Kesäkuun ilonaiheita

Ensimmäiset ahomansikat kypsyivät jo ennen Juhannusta.

Ensimmäiset kanttarellit ovat nousseet maasta.

Suolla karpalot kukkivat lupaavasti.

Kukkia löytyy pihalta ja metsästä. Maariankämmeköitä.

Talvikkeja.

Pihalta löytyi helposti juhannustaikojen seitsemän luonnonkukkaa. Niitä taisi kimppuun tulla enemmänkin.

 

Juhannusruusujen kukinta on loppumassa, mutta siitä huolimatta Juhannus tulee.

Luonnon antimia

Ahomansikat ja mustikat ovat kypsyneet nopeasti.

Pihan mansikat maistuvat makeammalta kuin metsän, mutta samaa lajia ne ovat.

Avohakkuualueella mansikoita on runsaasti. Se on vadelman kanssa ensimmäisiä kasveja, jotka valtaavat paljastuneen alueen. Myöhemmin isommat kasvit, maitohorsmat, vadelmat ja ruohot varjostavat niin, että.mansikat häviävät. Metsäretkellä minulla ei ollut astiaa mukana. Keräsin mansikoita heinään niin kuin joskus lapsena tehtiin.

Halla ei ole tuhonnut mustikkasatoa. Marjoja löytyi runsaasti ainakin mökin viereisestä metsästä. Sain kipponi nopeasti täyteen, vaikka katsoinkin tarkkaan  mihin käteni tai jalkani laitoin. Kesäkuussa näin viereisellä tiellä kyyn loikoilemassa. Olisi pitänyt varoa muutakin, sillä seuraavana päivänä löytyi kesän ensimmäinen ihoon takertunut punkki.

Aamuisen jogurtin päälle on jo luonnon antimia.

Sateiden jälkeen ensimmäiset  kanttarellitkin ilmestyivät pihalle. Ne on nyt poimittu, paistettu ja syöty.

Tein vielä kimpun luonnosta löytyvistä kukista. Tai ei mesiangervoa, maitohorsmaa tai huopaohdaketta taideta kukkisi luokitella.

Helle helpotti

 Ilmat viilenivät ja sateet alkoivat, nyt eletään normaalia kesää, aurinko paistaa ja vettä sataa. Kantovettä tarvitsevat nyt vain kasvihuoneen kasvit. Helteellä kaivon vesiletkun jatkokaan ei riitä kaikkien kasvien suihkuttamiseen, vaan vettä on kannettava niille kastelukannulla. Sade hoitaa nyt kastelun. 

Oli aika siistiä pihapiiriä. Helteellä ei ruohon leikkaamista uskaltanut tehdä ettei se palaisi. Ensimmäiseksi niitin vierastalon vierustan lupiinit. Ne olivat levinneet niin, ettei niitä voinut yksittäin poistaa. Niiden alta tuli esiin isotalvikkialueita. Tällaiset alueet saavat levitä.

Kimalaisia on runsaasti liikkeellä ja jätänkin niitä ja muita pölyttäjiä varten niittämättä alueita, joilla luonnonkukat kukkivat. Saunan edustan alueesta yritän tehdä kukkaniittyä. Olen siitä poistanut koiran- ja vuohenputket ja muut luonnonkasvit ovatkin lisääntyneet saatuaan tilaa. Tämän alueeen niitän vasta niiden kukittua.

Yritän säästää myös ahomansikat. Niistä saakin jo satoa.

Siperianunikot kukkivat viime vuotta kauniimmin, silloin ne olivat mielestäni aneemisia.

Pihan edustan ruohikko on tullut tiheäksi, sitä leikkaan trimmerillä. Nyt mökki ei enää näytä autiotalolta.

Niitettävältä alueelta otin maljakkoon talteen hiukan päivänkakkaroita.

Pihan mustikoissa näyttää jo olevan sinistä väriä. Kesä on pitkällä!

Heinäkuun herkkuja

On taas aika nauttia luonnon tarjoamista herkuista. Ahomansikoita löytyy. Muutakin hyvää syötävää  on jo tarjolla.

                                        

Mansikoita kasvaa ihan mökkitien vieressäkin, mutta siitä en niitä poimi. Naapurien koirien on tapana nostaa jalkaa tien varressa. Onneksi ahomansikoita löytyy omalta pihalta ja metsästäni.

Metsästä löytyy myös mustikoita. Tämä kipollinen päätyi jälkiruokajäätelön koristeeksi.

                                           

Ensimmäinen mustikkapiirakkakin on jo tehty. Helppo ja nopea valmistaa, syötiin vaniljakastikkeen kera.

Ensimmäiset, korissa kasvatetut, herneenpalot alkavat pullistua.

Omavaraisuutta

Nyt mökillä voi poimia muutakin kuin kukkia. Ahomansikat ja mustikat kypsyivät vihdoinkin syötäviksi.

Lautanen on Arabian Siniraita-sarjaa. Ja se löytyi mökiltä, kuuluu siis alkuperäiseen varustukseen-

Kasvihuoneessa valmistui ensimmäinen kurkku. Syötiin se yhdessä käymässä olleiden tyttöjen kanssa. Heidän kanssaan syötiin viime vuonnakin kurkkuni, se ainoa valmistunut. Tänä vuonna on lisääkin kurkkuja tulossa. Taidan siirtyä kurkun viljelijäksi. Tomaattini vain kukkivat, yksi raakile kummassakin tomaatista.

Kosteutta on riittänyt ja ilman lämmettyä ilmestyivät kantarellit. Nämä poimin tien varresta. Jatkossa pitää ottaa pikkuinen veitsi ja muovipussi lenkille mukaan. Nämä kannoin kotiin puseron helmassa.

                       

                                     

Syyskukintaa

Vuorikaunokki (Centaurea montana) ehti aloittaa uuden kukinnan uudessa paikassa ennen pakkasia. Sen luvataankin kukkivan uudelleen, jos lakastuneen kukinnan leikkaa pois. En ennen ole sitä tehnyt.

Hyvin kasvi näyttää viihtyvän uudessa paikassa ja siinä se mahtuu leviämään joka suuntaan.

Rannan vakoinen alppiruusu, (Rhododendron) joka ei alkukesällä lainkaan kukkinut, aloitti kukinnan syyskuun puolivälissä. Onkohan kysessä viime kesän myöhästynyt kukinta vai luuleeko se jo olevan kesä?

Ahomasikka (Fragaria vesca) kukkii uudelleen, samoin metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum). Mansikkasatoa tuskin kuitenkaan saadaan.

Jouluruusu (Helleborus) on tehnyt nuput valmiiksi kevään kukintaa varten. Ne täytyy peitellä havuilla ennen kovia pakkasia ellei lunta ole tullut maahan. Yleensä kukat aukeavat hetin kun lumi on sulanut ja havut on poistettu. Paitsi viime keväänä, jolloin nuput ja lehdetkin olivat tuhoutuneet.

Lehdillä ei ole lunta, vaan tuhkaa, jota levittelin tontille. Pyysin nuohoojaa keräämään tuhkaa tuhka-astiaan ja sen hän tekikin.

Kotiinkin ostin viimeisiä kukkijoita siivouksen kunniaksi. Hajuherneitä (Lathyrus odoratus) möi pariskunta yhden antiikkiliikkeen edustalla. Kukat on kuulemma poimittu ulkoa.

Satoa kypsyy kasvihuoneessa ja tontilla

Hellepäivät kysyttivät ensimmäiset tomaatit.

Mustikat ovat saaneet väriä ja ahomansikat kypsyvät.

Molempia, mansikkaa ja mustikkaa, löytyy ylhäältä mäeltä ja rantaan vievästä  rinteestä.

Luulin, että ahomansikka ja metsämansikka ovat eri lajia, mutta samaa ahomansikkaa (Fagaria vesca) ne ovat. Mutta kyllä auringossa kasvanut mansikka maistuu makeammalta kuin metsässä kasvanut.

Mustikan (Vaccinium myrtillus) mättäät ovat kauniita ilman marjojakin, myös varpuina ilman lehtiä.

Herneiden palot alkavat pullistua. Siemenpussin kyljessä luki, etteivät versot tarvitse tukea. Mutta jonkinlaisen tukijärjestelmän pieni hernepeltoni tulee tarvitsemaan.

Perunoiden kanssa kävi niin kuin olin pelännyt. Kasvatuksen tuloksena kasvoi lähinnä vain puutarhakomposti.

Sinivalkoiset astiat ovat Arabian Ali-sarjaa, jonka mallin on suunnitellut Kaj Frank ja koristekuvion Raija Uosikkinen.