Olin tulossa metsästä mökille kun poikkesin suolle katsomaan, mikä olisi karpaloiden tilanne. Ne olivat jo kypsymässä ja ryhdyin niitä poimimaan. Kun taskussa ei ollut puhdasta muovipussia, keräsin marjat hattuuni. Myöhemmin kävin poimimassa niitä lisää. Joka vuosi ahneuksissani ulotan poiminnan aina vaan pidemmälle suolle. Jos jonain vuotena menen liian pitkälle ja pulahdan vanhaan mutahautaan, jää hattu muistoksi. Kauriit ja hirvet ovat liikkuneet suolla. Karpaloista ne eivät ole kiinnostuneita, ne löytävät suolta vettä juodakseen. Kauriit ovat kevyitä, mutta paikoissa, joista hirvi oli mennyt, liikuin turvallisella mielellä.
Olin jo viime vuonna suunnitellut karpaloliköörin tekemistä, olin nyt hankkinut sitä varten Turku-Distilleryn vodkaa, mutta sitten totesin, että se on liian arvokasta tarkoitukseen. Keitin karpalomehua, sitähän voi halutessa terästää vodkalla.
Omavaraisbloggaajien aiheina lokakuun alun postaukseen on sato, kekri ja metsästys. Satoni on melkein korjattu. Kasvihuone on jo tyhjä, kurkut, herneet, mansikat, salaatit syöty. Tomaatteja vaan on vielä paljon ulkona kypsymässä. Yritän saada niihin sisällä väriä.
Jopa viinimarjat on jo keitetty mehuksi, sitä tuli parikymmentä litraa. Tässä viimeisen keittokerran mehut jäähtymässä. Vielä on perunoita maassa ja puolukoita metsässä. Niitä yritän saada mahdollisimman paljon talteen.
Ensimmäinen vieras mökilläni sen ostamisen jälkeen oli metsästysseuran edustaja, joka kävi kysymässä oikeutta metsästykseen tilallani. En itse metsästä enkä syö lihaa, mutta asiaan kuuluu, että hirviporukalle annetaan lupa. Tänä vuonna, muutaman välivuoden jälkeen, metsästysseura järjesti hirvipeijaiset kutsumalla vuokraajat ja kyläläiset hirvikeitolle. Ensimmäistä kertaa tilaisuus oli ulkona, seuran jahtimajalla. Helteet olivat juuri loppuneet ja ilma kylmentynyt, mutta nuotion äärellä tarkeni. Hirven metsästys alkaa kohta, vielä ei tienvarren merkkilankaa ole korjattu. Katkennut lanka kertoo, mistä eläin on mennyt tien yli metsään.
Yksi naapureista oli nähnyt tien laidalla useampia villisikoja. Hän soitti minulle varoittaakseen, koska hän tietää minun kävelevän tiellä pimeälläkin. Villisiat voisi hävittää, toinen juttu ovat karhut, sudet ja ilvekset, jotka mielestä pitää säilyttää Suomen luonnossa.
Paikallinen Maamiesseura järjesti lokakuun 1. päivänä kekritapahtuman. Paikalla oli kekritär ja kekripukki. Tarjolla hernekeittoa, haitarinsoittoa ja vanhojen työkalujen arvuuttelua.
