Kalkkimaalia sen olla pitää

Kun tarpeeksi kauan olin lukenut ja kuunnellut hehkutusta kalkkimaalin ylivertaisuudesta, niin piti minunkin sitä kokeilla. Olin vielä sattumalta huomannut kävelymatkan päässä kotoa olevan liikkeen, josta maalia ja tarvikkeita sai.

Liikkeessä kerrottiin, että maalia voisi käyttää myös viileässä. Tarkoitukseni oli maalata omalla mökilläni. Mutta maalipinnan viimeistelyyn tarvittavan vahan hankinnan jätin myöhäisempään ajankohtaan, se vaatii enemmän lämpöä. Vaha ei myöskään ole hajutonta niin kuin maali eli sen levittäminen vaatii tuuletusta. Pinnan voi kuulemma myös lakata. Katson, miten maalipinta toimii käytännössä ja päätän myöhemmin, miten pinnat viimeistelen.

Kokeilun ensimmäiseksi kohteeksi joutui pikkukaappi, jonka kunnostus jäi pohjamaaliin kun väsähdin maalaamiseen kevään ja alkukesän urakoiden jälkeen. Ensiksi puukittiä  joihinkin pikkukoloihin. 

Hionnan jälkeen sitten sutimaan. Vaikeinta oli, niinkuin yleensäkin, maalipurkin avaaminen. Maalaaminen oli todella helppoa eikä valumia päässyt syntymään. Olen ollut hiukan epäileväinen kalkkimaalin suhteen, kun yleensä sillä maalaavat haluavat jättää pintaan siveltimen jäljet. Minä en tavoittele rosoisuutta enkä aio pintaa vanhentaa hiomalla. Olen tyytyväinen tasaiseen, samettiseen pintaa. Arka pinta on ja se vaatii vahaa päälleen.

Sitten hyllypaperia hyllyille ja pitsiteippiä reunoihin. Kaappi meni niiden laittamisen jälkeenkin kiinni eli astiat kaappiin. Inventoin samalla astioita. Arabian Kauris-sarjaa on kahdenlaisia. Vanhempieni häälahjaksi saamat astiat ovat valkoisempia ja sirompia. Lahjaksi saamieni lautasten pohjasta löytyi kakkoslaadun leima, joka siis selittää, miksi ne ovat erilaisia.

Vielä vetimet oviin ja kaappi on valmis.

Vanha Arabian kulho tuli tupaan

Ihastuin tähän kulhoon, kun se oli myytävänä Facebookissa. Osto sujui kätevästi kun astia ei ollut toista kaupunginosaa pidemmällä. Kulho tai vati on vanha ja kulumaa sen pinnasta löytyy ja säröjä pohjan lasitteessa, mutta muuten se on ehjä. Enkä aiokaan käyttää sitä joulupuuron tarjoiluun.

                   

                             

Vasta kotona huomasin Arabian leiman kulhon pohjassa. Leima ei ole selvä, mutta sen perusteella näyttäisi, että astiaa on valmistettu vuosina 1917-1927. Mitään muuta tietoa tästä tornileimalla varustetusta Arabian kulhosta en ole löytänyt. Koriste on selvästi jugend-tyyliä.

 

Astia on samalta aikakaudelta kuin jugendpottakaappi ja sen päälle se päätyikin tuvan keittiöpuolelle.

Kaverina vielä saippua-astia, Arabiaa sekin. Hankittu joskus Hietalahden kirpputorilta.

Saippua-astian malli on XE, koristeen nimi keltaruusu. Mallia on valmistettu 1910- 1945, koriste on vuodelta 1934. Leimana piippuleima.

Jugendpottakaappi

Kevään viimeinen hankinta kaupunginosan nettikippikseltä. Tamminen jugendpottakaappi marmorikannella. Ajattelin, että kaappi sopisi keinutuolin kaveriksi. Kun sekin on tummempaa puuta.  Kaappi on kyllä sekä keinutuolia että mökkiä vanhempi, ehkä 20- tai 30-luvulta. Innostusta lisäsi se, että kaapin noutopaikka oli kulman takana kotoani. Sen verran olin viisastunut, että kysyin, painaako kaappi paljon. Myyjä sanoi, ettei kaappi paljoa paina, mutta marmorikansi kylläkin. Sitä hän ei kertonut, että kaappi piti noutaa neljännestä kerroksesta talosta, jossa ei ole hissiä. Ja marmorikansi, joka on halki, painoi aivan mielettömästi.

Kun olin saanut kaapin maalle, huomasin sitä puhdistaessani siinä olevan pieniä reikiä. Siis joku puunsyöjäötökkä on joskus jyllännyt siinä. Vaikka purua ei näkynytkään, suikutin kaapin ensin Raidilla. Sitten laitoin saunan lämpiämään ja kannon kaapin lauteille. Marmorikantta ei onneksi tarvinnut raahata saunaan. Kolmas tapa tappaa ötököitä olisi pakkanen ja sen sähköyhtiö sähkökatkoille varmaankin taas järjestää talvella.

Kannu kaapin päällä on Arabian vakiomallia, jossa on käytetty erilaisia kuvioita. Tämä kannu ei ole virheetön. Vein tuulimyllykannun parilla kympillä melkein väkisin turkulaisesta antiikkikaupasta, jossa se oli esimerkkinä siitä, millaisia ehjiä astioita myyntiin voisi tuoda.

Marmorikannen halkeaman peittona tyyliin sopiva liina.

Kirpputoreilta

Kirpputoreilla kiertely on halpaa huvia ellei sorru impulssiostoksiin. Itse olen myös myynyt tavaraa oikeilla ja verkkokirpputoreilla. Yleensä olen päässyt eroon itselle sopimattomista tavaroista kunhan hinnan on laittanut tarpeeksi alas. Yhtä kokemusta lukuunottamatta. Silloin myyntipaikan hinta ylitti myynnin 20 eurolla. Olisi tavaraa voinut ilmaiseksikin lahjoittaa.

Tämä maitokannu oli niin liikuttava, etten voinut sitä vastustaa. Käyttötarkoitus vielä avoin.

Kannu emalia ja muovia. Valmistaja Vähäkyrö.

Himmentynyt peili löytyi oman kaupunginosan kierrätysryhmästä. Etsin pitkään sopivaa koukkua sen kiinnitykseen. Sellainen löytyi Hokolan liikkeestä Hämeenkadulta. Hyvä liike, valikoima runsas, palvelu vaan voisi olla hiukan ystävällisempää.

Pikkukaappi on yksi hauskimmista ostotapahtumista. Fb:n kaupunginosakirpputorilla sen mitoiksi oli ilmoitettu 28*18*14 cm. Lähdin sitä hakemaan marikassin kanssa. Myyjä tuli sisäpihalle vastaan ja katsoi kysymysmerkkinä kassiani: ei se siihen mahdu. Sitten hänelle alkoi kirkastua, että hän olikin katsonut mitan mittanauhan tuumapuolelta. Kaapin kotiinkantamisessa oli hiukan puuhaa, mutta onneksi matka ei ollut pitkä.

Kaappi on nyt pojamaalattu ja odottaa lopullista väriä, jonka se saa kesällä. Vaihdoin vetimiksi kaapista löytyneet sinivalkoiset. Keittiön kaapeissa on saman tyyliset vetimet.