Katoavaa kansanperinnettä

 Eero Nelimarkka ei ole suosikkitaiteilijani, mutta Ateneum on suosikkitaidemuseoni. Sen Nelimarkka-näyttelyn esittelyissä sanottiin, ettei Nelimarkka ole pelkästään latomaisemien, katoavan kansanperinteen kuvaaja. Katoavaa kansanperinnettä löytyy mökin läheltäkin, niin kuin nämä heinäseipäät naapurin riihen seinustalla.

Oli sateinen päivä kun olin kaupungissa ja lähdin katsomaan, mitä näyttelyssä löytyisi. Löytyi latoja.

Niitä on mökin lähelläkin.

Tämän ladon lähellä oleva toinen lato on kadonnutta kansanperinnettä. Yhtenä talvena joku autoilija menetti ajokkinsa hallinnan ja jysäytti autonsa ladon kulmaan. Vakuutusyhtiö maksoi hyvän korvauksen ja omista purkautti rakennuksen. Vain kivijalan jäänteet ovat jäljellä.

Muuten näyttää siltä, että kunhan katto on kunnossa, ladot säilyvät, vaikka päivä paistaisi seinien läpi.

Nelimarkan näyttelyssä oli valtava määrä omakuvia, muotokuvia, asetelmia, muutama hyvä maalaus lapsista ja tilannekuvia, joissa ihmiset olivat selkä katsojaan päin. 

Ne latomaisemat olivat mielestäni ehdottomasti parhaat teokset.

Yhdessä paikallislehdessä on leikillinen vanhojen työkalujen ja esineiden kuvien arvuuttelu otsikolla Mikä ihmeen vempele. Tämä vempain löytyi naapurin puuvajasta enkä tiennyt, mikä se on. Tällä kuulemma tehdään lankavyyhtejä. Työkalut tehtiin itse ennen kaupasta ostettujen kerien aikaa.

Löytöjä ja havaintoja

Yöpakkaset ovat taas hidastaneet kevään etenemistä. Lunta on vielä maassa ja kun se hitaasti sulaa, paljastuu kaikenlaista. Kasvu on ihmeellistä, joka päivä maasta ja ruukuista löytyy jotain uutta. Muutaman lumikellon lisäksi kukkia ei vielä pihalla ole, mutta niitähän löytyy kaupasta, aina vaan monipuolisempi valikoima. Portaille narsisseja ja helmililjoja.

Toiselle puolelle valkoista. Ruukut on˛helppo siirtää sisälle, jos yöksi tulee pakkasta.

.

Narsissien alkuja löytyy jo kukkapenkistä ja pihapolun varrelta. Päivänliljoissa ja ruohosipulissa on jo vihreää kasvua. 

Jännittävintä on odottaa, paljonko ja minkälaisia multakasoja pihalta paljastuu. Yksi iso kasa oli paikassa, jonne istutin sinililjoja. Mutta jos asialla on ollut vesimyyrä, on se ollut huolimaton, sillä kasan vierestä, takaa ja sen sisältä löytyi sinililjojen alkuja.

Ostan saksalaista Landlust-lehteä ja viimeisimmässä numerossa kirjoitettiin mm. Saksassakin rauhoitetusta kontiaisesta (Talpa europaea). Sitä pidetään hyödyllisenä puutarhalle kun sen kaivamat käytävät imeyttävät sadevesiä maahan ja kaivaminen kuohkeuttaa maaperää. Pitää vaan sietää multakasat. Lehdessä oli kuva kontiaisen pesästä, jossa se viettää suuren osan ajasta. Jos sen tekemän kulkuaukon tukkii, tekee se uuden kulun toisesta paikasta ja työntää mullat kasaksi sen viereen. Multakasat voi harjoittaa ja niiden alta löytyikin lumikellon ja krookuksen alkuja. Kontiainen ei syö kasveja, vaan kastematoja, hyönteisiä ja etanoita. Sipulinsyöjiäkin pihalla on varmaan liikkunut, mutta niiden tekemät tuhot selviävät myöhemmin.

Metsässä pystyy jo kulkemaan, vaikka paikoin on sielläkin lunta. Maassa oli iso linnunpesä, joka oli ilmeisesti pudonnut lähellä olevasta kuusesta. Pieni harmaa höyhen siinä oli, mutten sen perusteella osaa tunnistaa, kenen pesä on. Ehkä sepelkyyhkyn, niiden huhuilua on kuulunut kesällä metsästä.

Mustarastas laulaa jo mökilläkin. Se aloittaa aika säännöllisesti alkuillalla, siitä tietää, että olisi aika jo lopettaa työt. Muuttolintujakin on jo liikkeellä. Läheisellä pellolla oli jo tuttu laulujoutsenpariskunta.

Kaupasta ostetuissa ruukuissa sipulit ovat kiinni toisissaan ja ruukut ovat täynnä juuria. Hajoitin kasvustoja ja kukkia riitti moneen paikkaan. Eteinenkin sai jo kukkia.

Kevään seurantaa

 Kaupungissa hämmästelin, miten keväistä siellä oli. Jalkakäytäviltä pestiin jo mursketta ja soraa pois, kulkureitin varrella puistossa maasta nousi jo jotain kasvua ja illalla kodin lähellä lauloi mustarastas. No, kaupungista lumet on kuljetettu pois. Ja sitä minäkin ryhdyin tekemään. Lunta mökillä vielä on. Vaikka on ollut lämpimiä aurinkoisia päiviä, ovat yöpakkaset hidastaneet kevään etenemistä. Tähän aikaan ryhdyn yleensä lapioimaan lunta lumikellojen päältä. On ollut riemullista löytää kukkivia kelloja lumen alta. Mutta nyt niitä ei tuntunut löytyvän. Lumessa oli kapeita käytäviä, jotka johtivat maahan. Myyrät! Etsin lohdutusta mökkipaikkakunnan keskustasta. Katselin, mitä sen kolmen kukkakaupan tarjonnassa oli. Yhdestä löysin kevätkellon. Niitä minulla pitäisi olla tulossa jossain ruukussakin. Niistä ei varmaankaan tule niin korkeita kuin tämä, joka on ollut sisätiloissa.

 Parina päivänä satoi ja kun yöpakkaset väistyivät, kevät lähti vauhdilla etenemään. Olen saanut ruukkuja nostettua pois maasta ja kasvulavoista ja yhdessä, jonka otin sisälle, on jo jotain kasvua. Nämä ovat varmaan helmililjoja. Nimilaput ovat unohtuneet. Samassa paikassa oli toinen, kevätkelloruukku, eli todennäköisyys on 50 prosenttia.

Muita ruukkuja on nyt kasvihuoneessa. Syksyllä ostamani keijunkukka on säilynyt vihreänä.

Koivun kannon viereltä löytyi muutama lumikello. Siinä on selvästi myllertänyt iso myyrä, maassa on koloja ja pieniä multakasoja. Ostin jo narsisseja ja istutan niitä jokaiseen myyränkoloon. 

 Varsinaiselta lumikelloalueelta löysin aluksi vain yhden kukan sen reunalta. Ja niitä pitäisi olla kymmeniä. Mutta parissa päivässä lumikellojen alkuja alkoi ilmestyä. Ehkä on niin, että olin liikkeellä liian aikaisin. Maassa oli vain vähän lunta kun tuli kovien pakkasten jakso ja siksi maa on jäätynyt syvältä. Kaikkea ei ole menetetty.

Mikähän on krookusten tilanne ja onko skilloja säilynyt? Kukkapenkissä kasvaa ainakin muutama krookus ja kevätesikot voivat hyvin.

Mökkitie, jolla kulkeminen on ollut liukastelua, alkaa olla sula. Siirryin kumisaappaisiin, sillä muut jalkineet ovat kastuneet. Muuten ulkona touhuaminen on ollut mukavaa, kun ei ole kylmä.Tuntuu oikeasti keväältä.

Matot ulkoilemaan

 Olin odottanut sopivaa säätä mattojen lumipesuun, mutta sellaista ei tullut. Lumi oli joko pölyävää ja tarttuvaa pakkaslunta tai märkää nuoskalunta. Ei ollut hankikantoja, joiden päälle matot olisi voinut levittää. Minulla ei mökillä ole tamppaustelinettä, kotona sellainen pihalla olisi. Ja jotkut sitä käyttävätkin, muistan kertoja kun olen kipeänä yrittänyt nukkua ja sitten on alkanut mattojen läiskiminen. Ryijyn ja meksikolaisen seinävaatteen laitoin tuulettumaan vierastalon parvekkeelle.

Vaalea matto ulkoili tikkaiden päällä.

Tuvan mattojen paikka ravistelun jälkeen vaati miettimistä. Pieni matto pysyi syreenipensaassa tuulettumassa.

Tamppaustelineen virkaa tekemään toin lumikolan. Ovikin kävi siihen tehtävään.

Sitten alkoivat yöpakkaset ja niiden jälkeen auringon sulattama lumi oli jäätynyt ja sain mattoja hangelle. Kummitädin tekemä ryijymatto on kova keräämään pölyä. Siitä hangelle jäänyt pöly saa edistää lumen sulamista. 

Mielessä kevät

 Olen syntynyt helmikuun loppupuolella ja syntymäpäivän jälkeen mielessäni alkaa olla kevät. Ja valmistautuminen siihen. Lupaavasti on ollut muutama aurinkoinen pakkaspäivä, joina auringon voiman on jo tuntenut. Tähän aikaan kuuluvat tulppaanit. Etsin tavaraa vietäväksi kirpputorille ja katselin vierastalossa olleita maljakkoa ja vatia. Ne edelliset omistajat ovat varmaan saaneet lahjaksi ja kun eivät oikein ole miellyttäneet, on ne tuotu mökille. Ja ovathan ne saaneet pieniä kolhujakin. Maljakko sopii tulppaaneille.

Minulla oli idea pystyssä pysyvästä kimpusta, mutta kimpustani tuli liian painava siihen.

Kimppu päätyi kissakannuun.

Kokeilin syksyllä kerrosistuttamista, laitoin samaan ruukkuun alle tulppaaneja ja niiden päälle krookuksiin. Krookukset kasvoivat ja kukkivat kauniista. Mutta niiden alta nousseista tulppaaneista vain yksi jaksoi avata nuppunsa. Onneksi tulppaaneja saa tähän aikaan monesta paikasta, ruokakaupoistakin. Ne pitävät kevään odotuksen mielessä, vaikka taas kerran tuli talvi, joka toi ennätysmäärät lunta.

Syntymäpäivälajaksi ostin itselleni työvälineen, jonka hankkimista olen pitkään suunnitellut, istutusalustan. Kun vaihdan kukille multaa, kylvän siemeniä, koulin taimia tai muuten käsittelen multaa, tuloksena on yleensä aina sotkua.

Koeponnistuksena pääsi pikkuposliinikukka isompaan ruukkuun. Olin vienyt kasvin kesällä ulos ja unohtanut sen sinne. Onneksi sain siitä yhden pistokkaan, josta lähti uusi kasvi. Siinä on jo uusia lehtiä, vaikka ruukku on ollut aivan liian pieni. Mullat saa alustalta kätevästi pois ja kokoontaiteltuna se ei vie tilaa.

Muutkin kasvit ovat jo kevättunnelmissa. Pelargonien lisäksi sinisarjat ovat alkaneet kasvaa. Linnutkin ovat jo kevätmielellä, tunnistin pihalla hömö-, sini- ja talitiaisen äänet.

Kunhan lumitöistä on selvitty, on aika kylvää jotain uutta kasvamaan, kun siihen on uusi välinekin.

Omavaraisbloggaajien, #suuntanaomavaraisuus, kuulumisia löytyy alla olevista linkeistä.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Caramellia 

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia