Kasvatusprojekteja

Taidan olla myöhässä perunoiden istutuksen kanssa, mutta jotenkin päähäni ei mahdu, että ollaan jo niin pitkällä keväässä kuin ollaan, kun yöpakkasia ja raekuuroja vain jatkuu ja jatkuu. Nyt vihdoinkin hain torilta siemenperunoita, perinteisesti Timoa ja Siikliä. Timoa, joissa olikin jo hyvät idut, toiseen koriin ja Siiklit toiseen. Ne saavat olla talvipuutarhaksi muuttuneessa huussissa siksi, kunnes yöpakkaset helpottavat. Sitten siirrän ne kasvihuoneeseen.

Huussissa on nyt niin paljon kasvatusprojekteja, että sen käyttäminen varsinaiseen tarkoitukseen olisikin jo vaikeaa. Ruukussa kasvavat iiriksen alut.

Toisessa astiassa on gladioluksia, joita en ikinä ennen ole kokeillutkaan. Sipulit näyttävät kuivilta, mutta toivotaan, että niistä jotain kasvaa.

Keväällä leikkaamani pajunvitsat ovat jo lehdessä ja niissä on hyvät juuret. Pihalla kasvava paju tekee vuosittain suoria pitkiä uusia oksia. Leikkaamalla yritän tehdä siitä tiheämpää. Kasvatan pajuista aitaa ulkorakennuksen taakse. Edellisinä vuosina leikatut oksat ovat jo kasvamassa siellä.

Punavartisille pensailleni olen löytänyt nimen. Ne ovat jonkin lajin kanukoita. Joka kevät leikkaan myös niitä. Kohta oksat ovat kukassa, mutta juuria niihin ei pettymyksekseni ole tullut.

Mökkiarboretum

Puuntaimien kerääminen alkoi siitä, kun toukokuussa 2010 sain kutsun Maa- ja metsätalousministeriön 150-vuotisjuhlaan. Tilaisuudessa osallistujat saivat lahjaksi pienen, oksattoman lehtikuusen taimen. Onnistuin saamaan sen hengissä mökille ja se on kasvanut jo puun näköiseksi.

Lehtikuusia (Larix) on Sumessakin montaa lajia. Ilmeisesti osa niistä on lunnonvaraisia. Oma puuni jatkaa kasvuaan. Toukokuun alussa vihreät neulasten alut olivat jo isoja.

Tuomi (Prunus padus) on tontin luonnonvaraisia puita. Metsäasiantuntijat pitävät sitä rikkakasvina, mutta tontillani se saa olla rauhassa. 

Toukokuun alussa tuomen lehdet olivat jo melkein jo puhjenneet.

Helluntaina tuomet kukkivat - ja tuoksuivat.

Metsän rikkakasveihin (metsänkasvattajan mielestä) kuuluu myös lehtokuusama (Lonicera xylosteum). Minä annan sen kasvaa hallitusti matalina pensaina. Jos ei muusta syystä niin sen kauniin nimen vuoksi.

Toinen viljelymetsistä hävitettävä pensas tai puu on selja. Tontillani niitä ei luonnostaan kasva. Siispä siirsin yhden tontin rajalle.

Tämä lienee terttuselja (Sambucus racemosa).

Viime kesänä hankitut laakakataja (Juniperus horizontalis) ja tuivio (Microbiota decussata) ovat selvinneet talvesta.

Kartionmallisia pikkukuusia on tontilla kolme. Ne viihtyvät huonosti kuivassa ja happamassa maassa.

Viime kesänä hankin myös kääpiövuorimännyn (Pinus mugo Pumilio). En kyllä usko, että tavallinenkaan vuorimänty rinteessäni kovin isoksi kasvaisi.

Hevoskastanjan taimet ovat peräisin Helsingistä. Muutamana keväänä lenkkeillessäni Eläntarhanlahden ympäri en voinut vastustaa kiusausta poimia mukaani hevoskastanjoita, joista jo silmu pilkoitti. Kastanja taskuun tai käsilaukkuun ja jos muistin, kotona kukkamultaan. Ja myöhemmin isompaan ruukkuun ja lopulta maahan.

Arboretumini uusimman tulokkaan sain jouluksi sisareltani. Koristelu on tehty 5-vuotiaan apulaiseni  toivomusten mukaiseksi. Tämä Pinja (Pinus pinea) ei menesty Suomessa talven yli ulkona, ei edes II-vyöhykkeellä. Sen oli siis tarkoitus kasvaa kesät ruukussa ja viettää talvet sisätiloissa. Mutta ei se kestänyt talveakaan, vaan kuivui.