt maahan, josta sade sulattaa sen nopeasti. Metsä on valtaamassa pihaani takaisin itselleen. Muualla sen hyväksyn, mutta jotkut paikat olen kuorruttanut valkoisiksi. Se valkoinen, jota maassa on, ei onneksi ole lunta. Siihen saakka kunnes lumi tulee, yritän siivota pihaa. Ajatellen, että teen sitä kevättä varten.

Tässä linkit muiden kirjoituksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Sininen tupa 

Villa Varmo 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Puolukan vuoro

Oli upeita, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ja puolukoiden poiminta oli helppoa ja hauskaa. Tein useampia retkiä metsään.

Aloitin suon laidalta, se on lähin marjapaikka. Mökin viereisessä kuivassa rinteessä ei tämä vuonna puolukoita ollut.

Marjoja löytyi myös vakio paikasta, notkosta loivasti nousevasta rinteestä.. Vakio poimintakaveri ei päässyt mukaan keittiöremontin vuoksi.

Paikasta löytyi suppilovahveroitakin, niitä en ennen ole näiltä mailta löytänyt. Niitä oli niin vähän, että jätin ne metsään. Kanttarelleja oli enemmän ja ne poimin pois.

Metsässä oli niin kaunista, että oli pakko välillä istahtaa ihailemaan sitä. Hirvikärpäsetkin pitivät taukoa ja jättivät minut rauhaan.

Paluumatkalla, kun astia oli jo täynnä, löytyi tietysti kaikista paras paikka. Myöhemmin palasin sinne poimimaan marjat. Ne alkoivat jo olla ylikypsiä ja sitten tulikin ensimmäinen yö kun oli  pakkasta. Talven marjat onkin nyt koossa.

Tein marjoista ensin vispipuuroa. Mielessä oli loru: "Enpä tiedä parempaa, kuin on puolukkapuuro, viisi annosta sitä söin ja nyt oon onnesta kuuro." Niin ei minulla kuitenkaan käynyt ja seuraavaksi leivoin puolukkamuffinseja. Ilman muffinsvuokaa, niin kuin näkyy.

Minä luulin

Kun olin talvella siivonnut ison varaston ja keväällä vienyt vanhat maali- ja muut sieltä löytyneet epämääräiset purkit ja rojut jäteasemalle, luulin, että olisin jo päässyt eroon edellisten asukkaiden roinasta. Sitten muistin vierastalon, entisen navetan, takana olevan öljytynnyrin pätkän, jota oli käytetty jätetunkiona. Keräsin siitä pullot, lasinsirpaleet, metalli- ja muovijätteet ja kaivoin tynnyrin maasta.

Sekään ei riittänyt. Suomen luonnon päivänä kävelin metsikössä lähellä naapurin rajaa ja jalan alla räsähti. Tunsin äänen, ruosteinen oluttölkki se siinä hajosi jalkani alla. Ja lisää tölkkejä löytyi, sillä aloin penkoa paikkaa. Siinä oli yksityinen kaatopaikka. Sitä toivoo, että jätteitä penkoessa löytäisi jotain käyttökelpoista. Yksi juomalasi oli säilynyt ehjänä.

Puhdistuksen jälkeen laitoin siihen ruusun, sillä juoda siitä ei oikein voi. Lasin pohjassa lukee RIHIMÄKI ja se on jotain vahaa tuotantoa.

Löytyi myös Arabian kahvikuppi, jonka mallia en ole pystynyt selvittämään. Kuppi ei ole hyvässä kunnossa, mutta harvinaista kyllä, korva on tallella.

 Rojua, tölkkejä, pulloja, lasinsiruja, muovipusseja, paristoja, kengänpohjia ja astioiden sirpaleita oli parin neliön kokoisella alueella. Puu oli ehtinyt  kasvaa pullojen päälle. 

Syntyneen kuopan reunalla kasvoi pienen pieni sinivuokko. Pelastin sen ja istutin kukkaruukkuun.

Metalliromua, pääsiassa niitä oluttölkkejä, kertyi iso jätesäkillinen. Kyläyhdistyksen metallinkeräys on päättynyt, mutta toivottavasti sellainen on ensi kesänäkin. Sekajätettä toinen iso jätesäkki, pulloja ja muuta lasia noin 7 muovikassillista. Kuvassa eivät ole kaikki pussit. Vähitellen kuljetin niitä pois metsästä ja maisemoin kuopan maa-aineksella muualta.

Lajittelin pullot ja lasitölkit ehjiin ja rikkonaisiin sen vuoksi, että ehjien työntäminen lasinkeräysastian aukosta on helpompaa, rikkinäisiä pitää varoa enemmän, ettei haavoita käsiään. Poimin erilleen muutaman pullon. Kahden sivussa lukee MEDICA, niissä on ollut lääkettä. Lääketehtaan toiminta alkoi vuonna 1924 nimellä  Helsingin Apteekkarien Keskus-Laboratorio Oy. Nimi muutettiin pian Medicaksi. Se valmisti mm. matolääkkeitä. Vuonna 1988 lääketehdas yhdistettiin Huhtamäen omistamaan Leirakseen. Silloin Medica oli Suomen vanhin täysin oikeuksin toiminut lääketehdas. Pulloja en saanut aivan puhtaiksi, pulloharja ei mahtunut niiden suuaukosta sisään. Kokeilin vanhaa konstiakin: hiekkaa, vettä ja hölskyttelyä.

Pyydän luonnolta anteeksi mökin edellisten asukkaiden puolesta ja yritän korvata heidän pahoja tekojaan. Ja toivon, en luule, ettei jätettä enää suuria määriä löydy.