Saatiin sadetta

 Satoi useana päivänä ja paljon. Olin sadepäivinä kaupungissa, missä sielläkin tuli vettä. Päätin, että ne kasvit mökillä, jotka ovat pysyneet pystyssä sateen hakatessa niitä, saavat kunniamaininnan Multamäen harrastelijaviljelijöiden seuralta. Sormustinkukkia oli pystyssä, vaikka ne olivat kasvaneet todella pitkiksi. Tuoksuvadelmia sadeilma ei lannista.

Osa sormustinkukistakin oli kaatunut, osa katkennut. Niitä on maassa ja vinossa nipussa yhdessä malvojen kanssa. Yrittävät tukea toisiaan.

Pienuudesta on ollut hyötyä. Pikkuiset ruusut kukkivat kuin sadetta ei olisi ollutkaan. 

Naapurin Jasmikkeen kaarevien oksien kärjet koskettivat maata ja siinä olikin minulle oikeutus ottaa oksa tuomaan tuoksua mökkiini.

Kukkaketoni kasvit makaavat maassa, yksi iso unikko on kaarella, kukka sentään irti maasta.

Kunniamaininnan ovat ehdottomasti ansainneet luonnonkukat. Päätös oli muutenkin helppo, sillä päättävässä seurassa on yksi jäsen. Kellokasvit ovat pysyneet pystyssä. Jämäkät peurankellot ja

seinustan vuohenkellot

Jopa muutama kurjenkello oli pystyssä.

Toivottavasti tuleva lämpöaalto saa kasvit ryhdistymään, minulla ei ole riittävästi tukia kaikille.

Satoa odotellessa

 Varsinainen satokausi ei vielä ole alkamassakaan, mutta jotain syötävää jo löytyy. Ahomansikoita kypsyy eri puolilla pihaa. Yhdessä rastaiden kanssa vahdimme puutarhamansikoita, joissa niissäkin jo näkyy punaista.

Metsästä löytyi mustikoita

Ensimmäisiä kanttarelleja oli pihan laidalla, metsän reunassa jo kesäkuun puolella. Näistä ei vielä kastiketta tee, mutta tuntuu tämä lupaukselta, että sieniä tulee maasta.

Ämpärissä kasvatetut perunat on syöty. Herneitä ei tule. Vain yksi verso on noussut kylvämistäni siemenistä. Ne on popsinut varmaan sama tyyppi, joka kaivoi perunoitakin maasta ja nokki niitä.

Ihmettelin kukkapenkkeihin ilmestyneitä uusia kasveja. Päivänlijoja ne eivät ole eivätkä kurjenmiekkoja. Tekoäly ehdotti jotain hyvin erikoista laukkaa, mutta oli oikeilla jäljillä, kyseessä on kynsilaukka. Olin työntänyt valkosipulin kynsiä myyrien koloihin kun ne kuulemma karttavat sen tuoksua. Ja niin viljelyrepertuaarini laajeni uuteen lajiin. Syksyllä kaivan maahan lisää valkosipulia.

Olen niittänyt pihaa tavallista aikaisemmin. Pitkä, sateen kaatama kasvusto tarjoaa loistavia piilopaikkoja myyrille. Ne eivät ole minnekään lähteneet. Karsin myös syreenipuskien taimia ja alaoksia. Korpit ja petolinnut näkevät nyt myyrät paremmin. Vaikka eipä petoja ole näkynyt, vain musta rantakäärme livahti aitan alle. Sillä oli niin kirkkaan keltaiset posket, ettei lajista voinut erehtyä. Niiton tuloksena syntyi kukkakimppu.

Kelvollista raparperiakin löytyy vielä. En vielä ollutkaan tehnyt perinteistä raparperipaistostani.

Kasvihuonekurkut venyvät kovin hitaasti ja tomaatit ovat vielä pieniä ja vihreitä, mutta avomaan kurkuissa on jo toiveita herättäviä pötkylöitä.

Marketissa oli kotimaista kukkakaalia ja parsakaalia. Hinnat olivat kunnioitettavan korkeita, ihan perustellusti. Arvostan kotimaisen ruuan tuottajia. Kunnioitettavaa on myös pyrkiminen omavaraisuuteen #suuntanaomavaraisuus. Ryhmästä on kiittäminen Satua www.tsajut.fi.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Sininen tupa