Tämä on metsäviljelyä

Ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta, lempiohjelmastani Puutarhakausi, sain nimen sille, mitä mökillä puuhastelen. Se on metsäviljelyä. Alue, jota kutsun puutarhaksi, oli kaksi vuotta sitten metsävadelmia kasvava ryteikkö. Siellä oli vaikeaa kulkea kantojen ja maahan jätettyjen oksien seassa. Mutta huomasin siellä olevan myös viinimarjapensaita ja karviaisia. Nyt olen siistinyt aluetta, mutta edelleen viinimarja- ja karviaismarjapensaat kasvavat satunnaisessa järjestyksessä saniaisten seassa. Saniaiset tuovat puutarhaan viidakkotunnelmaa.

Ohjelmassa metsään istutettiin hyötykasveja. Minulla on metsässä valmiina karanneita pensaita. Kauemmas ehtineet karviaiskarkulaiset paljastuvat, kun marjat kypsyvät. Metsäretkellä voi poimia satoa.

Raparperikin viihtyy saniaisen seurassa.

Isompia raparpereja on metsän reunassa.

Yksi karviainen kasvaa kuusen kyljessä saunan nurkalla.

Punaiset viinimarjat häviävät heti kun ne kypsyvät. Karviaisia saan minäkin napsia pensaista.
Punaherukkaa kasvaa metsän puolellakin runsaasti, ilmeisesti lintujen levittämänä.

Istutin puutarhaani kaksi puutarhavadelmaa. Nyt en tiedä, mitkä vadelman versoista ovat niiden, mitkä metsävadelmien. Marjasta vadelmat erottaisi. Mutta kauaa eivät marjat pysy pensaassa, joku ne nappaa nokkaansa.

Leikkasin oksia mustaviinimarjapensaasta. Jos oksat juurtuvat niin kuin ne ainakin keväällä tekevät, istutan ne metsän puolelle.

Ohjelman innoittamana istutin metsään ruohosipulia. Se ei ole kelvannut eläimille. Ja  oregano tuskin kelpaa sekään. Kukista nämä kasvit erottaa metsän kasveista. Jos en muuten muista, mihin ne istutin.

Helle kypsyttää

Hellehatulle on ollut käyttöä, sadetakki lepää. Jatkuva helle sai vihdoinkin tomaatteihin ilmestymään punaista väriä. Marjasatokin valmistuu. Myös ikkunan kunnostaja lämpenee, vaikkei ihan kypsy. Eteläpuolen työmaalla varjossa on ollut yli 30 astetta lämmintä. Yhtenä aamuna, kun aurinko vielä paistoi työmaalle, näytti mittari 45 astetta.

Ruukussa kasvaneet tomaatit ehtivän ensimmäisinä kypsyä.

Punaiset viinimarjat on nyt pääosin poimittu. Ne pitää saada talteen ennen kuin rastaat popsivat ne. Hiukan linnuillekin täytyy jättää syötävää.

Metsävadelmia on paljon, mutta vaikeissa paikoissa, mätästetyssä metsässä, jonne lähtiessä pitää päälle pukea saappaat, pitkät housut ja pitkähihainen paita.

Piirakkaan laitoin molempia, punaisia viinimarjoja ja metsävadelmia.

Aloitin ikkunoiden kunnostuksen eteläsivulta, koska kuvittelin, että sillä ikkunat ovat huonoimmassa kunnossa. Iltapäivällä, kun aurinko on toisella puolella mökkiä, työtä voi tehdä. Hidasta työ on. En enää sano: Kunnostan kesällä ikkunat, vaan: Kesäisin kunnostan ikkunoita.

 Ja siinä se on, ensimmäinen ulkoa kunnostettu ikkuna. Yksi kulmarauta puuttuu, niitä kävin hakemassa Domus Classicasta. Mökkipaikkakunnalla on useita rautakauppoja, mutta sitä, mitä minä tarvitsen, en yleensä niistä löydä. Pellavaöljykittiä ei sentään Helsingistä tarvinnut hakea.

Vitamiinit pensaista

Aamukasteen jälkeen piha on märkä. Siis kumisaappaat jalkaan ja hakemaan vitamiinilisää aamupalaan. Sillä aikaa kahvi ehtii valmistua. Mustat viinimarjat ovat parhaimmillaan.

Mustaherukat, mustat viinimarjat (Ribes nigrum) sisältävät runsaasti C- ja A-vitamiineja ja ovat muutenkin eduksi terveydelle. Marjat sisältävät flavonoideja ja siemenet mm. Omega 3- ja omega 6- rasvahappoja.

Joitakin puutarhavadelmiakin löytyi vielä. Vadelma, vattu (Rubus ideasta)    Sisältää myös runsaasti C-vitamiinia sekä hivenaineita, magnesiumia, kalsiumia ja fosforia.

Karviaiset odottavat vielä kypsymistä ja sitä, kuka ne ehtii ensin syödä. Linnut vai minä. Marjat on täällä tarkoitettu syötäviksi. Ensin minä syön niin paljon kuin jaksan ja ehdin ja linnut viimeistelevät.

Ja niin on aamupala valmiina.