Olin mukana retkellä Tammisaareen, uuteen Chappe-museoon. Ihailin rakennuksen paikalta kaadetuista vanhoista jalopuista tehtyjä asiakastiskiä ja penkkejä. Muistin puuvajassa olevan lankun, josta tarkoitukseni on ollut tehdä penkki, mutten ole keksinyt sille jalkoja enkä sijoituspaikkaa. Sitä ei ole käsitelty mitenkään, joten ulos sitä ei voi sijoittaa.
Lankku syntyi vuosia sitten naapurin mökin päädyssä olleesta vanhasta vaahterasta. Naapuri oli aikeissa kaataa huonokuntoisen puun. Minä sanoin, älä kaada vielä, kun se on niin kaunis syksyllä. Sitten kesäinen ukkosmyrsky kaatoi vaahteran. Sain paikalla olleet sahamiehet tekemään puusta lankun.
Chappessa penkkien alla oli yleensä metallinen jalusta. Museon silloinen näyttely esitteli ympäristötaidetta, mm. sienistä tehtyjä tauluja, maatuvaa ruumisarkkua ja yhden penkin alla esiteltiin puun lahottajasieniä.
Pelästyin ja ajattelin, että enpä uskallakkaan laittaa puupölkkyjä penkin alle ja hain jo naapurin ladon edustalta vanhoja tiiliä penkin jaloiksi, mutta sitten löysin puuvajastani todella kovia ja kuivia koivupölkkyjä, jotka laitoin penkin alle.
Ihmettelin parvekkeen oven edustan roskaisuutta. Olin laittanut vierastalosta löytyneen tuohitorven koristeeksi oven päälle. Joku lintu oli keksinyt tehdä pesän siihen. Olinkin katsellut, että lintuja lenteli parvekkeelle, mutten keksinyt, missä pesä siellä olisi.
Siivosin parvekkeella muutenkin, muovituolit vein varastoon ja toin pöydälle kanervia, jotka keräsin metsästä polun varrelta.
Parvekkeella on nyt taukopaikka, joka on varjoisampi kuin tuolit vierastalon edessä, joihin koivun kaatamisen jälkeen aurinko paistoi kesällä todella kuumasti. Ja parvekkeella penkki on suojassa sateelta.
