Eero Nelimarkka ei ole suosikkitaiteilijani, mutta Ateneum on suosikkitaidemuseoni. Sen Nelimarkka-näyttelyn esittelyissä sanottiin, ettei Nelimarkka ole pelkästään latomaisemien, katoavan kansanperinteen kuvaaja. Katoavaa kansanperinnettä löytyy mökin läheltäkin, niin kuin nämä heinäseipäät naapurin riihen seinustalla.
Oli sateinen päivä kun olin kaupungissa ja lähdin katsomaan, mitä näyttelyssä löytyisi. Löytyi latoja.
Niitä on mökin lähelläkin.
Tämän ladon lähellä oleva toinen lato on kadonnutta kansanperinnettä. Yhtenä talvena joku autoilija menetti ajokkinsa hallinnan ja jysäytti autonsa ladon kulmaan. Vakuutusyhtiö maksoi hyvän korvauksen ja omista purkautti rakennuksen. Vain kivijalan jäänteet ovat jäljellä.
Nelimarkan näyttelyssä oli valtava määrä omakuvia, muotokuvia, asetelmia, muutama hyvä maalaus lapsista ja tilannekuvia, joissa ihmiset olivat selkä katsojaan päin.
Ne latomaisemat olivat mielestäni ehdottomasti parhaat teokset.
Yhdessä paikallislehdessä on leikillinen vanhojen työkalujen ja esineiden kuvien arvuuttelu otsikolla Mikä ihmeen vempele. Tämä vempain löytyi naapurin puuvajasta enkä tiennyt, mikä se on. Tällä kuulemma tehdään lankavyyhtejä. Työkalut tehtiin itse ennen kaupasta ostettujen kerien aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti