lauantai 11. syyskuuta 2021

Sienitaidetta

Sateet synnyttivät metsään ja pihalle taidenäyttelyitä. Väreissä ei säästelty. Muotoja on monia.




Performanssiakin on tarjolla. Tämän nimi on Muodonmuutos.

Muutaman päivän päästä näin. Ja pakkasten jälkeen näytös päätyy limaiseksi läjäksi. Metsässä jo tuoksuu syksyltä, mätäneviltä sieniltä.

Kantojen koloihin on syntynyt kokoelmia.


Tarjoaa metsä muutakin kuin vain hengen ravintoa.

maanantai 6. syyskuuta 2021

Herukkaurakka

 Elokuun puolenvälin tienoilla oli taas aika poimia naapurin mustat viinimarjat. Pensaita on kaikkiaan ollut noin 30, muutama punaisia viinimarjoja, loput mustia. Osa pensaista on jo ränsistynyt. Yritin sanoa, että niitä pitäisi leikata ja lopulta tein sen itse. Viime vuoden keväällä leikkaamani toisen alueen pensaat eivät vielä ole tointuneet siitä eivätkä vielä tuottaneet paljon marjoja, toisella alueella viinimarjoja löytyi. Mustaherukat olivat tänä vuonna todella hyvän makuisia, makeita.

Pitkästä aikaa isäntä itsekin osallistui poimintaan. Ensi töikseen hän ihmetteli, kuka näin paljon pensaita on istuttanut. Niinpä. Hän haki muovijakkaran ja istui runsasmarjaisimman pensaan viereen ja tiputteli siitä marjoja ämpäriin.

Saatiin marjat poimittua ennen sateita. Yleensä pakastan marjat ja teen niistä mehua myöhemmin. Naapurilla on sisällä olevan arkkupakastimen lisäksi ulkorakennuksessa toinenkin pakastin, pakastin-jääkaappiyhdistelmä, mutta siihen ei enää voi luottaa. Viime talvella kovien pakkasten aikaan se oli lakannut toimimasta. Jääkaapissa oli oluttölkkejä. Ykkösoluet olivat vain pullistuneet pakkasessa, mutta alkoholittomat oluet olivat räjähtäneet, sotku oli melkoinen. Laitoin marjat jääkaappiin ja ryhdyinkin heti tekemään mehua. Lisäsin sekaan aikaisemmin poimitut  ja  pakastetut punaiset viinimarjat ja hiukan hedelmäsokeria.  Kolme mehuliisallista mehua marjoista tänä vuonna tuli. Mehu on nyt pakastettuna muovipulloissa, jotka vievät vähemmän tilaa kuin pakastetut marjat ja ne mahtuvat varsinaiseen pakastimeen.

Kerran kun yksi tuttavapariskunta oli käymässä, ihmetteli mies teeleipien kanssa tarjoilemaani kaupan marmeladia. Hän kertoi tekevänsä itse viinimarjoista hyytelöä. Ajattelin kokeilla samaa, mutta lopulta päädyin tekemään hilloa. Siitä tuli todella voimakkaan makuista, mutta hyvää.

Yleensä säilön pakastamalla, vadelmia, hiukan mustikoita ja raparperia pakastimessa jo on ja vielä pitää olla tilaa puolukoille, joita näyttää tulevan runsaasti. Niistä osa pitänee survoa tai tehdä niistäkin hilloa.

Elokuun puolessavälissä tomaatitkin alkoivat kypsyä. Ne tulevat syötyä, vaikka varmuuden vuoksi olen etsinyt tomaattikastikereseptejä.

 Ja pari pientä kesäkurpitsaakin alkoi kasvaa..

Ensimmäistä kertaa omenapuuni tuottavat kunnon satoa. Omenoissa ei ole rupea eivätkä toukat ole niitä syöneet.  Nämä eivät ole syöntiomenoita, mutta tein kokeilun ja niistä tuli hyvää kullankeltaista hilloa. Tein toisen annoksen, johon lisäsin vähän puolukoita ja ne värjäsivät hillon punaiseksi. Ihan marjapuuron väristä, sanoi kummityttö, jonka seurassa hilloa syötiin lettujen kanssa. Toisen puun vihreät omenat taitavat olla niin kutsuttuja talviomenoita, odottelen vielä niiden kypsymistä.

Omalta osaltani sato on helposti hoidettu. Omavaraisbloggaajien kertomuksia marjojen, lihan, maidon, yrttien tai kasvisten käsittelystä voi lukea alla olevista linkeistä. #Suuntanaomavaraisuus-sarjaa ideoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi).

Vyöhyke 1

Jovela 

Apilankukka

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Mikä Itä

Evildressmaker

Caramellia

Majalevon pientila

Mummon kirja

Vyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo