Kallion kukat

Muut kasvit kärsivät kuumuudesta ja kuivuudesta, mutta kalliolta löytyy kukkia. Ketoneilikat tuovat väriä  kuivuvaan ja kuihtuvaan rinteeseen.

Sinä vuonna kun myyrät tuhosivat pihan kasvillisuutta, tein vastaiskun ja perustin kalliopuutarhan. Siis istutin kalliolle kasveja, ylemmäs siirsin toisesta paikasta ketoneilikkaa, alemmas istutin mökin omia kasveja, maksaruohoa ja mehitähtiä. Ostin valkoista maksaruohoa ja punaista kissankäpälää. Ostetut isot mehitähdet eivät selvinneet talvesta. Uusin kasvi on keltainen maksaruoho. Odottelin ystävää autossa kaupungin laidan autokorjaamon edessä kun huomasin kadun reunassa keltaista maksaruohoa. Vaivihkaa nypin sen taimia taskuuni. Joitakin pieniä alkuja on jäänyt henkiin. Kasvit leviävät hitaasti eivätkä muut kuin ketoneilikka kuki tänä vuonna. Vielä mahtuu rikkaruohojakin kasvamaan. Parhaiten voi maksaruoho, joka ilmeisesti on kaukasianmaksaruoho.

Isojen maksaruohojen penkkiin on ilmestynyt luonnonvaraista vaaleakukkaista maksaruohoa. Tänä vuonna taidan juurruttaa sitä, se on todella sitkeä kasvi. Enkä se ja keltainen maksaruoho ryhtyvät leviämään.

Toisessa kohtaa rinnettä leviää suikeroalpi tehokkaasti rönsyjensä avulla.

Kasvihuoneen takana olevalla kalliolla kukkii mehitähti. Muutenkin mehitähdet voivat hyvin. Joku sentään nauttii kuivuudesta.

Viemisiä

 Olin menossa lounaalle tuttavien luo lähikaupunkiin. Mietin, mitähän keksisin viemisiksi. Ei haluttanut lähteä ostoksille kuumana päivänä. Katselin mökin rinnettä ja päätin poimia mustikoita. Otin keräysastiaksi vajaan puolen litran pestyn rahkapurkin, jonka palauttamisesta ei tarvitsisi kantaa huolta. Siitä riittäisi marjoja ainakin yhteen piirakkaan. Kaduin monta kertaa valintaa, astia ei millään ruvennut täyttymään. Kuivan rinteen mustikat olivat pieniä kuin pippurit. Lisäksi oli taas hellepäivä.

Syvemmällä metsässä löytyi onneksi isompiakin marjoja. Metsässä vallitsi hieno rauha, vain mustarastaan laulua kuului ja satunnaisen hyttysen ininää. Paarmat iskivät varoittamatta eivätkä vaatteetkaan estäneet niitä pistämästä.

Viemisiksi vielä jääkaapista löytynyt pullo alkoholitonta kotimaista kuohujuomaa.

Ja oksa naapurin ruusupensaasta. Tämä on joku vanha lajike. Kukat tuoksuvat hienosti, mutta ne kuihtuvat   nopeasti. Monesti nuput kuivuvat ennen avautumista. Olen siirtänyt tätä ruusua omalle pihalleni, mutta ilmeisesti väärään paikkaan, sillä se ei viihdy. Täytyy yrittää joskus uudelleen. Nyt ei mitään voi siirtää tai istuttaa, sillä kuivaan maahan ei edes lapio pysty.

Löytyi vielä varastosta lahjapussi ja niin viemiset ovat valmiina.

Pitkä odotus

Kamarin lukunurkkaus jäi keskeneräiseksi kun vanha jalkalamppu ei toiminutkaan eikä varjostinkaan ollut sellainen millainen valaisimeen kuuluisi. Mietin, missä valaisimen voisi korjata, mutta muistin aikaisemman kokemuksen. Vein pöytävalaisimen helsinkiläiseen korjaamoon. Siellä kesti ja kesti, aina jotain puuttui kun hoputin korjausta. Taisi mennä pari kuukautta kunnes valaisin oli korjattu. Ja korjaus maksoi kaksi kertaa sen, mitä sen hinnaksi oli arvioitu. Maksoin, kun pelkäsin, etten saa valaisinta takaisin. Se korjaamo tekikin pian sen jälkeen konkurssin.

Talven kovimpien pakkasten aikaan sähköt katkesivat. Sain sähkömiehen paikalle. Hän löysi ja korjasi oikosulun. Puhuin hänelle, että olisi monta muutakin juttua ja sovimme, että palaamme niihin kesällä. Heti kesäkuussa soitin sähkömiehelle. Kun muut asiat oli saatu kuntoon, sanoin varovasti, että olisi vielä yksi vanha valaisin. Mukisematta hän alkoi tutkia valaisinta ja löysi vian. Katkaisinnaru oli poikki. Hain hänelle narua, jonka hän sai paikalleen ja siitä vetämällä valaisimeen saa valon. Valaisimeen voisi ostaa ja asentaa uuden osan, lampunpidikkeen vetonarulla, sovimme, että seuraavalla kerralla.

Sitten alkoi varjostimen etsiminen. Olin jo löytänyt yhden vaihtoehdon suomalaisesta verkkokaupasta. Mutta aloin vielä etsiä ruotsiksi. Ruotsalaisesta vanhantavaran kaupasta löytyi vielä parempi varjostin ja liike lupasi lähettää sen Suomeen. Alkoi odotus. Meni viikko ennen kuin maksu oli perillä. Sain paketin id:n ja pystyin seuraamaan sen kulkua. Se pysähtyi jonnekin Tukholman lähitölle ja PostNordin sovelluksen mukaan se lojui siellä yli viikon. Laitoin kyselyn, johon sain vastauksen, että minun pitää ottaa yhteyttä lähettäjään, joka voi tehdä reklamaation. Yhdessä lähettäjän kanssa ihmettelimme, voiko olla totta, että asiakkaan pitää hoitaa postin ongelmat. Yritin tehdä reklamaatiota, se ei onnistunut, otin yhteyttä Ruotsin postin kundombudsmaniin, jonka ilmoitettiin vastaavan joskus 30 päivän sisällä. Sitten soitin PostNord Suomeen ja vasta silloin minulle selvisi, että paketin kuljettaa Suomessa Suomen Posti. Sieltä selvisi, että odotettu paketti oli jo kyläkaupassa, josta sen pikapikaa hain.

Varjostin oli ehjä ja juuri niin kaunis kuin mitä pitikin.

Yhtenä päivänä satoi ja askartelin vetonaruun kauniimman jatkon ketjusta ja kristallista.

Lukunurkka alkaa nyt olla kunnossa.