Lunta ja jäätä

 Tuli taas suojasää ja mitä parhain lumipallokeli.Tein lumilyhdyn polkujen risteykseen. Laitoin sen sisälle ledkynttilän, ettei kynttilän liekin lämpö sulattaisi lyhtyä. Yöllä lämmin sää jatkui ja aamulla lyhty oli romahtanut. Polut ja tiet ovat jälleen muuttuneet jäisiksi ja liukkaiksi.

Suojasää muutti puissa olevan lumen raskaaksi ja yksi naapurin avohakkuualueen vieressä olevista kuusista oli kaatunut tien yli. Pari päivää aikaisemmin olin huomannut kuusen kallistuneen, mutta ajattelin, että jos se kaatuisi, se kaatuisi metsään. Joku naapureista oli joutunut poistamaan kuusen tieltä päästäkseen eteenpäin. Vastapäisen mäen asukkaiden postilaatikko oli onneksi säästynyt. Lyhyeltä pätkältä rajaa on nyt kaatunut kaksi kuusta ja kolmaskin on kaatumassa, se on jäänyt nojaamaan muihin puihin.

Jos olisin odottanut ja tehnyt lyhdyn päivää myöhemmin, se olisi säästynyt, sillä ilma pakastui. Pakkanen koristeli kuistin ikkunat jäisillä kuvioilla.

 

Yritin itsekin tehdä jääkuvioita onnistumatta. Joko jää särkyi muottia irrottaessani tai sitten en saanut muotilla syntynyttä kuviota irti. Niin kuin tässä enkelikuviossa. 

Vesi virtaa purossa

Toisaalla maassa kärsitään poikkeuksellisista tulvista, mutta minä iloitsen, kun purossani on vihdoinkin vettä. Kesä oli niin kuiva, ettei puron pohjasta löytynyt muuta kuin hirven sorkan jälkiä. Nyt veden solina kuuluu tielle saakka.

 

 Metsäni ovat pääasiassa kallioita. Mökin eteläpuolen kallio päättyy melkein pystysuoraan jyrkänteeseen. 

 

Sen vierellä kulkee tie, sitten jyrkänne erkanee tiestä metsän suuntaan. Sen alapuolella on tasaista aluetta, jota ennen kutsuin rotkoksi. Sen toisella puolellakin on kallio, paljon loivempi, sillä ovat parhaat  puolukkapaikat. Rotkon pohjalla olivat metsäkoneet risteilleet kosteaan aikaan. Niiden telat  olivat painuneet syvälle maaha. Syvänteissä seisoi vesi ja koko rotko oli täynnä pajuja ja muita roskapuita. Keskeltä pääsi joten kuten kulkemaan ja teinkin usein lenkin rotkon kautta mökkitielle ja sieltä omalle mökilleni. Olin uhonnut, että raivaan rotkon itse, mutta sitten sen päästä löytyi sellainen ryteikkö, että se sai minut tajuamaan, etten selviä hengissä urakasta. Metsuri raivasi alueen ja esiin tuli koivuja, kuusia ja muutama iso mänty.

 

Yksi naapureista on vuokrannut peltonsa muille ja ryhtynyt kaivinkoneyrittäjäksi. Yhtenä kesänä kaivinkone oli hänellä kotona ja pyysin häntä kaivamaan rotkon pohjalle ojan metsäkoneen tekemästä urasta. Keräsin kaadettuja puita metsäkoneen toisen telan kaivamaan uomaan ja pyysin kaivinkonemiestä kasaamaan ojan kaivamisesta syntyneen maa-aineen sen päälle. Naapuri ei tehnyt suoraa ojaa, vaan kauniin puron ja maisemoi ympäristön hienosti. Rotkosta tuli notko. 

Nyt notkossa on useita maariankämmeköitä ja toisessa päässä kasvaa mustikkaa ja löytyi vanamoja.

 

Ja vihdoinkin purossa on vettä. 

Varaston tyhjennys jatkuu

 Olimme taas varanneet porukalla pöydän kirpputorilta. Kävin isossa varastossa katsomassa, löytyisikö sieltä jotain myytävää. Kahvikuppeja ja lautasia siellä olisi, mutta ei niitä kukaan enää osta. Huomasin venäläisen koristeellisen lakatun puurasian, joka jostain syystä oli päätynyt ulkovarastoon. Ehkä siksi, että olin katsonut sen sisälle. Siellä oli kolikoita. Olin tuskaillut omien, matkojen jälkeen käsiin jääneiden pikkurahojen kanssa. Ne vien kierrätyskeskukseen, jonka käsityöpajan pitäisi huolia ne. Toin puurasian sisälle ja aloin tutkia sen sisältöä. Vanhoja suomalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia kolikoita, joitakin muistakin maista. 

 

Vanhin suomalainen raha on 5-penninen vuodelta 1866. Sinä vuonna alkoivat suuret nälkävuodet, jotka kestivät vuoteen 1868. Suomen suuriruhtinaskuntaa hallitsi silloin Aleksanteri II. Hopeamarkka on vuodelta 1890. Se on todellakin hopeinen, 86,8 prosenttia painosta on sitä. Pienempiarvoisiakin hopeakolikoita löytyi, mutta 50:n ja 25:n pennin hopeapitoisuus on vain 75 prosenttia. Mielenkiintoinen on kuparimarkka, jonka vuosiluvuksi katsoin aluksi 49. Jos se sitä olisi, kolikon arvo olisi tuhansia euroja, mutta numero on varmaankin 43.   

Peilipiirongin kaappiin oli edellisiltä omistajilta jäänyt rasia, jossa oli enimmäkseen markan kolikoita. Yksi niistä on uudempi hopeamarkka, joita valmistettiin 1960-luvulla. Sen hopeapitoisuus on vain 35 prosenttia.

Puhdistin puurasian liasta ja teipeistä, joilla se oli joskus suljettu. En lähde arvioituttamaan kolikoita enkä myymään niitä. Laitoin venäläiset kolikot takaisin puurasiaan. Se saa paikan lipaston kaapissa yhdessä markan kolikoitten kanssa, jotka ovat joskus piirustuskilpailussa voittamassani pikarissa. Kaapista tulee aarrekaappi. Muut kolikot lajittelin rasiaan, jossa on sopivasti neljä lokeroa. Ne on tarkoitettu teepusseille, mutta mitäpä siitä. 

Kirpputorille varastosta lähti edellisten omistajien matkamuisto, kreikkalainen seinälautanen. Tuskin menee kaupaksi, mutta itse kiersin kirpputorilla ja sorruin ostoksiin. Esikkoruukun alla on sieltä ostamani astia, jossa mielestäni on selvästi art deco-piirteitä. Kauppoihin on tullut kevätkukkia.