keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tomaattien ja kukkien uusi koti

Mökin vanha eteinen on purettu ja sen tilalle tulee uusi paikka kukille ja tomaateille Pieni kasvihuone-puutarhavajani jäi entiselle mökille. Pelargonioista jätin kaksi uusille omistajille, muita en voinut säilyttää. Kasvatus on aloitettava alusta, joko taimista tai valmiista kukista. Ei kasvihuoneesta sellaista istuskelupaikkaa tullutkaan, jota kuvittelin. Kasvihuoneeseen en mahtunut kun kasvit valtasivat sen ja varaston puoli oli ikkunaton ja väärään suuntaan.
Uuden mökin eteinen oli ruma, tyylitön ja huonokuntoinen. Kun remppamieheni lupasi ryhtyä sen kunnostamiseen, päätin, että siihen laitetaan mahdollisimman paljon ikkunoita, joille kukat ja tomaatit pääsevät. Kuvittelin, että lattioita ja seiniä voisi korjata, mutta kun purkutyö eteni, ei ollut muuta tehtävissä, kuin sanoa: kaikki pois. Uusi eteinen on alkanut jo hahmottua, mutta vasta nyt pystyn todella näkemään, millainen siitä tulee. Hieno ainakin omasta mielestäni.



Ikkunoita, jotka ovat uusintakäytössä, tulee kaikkiaan 10. Oveksi tulee uusi valkoinen valmisovi. 


Näiden ikkunoiden suunta on lounas, alempana eteisen eteläpääty.


Eteinen sijaitsee oikeaan suuntaan, aurinkoa tulee riittämään päivällä ja illalla mikäli metsä tai räystäs eivät sitä estä. Tomaattien pitäisi viihtyä. Voi kyllä olla niin, että eteisen valloitankin minä ja tomaatit ja pelargoniat päätyvät ulkopuolelle. Jos minulla keväällä vielä riittää rahaa taimien ja kukkien ostamiseen.


 Tähän suuntaan toivon voivani ihailla ilta-aurinkoa.
Peltikatto vielä puuttu ja sisäpuolen työt. Mökin puolen hirsiseinän jätän selllaiseksi kuin se on, muuten seinät ja katto paneloidaan. Sähkömiehen kanssa on suunniteltu sähköjohtojen sijainnit. Tästä voi tulla tila, joka ensimmäiseksi on valmiina. Rakolistojen päät on hinosti vinottu, jottei vesi jää niihin.


Ja lopuksi vielä kuva eteisestä ennen kuin sen purkaminen aloitettiin.



torstai 11. tammikuuta 2018

Aurinkoisena päivänä

Loppiaisen jälkeen koitti aurinkoinen pakkaspäivä, joka kaunisti pellot ja tiet sekä metsäni Loppiaisen jälkeinen arki alkoi aurinkoisella pakkaspäivällä. Postinhakumatkan varrella oleva pelto, jota märkyyden vuoksi ei ole voitu puida ja joka oli ennen lumen tuloa surullinen näky, loisti auringossa. Vain muutamia korsia oli näkyvissä syksyn kadosta.



Tienkin peittävä lumi oli vielä valkoista. Puiden varjot piirsivät viivoja sen yli.


Mäelläni aurinko pilkoitti metsän takaa. Sen säteet siivilöityvät puiden lomasta.



Kun katseli mäeltä kauemmas, alhaalla aurinko näytti tavoittavan vain koivujen latvat.


Myöhemmin, matkalla kotikaupunkiin, koko taivas oli värjäytynyt oranssin ja harmaan sävyihin.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Uusia alkuja

Juorusta otetut pistokkaat kasvattavat juuria, jouluruusu on hankittu pihan kasviksi ja hevoskastanjat on laitettu multaan Entisellä mökillä ympäri vuoden viihtynyt juoru oli kasvanut isoksi ja se oli alkanut ränsistyä. Jätinkin sen mökille uusien omistajien hoidettavaksi. Otin vain muutaman rönsynpätkän siitä uuden kasvin aluksi. Hyvin ovat pistokkaat juurtuneet.


Ne ovat uudelta mökiltä löytyneessä puristekristallimaljakossa, josta en ole löytänyt tietoa. Voin jo kuvitella, miten kauniita asetelmia siihen saa kesällä tehtyä.


Joulun kielojen juurakot laitoin odottamaan kevättä turpeeseen, tai oikeastaan aine on huussinkuiviketta.


Alennusmyynteihin en ole sortunut muuten kuin ostamalla marketin tarjousjouluruusun. Itse asiassa olin odotellutkin joulukasvien hinnan laskemista, sillä tämä onkin tarkoitettu kasvamaan pihalla.


Loppiaiseksi oli aika palata kotiin vähäksi aikaa. Kotikaupunki oli sateinen ja täysin lumeton. Liikkeellä keskustassa oli paljon ulkomaiden ihmisiä. Teinkin lenkin tutulla kävelyreitillä keskustan ulkopuolella. Aikoinaan keräsin rannan hevoskastanjoiden kastanjoita ja niistä lähti muutama kasvamaan. Mutta entisellä mökillä ne eivät oikein viihtyneet, vaan kasvoivat hyvin hitaasti. Nyt rannan kastanjat on kaadettua niiden saatua jonkun taudin. Mutta en voinut olla penkomatta paikkoja, joissa ne kasvoivat ja vielä löytyi kastanjoita kerättäväksi. 


Osa kastanjoista on jo haljennut ja näyttäsi, että niistä jo pilkottaa versoja. Onneksi kotona oli kukkamultaa, jossa ne saavat jatkaa kasvuaan. Emaliastia on ruotsalainen, Kockumsin tuotantoa.