lauantai 27. elokuuta 2016

Lankakoukkujen ja liekkilasin etsintää

Lankakoukkujen ja liekkilasin etsintää Olen pitkään etsinyt kauniita koukkuja. Kun sain selville mikä etsimieni koukkujen nimi on, alkoi niitä netistä löytyä. Päätin kutenkin odottaa seuraava kaupunkikäyntiä. Suunnistin taas Domus Classicaan. Ja lankakoukkuja löytyi, vaikka nuori myyjä ensin tarjosi hakaa kun niitä kysyin. No, onhan haassakin rautalankaa koukussa.


Nyt saan vanhan peilin kauniimmin seinälle. Peilin alla on pieni pallonaulakko, joka löytyi täältä mökistä. Vaihdoin alkuperäisen punaisen pallon valkoiseen.




Lankakoukulla kiinnitin myös mummolastani peräisin olevan sipulipussin.


Olin saanut pienen öljylampun koristeeksi. Sen lasi ei ollut aivan oikean kokoinen eikä pysynyt hyvin paikoillaan. Pidin sitä pikkukamarin pöydällä. Mutta pelkäsin sen siinä särkyvän ja päätin siirtää sen seinälle. Kun nostin sitä paikalleen, kuului vain helähdys ja lasi oli kymmeninä sirpaleina lattialla. Ja harmitti todella paljon. Päätin, etten tunnusta rikkoneensa lasia, vaan etsin uuden tilalle.




Jatkoin matkaa Rakennusapteekkiin. Ja sieltähän liekkilasi löytyi. Ainakin melkein samanlainen kuin entinen. Sielläkin oli lankakoukkuja ja ostin vielä pari pienempää.

tiistai 23. elokuuta 2016

Merkkejä syksyn lähenemisestä

Merkkejä syksyn lähenemisestä Vähitellen luonnossa alkaa näkyä värikkäitä syksyn merkkejä. Seljan marjat ovat kuin helmiä. Puista linnut ovat jo osan napsineet nokkiinsa.


Puolukatkin alkavat kypsyä pihalla mökin pohjoispuolella olevassa kuivassa rinteessä.


Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)


Pihlajanmarjat ovat myöskin jo punaisia. Täällä ne ovat vielä saaneet olla rauhassa linnuilta.


Pihlaja, suomalaisten pyhä puu (Sorbus aucuparia).


Keltaistakin näkyy jo tuomen lehdissä


Myös punaisia lehtiä löytyy jo.


Ensimmäiset hirvikärpäsetkin ovat jo takertuneet niskan hiuksiin.

maanantai 15. elokuuta 2016

Haalari naulaan

haalari naulaan Tänä keväänä ja kesänä on maalia tullut sudittua. Emännänkaappi, tuvan paneelin ylälista, eteisen lattia, ikkunanpokia,  puutarhavajan lattia ja viimeiseksi eteisen uudet räystäslaudat. Alkaa jo riittää. Varsinkin kun räystäslautoja maalatessani tiputin maalia päähäni. Laadukas Fasad-öljymaali tarttuu tiukasti myös hiuksiin. Pikkukaappi jääköön talvityöksi. Haalari siis naulaan.

Vanha H&M:n farkkuhaalari

Maalaushaalarini. Ostettu joskus 70-luvulla H&M:stä Tukholmasta. Henkka ja Maukka eivät silloin vielä olleet edes rantautuneet Suomeen.

Kävin taas Helsingissä ja kierrellessäni Stockmannilla näin tämän. Oli pakko tarkistaa, onko se somiste vai myynnissä. Hintalapussa luki 299 euroa.



Ovat kuin kaksi marjaa, minulla vaan autenttisia maalitahroja.


perjantai 12. elokuuta 2016

Vitamiinit pensaista

vitamiinit pensaista Aamukasteen jälkeen piha on märkä. Siis kumisaappaat jalkaan ja hakemaan vitamiinilisää aamupalaan. Sillä aikaa kahvi ehtii valmistua. Mustat viinimarjat ovat parhaimmillaan.

mustaherukka

Mustaherukat, mustat viinimarjat (Ribes nigrum) sisältävät runsaasti C- ja A-vitamiineja ja ovat muutenkin eduksi terveydelle. Marjat sisältävät flavonoideja ja siemenet mm. Omega 3- ja omega 6- rasvahappoja.


Joitakin puutarhavadelmiakin löytyi vielä. Vadelma, vattu (Rubus ideasta)    Sisältää myös runsaasti C-vitamiinia sekä hivenaineita, magnesiumia, kalsiumia ja fosforia.


Karviaiset odottavat vielä kypsymistä ja sitä, kuka ne ehtii ensin syödä. Linnut vai minä. Marjat on täällä tarkoitettu syötäviksi. Ensin minä syön niin paljon kuin jaksan ja ehdin ja linnut viimeistelevät.




Ja niin on aamupala valmiina.

tiistai 9. elokuuta 2016

Kukkapenkin kaaoksen järjestelyä

kukkapenkin kaaoksen järjestelyä Miksi kaikki kasvit eivät voi olla kuin tämä malva, joka vuodesta toiseen kukkii pihakiven vierellä ilman hoitoa? Hiukan tukea se tarvitsisi tällaisena kesänä.



Ruusumalva (Malva alcea)

Alunperin tontilla ei koristekasveja ollut. Vain vuorenkilpeä, juhannusruusua ja lehtoakilleaa. Eikä kukkia pitänyt tulla. Mutta kun en pysty sanomaan ei, kun joku taimia tarjoaa enkä pysty lähtemään taimikaupasta ostamatta jotain. Paljon on kokeiluja tehty ja vähän on kukkia jäänyt.

Pihan vanha kukkapenkki oli kaikkea muuta kuin kaunis. Vuorikaunokki kukki kyllä runsaasti alkukesällä, mutta se oli tullut liian suureksi kun kurjenmiekat olivat myöskin levinneet isoksi renkaaksi. Ne olivat myös vuosi vuodelta vähentäneet kukintaa. Reunasssa olevat jouluruusut olivat ahdingossa.


Ensimmäisen kuopan kaivoin vuorikaunokille. Kaivoin savikerrokseen saakka. Kangasta pohjalle, vanhaa kompostia, peltomultaa, kalkkia ja lannoitteita sen päälle.

Seuraavaksi hajoitin  kurjenmiekat ja kaivelin niille kuoppia. Laitoin kasvit riviin. Ei tästä mitään cottage gardenia tule, mutta onhan niillä tilaa levitä. Jatkoin riviä vielä rannalta pelastamillani kuljenmiekoilla. Välissä on alue, johon olen kylvänyt sormustinkukkaa ja akilleaa. 

Näyttää siltä, että siirretyt kasvit ovat ainakin jääneet henkiin. Ainakin vuorikaunokki.


Vuorikaunokki (Centaurea montana)

Pihan tämän kesän kauneimman kukkapenkin muodostavat pihatien varressa olevat luonnonkukat. Itse asiassa olen ne kyllä itse kylvänyt sen jälkeen kun pihalle oli yritetty kaivaa kaivoa. Ja epäonnistuneen kaivauksen jälkeen kaivettu maa oli siististi tasoitettu saviseksi tantereeksi. Olin epätietoinen ja tilasin Ahonalku-verkkokaupasta erilaisia luonnonkukkien siemeniä. Muutaman vuoden kuluttua ilmestyivät nämä kukat yhdessä ketoneilikoiden kanssa.



Ketokaunokki (Centaurea scabiosa)

torstai 4. elokuuta 2016

Kuunliljojen kauneutta

kuunliljojen kauneutta Kuunliljoja (Hosta) on paljon tontillani. Ja monen lajisia. Osa niistä viihtyy hyvin ja kukkii joka vuosi. Osa kärsii liian kuivasta kasvupaikasta tai muuten.


En muista kuunliljojen nimiä enkä ryhdy eri lajeja arvailemaan.


Vanhimmat ja isoimmat lajit ovat jäämässä valtavaksi kasvaneen alppiruusun alle. Ne eivät tänä vuonna näköjään kuki. Mutta lehdet ovat niiden hienous, kukinnasta ei väliä.





Tämä sinnittelee ylhäällä kuivalla mäellä, mutta kukkia sekin aikoo.



maanantai 1. elokuuta 2016

Vanha, varma kanttarellipaikkani

vanha, varma kanttarellipaikkani Oli niitä siellä tänäänkin, niin kuin aina kun kanttarelleja yleensä on. Paikka on aivan lähellä mökkiäni. Kysessä on vanha tienpohja metsän keskellä. Joku muukin on tainnut löytää paikkani, koska kanttarellit olivat aika pieniä vaikka edellisellä kerralla jätin silloiset pienet alut kasvamaan.



Jotta tieto paikasta ei enempää leviäisi, kuljen sienipaikalle melkein hiipien. Tien toisella puolella vakituisesti asuvilla ihmisillä on ajokoira, joka tunnollisesti hoitaa tehtäväänsä. Minut se laskee vuosien tuttavuuden jälkeekin roistoksi. Kun kesäkuussa kävin katsomassa valkolehdokkeja tien varressa, aloitti se melkoisen rähinän ja haukkumista jatkui vielä ainakin puoli tuntia, vaikka olin palannut mökilleni kiertotietä metsän halki.


Lautanen on Arabian Kauris-sarjaa, jonka siirtokuvan on suunnitellut Turun Kivipainon taiteilija Rainer Baer. Tätä koristetta, jonka numero on 3614 on käytetty vuosina 1939-45. Astian, jonka malli on AS, on suunnitellut Reinhard Richter. Vanhempani saivat Kauris-astiaston hääahjaksi.


Kanttarelli ei keltavahvero (Cantharellus cibarius).

Illalla kun paistoin kanttarellit, tuli niistä vain pieni keko pannun reunaan.