maanantai 14. elokuuta 2017

Paikallisten kirpputorien tarjontaa

Mökkipaikkakunnan kirpputoreilta löytyi Arabiaa ja Riihimäen lasia sekä takkaruusuja Kaupungille oli muutakin asiaa kuin vain ruokakaupassa käytiä ja ehdin piipahtaa lähipaikkakunnan uusimmalla kirpputorilla. Kirpputoreja ja tyhjiä liikehuoneistoja kaupungissa löytyy, teollisuuspaikkakunta on hiljenemässä. Löysin Arabian soikean tarjoilulautasen. Pieni kolhu siinä on, mutta oli se niin kaunis, että pakko se oli ostaa. En ole löytänyt sille nimeä tai suunnittelija, mutta leiman perusteella sitä on valmistettu vuosien 1949-1964 välillä.



Herneet ovat omaa tuotantoa. Arabian lautanen päätyi seinähyllyyn, jossa tein muitakin järjestelyjä.


Tuliaisiksi kotiin löysin Riihimäen neliskanttisen Kantti-lasipurnukan, joissa säilytän jauhoja ja muita ruoka-aineita keittiön kaapeissa. Tämä matalampi on hiukan epäkäytännöllinen, mutta joistakin isommista purkeistani puuttuu kansi, joten ainakin sille on käyttöä.


Lähikoulun oppilaat pitävät kesälauantaisin koululla kirpputoria. Oli tämän vuoden kirpputorin viimeinen päivä ja vielä alennusmyynti. Se koski myös takkaruusuja tai sytykeruusuja, joita ostin kaksi isoa pussillista. Ne ovat osoittautuneet todella hyviksi sytykkeiksi. Itse en vielä ole ryhtynyt niitä valmistamaan, mutta olen kerännyt munakennoja toivoen, että joku niitä ryhtyisi valmistamaan.



Olin pyörälläni riittävän ajoissa liikkeellä ja ehdin saada leivonnaisiakin. Yleensä ne menevät heti aamulla kaupaksi.


Saa nähdä säilyykö mokkapiirakka vierasvaraksi. Pakko sitä oli ainakin maistaa.

perjantai 11. elokuuta 2017

Kaatosateiden jälkeen

rajut sateet nostivat veden pinnan tulvaksi ja katkoivat kukkien varsia Pari päivää jatkuneiden rajujen sateiden jälkeen virran pinta oli noussut kevättulvien  korkeudelle. Tämän kesätulvan vesi ulottui melkein vanhan laiturin laudoitukseen saakka. Ponttoonilaiturit nousivat ylös ja kulkusillat niille olivat vinosti ylöspäin.



Vettä seisoi rannan painautumissa ja rannan koivut olivat vedessä. Toivottavasti ne eivät vahingoittuneet.



Sateet ottivat mittaa kasveista. Taipuvatko ne vai tattuvatko ne. Osa sormustinkukista taipui, osa taittui.


Vasta kukintansa aloittaneen malvan pitkät kukat pysyivät pystyssä.


Sateet tuhosivat vaaleanpunaisen ruusun kukinnan. En tiedä ruusun nimeä. Sitä on toisella mökillä runsaasti ja sitä on aina ollut siellä eli se on jokin vanha lajike. Olen siirtänyt sitä omalle mökillenikin. Sen kukat kuihtuvat yleensäkin nopeasti. Nyt nuput ruskistuivat ennen avautumista. Pelastin yhden oksan ja sain sen kukan avautumaam sisällä. Ruusu tuoksuu voimakkaasti ja hyvältä.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Salaisuus kauniin kukkapenkin takana

Kukkapenkki ei ole yhtä hieno kuin kaupungissa, mutta maataiaskasvit viihtyvät Kotona käydessäni ihailin kaupungin upeita kukkaistutuksia. Ja näin myös, miten niitä hoidetaan. Joukko nuoria kesätyöntekijöitä kitki rikkaruohoja, poisti vanhat kukat, jotka vielä eivät olleet edes rupsahtaneet ja istutti uusia tilalle. Siinä se salaisuus. Minulla vaan ei ole nuoria reippaita apulaisia eikä puutarhaa, josta hakisin uusia kukkia läpi kesän. Niinpä kukkapenkkini näyttävät siltä, miltä näyttävät. Lemmikit olivat muuttuneet ruskeiksi kun vuorikaunokki aloitti kukintansa. Sen kukat taas olivat ruskeita kun kurjenpolvet aloittivat.



Uuteen kukkapenkkiin siirtämieni kuljenpolvien kukinta ei ollut kovin runsasta. Hajoitin juuripaakkuja liian laiskasti. Vanhaan paikkaan jääneet kuljenpolvet eivät kukkineet lainkaan. Edessä on niiden siirto tänä vuonna. Annoin penkkiin jäädä joitakin päivänkakkaroita ja harakankelloja. On siinä vaaleanpunainen lehtoakilleakin. Kukkapenkin reunalla toiselta mökiltä siirtämäni jalopähkämön kukat painuivat maata kohden.


Jalopähkämö (Stachys macrantha)
Toisessa päässä kukkapenkkiä ovat sormustinkukat. Osassa niistä erikoisia kukkia. Kello on auennut.



Mökin takana, kivien keskellä, viihtyvät tarha-alpit (Lycimachia punctata) ja harjaneilikka (Dianthus barbatus). 





Maalaisia perinneperennoja, mummolakukkia kaikki kasvini.