Uusin silmin

 Sanotaan, että ikkunat ovat talon silmät. Minua on häirinnyt vierastalon ikkunasyvennysten surkea kunto, ne olivat harmaantuneet, maali, jota niissä ehkä oli ollut, oli hävinnyt ja lisäksi niihin oli kertynyt likaa. Eihän siihen muu auttanut kuin maalipurkin, siveltimen ja tärpätin ottaminen esiin. Helppoa maalaustyötä hellepäivänä. Kunhan ensin harjasi ja imuroi ikkunasyvennykset puhtaiksi. Ja kunhan odotti, että ne olivat varjossa.

Kun ensimmäinen ikkuna oli valmis, ei paluuta enää ollut, toinenkin piti tehdä valmiiksi. Ero oli huomattava.

 

Muurikello kukkii toista kertaa, kukinta on kohta loppu, mahtaakohan se kukkia vielä kolmannen kerran. Olen leikkinyt ajatuksella, että maalaisin vielä ikkunanpokat taivaan- tai muurikellonsinisiksi. Ehkä joskus, tai sitten ne pitää vaan hioa ja lakata.

    

Etsin netissä ilmakuvia mökistäni, niitähän on otettu paljon maaseudulla. Olisin halunnut nähdä, millainen piha on ennen ollut. Kohta minulle sitten soitettiin ja sain nähtäväksi kaksi ilmakuvaa. Kuvien yli oli tehty paksut viivat, ne eivät olleet käyttökelpoisia. Varsinaisista kuvista pyydettiin mielestäni liikaa hintaa. Mutta kesäkuun 1971 kuvan perusteella pystyi hahmottelemaan, millainen piha on ollut. Vuoden 1985 kuva ei ollut kiinnostava, siinä ympäristö on jo pusikoitunut ja vierastalo on jo paikallaan. Mutta 50 vuotta sitten pihaa ovat ympäröineet pellot. Metsää on ollut vain naapurin puolella puuvajavaraston takana. Aitta ja sauna ovat lyhyempiä kuin nyt ja navetta on pystyssä. Yllättäen se on eri suunnassa kuin sen pohjille rakennettu vierastalo. Mökin edessä kukkii syreeni jo silloin.

Nykyisen pihan kuvaa ei ole otettu ilmasta, vaan saunan edustalta.

Katselen pihapiiriä uusin silmin. Miten hienoa olisi, jos siitä avautuisi peltomaisema. Nyt isot puut ympäröivät mökin lähialuetta kaikilta puolilta. Vierastalo on ulkoapäin siistimmän näköinen. Mutta ei se pihapiiriin sovi. Pilattu se on niin kuin maisemakin.