Juhannusta kohti

Oli aika siirtää pelargonit kuistille, mutta sitä ennen sen ikkunat oli pestävä. Ikkunanpesu ei ole suosikkipuuhiani. Enkä mökillä tee sitä joka vuosi. Nyt aloitin yhtenä sateisena päivänä kuistin sisäikkunoista. Ja pelargonit pääsivät sen ikkunalaudoille. Uusimmat niistä eivät ihan vielä kuki.

Kukkivat pelargonit jätin sisälle.

Seuraavana päivänä  pesin kuistin ikkunat ulkopuolelta. Palasina on norsukin syötävä. Jatkoin mökin muidenkin ikkunoiden pesemisellä, onhan tulossa Juhannus. Yhdeksi päiväksi hankin itselleni kaverin, lähinnä siksi, että jos tikkailta sattuisi putoamaan, olisi joku paikalla. Tikkaat kun pitää laittaa paikoilleen hiukan epäkäytännöllisesti, kun niitä ei voi laittaa kukkapenkkeihin. Apulainen pesi ikkunoita rivakasti ja kulki ronskisti pihallani välittämättä poluista. Vedin henkeä enkä huomauttanut asiasta. Hankalinta oli mökin ikkunoiden pielilautojen pesu, niissä oli mustia homepilkkuja.

Vielä puhtaat matot tuvan lattialle.

Ja sitten perinteinen seitsemän erilaisen luonnonkukan kimppu.

Juhanusruusu, vaikka ei omalta pihalta olekaan.

Ja mökki on valmiina Juhannukseen.

Pieni työ, iso vaikutus

Mökin tuvassa oli alunperin kattohirsiin kiinnitetty levykatto, joka remontin aluksi poistettiin. Edellinen omistaja oli sähköistänyt mökin ja sähkömiehenä hän oli vedellyt reippaasti johtoja katonrajaan. Kun levykatto oli poistettu, valkoiset johdot jäivät pahasti näkyviin tumman hirsiseinän taustasta. Olisi heti pitänyt tehdä johdoille jotain, mutta remontin alussa oli niin monta synkkää epätoivon hetkeä, ettei moiseen pikkujuttuun tullut haaskattua energiaa. Helpompaa maalaaminen olisi silloin ollut, kun tupa oli tyhjillään ja tikkaita valmiina paikalla. Säköjohdot kuitenkin alkoivat yhä enemmän häiritä ja hain rautakaupasta maalipurkin ja mielestäni maalilla sai jo yhdellä kerroksella suuren muutoksen aikaan. Piti ihan istua tovi ihailemassa muuttunutta tupaa. Ja nyt voi aloittaa joulun valmistelun siellä.

Sähkötaulua vielä jäi vaaleaksi, mutta sen varalle on jo suunnitelma. Pitää löytää tarpeeksi iso peltinen sähkötaulun kaappi, poistaa sen tausta, asentaa se vanhan sähkötaulun päälle ja maalata kaappi. Pistorasiat ja katkaisijat voisi vaihtaa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Hirsiseinät näyttäisivät paremmalta, jos niihin vedetty tumma petsi tai lakka olisi poissa, mutta se on vielä suurempi työ. Jo nyt on päästy aika pitkälle. Alla kuva tämän nurkan lähtötilanteesta.

Tupa näyttää nyt korkeammalta, hyllykön yläpuolellakin näyttää olevan tyhjää tilaa. Sinne sijoitin ensimmäisen joulukoristeen. Tätä koristetta kutsutaan ilmeisesti olkipukiksi tai ohtapukiksi.

Muutkin nurkat näyttävät paremmilta.

Ikkunalle laitoin kevyen liekokranssin. Lumi, joka ikkunasta näkyy, ei jäänyt maahan.

Talvimatot

Ystävä toi mökille itse kutomansa räsymaton. Tämän maton tarina alkoi vuosia sitten. Kutoja aloitti sen tekemisen entiselle mökilleni, jossa sisustuksessa oli hyvin paljon sinistä. Kului vuosia ja kun matto tuli puheeksi, sanoin, etten enää haluakaan sinistä, vaan luonnonvalkoisen, vaaleanharmaan ja beigen sävyisen maton. Makuni oli muuttunut ja yritin saada siitä mökistä valoisampaa vaaleilla tekstiileillä. Maton kutominen kuitenkin jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaan ja nyt, kun matto on valmis, tuli siitä siis sittenkin sinisävyinen ja se sopii loistavasti tämän nykyisen mökin sisustukseen.

Monta vuotta oli kulunut siitä, kun ystävä oli aloittanut maton kutomisen ja hän oli unohtanut, miten alkupää oli tehty. Maton nimeksi tuli siksi Tyyntä ja myrskyä. Toisessa päässä nimittäin aallot ovat korkeita, toisessa veden pinta on tyyni.

Mökin lattiat ovat vanhat ja talvella kylmät. Tämä uusi matto on paksu ja lämmin. Lattian lämmikkeeksi otin esiin myös saman kutojan aiemmin samanpaksuisista kuteista tekemät matot. Ohuemmat kesämatot pääsevät lepäämään.

Hiukan aikaa menee mattojen asettumiseen ja värikkäämpiin mattoihin tottumiseen. Mutta varpaat kiittävät, kun niitä ei talvella enää palella yhtä paljon kuin ennen.

Mökin keittiö valmistuu

Mökkini maalainen, ei maalaisromanttinen keittiö alkaa valmistua. Vihdoinkin jääkaappi ja sähköhellakin toimivat - toivottavasti myös samanaikaisesti. Sähkömiehen mukaan sähköt on alun alkaen tehty vähän hullusti ketjuun. Vanhat tavarani ovat vähitellen löytäneet paikkansa. Välillä ajattelin, että jätän hirsiseinät paljaiksi, mutta kun oli aikaa miettiä, tavara toisensa jälkeen siirtyi varastosta mökkiin. Yritän kuitenkin pitää esillä olevat tavarat vähissä. Tilaa ei ole paljoa, joten toimivuus ratkaisee. Tältä tuvan keittiöpuoli nyt näyttää. Laitan loppuun pari ennen-kuvaa, jotka on otettu 9 kuukautta sitten. Niistä voi ymmärtää iloni siitä, että tähän on päästy.

Viemäri mökkiin tulee, mutta vesi kannetaan porakaivolta sisään. Joskus myöhemmin toki voin rakentaa kesäveden pumpulta sisään.

Pihalta kitketyt koiranputket pääsivät Arabian maitokannuun.

Sähkömies oli sitä mieltä, että sähköhellan levyjen takana pitäisi olla jotain. Tarjotin siellä nyt on ja suojaahan sekin seinää. Vaikka ei ehkä ole sitä, mitä sähkömies tarkoitti.

Nykyajan kaapistot, ainakin Ikeasta ostetut, ovat niin leveitä, että kamarin ovesta tuli ongelma. En jatkanut kaappeja oveen saakka. Remppamies jatkoi pöytälevyä pesualtaassa kohdalta irrotetun levyn osasta tehdyllä palasella ja sen alle tulee hyllyjä ja niiden eteen verho. Samanlaista kangasta, josta toisen pään verho on tehty, ei tietenkään enää löytynyt, mutta muualla olleesta verhosta otettu pätkä saa nyt kelvata. Samasta pöytälevyn palasesta remppamieheni teki yllätyksekseni myös leikkuulaudan.

Puuhella on rakennettu kokonaan uudestaan. Maalasin sen valkoiseksi ja toivottavasti se myös valkoisena pysyy.

Tässä näkymä ovelta ennen ja nyt.

Tässä näkymä ulko-oven suuntaan ennen ja nyt.

Kevät eteni vauhdilla

Aamulla lauloi mustarastas. On ihan oikeasti kevät. Kun tulin mökille, järkytyin. Pääsiäisen jälkeen oli tullut n. 10 senttiä uutta lunta. Mökkitiellä sitä oli aurattu, mutta muuten sai kahlata nilkkoihin ulottuvassa sohjoisessa lumessa. Päätin, etten enää tee lumitöitä eikä niitä sitten enää tarvinnutkaan tehdä. Lämpöasteet ja sade hävittivät lunta vauhdilla. Myös mökin remontti on edennyt. Nurkka kerrallaan valmistuu. Remppamieheni tarjoutui laittamaan pääsiäislauantaina listoja ja asentamaan keittiötä. Naputtelin itse sähköjohtoja listaan ja sain puusohvan ikkunan eteen ja kaapin nurkkaan.

Nyt keinutuolilla on paikka. Keinutuolinmattokin löytyi. Noin viidennellä etsimiskerralla. Olin laittanut sen alimmaksi tekstiilejä sisältävään muuttolaatikkoon. Seuraavaksi olisi taas sähkömiehen vuoro. Roikkuvien johtojen lisäksi keittiössä on tekemistä.

Ikkunat ovat edelleen likaiset, mutta tuvan verhot sain jo paikalleen. Kesällä korjaan ikkunat ja vaihdan särkyneet ruudut.

Ruuvasin vanhan naulakon seinälle ja sammutuspeitekin on taas paikallaan.

Sukkien ja lapasten säilytyslaatikot laitoin kaapin päälle. Kohta ei lapasia enää tarvitsekaan. Naulakko on hiukan etukenossa. Vanhat hirret ovat niin kovia, etten saanut ruuveja kunnolla kiinni.

Pääsiäisen pajunoksat vihertävät ja kasvattavat juuria. Mökin yli lentävät laulujoutsenet täydensivät kevättunnelmaa. Niiden tulon kuulee kaukaa. Aina pitää rynnätä katsomaan, montako niitä on ja miten alhaalla ne lentävät.

Keinutuoli joutui siis nurkkaan.

Jotain keltaista

 Keltainen väri ei ole suosikkejani. Ei ainakaan sisustuksessa. Kasveistakin keltaisesta mieleeni tulevat lähinnä voikukat, jotka nypin pihaltani pois mahdollisimman tarkkaan.
Pakkaset helpottivat sen verran, että uskaltauduin maalaamaan loputkin tuvan lattialaudoista harmaiksi ja sain siitä kaiken keltaisen värin peittoon. Lämpöpatterit ja puhallin työnsivät kuumaa ilmaa tupaan, mutta yritin olla ajattelematta sähkölaskua. Lattian tasossa ei muuten olisi ollut montaa lämpöastetta. Jotain keltaista tupaan kuitenkin jäi. Olin ostanut entiselle mökille vaaleankeltaisen posliinisen keittiökellon. Kotikaupunginosan nettikirppikseltä löysin sille kaveriksi vanhan keittiövaa'an. Sen malli oli erikoinen ja hauskan pullea.

Tämä on Inca-Super kotitalousvaaka. Sen valmistaja on sveitsiläinen Injecta AG ja valmistusvuosi noin 1960. Vaaka pääsi emännänkaapin päälle. Koristellut munat odottavat siellä pääsiäistä.

Kellolle löytyi paikka ulko-oven päältä. Siellä olikin valmiiksi nauloja, joissa edelliset sisustajat olivat pitäneet perinteisiä hevosenkenkiä.

Kellon on valmistanut Diehl, saksalainen jo vuonna1900 perustettu tehdas, joka aloitti kellojen valmistuksen 1947. Kelloni onkin ilmeisesti 1950-luvulta. Se ei ole alkuperäisessä kunnossa, vaan se on muutettu käymään paristoilla ja kellotapulin päälle kuuluva lasi puuttuu.

Sähköjohdot on laitettu hirsiseinään puretun levykaton mukaan. Sen alta paljastuivat katon hirret, joiden välit paneloitiin. Tupaan tuli lisää korkeutta, mutta sähköjohdoille pitää tehdä jotain. On liian suuri työ siirtää kaikkia johtoja ylöspäin. Olenkin ajatellut maalata johdot ruskeiksi.

Olen iloinnut siitä, että saataville on keväälläkin tullut hyasintteja. Löysin torilta ensimmäiset. Mutta nämä ovat kuulemma keltaisia, pääsiäistä varten kehitettyjä. Kauniimmillaan siis näin.