Varjoon, suojaan

Kun helteiset päivät jatkuvat ja muuttuivat painostaviksi, varjoisat paikat alkoivat houkutella entistä enemmän. Kuisti on niin kuuma, etten siellä viihdy minä eivätkä kukatkaan. Terassia mökilleni ei tule, mutta varjoon pitää päästä. Muistin ison auringonvarjon, jonka olin nähnyt varastossa. Kaivoin sen esiin ja pyörittelin pihalle. Valurautainen jalusta tekee varjosta raskaan, mutta sen ansiosta kokonaisuus pysyy pystyssä. Olisi pitänyt arvata, että jotain on hullusti. Kun avasin varjon, pähkäiltyäni ensin, miten se tapahtuu, paljastui, että ampiainen oli joskus tehnyt sen sisään pesän. Se oli myös tehnyt reikiä varjon kankaaseen. Pesin varjon pihalla ulkoa ja sisältä. Vesisuihkuilla pölyt ja pesänpalat lähtivät.

Löysin todella vahvaa erikoisteippiä. Sillä tein paikkoja varjon sisä- ja ulkopuolelle. Katsotaan, kestävätkö ne. Tuolitkin löytyivät varastosta. Niitä jynssäsin harjalla ja mäntysuovalla. Kokonaisuus on joltain viime vuosituhannen vuosikymmeneltä. Pihan kielot ja syreenit ovat kukkineet, mutta nyt luononkukat valtaavat alueen, jolta en leikkaa ruohoa.

Teetin vesianalyysin porakaivoni vedestä. Se on ihan hyvää, virastokielellä sanotuna se täyttää talousveden vaatimukset. Jakkara, joka tietysti sekin on varastosta peräisin, toimii pöytänä. Maalaisin sen ruskean päällysmuovin valkoiseksi. Vesikannuna on Arabian kissakannu.

Hellehatun voi riisua varjon alla, muuten ilman päähinettä ei ulkona voi olla. Ja kun aurinko on siirtynyt puiden taa, varjon ja tuolit saa kasaan. Lämpö jatkuu illallakin. Illat ovat upeita kun hyttysiä on vähemmän ja ulkona voi istuskella rauhassa.

Juhannuskukat

Tänä vuonna seitsemän erilaisen luonnonkukan löytäminen juhannuskimppuuni oli taas helppoa. Päivänkakkaratkin kukkivat jo. Taustan ikkunan olen nyt saanut valmiiksi. Aloitin ikkunan kunnostamisen viime kesänä liian myöhään, tuli niin kylmä, ettei maalausta enää voinut jatkaa. Tänä kesänä on monta maalausprojektia käynnissä. Ikkunoita jatkan sadepäivinä tai kun on liian kuumaa tehdä mitään ulkona. Mökissä on miellyttävän viileää silloinkin kun ulkona on plus 28 astetta.

Uusi juhannuskukkani on suopursu. Pitää vain muistaa käydä suolla katsomassa joko kukinta on juhannuksena alkanut. Tänä vuonna kukinta on todella runsasta.

Samalla voi tarkistaa marjojen tilanteen. Puolukka kukkii ja mustikoissa on jo isoja raakileita. Yöpakkaset eivät kaikkea kukintaa tuhonneet. Kuumanakin päivänä metsäretkelle pitää varautua hyttyskarkotteella, itikoita on runsaasti.

Mökin takana oleva pihlaja kukki ja lakastui niin nopeasti, että sitä tuskin huomasi. Syreenien kukinnot ovat jo ruskeita. Mutta vanha juhannusruusu on ajoittanut kukintansa aivan oikein.

Uusi omenapuu

Pihan vanhojen omenapuiden nuppujen avautuminen kesti kauan mutta hetkessä kukinta oli jo ohi. Tänä kesänä omenapuut kukkivat. Se onkin niiden päätehtävä, sillä kunnon omenoita en niistä ole saanut. Koska taas oli mahdollista, että ötökät söisivät nuput, tarkistin päivittäin niiden kunnon. Sitten ilma lämpeni ja kukat avautuivat nopeasti.

 

Villiomenapuu kukkii syreenipensaan takana. Syreenitkin aloittivat kukinnan.

 Lämmin jakso päättyi sadepäiviin ja tuuleen ja niin oli kukkien kauneus mennyttä. Naapurin ison omenapuun alla näytti kuin lunta olisi satanut kun kukkien terälehdet putosivat maahan.

Niin, se uusi omenapuu. Vaika tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, niin tänään istuttaisin omenapuun (Martti Luther). Uusi omenapuu sopii tämän koronakesän muistoksi. Löysin puuvajan takaa pohjattoman tynnyrin puolikkaan ja sain idean. Poltin tynnyristä maalit pois polttamalla siinä risuja. Kaivoin kuopan ja upotin tynnyrin siihen. Pohjalle vielä verkkoa myyrien varalle. Kun talveksi vielä lisään tuet ja kanaverkkoa ympärille, luulisi puun olevan turvassa eläimiltä. Tynnyriin tehtiin vielä pieniä reikiä, jotta liika vesi pääsee siitä pois. Puutarhalla oli muutama omenapuu ja niistä valitsin Huvituksen (Malus domestica). Se on kotoisin Varsinais-Suomesta niin kuin minäkin ja on tuttu kesäomena. Mutta omenan lisäksi Huvituksesta tulee mieleen pahamaineinen kasvatuslaitos, joka sijaitsi Huvitus-nimisellä kartanolla, josta omenakin on peräisin.