Taistelu alkoi jo syksyllä. Raivasin vadelmapusikkoa sen verran, että sain omenapuut näkyviin. Koska raivatulla alueella ei näyttänyt mitään kasvavan, istutin siihen lumikelloja. Kevää esittelin remppamiehelle innokkaana maasta nousevia lumikellon alkuja. Hän katseli tuoksuvadelman tynkiä ja kysyi: Mitä sä noille aiot tehdä?
Lyhentelin tynkiä ja aloin repiä juurakoita maasta. Kun yhden juurakon veti ylös, kääntyi maata isolta alueelta. Ei kasvi huonossa maassa kasvanutkaan. Maa tuli juurakoiden repimiseen yhteydessä käännettyä ja siitä syntyi ajatus kasvimaasta. Pensaikon juureen kylvin puistolemmikkejä ja istutin ruohosipulia sekä pienet tomaatin taimet.
Yksi tuttava kävi keväällä mökilläni. Hän katseli pihaani ja puhui pengertämisestä. Nyt tajuan, mitä hän ajoi takaa. Kasvimaa muodostui automaattisesti penkereiksi. Kahdessa penkissä kasvaa herneitä, joiden siemeniä minulla sattui olemaan. Ja yhteen, alempana olevaan penkkiin löytyi puutarhalta mansikan taimia. Myöhäisessä vaiheessa niitä kyselin, mutta tarvitsemani määrä, neljä kappaletta, löytyi.
Joku jo on käynyt maistelemassa mansikoitani.
Tuoksuvadelma on varsinainen hirviökasvi. Vaikka nypin versoja jatkuvasti, aina uusia ilmestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti