perjantai 26. elokuuta 2022

Elokuussa

Naapurin kultapallot kukkivat taas komeasti niin kuin elokuussa kuuluukin.

 Sitten tuli toivottu ja odotettu sadepäivä. Vaikka sade oli hiljaista ja lempeää, kaatoi se kultapallot ja sain hyvän syyn poimin niitä maasta itselleni tuomaan väriä ja valoisuutta mökkiin.. 

 

Olin viime vuonna ostanut siemensekoituksen, jonka piti houkutella perhosia. Kylvin sitä kasvilavan päähän rikkinäiseen peltiastiaan ja moneen muuhunkin paikkaan. Olin ihmeissäni kun kasvit alkoivat kasvaa, olinko ostanut apilan ja päivänkakkaran siemeniä! Niitä pihallani on jo muutenkin tarpeeksi. Apilat olivat jotain punaista lajiketta, päivänkakkarat pienen pieniä.

 Ensimmäisenä kukki joku ristikukkainen rikkaruohon tyyppinen liilan värinen kasvi. Olin tyytyväinen kun siemenet eivät kaikkialla itäneet. En ikinä enää osta ulkomaalaisia siemeniä. Ei tämä ole toivomani kukkaketo. Kasvien väitettiin olevan monivuotisia.

Nyt elokuussa kukkivat samettikukat ja kehäkukat. Koska ne ovat muuttuneet monivuotisiksi? Jatkavat ne kyllä elämäänsä jos saan siemenet talteen. Perhosia en kukissa ole nähnyt, mutta kimalaiset pitävät niistä.

 

Päätellen toukista, joita on kasveilla, maassa ja tiellä, perhosia kuitenkin tulee. Mitähän tästäkin värikkäästä yksilöstä syntyy. Kimalaisten lisäksi liikkeellä on erilaisia hyönteisiä. Ampiaisia, hyttysiä, vielä ei kuitenkaan hirvikärpäsiä.

  Omenasatoni on huono, muutamat omenat, joita puissa on, ovat matoisia. Niin ovat naapurinkin omenat, niitä on runsaasti ja sen verran niissä on hyviä kohtia, että sain tehtyä ensimmäisen omenapiirakan.

perjantai 19. elokuuta 2022

Uusin silmin

 Sanotaan, että ikkunat ovat talon silmät. Minua on häirinnyt vierastalon ikkunasyvennysten surkea kunto, ne olivat harmaantuneet, maali, jota niissä ehkä oli ollut, oli hävinnyt ja lisäksi niihin oli kertynyt likaa. Eihän siihen muu auttanut kuin maalipurkin, siveltimen ja tärpätin ottaminen esiin. Helppoa maalaustyötä hellepäivänä. Kunhan ensin harjasi ja imuroi ikkunasyvennykset puhtaiksi. Ja kunhan odotti, että ne olivat varjossa.

Kun ensimmäinen ikkuna oli valmis, ei paluuta enää ollut, toinenkin piti tehdä valmiiksi. Ero oli huomattava.


 

Muurikello kukkii toista kertaa, kukinta on kohta loppu, mahtaakohan se kukkia vielä kolmannen kerran. Olen leikkinyt ajatuksella, että maalaisin vielä ikkunanpokat taivaan- tai muurikellonsinisiksi. Ehkä joskus, tai sitten ne pitää vaan hioa ja lakata.

    

Etsin netissä ilmakuvia mökistäni, niitähän on otettu paljon maaseudulla. Olisin halunnut nähdä, millainen piha on ennen ollut. Kohta minulle sitten soitettiin ja sain nähtäväksi kaksi ilmakuvaa. Kuvien yli oli tehty paksut viivat, ne eivät olleet käyttökelpoisia. Varsinaisista kuvista pyydettiin mielestäni liikaa hintaa. Mutta kesäkuun 1971 kuvan perusteella pystyi hahmottelemaan, millainen piha on ollut. Vuoden 1985 kuva ei ollut kiinnostava, siinä ympäristö on jo pusikoitunut ja vierastalo on jo paikallaan. Mutta 50 vuotta sitten pihaa ovat ympäröineet pellot. Metsää on ollut vain naapurin puolella puuvajavaraston takana. Aitta ja sauna ovat lyhyempiä kuin nyt ja navetta on pystyssä. Yllättäen se on eri suunnassa kuin sen pohjille rakennettu vierastalo. Mökin edessä kukkii syreeni jo silloin.

Nykyisen pihan kuvaa ei ole otettu ilmasta, vaan saunan edustalta.

Katselen pihapiiriä uusin silmin. Miten hienoa olisi, jos siitä avautuisi peltomaisema. Nyt isot puut ympäröivät mökin lähialuetta kaikilta puolilta. Vierastalo on ulkoapäin siistimmän näköinen. Mutta ei se pihapiiriin sovi. Pilattu se on niin kuin maisemakin. 

perjantai 12. elokuuta 2022

Kukkien keruuta

Vaihteeksi marjanpoiminnalle keräsin myös kukkia. Päivitin mökin ulko-oven kranssin omilla kuivakukilla, joita tänä vuonna tuli vain vähän. Kylvin siemenet liian myöhään. Laitoin joukkoon kirjopikarililjan siemenkotia, jotka mielestäni ovat hauskoja.


Hyllyssä riippuu kuivumassa kimppu pietaryrtin kukintoja. Kuisti on tällä hetkellä kuumin paikka ja siksi paras kukkien kuivaamiseen.

Hyllyn päällä kukkasakset ovat odottamassa. Löysin sinne varastosta västäräkin. Lintuja olenkin kaivannut, luonto on hiljainen.

Kuivattaviksi löytyy myös valkoisia kukkia, siankärsämöitä ja ojakärsämöitä.



 

Kaapin päällä on kanervia kuivumassa. Ne kukkivat parhaillaan.

lauantai 6. elokuuta 2022

Satoa kertyy

 Metsävadelmissa on runsaasti marjoja. Vanhalla hakkuualueella on kuitenkin mätästyksessä tentyjen kuoppien vuoksi vaarallista liikkua. Ajattelinkin ottaa kuvan kertyneestä sadosta metsässä kun ei ollut ollenkaan varmaa, että selviäisin sieltä pois kaatumatta. Istuin vanhan kannon päälle. Vasta hetken kuluttua huomasin, että siinä oli muurahaispesä. Pikkuisia muurahaisia alkoi liikkua puseron alla, pitkin selkää ja käsiä. Kolmannella kerralla sitten pyllähdin yhteen kuoppaan. Kaikilla kerroilla sato säästyi, mutta helteisenä päivänä keruuta ei jaksanut pitkään.

Ensimmäiset tomaatit kypsyivät sinä päivänä kun kotimaisen tomaatin kilohinta oli marketissa 0,99 euroa. Avomaankurkut olivat monta kertaa kalliimpia ja niitä minulla oli kypsynyt jo jonkin aikaa. Eikä marketin tomaattienkaan hinta pysynyt kauaa halpana. Ensimmäinen pitkä kurkkukin kypsyi. Kasvihuoneessa on villi viidakko ja avomaankurkut leviävät pitkin mäkeä. Kaikenlaisia tukia käytössä.


 

Ihmettelin keväällä ja alkukesällä myynnissä olleiden uusien perunoiden laatua. Kun litrasta perunoita maksaa 10 euroa, kuvittelisi, että ne ovat laadukkaita, mutta niissä oli rupia ja kolhuja. Omat perunani ovat ainakin alussa olleet puhtaita ja kauniita. 

Ja peruna kukkiikin kauniisti.

  

Lähdin tutkimaan, mikä on puolukoiden tilanne. Shortseissa ja saappaat jalassa, oli taas noin 30 astetta lämmintä. Rinnankorkuiset sananjalat olivat kätkeneet potkuni mäellä, meni vähän aikaa löytää paikka, josta jyrkänteeltä pääsee alas. Puolukoita tulee, mutta vielä ne ovat raakoja. Kotimatkalla huomasin kantarelleja polun varressa. Hain mökiltä veutsen ja keräsin sienet. 

Helle on kypsyttänyt viinimarjat. Ihmettelin, kun sain poimia itse punaisetkin. Mustarastaita, jotka keväällä olivat seuranani, ei ole näkynyt. Ehkä metsässä on niin paljon mustikoita, että ne riittävät. Katsotaan, miten karviaisten käy.

maanantai 1. elokuuta 2022

Rinnakkaiseloa

 Kun on mökki keskellä metsää, saa sopeutua siihen, että muitakin elollisia mökistä ja tontilta löytyy. Hämähäkit, hyttyset ja kärpäset kuuluvat asiaan, mutta kahta eläinlajia en siedä vaikka ne miten kuuluisivat luonnon monimuotoisuuteen. Saunansyöjä, ilmeisesti hirsijäärä, herää joka kesä henkiin. Seinälle ilmestyy uusia reikiä, joista valuu hienoa purua kun aikuisiksi kasvaneet toukat työntyvät ulos. Olen suihkuttanut seinään myrkkyjä, mutta nyt päätin kokeilla keinoa, josta joskus olin lukenut. Kovan lämmön pitäisi tuhota toukat. En sentään kahdeksaa tuntia jaksanut käydä lisäämässä puita kiukaan pesään, koko yön satoi. Hyvä sikäli, jos sauna olisi liiasta lämmityksestä syttynyt. Kuuma saunasta tuli.


Toinen inhokki ovat myyrät, joita taas on ilmestynyt. Tai siis multakasoja ja reikiä pitkin pihaa. Koloja tulee jopa poluille. Niitin mökin edustalta syreenipensaiden ympäristöt, tallasin multakasat ja pehmeän maan niiden ympäriltä. Mutta eivät elukat hävinneet, ne vaan siirtyivät toisiin paikkoihin. Ja minä jatkoin niittämistä. Jätin kuitenkin pölyttäjille kukkia. 

 Yritän elää sovussa eläinten kanssa. Kun pihan polkuja pitkin kulkee, rapisee varvikko ja ruohikko suhisee. Sieltä saattaa hypähtää sammakko, vaikka useimmiten liikkeelle lähtee vaskitsa. Saatan hätkähtää, mutta en pelkää tai vihaa vaskitsaa, joka on lisko ja vielä rauhoitettukin, en myöskään käärmeitä. Ilahduin kun keväällä polun varrella oli rantakäärme. Se on hyödyllinen, syö jyrsijöitä.

Myyrien tavoin ampiaisen naureskelevat häätämisyrityksilleni. Sain lahjaksi virkatun ampiaiskarkottimen, jonka laitoin ulkohuussin kattoon. Sen viereen oli tullut pesä, jonka joku lintu oli tuhonnut. Rinnakkaiselo on kilpailua elintilasta ja ravinnosta.


Kaivolla on tarjolla raikasta vettä kaikille janoisille. Jäniksen papanoita siellä jo oli. Laitoin Mustialan  hortensioille uudet verkot, etteivät pupujussit niitä söisi. Ripottelin myös kanankakalta haisevaa lannoitetta niille. Sen hajun pitäisi karkottaa myyriä. Myyrien koloihin työnsin valkosipulin kynsiä. Vaikken näihin konsteihin usko, myyriä on joko vähemmän tai enemmän. Pitää vaan sopeutua ja varautua.


Yritän säästää luonnonkukka-alueita pihalla, vaikka pitkä kasvusto tarjoaa myyrille suojaisat kaivuupaikat. Kellokukat ja muut luonnonkukat ovatkin lisääntyneet. Pihalla on kurjen-, harakan-, peuran- ja vuohenkelloja, mutta kissankellot puuttuvat.


Luonnon monimuotoisuus on yhtenä aiheena omavaraisuusbloggaajien elokuun kirjoituksissa. EU:lla ja ministeriöillä on strategioita ja suunnitelmia sen toteuttamiseksi. Minulle luonnon monimuotoisuus on tätä, yhteiseloa eläinten kanssa ja luonnonkasvien suojelemista. Siihen kuuluu myös vieraslajilupiinin sitkeä torjunta, iso laho pihakoivu, jossa ötökät saavat asua, siihen kuuluu metsäni, jonka haluaisin suojella. Se vaan on talousmetsää, eikä siellä ole suojeluun hyväksyttäviä kohteita, ei edes pieni suo sovi kohteeksi. Yritän hoitaa metsää niin, että siitä joskus tulisi ”vanha metsä.” 

Omavaraisbloggaajista saat tietoa täältä: #suuntanaomavaraisuus. Katso linkeistä, mitä muut aiheesta kirjoittavat.