Suvi-ilta

Oli pitkästä aikaa lämmin päivä ja aurinko paistoi illallakin. Oli pakko lähteä ulos, olihan yksi vuoden pisimmistä päivistä. Lähdin ensiksi tervehtimään juhannuskukkiani, valkolehdokkeja.  

Matkalla valkolehdokkipaikalle en oikaissut hakkuualueen läpi, se on vaarallisessa vaiheessa, kun mätästyksessä syntyneet kuopat ovat peittyneet vadelma- ja muun kasvuston alle. Kiersin sen mäenrinteen metsää pitkin. Metsässä lauloivat viherpeippo ja peippo ja kauempaa kuului yksittäisen käen kukuntaa. Hyttyset inisivät ympärillä, oli oltava liikkeellä, muuten ne iskivät kimppuun.

Tutussa paikassa oli tänä vuonna kolme lehdokkia kukassa. Kukat tuoksuvat öisin, nyt olin tarpeeksi myöhään liikkeellä, sillä tuoksu oli voimakas. Sitä sanotaan jasmiinimaiseksi. Kukan erittämillä aromaattisilla estereillä houkutellaan yöpölyttäjiä. Kukat heijastavat valoa ja niiden sanotaan muistuttavan enkeliä.

Oman metsäni valkolehdokki, jonka löysin kaksi vuotta sitten, ei kuki. Viime vuonna sen kohdalla oli lehtipari, tänä vuonna vain pienen pieni lehden alku. Olen ilmeisesti itse syypää tähän, kun olin siistinyt kasvin ympäristöä, niin ei saisi tehdä. Tämä ja paljon muuta selvisi pitkästä keskustelusta, jonka kävin  tekoälyn, ChatGPT:n, kanssa valkolehdokista. Se alkoi kysymykselläni kasvin vaatimasta sienirihmastosta. Orkideamulta ei käy, mutta maariankämmekän ympäristössä voisi olla oikeanlaista maata. Ja tekoälyn ohjeen mukaan kaivoin multaa lähellä kasvavan maariankämmekän vierestä ja ripottelin sitä valkolehdokin kasvualueelle. ChatGPT teki minulle ohjelman, miten voin seurata valkolehdokin kasvatusta ja lopuksi se kiitti minua "koska sinulla on selvästi aitoa kiinnostusta luonnon hienovaraiseen dynamiikkaan" ja toivotti onnea ja kärsivällisyyttä projektiini. Ja tämä ei ole keksittyä, vaan totta! Myöhemmin löysin lähistöltä isomman, noin 5 cm:n mittaisen lehden, jonka tulkitsin valkolehdokiksi. 

Toista juhannuskukkaani, maariankämmekkää, löytyy erilaisista paikoista metsässäni. Myös se on orkideakasvi, muttei valkolehdokin lailla rauhoitettu. Sen kukinta ei täysin vielä ole alkanut, mutta joitakin hentoja kukkia löytyi. 

Tapasin valoisassa suvi-illassa myös eläimiä. Läheisellä naapurin laitumella olivat hevoset yöpalalla. Ne lähtivät minua kohti, muttei minulla ollut leipäpaloja mukana niille annettavaksi.

Retken lopulla aurinko oli jo alhaalla, sen säteet siivilöityivät kuusimetsän läpi.

Juhannusta kohti

Oli aika siirtää pelargonit kuistille, mutta sitä ennen sen ikkunat oli pestävä. Ikkunanpesu ei ole suosikkipuuhiani. Enkä mökillä tee sitä joka vuosi. Nyt aloitin yhtenä sateisena päivänä kuistin sisäikkunoista. Ja pelargonit pääsivät sen ikkunalaudoille. Uusimmat niistä eivät ihan vielä kuki.

Kukkivat pelargonit jätin sisälle.

Seuraavana päivänä  pesin kuistin ikkunat ulkopuolelta. Palasina on norsukin syötävä. Jatkoin mökin muidenkin ikkunoiden pesemisellä, onhan tulossa Juhannus. Yhdeksi päiväksi hankin itselleni kaverin, lähinnä siksi, että jos tikkailta sattuisi putoamaan, olisi joku paikalla. Tikkaat kun pitää laittaa paikoilleen hiukan epäkäytännöllisesti, kun niitä ei voi laittaa kukkapenkkeihin. Apulainen pesi ikkunoita rivakasti ja kulki ronskisti pihallani välittämättä poluista. Vedin henkeä enkä huomauttanut asiasta. Hankalinta oli mökin ikkunoiden pielilautojen pesu, niissä oli mustia homepilkkuja.

Vielä puhtaat matot tuvan lattialle.

Ja sitten perinteinen seitsemän erilaisen luonnonkukan kimppu.

Juhanusruusu, vaikka ei omalta pihalta olekaan.

Ja mökki on valmiina Juhannukseen.

Kesäkuun tuoksuja

 Sateen jälkeen ilma oli raikas ja täynnä tuoksuja, oli jäätävä hengittämään sitä. Mökkitien ja mäelleni johtavan tien varrella kasvavat pihlajat kukkivat ja niiden aromi on voimakas. Pihallani niitä on aitan päädyssä, keskellä pihaa ja kasvihuoneen takana. Näiden laji on ilmeisesti kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Tieteellisestä nimestä tulee mieleen tiettyjen piirien suosima makea marjaviini Sorbus. Kasvihuoneen takana oleva pihlaja ei ole kaatunut sen päälle, vaikka apumies ennusti niin käyvän. Asiahan on toisin, uskomusten mukaan pihlaja suojelee ja karkottaa pahaa. Linnuille sen marjat tarjoavat ravintoa ja kukat mettä hyönteisille. Siinä viihtyvät jäärät ja muut kuoriaiset.

Mökin läheisyydessä tuoksu on hillitympää ja hienostuneempaa. Syreenini kukkivat, eivät runsaasti, mutta kukkivat kuitenkin.

Kimpun nappasin naapurin pihalta, jossa syreenit kukkivat paljon runsaammin. 

Kielojen tuoksu on voimakkaampaa metsän puolella, vaikka kukkii se pihallakin.

Metsässä kukkii myös oravanmarja. Sen tuoksu on heikko. Alkukesän tuoksuvat luonnonkukat ovat hentoja ja valkoisia. Ilmeisesti yksinkertainen rakenne auttaa niitä kukkimaan nopeasti ennen kuin isommat kasvit varjostavat niitä. Valkoinen väri näkyy hyvin vaaleassa kesäyössä ja auttaa pölyttäjiä löytämään kukat.

Suolla tuoksuu voimakkaasti, sen reunoilla kukkivat suopursut. 

Myös koiranputkea tuoksuvat, kun tarpeeksi läheltä nuuhkii. On vaan varottava kukan muita vieraita.

Kesäkuun tuoksuihin kuuluu myös hyttyskarkotteen aromi, jota joutuu haistelemaan koko kesän.

Pihan valtaajat

Lemmikit täyttävät kuistin kivijalan vierustan. Vähitellen niitä alkoi tulla siihen ja nyt koko alue on vallattu.

Lemmikkejä on runsaasti pitkin pihaa.

Valkoisiakin kukkia löytyy.

Lemmikkejä riittää poimittaviksi.

Kielot menevät liian pitkälle, ne tulevat liian lähelle mökkiä. Olin ajatellut, että ne voisivat täyttää pihan reunalla olevien syreenien alla ja niiden edessä olevat alueet. Nyt ne tulevat niin pitkälle mökkiä kohti, että saattavat joutua trimmerin käsittelyyn. Tai poimituiksi maljakkoon. Kieloja on niitäkin eri puolilla  pihaa.

Valkovuokkoja olen ostanut ja istuttanut useisiin paikkoihin. Nyt ne leviävät vapaasti, ne tietävät, että niin ne saavat tehdä. Valkovuokot häviävät kesän mittaan, eikä niistä ole haittaa pihan siistinä pitämiselle. Nyt on vaan oltava tarkkana, etten tuhoa uusia vuokkoja, jotka nyt ovat vain lehtiä, mutta jotka kukkivat seuraavana vuotena.

Orvokit eivät ole pahimpia pihan valtaajia, mutta nyt ne ovat valinneet aika hankalan kasvupaikan. Ne kukkivat mökin edustan kivetyksen ja alimman portaan välissä. Onhan siinä turvallisempaa kasvaa kuin keskellä pihaa.

Pahimpia pihan valtaajia ovat tuoksuvadelma ja konnantatar. Yritän taistella niitä vastaan luonnonmukaisin menetelmin. Nypin niiden taimia pois ja konnantatar tekee heti uusia tilalle. Kukkapenkissä, josta konnantatar on lähtöisin, siirsin sen kasvuston viereen vahvajuurisia sormustinkukkia. Voimakkaasti leviävät pikkusydän, tuoksukurjenpolvi ja rohtoimikkä saavat tukahduttaa ei-toivottuja taimia. Siirsin vuosia sitten konnantartarkasvuston sisään jääneitä kuunliljoja lipputangon ympäristöön. Ja samalla siirtyi konnatatar. Nyt  kuunliljat saavat, kun lehdet kasvavat isoiksi, tukahduttaa sen taimia. 

Lisäksi kylvän alueelle valkoapilaa, joka toivottavasti kasvaa niin tiheäksi, ettei muita kasveja pääse nousemaan maasta.

Vauhdikasta kasvua

 Olin muutaman päivän poissa mökiltä ja kun palasin, oli piha muuttunut. Vuohenputket, voikukat ja  muut epätoivotut kasvit ovat kasvaneet vauhdilla. On hyötykasveihinkin tullut lisää pituutta. Perunaa on noussut maasta. Sipulit ja talvikylvöporkkanat kasvavat tervantuoksuisessa laatikossa ja kasvilavassa.

Kasvihuoneessa on vielä tilaa, vaikka taimet ovatkin kasvaneet. Olin kastellut sen kasvit niin hyvin, että ne olivat pärjänneet lämpimät päivät. Täällä ensimmäisten perunoiden varret ovat jo pitkiä.

Ei ollut aikaa kitkemiseen tai niittämiseen. Poissaoloni aikana ei ollut satanut yhtään, sadevesiastiat olivat tyhjiä. Oli aloitettava veden kantaminen, onneksi kaivossa riittää vettä. Vesiletku kaivolta ei jatko-osallakaan varustettuna riitä jokaisen paikan kasteluun. Kasvihuoneelle ja etäisempiin paikkoihin vesi kulkee kastelukannuilla. 

Sää tuntuu jo niin kesäiseltä, että uskaltauduin istuttamaan avomaankurkut ulos. Kurkun taimet sekoittuivat puutarhan kassalla ja pitkään mietin, kummat ovat avomaan, kummat kasvihuoneen kurkkuja. Yöksi laitoin niiden päälle harsot. 

Myös daalia, puutarhalta ostettu, pääsi ulos.

Pihan narsissien kukinta alkaa olla ohi, muutama vielä kukkii. Napsin kuihtuneita kukkia pois, etteivät kasvit ala kehittää siemeniä, vaan varastoivat energian sipuliin. 

Tarhakylmänkukka oli avannut nuppunsa.

Omavaraisbloggaajat julkaisevat juttuja kerran kuukaudessa. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Kesäkuun aihe on päiväni omavaraisena. Oma aamuni alkoi itse poimituilla mustikoilla jugurtin seassa ja sen päätteeksi oli vuoden ensimmäistä raparperijälkiruokaa.

Muuten omavaraisuuteni tähän aikaan vuotta on enimmäkseen kastelua ja kitkemistä. En laskenut, montako kannullista vettä kannoin muun kastelun lisäksi, monta niitä oli. Ja sitten illalla alkoikin sataa.

Alla linkit juttuihin siitä, miten omavaraisten päivät ovat kuluneet.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Villa Varmo 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Retki keväiseen metsään

Esittelin suojelumetsääni tuttavapariskunnalle. Retkeä oli suunniteltu pitkään ja sovitun päivän sää jännitti. Kelit ovat vaihdelleet ja säätiedotukset ovat pettäneet, esimerkiksi ennustettu sadekuuro on voinut kestää koko päivän. Mutta metsäretken päivä oli loistava. Aurinko paistoa, lämpötila nousi kevään ennätykseen, 20 asteeseen ja käet kukkuivat. Hyttysiä tai muita ötököitä ei ollut liikkeellä. Sinivuokkojen kukinta on ohi, nyt metsää kaunistavat käenkaalit.

Ihmettelimme kuusen juuria, jotka kiertyvät kiven ympärille kuin käsi tai linnun jalka.

Soistuvalla aluella on vielä märkää.

Anna on Satavuotiaan sylissä-blogissa kuvannut sieniä ja kääpiä ja kirjoittanut niistä niin, että olen itsekin ryhtynyt katselemaan niitä eri silmin. Vielä on matkaa siihen, että tunnistaisin niitä. Tähän kuuseen joku on tainnut tehdä pesäkolon.

Aurinko sai ilman täyttymään suon tuoksusta, se ei vieraille ollutkaan tuttu. Kangasmetsän puolella kukkii mustikka, toivottavasti ei liian aikaisin. Yöpakkaset saattavat pilata sadon.

Kieloja nousee maasta. Ensimmäiset niistä ovat avaamassa nuppujaan.

Metsässä onkin nyt kuljettava varoen, ettei tallo niitä tai nousemassa olevia saniaisia ja sananjalkoja. Koivun lehdet ovat jo isoja.

Sinä päivänä minulle alkoi kesä.