Onko koolla väliä

Joitakin viikkoja sitten poikkesin pitkästä aikaa lähikaupungin torille. Etsin syyskukkia, muita kuin kanervia. Torilla oli yhdellä puutarhalla myyntikoju. Erikoisempia kukkia siellä ei ollut, mutta sipuleita oli ja millaisia sipuleita. Oli pakko sanoa ääneen, että ompa isoja sipuleita. Varsinkin krookuksen sipulit olivat komeita. 

Vertailukohtana jostain marketista ostamani pussin krookuksen sipulit. Puutarhuri kertoi, että he käyttävät itsekin samoja myynnissä olevia sipuleita. Oli tietysti pakko ostaa krookusten lisäksi helmililjojen  ja tulppaanien sipuleita. Ostin kymmenen sipulia, mutta kauppias lisäsi monta ylimääräistä pussiin.

Pihalla olevan ison kiven ympärillä on ilmeisesti ollut kukkapenkkejä koska kivillä on reunustettu alueita. Yhteen rajatuista alueista yritin tehdä kukkapenkin, mutta se epäonnistui. Vain lemmikit viihtyivät, nehän viihtyvät melkein missä vaan. Juhannusruusut näyttivät kituvan ja siirsin ne pois. Kiinanpioni oli kuolemassa ja sillekin hain uuden paikan. Kaivoin aluetta syvemmältä ja laajemmin. Mullan sisältä löytyi kaksi istutusastiaa. Olen ymmärtänyt, että astiat pitäisi nostaa ylös maasta kun niissä olevat sipulikukat ovat kukkineet. Lakastuneet kukat voi siirtää syrjään ja alueelle voi istuttaa jotain muuta. Nämä olivat jääneet maahan. Pesin astiat ja istutin niissä tulppaaneja. Verkkoja vielä päälle. Väitetään, etteivät myyrät näihin astioihin pysty.

Myynnissä oli myös amarylliksiä. En ostanut sipulia, vaan ja kasvavan kukan. Nyt olen tapojeni vastaisesti aloittanut jouluvalmistelut ennen joulukuuta.

Löysin grillikatoksesta ruostuneen peltiastian, jonka pohjassa oli reikiä. Paikkailin suurimmat reijät verkolla, kaivoin astialle kuopan ja istutin loput sipulit astiaan. Mukana on viimevuotisia sipuleita ja niistä kasvaneita pikkusipuleita. Multaa ja verkko vielä päälle. Keväällä nähdään, onko sipulien koolla väliä, mistä löytyvät parhaat kukat.

Viime vuonna sekoilin istutusten nimeämisen kanssa enkä muistanut, mitä missäkin ruukussa oli. Kehitin nyt koodijärjestelmän varastosta löytäneillä atrimilla. Haarukka merkitsee tulppaania, lusikka krookusta ja veitsi helmililjaa.

Kasvihuoneessa kukoistaa

Amaryllikset olivat sisätiloissa pitkälle kesään kun en keksinyt, mihin olisin ne sijoittanut kesää viettämään ja voimia keräämään. Kun viimeisetkin koreissa kasvaneet perunat oli syöty, keksin, että laitan amaryllikset tilalle. Ja sijoitin ne kasvihuoneseen. Olikin välillä niin kylmää, että ajattelin niiden viihtyvän siellä paremmin. Kun istutin niitä, huomasin yhdessä olevan jo nupun. Yleensä ne ovat kesän ulkona ja siirrän ne sisälle kun syksy tulee ja lehdet kuihtuvat. Nyt siis näin. Ja kaunis kukka nupusta kehittyikin.

Pelargoniat kukkivat tänäkin vuonna kasvihuoneessa. Kunhan tomaatti tai kurkku ei kaadu niiden päälle.

Ja tomaatit tietenkin jatkavat kukkimistaan.

Kukkia

Minulle on tuottanut iloa kaksi kukkaa. Toisen sain lahjaksi, toisen olen itse kasvattanut. Naistenpäivän ruusun sain yllättävältä taholta. Hiukan rypistelin otsaani kun mietin, miten sen saisi kuljetettua kotiin. Hampaissa, ehdotettiin minulle. Mutta kulki se treenikassissakin enempää rutistumatta.

Kaupungissa käynnin jälkeen odotti maalla kukkaan puhjennut amaryllis. Amarylliksen saa uudelleen kukkimaan. Joskus se vaan vaatii paljon kärsivällisyyttä. Hienoa, että juuri se ainoa valkoinen amarylliksista onnistui.

Joulun jälkeen kukkakaupasta olisi saanut amarylliksia muutamalla eurolla. Mutta tämä onkin erikoistapaus.

Maanantaina amaryllikseni oli vielä nupulla, viikon kuluttua täysin kukassa.

Merkkejä keväästä

  Kevätesikot ovat tulleet kauppoihin. Olenpa nähnyt jo orvokkejakin kadulla yhden kukkakaupan edessä. Kevätesikot voi kuulemma keväällä istuttaa ulos. Mutta miten saa ne pidettyä hengissä siihen saakka? Minä saan ne yleensä kuivumaan muutamassa päivässä.                                        

                                

Pienemmän kamarin viileydessä peitettynä olleessa narsissiruukussa alkoi näkyä elämän merkkejä. Ja pian oli aika nostaa ruukku valoon.

                                                                                                                   

                                

Jopa amarylliskin heräsi eloon. 

                               

Olen nyt oppinut, ettei amaryllis olekaan amaryllis, vaan ritarinkukka. Mutta olkoon. Minulla oli niitä kolme kesän ajan ulkona keräämässä voimia. Ensimmäisen lehdet kuihtuivat syksyn tultua ja komeroon siirron jälkeen se alkoi pian kasvaa. Mutta se taisi olla liian laiha, sillä nuppuja se ei jaksanut kehittää, pelkästään lehtiä kasvoi sipulista.

                                                                                         

                                    

Seuraavan unohdin lämmittämättömään ulkotilaan ja ensimmäiset pakkaset tuhosivat sen. Kolmannen lehdet pysyivät aina vaan vihreinä. Lopulta, kun talvi jo alkoi tulla, leikkasin lehdet pois, siirsin sen uuteen multaan ja sijoitin komeroon. Siellä se on jököttänyt lokakuusta lähtien. Vasta nyt, helmikuussa, sipulista pilkistää kukan nuppu. Ei tullut sitä jouluamaryllistä, vaan taitaa tulla pääsiäisritarinkukka.

                                                 

Yritin etsiä pajunkissoja, mutta niitä löytyi vain muutama, ei poimittavaksi. Hirvet, kauriit ja metsänhoito, mm. minä itse, ovat tehokkaasti hävittäneet pajuja.

Katsotaan saanko amarylliksen kukkimaan uudelleen

On jännittävää kokeilla, saako jouluamaryllikset kukkimaan uudelleen. Istutin kolme amaryllista vanhaan, melkein valmiiseen  puutarhakompostiin keräämään voimia. Nyt ensimmäisen kasvin lehdet olivat kuihtuneet ja kaivoin sen maasta. Ei se paljoa ole lihonut, mutta juuria se on kasvattanut.

Viime vuonna onnistuin saamaan yhden amarylliksen kukkimaan. Siitä on kerrottu enemmän postauksessa  syksyn kukat.

Istutuspöytäni on kasvihuoneen takana.  Se ei maksanut paljoa ja se saa patinoitua ulkona talvenkin. Pöydällä odottaa kaksi jouluruusun tainta, joiden suhteen en vielä ole päättänyt, mitä niille teen. Otanko ne sisälle toivoen, että ne kukkisivat jouluksi, istutanko ne maahan ruukkuineen tai ilman ja silloin odottaisin, että ne kukkivat keväällä. Nämä ovat siemenestä levinneitä, jotka ole pihalta pelastanut.

Amaryllis on nyt ruukussa uudessa mullassa  ja se siirtyi pimeään kaappiin odottamaan, kasvaako siitä jotain. Pitää vaan muistaa kurkistaa kaappiin aina muutaman viikon välein.

Syksyn kukat

Orkidea oli olut kesälomalla mökillä koko kesän. Kun ilmat syksyllä alkoivat viileätä, tuli aika kotiuttaa se. Yllättäen huomasin sen tehneen kaksi uutta kukkahaaraa vanhoihin kukkavarsiin. Päästyään lämpimään, puhkesi se hienosti kukkaan.

Viime joulun amaryllikset siirtyivät kesällä ulos, huomaamattoman paikkaan Tuomen alle muiden kasvien sekaan keräämään voimia. Valkoisen amarylliksen lehdet kuihtuivat jo syksyllä sen ollessa vielä maassa. Kun se oli siirretty ruukkuun uuteen multaan se sijoitettiin lämpimän keittiön alakaapin perukoille. Kerran muistin sitä kurkistaa. Seuraavalla kerralla lokakuussa siinä olikin
 jo pitkälle venähtänyt valkoinen nuppu. Valossa sen väri muuttui nopeasti vihreäksi ja myöhemmin se kukki komeasti.