Villiviini sain tänä vuonna hienon syysvärin.
Nyt syksy etenee nopeaa vauhtia ja värit alkavat muuttua ruskeiksi. Piha peittyy vaahteran ja koivun lehtiin.
Metsäkurjenpolvi kukkii uudelleen. Pitäisi oppia, että luonnonkukat ovat niitä, jotka kestävät ja jotka pihalle kuuluvatkin.
Pari daaliaa vielä kukkii ja tietysti maksaruohot. Pieni ruusukin vielä yrittää avata nuppuaan.
Sieniä nousee maasta. Nämä kasvavat vanhan koivun kannon päällä. Saattavat olla koivunkantosieniä, mutta en poimi niitä syötäväksi.
On harmaita sumuisia iltoja ja sateisia aamuja. Kovaääniset kurkiairueet suuntaavat etelään, valkoposkihanhet lähtivät aikaisemmin. Ilmeisesti sen jälkeen kun viljapellot oli puitu eivätkä ne enää voineet niitä ryöstää.
Syksyn merkkejä ovat langat, joita metsästysseura on viritellyt tien varteen. Katkennut lanka merkitsee, että siitä on mennyt hirvi tai joku muu eläin. Vielä ei näkynyt hirvimiehiä päivystämässä tien varressa. Taisivat olla Maamiesseuran perinteisessä kekritapahtumassa niin kuin minäkin. Nuoret liikemiehet möivät hevosenlantaa, jota ostin kaksi säkkiä. Tuleehan se kevät taas aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti