Joulun kukkia

Otin pihalta vain vähän kielon juurakoita, koska huomasin, etteivät ne lähde keväällä uudelleen kasvamaan. Ensimmäisen otoksen kielo on jo kuihtunut, mutta toisen juurakon kielo avasi nuppunsa jouluaattona.

Kaikki eivät pidä hyasintin tuoksusta, jotkut saavat siitä päänsärkyä, toisille sen on vain liian vahva. Mutta minun jouluuni hyasintti kuuluu.

Ilahduin, kun tänä vuonna löysin vanhanaikaisia sipulitulppaaneja. Ne sopivat vanhaan mökkiini.

Kukkapenkin jouluruusut eivät voineet hyvin ja paransin niiden kasvualustaa. Otin jouluruusuista kaksi sisälle. Toinen niistä kukki jouluksi, mutta vähässä valossa se oli kasvattanut hurjan pitkän kukkavarren. Uusia nuppuja nousee ja jouluruusun kukinta saattaa jatkua pitkin kevättä.

Jouluvalmisteluja

Lumisade ilahdutti niitä, joille valkoinen joulu on tärkeää, mutta minulle ja monelle muullekin lumisade merkitsi työtä. Kolme päivää lumisadetta, kolmea päivää lumitöitä. Vaikka kyseessä oli kevyt pakkaslumi, se työrupeama tuntui ja päätin, että jouluna lepään. Pipareita leivon, mutta kaupan taikinasta.

Joulukuusen kotiin, pihalle, oli taloyhtiö hankkinut tänäkin vuonna ja se riittää.

Perinteisen havukranssin ripustin ikkunan ulkopuolelle. Ja perinteisesti neulasia levisi pitkin lattioita. Laitoin myös jokavuotisen koristeen oveen.

Hain taas hunajaa Tuomaan Markkinoilta.

 

Ei joulu kauppojen tuotteillakaan ihan ongelmatonta ole. Mökkipaikkakunnan pienen kalakaupan edessä oli jono. Välillä ihmisiä tuli kaupasta ulos, uusia pääsi sisään, mutta jono pysyi vakiona, sillä lisää ihmisiä tuli siihen. Yksi sisäänpääsyä odottaneista muisteli jonoja evakkomatkalle. Yleensä oltiin sitä mieltä, että näin selvitään kuitenkin helpommalla kuin itse kalastamalla.

Maalla vierastalokin sai havukranssin oveensa.

On minulla jotain itse tehtyäkin jouluksi. Oli aika maistella sitä, karpalolikööriä. Kauhistelin sokerimäärää, jonka siihen laitoin, mutta ei likööri makeaa ole, se on ihan hyvää. 

Ruokaa linnuille

 Aloitin lintujen ruokinnan jokin aikaa sitten, jotta ne tietäisivät ruokintapaikan sitten, kun maa on jäässä ja ötökät hävinneet ilmasta ja puiden rungoista. Olen miettinyt, mitä tekisin löydetyillä ja korjatuilla kahvikupeilla ja tein niistä ruoka-astioita linnuille.

Sekoitin kuorittuja auringonkukan siemeniä ja murskattuja pähkinöitä ja kaadoin niiden päälle sulaa kookosrasvaa.

Yritin myös tehdä ruokaa piparimuotilla, mutta se oli hankalaa. Tämä hävisi nopeasti, ilmeisesti orava sai sen irrotettua.

Ruoka kelpaa, mutta enimmäkseen olen nähnyt vain talitiaisia. Pihani linnut ovat arkoja, ne eivät ole tottuneet ihmisiin. Tuntuu, että ne havaitsevat lähestymiseni jo kymmenien metrien päästä. Syömisen välillä ne tarkkailevat ympäristöä. Linnut piilottelevat ison kuusen maahan saakka ulottuvien oksien alla. Ne eivät halua tulla kuvatuiksi.

Rikkinäinen kastikekulho on suosittu, siitä on syöty paljon.

Lintuja tulee varmasti lisää, kun pakkanen kiristyy. Yhden pienen tiaisen, jonka päälaki on musta, kuin sillä olisi baskeri, olen jo nähnyt. En osaa erottaa, onko se viita- vai hömötiainen. Äänestä ne pitäisi erottaa, mutta se oli hiljainen.

“Niin kauan kun maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa”. Franciscus Assisilainen.

Vielä ehti

 Joulukuu alkoi lumettomana ja lauhana. Vielä pystyin tekemään pitkän lenkin metsässä lenkkarit jalassa. Ihailin tyyntä lammen pintaa. 

Aurinkokin näyttäytyi.

Naapuri, joka toi minulla sieniä, oli näyttänyt uuden paikan lähellä mökkiäni. Kävin katsomassa, ovatko suppilovahverot tallella ja sitten poimin ne. Joulukuinen sienisaalis.

Hain metsästä mustikanvarpuja kotiin. Toivon, että niihin tulee lehtiä.

Kaivoin hiukan lisää kielon juurakoita pihalta, sillä aiemmin ottamani eivät näyttäneet lähtevän kasvuun.  Mutta kyllä alut sitten lähtivät pitenemään. Vielä ei tiedä, ovatko nämä kukkivia kieloja. Maasta pitäisi löytää pulleita silmuja, mutta se ei ole helppoa.

Syyskylvöt jäivät aiemmin tekemättä, mutta nyt ehdin vielä kylvää siemeniä, jotka varastoista löytyivät. Ruiskaunokin ja unikkojen siemeniä on mullassa kasvihuoneessa odottamassa kevättä.

Itsenäisyyspäiväksi tuli taas talvi, ohut lumipeite valaisee maisemat.

Myrskyn jälkeen

Jari-myrsky koetteli katkomalla sähköt, ensimmäisenä yönä 8:ksi tunniksi. Seuraavan yön katko oli täydellinen yllätys, onneksi se kesti vain kaksi tuntia. Varautumista tuli testattua, kuivia puita löytyi, samoin tulitikkuja, kynttilöitä, vettä ja otsalamppu. Mutta pyörin sängyssä ja mietin, miten pakastimen käy. Se ei onneksi ollut paljoa sulanut, mutta olin varastoinut sinne joululahjoiksi suunniteltuja suppilovahveroita ja omenasosetta. Pakastimen ruokia voi kyllä käyttää, mutta joululahjoiksi niistä ei ole. Pakasteet on nyt käytettävä nopeasti, ensi töiksi tein taas suppilovahverokeittoa. Marjat eivät pienestä sulamisesta pilaannu, eivät ainakaan karpalot ja teinkin niistä korvaaviksi joululahjoiksi lumikarpaloita.

Ja tein uutta omenasosetta, omenoita kun riittää. Bio-pakasterasiat käyvät suoraan lahjapakkauksiksi. Lahjanarua vaan ympärille.

Omavaraisten bloggaajien joulukuisina aiheina on mm. itse tehdyt joululahjat. En yleensä tee joululahjoja, käsityöt eivät minulta onnistu ja leivon harvoin. Lahjani ovat sellaisia kuten havukranssi Jouluksi naapurin oveen - havuista, jotka löytyivät hänen pihaltaan. Vielä se odottaa lattialla. Tai kuolanpionin siemeniä siskolle, jolla on tapana haastaa minua erilaisilla siemenillä.

Kun ostan lahjoja, käytän rahat tarkoituksiin, joita haluan tukea. 

#suuntanaomavaraisuus -ryhmän ovat ideoineet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Joulukuun aiheena on myös eri vuodenaikojen kohokohdat. Minua ilahdutti tänäkin vuonna keväällä kukkivia krookuksia täynnä oleva yläpiha. Kesällä ensi kertaa kukkivat kiinanpioni ja kirsikka. Myöhemmin kesäkurpitsan hyvä ja syksyllä omenien valtava sato. Mutta huvittavinta oli ensimmäinen sipulisatoni.

Linkit kirjoituksiin tässä.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Villa Varmo

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo