maanantai 3. lokakuuta 2022

Kaikki talteen

 Olin tulossa metsästä mökille kun poikkesin suolle katsomaan, mikä olisi karpaloiden tilanne. Ne olivat jo kypsymässä ja ryhdyin niitä poimimaan. Kun taskussa ei ollut puhdasta muovipussia, keräsin marjat hattuuni. Myöhemmin kävin poimimassa niitä lisää. Joka vuosi ahneuksissani ulotan poiminnan aina vaan pidemmälle suolle. Jos jonain vuotena menen liian pitkälle ja pulahdan vanhaan mutahautaan, jää hattu muistoksi. Kauriit ja hirvet ovat liikkuneet suolla. Karpaloista ne eivät ole kiinnostuneita, ne löytävät suolta vettä juodakseen. Kauriit ovat kevyitä, mutta paikoissa, joista hirvi oli mennyt, liikuin turvallisella mielellä.

Olin jo viime vuonna suunnitellut karpaloliköörin tekemistä, olin nyt hankkinut sitä varten Turku-Distilleryn vodkaa, mutta sitten totesin, että se on liian arvokasta tarkoitukseen. Keitin karpalomehua, sitähän voi halutessa terästää vodkalla.

Omavaraisbloggaajien aiheina lokakuun alun postaukseen on sato, kekri ja metsästys. Satoni on melkein korjattu. Kasvihuone on jo tyhjä, kurkut, herneet, mansikat, salaatit syöty. Tomaatteja vaan on vielä paljon ulkona kypsymässä. Yritän saada niihin sisällä väriä.  

 Jopa viinimarjat on jo keitetty mehuksi, sitä tuli parikymmentä litraa. Tässä viimeisen keittokerran mehut jäähtymässä. Vielä on perunoita maassa ja puolukoita metsässä. Niitä yritän saada mahdollisimman paljon talteen.

Ensimmäinen vieras mökilläni sen ostamisen jälkeen oli metsästysseuran edustaja, joka kävi kysymässä oikeutta metsästykseen tilallani. En itse metsästä enkä syö lihaa, mutta asiaan kuuluu, että hirviporukalle annetaan lupa. Tänä vuonna, muutaman välivuoden jälkeen, metsästysseura järjesti hirvipeijaiset kutsumalla vuokraajat ja kyläläiset hirvikeitolle. Ensimmäistä kertaa tilaisuus oli ulkona, seuran jahtimajalla. Helteet olivat juuri loppuneet ja ilma kylmentynyt, mutta nuotion äärellä tarkeni. Hirven metsästys alkaa kohta, vielä ei tienvarren merkkilankaa ole korjattu. Katkennut lanka kertoo, mistä eläin on mennyt tien yli metsään.

Yksi naapureista oli nähnyt tien laidalla useampia villisikoja. Hän soitti minulle varoittaakseen, koska hän tietää minun kävelevän tiellä pimeälläkin. Villisiat voisi hävittää, toinen juttu ovat karhut, sudet ja ilvekset, jotka mielestä pitää säilyttää Suomen luonnossa.

Paikallinen Maamiesseura järjesti lokakuun 1. päivänä kekritapahtuman. Paikalla oli kekritär ja kekripukki. Tarjolla hernekeittoa, haitarinsoittoa ja vanhojen työkalujen arvuuttelua. 



Linkit muiden kirjoituksiin alla. Lisätietoja #suuntanaomavaraisuus-blogikirjoitussarjasta löytyy täältä: HTTPS://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuussarja.

Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu

Jovela

Kakskulma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3 

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Villa Varmo

Kohti laadukkaampaa elämää

Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

perjantai 23. syyskuuta 2022

Ilma viilenee

 Varsinkin yöt ovat taas kylmenemässä. Alkaa olla aika varautua talveen. Kaikki lämpöä vuotavat paikat olisi löydettävä ja tiivistettävä. Pitää miettiä, lämmitänkö vierastaloa talvella, sen voi tehdä vain sähkölämmittimillä. Mutta nyt matalalla oleva ilta-aurinko vielä paistaa sisään vierastaloon. Olen kerännyt sinivalkoisia tavaroita yhteen nurkkaukseen. Arabian Sirpa-leikkuulauta ja suola-astiat pääsivät täällä seinälle.

 

Vierastalon takka on tunnelmatakka, joka ei lämmitä eikä varaa lämpöä. Päinvastoin, se on auki suoraan piippuun ja lämpö karkaa sitä pitkin taivaan tuuliin. Olen yleensä yrittänyt sulkea sitä pahveilla, mutta vielä ei ole sen aika ja voi hiukan tunnelmoida. Poltan kaapista löytyneitä omenan muotoisia kynttilöitä ja tuikkuja.


Keräsin kupariastioita takan reunustalle ja päällyställe. Kannun kuljessä lukee tulistajaöljyä. Mitähän sekin on? 

 

Talveksi vierastalo on yleensä muuttunut verstaakseni ja kasvien säilytyspaikaksi. Nyt pitää miettiä, miten kasvit selviävät, jos kovilla pakkasilla tulee sähkökatkoja. Siis jos lämmitän taloa. Mietin, voisiko ruukuissa olevat sipulikasvit eristää kuplamuovilla ja laittaa ne vanhaan saaviin, styroksia vielä niiden alle ja päälle. Vai onko parasta kaivaa ruukut maahan. Jotain aikaisia sipulikukkia kevääksi täytyy kasvattaa. 

perjantai 16. syyskuuta 2022

Syysaurinko

 Auringon reitti taivaalla on lyhentynyt. Tai täsmällisemmin, aurinko on lyhyemmän ajan taivaanrannan yläpuolella näillä leveyspiireillä. Valo osuu eri paikkoihin ja varjot ovat muuttuneet.

Pelargoniat viihtyvät hyvin kun kuistin paahtava kuumuus on ohi.

Nappasin tien varresta maitohorsmia mukaani. Niissä on nyt hienoja värejä.

 Matalalla olevan auringon säteet osuvat aitan ruohokimppuun. Vihreät lasimaljakot olen löytänyt mökiltä.

 

Illemmalla aurinko paistaa kamariin. Lämmityskautta en vielä ole aloittanut, mutta kohta on sen aika ja hellan päällys tyhjenee. Vielä syysaurinko lämmittää.