Pieni työ, iso vaikutus

Mökin tuvassa oli alunperin kattohirsiin kiinnitetty levykatto, joka remontin aluksi poistettiin. Edellinen omistaja oli sähköistänyt mökin ja sähkömiehenä hän oli vedellyt reippaasti johtoja katonrajaan. Kun levykatto oli poistettu, valkoiset johdot jäivät pahasti näkyviin tumman hirsiseinän taustasta. Olisi heti pitänyt tehdä johdoille jotain, mutta remontin alussa oli niin monta synkkää epätoivon hetkeä, ettei moiseen pikkujuttuun tullut haaskattua energiaa. Helpompaa maalaaminen olisi silloin ollut, kun tupa oli tyhjillään ja tikkaita valmiina paikalla. Säköjohdot kuitenkin alkoivat yhä enemmän häiritä ja hain rautakaupasta maalipurkin ja mielestäni maalilla sai jo yhdellä kerroksella suuren muutoksen aikaan. Piti ihan istua tovi ihailemassa muuttunutta tupaa. Ja nyt voi aloittaa joulun valmistelun siellä.

Sähkötaulua vielä jäi vaaleaksi, mutta sen varalle on jo suunnitelma. Pitää löytää tarpeeksi iso peltinen sähkötaulun kaappi, poistaa sen tausta, asentaa se vanhan sähkötaulun päälle ja maalata kaappi. Pistorasiat ja katkaisijat voisi vaihtaa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Hirsiseinät näyttäisivät paremmalta, jos niihin vedetty tumma petsi tai lakka olisi poissa, mutta se on vielä suurempi työ. Jo nyt on päästy aika pitkälle. Alla kuva tämän nurkan lähtötilanteesta.

Tupa näyttää nyt korkeammalta, hyllykön yläpuolellakin näyttää olevan tyhjää tilaa. Sinne sijoitin ensimmäisen joulukoristeen. Tätä koristetta kutsutaan ilmeisesti olkipukiksi tai ohtapukiksi.

Muutkin nurkat näyttävät paremmilta.

Ikkunalle laitoin kevyen liekokranssin. Lumi, joka ikkunasta näkyy, ei jäänyt maahan.

Emännänkaappi pääsi paikalleen

Kohta puoli vuotta emännänkaappi on odotellut pääsyä paikalleen. Alusta lähtien minulle oli selvää, mihin sen tuvassa sijoittaisin: ulko-oven viereen. Ensin piti kuitenkin saada lattia maalattua. Emännänkaappi painaa niin paljon, ettei sitä turhia kertoja liikutella.

Saatuaan kuistin talvityöt tehtyä, remppamies teki sisähommia, laittoi listoja paikoileen ja maalasi osan lattiaa. Alunperin olin jo päättänyt, että lattia maalataan osissa niin, että pääsen sisälle kesken maalauksenkin. Valittu  maali on liuotinohenteista ja sen kuivumisaika pitkä. Koska remppamies oli sopinut jo seuraavasta työstä, loput tuvan lattiasta jä minulle maalattavaksi.

Oranssin leivinuunin lisäksi myös lattian viimeisin väri oli karmea. Kutsuin väriä vauvankakaksi. Tuvasta puretun kaapin kohdalla näkyy alkuperäinen harmaa väri ja harmaaksi lattia taas muttuu.

Viimeinen siivu, kuusi lauttaa minun on vielä hiottava, pohjamaalattava ja maalattava toiseen kertaan.

Mutta se alue, johon emännänkaappi pääsi on jo maalatu kahteen kertaan.

Juhlistin tapausta kevää toisilla kukilla, helmililjoilla, joita myös ehdottomasti pitää saada pihalle, Pidän mökin lämpötilaa niin alhaisena, että näiden pitäisi säilyä pitkään kukassa sisätiloissakin. Purkki on Arabiaa. Tuskin se on tuoreille hedelmille tarkoitettu, ehkä kuivatetuille. Teen tästä herkkupurkin, jonne kätken karkit ja muut piilotettavat makupalat.

Toiset helmililjat jäivät kotiin.

Tomaattien ja kukkien uusi koti

Pieni kasvihuone-puutarhavajani jäi entiselle mökille. Pelargonioista jätin kaksi uusille omistajille, muita en voinut säilyttää. Kasvatus on aloitettava alusta, joko taimista tai valmiista kukista. Ei kasvihuoneesta sellaista istuskelupaikkaa tullutkaan, jota kuvittelin. Kasvihuoneeseen en mahtunut kun kasvit valtasivat sen ja varaston puoli oli ikkunaton ja väärään suuntaan.
Uuden mökin eteinen oli ruma, tyylitön ja huonokuntoinen. Kun remppamieheni lupasi ryhtyä sen kunnostamiseen, päätin, että siihen laitetaan mahdollisimman paljon ikkunoita, joille kukat ja tomaatit pääsevät. Kuvittelin, että lattioita ja seiniä voisi korjata, mutta kun purkutyö eteni, ei ollut muuta tehtävissä, kuin sanoa: kaikki pois. Uusi eteinen on alkanut jo hahmottua, mutta vasta nyt pystyn todella näkemään, millainen siitä tulee. Hieno ainakin omasta mielestäni.

Ikkunoita, jotka ovat uusintakäytössä, tulee kaikkiaan 10. Oveksi tulee uusi valkoinen valmisovi. 

Näiden ikkunoiden suunta on lounas, alempana eteisen eteläpääty.

Eteinen sijaitsee oikeaan suuntaan, aurinkoa tulee riittämään päivällä ja illalla mikäli metsä tai räystäs eivät sitä estä. Tomaattien pitäisi viihtyä. Voi kyllä olla niin, että eteisen valloitankin minä ja tomaatit ja pelargoniat päätyvät ulkopuolelle. Jos minulla keväällä vielä riittää rahaa taimien ja kukkien ostamiseen.

 Tähän suuntaan toivon voivani ihailla ilta-aurinkoa.
Peltikatto vielä puuttu ja sisäpuolen työt. Mökin puolen hirsiseinän jätän selllaiseksi kuin se on, muuten seinät ja katto paneloidaan. Sähkömiehen kanssa on suunniteltu sähköjohtojen sijainnit. Tästä voi tulla tila, joka ensimmäiseksi on valmiina. Rakolistojen päät on hinosti vinottu, jottei vesi jää niihin.

Ja lopuksi vielä kuva eteisestä ennen kuin sen purkaminen aloitettiin.

Uunin pangolla

Olen viettänyt aikaa leivinuunin pangolla eli tilassa leivinuunin

yläpuolella, jossa kissat ja lapset yleensä nukkuvat tai muuten vaan oleskelevat leivinuunin lämmössä. En laiskotellut tai lämmitellytkään pangolla, vaan pesin ja rapsuttelen, kittasin ja maalasin. Lämmintä paikka uuninpangosta ei tule, sillä leivinuunin korjaus olisi ollut liian suuri työ. Uuni on tehty kivestä, ei tiilestä ja se olisi pitänyt purkaa ja rakentaa uudestaan. Nyt leivinuuni jäi kynttilöiden polttopaikaksi. Ulkopuolelta se oli kunnostettava. Jotta siitä, mitä tuvasta tulee, saisi kuvan, piti ensin purkaa vaalea levykatto ja saada katon hirret esiin. Valitettavasti hirsiin oli veistetty paikat riuista tehdyille koolingeille. Vaaleat veistopaikat sain peitettyä öljyvahalla. Hirsien väliin remppamieheni laittoi valkoiset paneelit. Mutta hallitsevinta tuvassa oli punaruskealla maalilla maalattu leivinuunikokonaisuus, josta maali oli osittain rapissut pois ja valkoinen kalkkimaali oli paljastunut sen alta. Nyt se on kokonaan valkoinen ja tuvan ilme muuttui.

Sen kunniaksi laitoin tuikun palamaan lasitölkkiin, joka ilmeisesti on Riihimäen lasin. Teksti purkin kyljessä on aika epäselvä.

Puuhellan päätin korjauttaa ja se oli mahdollista, sillä hellalla on oma hormi. Hellan kannen muurari toi varastoistaan. Se on siis uusiokäytössä. Högforsin 3A:ta se on kuten leivinuunin luukkukin. Högforsin tehdas on vanha, se toimi Karkkilassa vuodesta 1894 vuoteen 1940, jolloin se fuusioitiin Kymin Oy:öön. Vuoteen 1918 saakka yhtiön nimi oli Aktiebolaget Högfors Bruk och Wattola Träsliperi. Sen luettelosta vuodelta 1926 löytyy liedenkansi 3 A. Nykyinen Högfors valmistaa venttiilejä. 

Monta viikkoa odotin hellan kuivumista, mutta vihdoinkin uskalsin laittaa siihen tulet. Hyvin hella vetää, vaikkei vetojuhta olekaan, kuten muurari vitsaili.

Vanhaa kunnon liesimustaa ja hellataso on kuin uusi.

Leivinuunin luukusta rapsutin hopeamaalin pois ja sekin sai liesimustaa pintaansa.

Seinäkukat

Siitä se alkoi, uuden mökin kunnostus, tapettien valinnasta. Ei ehkä järkevää, mutta ensimmäiseksi syvennyin selaamaan Tapettitalon paperitapettivalikoimaa netissä. Löysin mieleisiä tapettimalleja, mutta liikkeessä kävi ilmi, ettei kaikkia suinkaan ollut heti saatavissa. Ja tilauskirjojen ollessa täynnä ja kun montaa tapettia ei tehdä kerrallaan, joitakin malleja joutuisi odottamaan pitkään. Kun juuri tapettia Jalo-ohdake, johon ihastuin, oli vain kaksi rullaa, jotka olivat vielä eri eristä, otin mietintäaikaa. Varasin isompaan kamariin löytyneen tapetin sekä ne kaksi rullaa tätä kukkatapettia. Huopaohdeke on lempikukkiani.

Myöhemmin hain tapetit ja silloin kävi ilmi, että toinen rulla oli vajaa, koska se oli otettu malliksi myymälään. Mutta mittausten jälkeen näytti siltä, että yhden seinän pienemmästä kamarista tällä tapetilla saa peitettyä.

Seuraava vaihe remonttia ei ollut lainkaan yhtä hauskaa. Olin saanut rempamiehen puhuttua ympäri tulemaan sen verran töihin, että hän maalaisi isomman kamarin katon ja lattian. Valmistelin työtä poistamalla maalia lattiasta. Vanha maali ei suinkaan irronnut kevyellä hionnalla, vaan sitä piti raapia ja kitkutelle, että se se lähti lattiasta.

Aloitin myös seinien tutkimisen eli vanhojen pinkopahvi- ja tapettikerrosten repimisen irti. 

Kukkia oli senällä ennestäänkin. Tämäntyyppistä paperitapettia olisi nytkin ollut saatavissa, mutta mielestäni se olisi ollut liian romanttista.

En aio säästää vanhoja tapetteja enkä jättää vanhoja kerrostumia näkyviin. Tässä ei ole kyse museoinnista, vaan remontoinnista.