Toukokuun kukkijat

Kylmä kausi jatkuu. Yhtenä yönä lämpömittarin elohopeapylväs on tainnut pysyä plussan puolella. Mutta päivät pitenevät ja aurinko paistaa ja kevät etenee sittenkin. Muurahaisetkin ovat heränneet. Pari sitruunaperhosta lenteli ilmassa täydentämässä keltaista kokonaisuutta. Kimalainen kaivoi maata. Ilmeisesti kyseessä oli pesäpaikkaa etsivä kuningatar. Käki kukkui peräti 20 kertaa. Se riittää minulle ensi vuoteen. Suomalaisille kukunnat merkitsevä tulevia onnellisia vuosia, sveitsiläiselle vuoden aikana tulevaa rahaa. Käki oli joku varhainen kukkuja, outolintu, sillä enempää kukuntaa en kuullut.

Leskenlehdet loistavat ojan penkalla kuin pienet auringot.

 Näsiät aloittivat kukinnan.

Valkovuokot alkavat avata kukkiaan. Jännittävää nähdä, minne valkovuokkoviljelmäni ovat levittäytyneet. Ennen kuin kukat ovat avautuneet, ei pihamaalla uskalla liikkua polkujen ulkopuolella, sillä mistä vain voi ilmestyä valkovuokko.

  Yhtä hyvin eivät talvehtineet jouluruusut. Tai kyllä ne talvesta selvisivät, mutta kevään kovat pakkaset tuhosivat nuppuja ja kukkia. Joitakin kukintoja sentään jäi jäljelle.

Kevään tuloa ja talven tuhoa

Nyt niitä jo löytyy. Lumikellot tulevat esiin heti lumen sulamisen jälkeen tai jo lumen läpikin.

Lumikello (Galanthus nivali) on narsissikasvi, peräisin Etelä-Euroopasta.

Näsiäkin kukkii jo.

Toisille kasveille talvi, jossa välillä lumi suli pois ja tammikuussa tuli kovat pakkaset, ei sopinut. Vanhat jouluruusut, jotka ennen ovat kukkineet melkein heti kun lumi ja suojana olleet havut ovat poissa, olivat surkeassa kunnossa. Muutama nuppu ehkä kunnossa. Myös suurin osa sormustikukista oli tuhoutunut. 

Suojaan aina omenapuut korkeilla verkoilla sen jälkeen kun yhtenä talvena lunta oli yli normaalien verkkojen ja kahdesta omenapuusta oli keväällä jäljellä vain kepit. Niistä kasvoi pystyssä olevaa vappuhuiskaa muistuttavat versiot. Leikkaamalla yritän niistä tehdä puun näköisiä. Nyt oli joku katkonut oksia pienestä, histaasti kasvavasta tammesta. Siis sekin pitää suojata jatkossa.

Mustarastas pöyhi vanhoja puunlehtiä. Kai niiden alla jotain elämää jo on, vaikka öisin voi olla pakkasta monta astetta.

Kevään ensimmäiset

Lumi peittää vielä lumikellot ja jouluruusut, mutta jotkut aurinkoisella paikalla olevat sinivuokot ovat jo nupuilla. Samoin näsiä.

   Sinivuokko (Anemone hepatica) on Hämeen maakuntakukka.
Parhaimmillaan sen kukinta on mökilläni toukokuun alkupuolella,
silloin niitä on todella runsaasti. Sitä levittävät muurahaiset ja koska se on erityisessä suojeluksessa tontillani, saa se vallata alueita vapaasti. Sinivuokko on myrkyllinen.







Näsiä (Daphne mezereum) eli riidenmarja kukkii ennen lehtien
puhkeamista. Tontillani on kolme pientä näsiäpensasta. Näsiä on myrkyllinen, varsinkin sen punaiset marjat.

Telkkäpariskunta poimi vedestä ruokaa laiturin lähellä. Mutta laiturin ohi ne purjehtivat niin kovalla vauhdilla, ettei niistä saanut kunnon kuvaa.