perjantai 27. heinäkuuta 2018

Helle kypsyttää

Helle jatkuu ja se kypsyttää tomaatit ja marjasadon. Ikkunoiden kunnostus on hikistä työtä näillä keleillä Hellehatulle on ollut käyttöä, sadetakki lepää. Jatkuva helle sai vihdoinkin tomaatteihin ilmestymään punaista väriä. Marjasatokin valmistuu. Myös ikkunan kunnostaja lämpenee, vaikkei ihan kypsy. Eteläpuolen työmaalla varjossa on ollut yli 30 astetta lämmintä. Yhtenä aamuna, kun aurinko vielä paistoi työmaalle, näytti mittari 45 astetta.


Ruukussa kasvaneet tomaatit ehtivän ensimmäisinä kypsyä.


Punaiset viinimarjat on nyt pääosin poimittu. Ne pitää saada talteen ennen kuin rastaat popsivat ne. Hiukan linnuillekin täytyy jättää syötävää.



Metsävadelmia on paljon, mutta vaikeissa paikoissa, mätästetyssä metsässä, jonne lähtiessä pitää päälle pukea saappaat, pitkät housut ja pitkähihainen paita.


Piirakkaan laitoin molempia, punaisia viinimarjoja ja metsävadelmia.


Aloitin ikkunoiden kunnostuksen eteläsivulta, koska kuvittelin, että sillä ikkunat ovat huonoimmassa kunnossa. Iltapäivällä, kun aurinko on toisella puolella mökkiä, työtä voi tehdä. Hidasta työ on. En enää sano: Kunnostan kesällä ikkunat, vaan: Kesäisin kunnostan ikkunoita.


 Ja siinä se on, ensimmäinen ulkoa kunnostettu ikkuna. Yksi kulmarauta puuttuu, niitä kävin hakemassa Domus Classicasta. Mökkipaikkakunnalla on useita rautakauppoja, mutta sitä, mitä minä tarvitsen, en yleensä niistä löydä. Pellavaöljykittiä ei sentään Helsingistä tarvinnut hakea.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Bonuskasvimaa

Kasvimaalla kasvaa hernettä ja mansikoita. Tuoksuvadelma yrittää valloittaa aluetta takaisin Ei todellakaan ollut tarkoitus perustaa kasvimaata mökille. Ei ainakaan ensimmäisenä kesänä. Mutta sellainen syntyi sivutuotteena taistelussa tuoksuvadelman kanssa. Tuoksuvadelma kukkii kauniisti ja pitkään, mutta se yrittää vallata koko pihan.


Taistelu alkoi jo syksyllä. Raivasin vadelmapusikkoa sen verran, että sain omenapuut näkyviin. Koska raivatulla alueella ei näyttänyt mitään kasvavan, istutin siihen lumikelloja. Kevää esittelin remppamiehelle innokkaana maasta nousevia lumikellon alkuja. Hän katseli tuoksuvadelman tynkiä ja kysyi: Mitä sä noille aiot tehdä?


Lyhentelin tynkiä ja aloin repiä juurakoita maasta. Kun yhden juurakon veti ylös, kääntyi maata isolta alueelta. Ei kasvi huonossa maassa kasvanutkaan. Maa tuli juurakoiden repimiseen yhteydessä käännettyä ja siitä syntyi ajatus kasvimaasta. Pensaikon juureen kylvin puistolemmikkejä ja istutin ruohosipulia sekä pienet tomaatin taimet.


Yksi tuttava kävi keväällä mökilläni. Hän katseli pihaani ja puhui pengertämisestä. Nyt tajuan, mitä hän ajoi takaa. Kasvimaa muodostui automaattisesti penkereiksi. Kahdessa penkissä kasvaa herneitä, joiden siemeniä minulla sattui olemaan. Ja yhteen, alempana olevaan penkkiin löytyi puutarhalta mansikan taimia. Myöhäisessä vaiheessa niitä kyselin, mutta tarvitsemani määrä, neljä kappaletta, löytyi.


Joku jo on käynyt maistelemassa mansikoitani.


Tuoksuvadelma on varsinainen hirviökasvi. Vaikka nypin versoja jatkuvasti, aina uusia ilmestyy.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Heinäkuun herkkuja

On taas ahomansikoiden ja mustikoiden aika. Herneetkin alkavat valmistua. On taas aika nauttia luonnon tarjoamista herkuista. Ahomansikoita löytyy. Muutakin hyvää syötävää  on jo tarjolla.

                                        

Mansikoita kasvaa ihan mökkitien vieressäkin, mutta siitä en niitä poimi. Naapurien koirien on tapana nostaa jalkaa tien varressa. Onneksi ahomansikoita löytyy omalta pihalta ja metsästäni.



Metsästä löytyy myös mustikoita. Tämä kipollinen päätyi jälkiruokajäätelön koristeeksi.

                                           


Ensimmäinen mustikkapiirakkakin on jo tehty. Helppo ja nopea valmistaa, syötiin vaniljakastikkeen kera.


Ensimmäiset, korissa kasvatetut, herneenpalot alkavat pullistua.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Kun sataa

Sadesäällä on aikaa sisustaa. Kamarin valaisimet ovat paikoillaan, helmiriippuvalaisin ja seinävalaisin Vuorossa oli siivous- ja sisustuspäivä, koska satoi aamusta iltaan. Järjestelyvuorossa olivat kamarit. Pienempään kamariin olen nyt löytänyt sellaisen helmivalaisimen, jollaista olin etsinyt. Sen ketjua kylläkin pitäisi lyhentää, mutta näinkin pärjää, kun varoo päätään tai valaisinta. Pakko kuitenkin tunnustaa, ettei valaisin ole 1900-luvun alkupuolelta, vaan ilmeisesti 80-luvulta. Seinävalaisin löysi sekin paikan. Siihen vaikutti  pistorasioiden sijainnit, jatkojohtoja en halua käyttää, ellei ole pakko.




Yritin löytää seinävalaisimesta merkintöjä valmistajasta, mutta turhaan. Ostin sen antiikkiliikkestä ja maksoin varmaan liikaa, koska silloin siihen niin ihastuin.




On taas huopaohdakkeen kukinnan aika. Luonnon voimakkaat värit saavat tapetin kukat näyttämään haaleilta.



Laitoin myös kaksi ikonia hirsiseinälle. Jätin tuvan puoleisen väliseinän oven viereisen ja yläpuolisen osan hirret näkyviin. Ulkoseinän puolella hirret eivät olleet sen näköisiä, että ne olisi voinut jättää paljaiksi koska niissä oli paljon jatkoskohtia. Kamarien välinen seinä onkin tehty laudoista.