Jotain uutta vierastalossa

Oli aika siivota vierastalon ovia. Ulko-oven pintaan oli kertynyt harmaa likakerros. Yritin pestä sitä pois. Ovi kaipaa kohta uutta maalia. Kesäkoristeeseen joutaa tuoksuvadelman kukka.

 Olin pitkään suunnitellut vierastalon parvekkeen oven maalaamista. Ovesta oli melkein kaikki lakka lähtenyt ja sen alta paljastunut puu alkoi jo harmaantua. Alkoi taas olla helteistä ja maalaus oli sopivan kevyttä työtä. Ovessa ei parvekkeen puolella ollut mitään vedintä. Ovi jää usein tiukasti kiinni, sen avaamiseksi sitä joutuu vetämään alalaidasta. Varastoistani löytyi kolkutin, jonka laitoin oveen. Sillä pysyy vetämään oven auki tai sitten kolkuttamalla hälyttämään jonkun sisäpuolelta apuun. Kolkutin on virolaista työtä.

Nyt huomaa epäsuhdan kun ulko-ovi ei olekaan keskellä rakennusta niin kuin parvekkeen ovi. Kestettävä on tämä epäsymmetrisyys.

Varsinainen uutuus ei ollut maali, vaan vierastalon edustalla olevien kasvien kukkiminen. Olen niitä kastellut kolme kesää ja olen miettinyt, mitähän kasveja ne ovat. Toinen on juuri sitä, mitä toivoin eli sininen kurjenmiekka, ilmeisesti saksankurjenmiekka. Edustalle laittamani isot mehitähdet eivät selvinneet talvesta, pienetkään eivät leviä, mutta kaukasianmaksaruoho viihtyy hyvin.

Tänä kesänä, jolloin kaikki kasvaa valtavasti, kukan varsi kasvoi niin pitkäksi, että raskaat kukat kaatoivat sen. Nyt kukinta on jo ohi, mutta toisella puolella odotellaan vielä, onko kukka samanlainen.

Pöydällä on kimppu kukkia, jotka otin talteen kitkennässä.

Saniaispuutarha

 Pieni saniaispuutarhani saunan takana oli jäänyt lepän taimien keskelle ja vaati niiden raivaamista päästäkseen esiin. Sen ympäriltä kaadetut lepät ovat vesoneet runsaasti. Myös saniaiset ovat kasvaneet hyvin. Samoin niiden mukana siirtynyt raparperi. Vain tukkien päällä ollut alvejuuri ei selvinnyt talvesta. Sen tilalle on noussut sieni. Olin vähän myöhässä leppien poistamisessa. Se olisi pitänyt tehdä heinäkuun alussa. Mutta vielä taimissa on lehdet eikä kaikki voima vielä ole siirtynyt juuriin valmistamaan ensi kesän vesomista. Ylimääräisiä viinimarjan taimia yritin repiä maasta juurineen.

Etanat ovat syöneet reikiä raparperin lehteen. Kuunliljat ne olivat jättäneet rauhaan.

Aliarvioin aina saniaisten kasvun. Keväällä ne ovat pitkään vain mättäitä ja lehtien rullalla olevat alut eivät kerro totuutta tulevasta kasvusta. Täällä isompien jalkoihin ovat jääneet uushankinnat, metsäimarteet. Ne pitääkin siirtää muualle. Konnantatar voi tietenkin hyvin. Ja tänne, niinkuin muutamaan muuhunkin paikkaan, on ilmestynyt konnanmarjaa. Sen enempää konnia ei ole, sammakoita kasvillisuuden seasta hyppii.

Myös rantakukat jäivät kosteikkoni reunalla saniaisten varjoon. Myyriä ne eivät kiinnostaneet, mutta ne oli pakko kaivaa maasta pois saniaisten alta. Uusi paikka näillekin on keksittävä. 

Saniaisissa ja viinimarjapensaan lehdissä näkyy jo merkkejä syksyn läheisyydestä. Viinimarjapensas ei tunnu uskovan, että kasvatan siitä puumaista. 

Yksi kukkakin saniaispuutarhastani löytyi.

Hyllyn kunnostus

Kun räntäsadepäiviä riitti, otin mökin vintiltä löytämäni pienen hyllyn käsittelyyn. Se on ilmiselvästi jonkun omatekemä. Vähän kömpelö, olisiko puutyö koulusta. Yritin ensin pestä sitä, mutta ampiaisen tai jonkun muun hyönteisen jätökset ja muu lika eivät pesten lähteneet. Hioin hyllyn ja maalasin sen valkoisella huonekalumaalin lopulla. Varastosta löytyi koukkuja hyllyyn.

Hionnan jälkeen mietin hetken, että jätän hyllyn maalaamatta. Mutta kun olin sijoittamassa hyllyä vierastaloon, olisi osittan puunvärinen hylly hävinnyt kaikkeen puupintaan, jota vierastalossa riittää.

Hyllyllä on nyt lamppu, jonka kannasta painamalla saa syttymään. Yläkertaan vievät portaat ovat jyrkät ja pimeät ja hyllyltä vieraat voivat napata valoa mukaansa. Pimeää vierastalossa on muutenkin. Sähköjohtoja on paljon ja jotakin katkaisijoita, joita painamalla ei mitään tapahdu. Sähköjä on ilmeisesti suunniteltu enemmänkin, mutta työ on jäänyt kesken. 

Löysin kotoa vanhan verkkokassin. Siinä on nyt sisätossuja vieraille. 

Koukkuihin voi ripustaa vaikka avaimia tai repun.

Valmista vieraita varten

Tästä kesästä näyttää tulevan todellinen hyttyskesä. Runsasluminen talvi ja metsäkoneen tekemissä syvissä uomissa seissyt vesi, suo ja metsä takasivat hyttysille loisto-olosuhteet lisääntyä mökilläni. Yhdet vieraat jo pelästyivät ja sanoivat tulevansa seuraavan kerran helmikuussa. Tuuletin vierastalon talven jäljiltä ja ötököitä rynni sisälle. Hetkessä talo täyttyi niiden ininästä. Muistin joskus hankkimani hyttysverhon. Se jättää vieraat rauhaan ainakin nukkumisen ajaksi.

Parvekkeen oveen löysin myös varastoistani  verhon.

Varastostani löytyi myös verho ikkunaan. Vaaleat tekstiilit pehmentävät tummien lautaseinien ja katon vaikutusta

Lupiinien kukat poimin pois, mutta aina vaan uusia ilmestyy.

Väriä vierastaloon

Tekee pienen aikamatkan, kun kulkee pihan poikki melkein 100-vuotiaasta hirsimökistä navetasta kasarihengessä remontoituun vierastaloon. Vein sinne hiukan pääsiäistunnelmaakin, vaikkei sinne vielä vieraita tulekaan. Tyynyn on minulle tehnyt yksi ystävä ja vanha matkaradio on yksi niistä tavaroista, joiden jäämisestä minulle edellisiltä omistajilta olen iloinen. Se toimii jotenkuten, viekin sen huoltoon.

Remonteista jääneiden maalien ja kittien ym. säilytys on ongelmallista, koska niitä pitää säilyttää lämpimässä tilassa. Realismia tietysti olisi viedä ne heti ongelmajätekeräykseen, koska muutaman vuoden kuluttua suurin osa niistä sinne kuitenkin päätyy. Säilytän näitä materiaaleja vierastalossa, jossa talvellakin on pieni peruslämpö. Tuvasta löytynyt vanha puuarkku on hyvä säilytyspaikka, mutta se oli vaan niin ruma. Vanhan vihreän maalin päälle oli sivuihin vedetty vaaleaa kiiltävää maalia, joka hilseili pois. Kannessa oli kolmea eri vihreää sävyä ja kulmasta sen pinnasta puuttui iso pala vaneria. Kun kerran taas satoi lunta, ryhdyin kunnostamaan arkkua. Raaputin vaalean maalin pois ja sainkin päähäni, että jätän pinnan maalaamatta. On se ainakin vanhan näköinen. Maalien lisäksi muratit ovat talvehtineet vierastalossa. Muratit lähtevät kohta ulos ja sen jälkeen vierastalossa alkaa taimien kasvatus.

 

Kannen kulman paikkasin lakkakitillä. Ja maalaisin sen kalkkimaalilla rennosti niin, että vanhaa pintaa näkyy. Hioin vielä reunoja kuluneen näköiseksi. Rautakaupasta löytyi kalkkimaali, jonka sävy on lähellä vanhaa vihreää. Arkun seuraksi toin hiukan lisää vihreää vierastaloon. Syreenin silmut kasvavat viileässä hitaasti.

Väriä löytyi vierastalon ulkopuoleltakin, aivan yllättävään paikkaa sen edessä aukeni kevään ensimmäinen krookus. 

Vierastalon tunnelmia

Vierastalon alakerralla olisi edellytyksiä äijäluolaksi ja siksi se ehkä on tarkoitettukin. Minä yritin keventää tunnelmaa vaaleilla tekstiileillä ja kukkatauluilla. Yhden nurkan olen saanut jo jonkinlaiseen kuntoon. Järjestelyt vaativat aikaa, uusia tavaroita en tänne hanki. Heitin täältä pois vakosamettituolit ja toin tilalle tuvassa olleen mustan nojatuolin. Siellä se oli peitettynä parilla kangaspäällyksellä. Tekonahka on kestänyt aikaa, toisen, kangaspäällysteisen vanhan nojatuolin jouduin hävittämään. Maljakko on yksi monista mökistä löytyneistä maljakoista, saksalaista keramiikkaa.

Lipasto tai kirjahylly oli vanhassa eteisessä. Alkuperäinen lasi sen hyllyjen edestä oli hävinnyt, mutta laitoin verhon lasien tilalle. Ikkunaverhoihin löytyi kangasta varastoistani. Enemmän kangasta olisi tarvittu, mutta eipä sitä ollut. Valmetin seinäkello oli kätketty puuarkkuun. En aluksi saanut sitä käyntiin ja luulin, että ehkä siksi se olikin piilossa. Mutta kun vedin sitä kahdella avaimella, alkoi se raksuttaa. Ennen tässä nurkassa riippui iso kuparinen valaisin, johon aina kolautti päänsä. Vaihdoin tänne valaisimen, joka aluksi oli pienemmässä kamarissa.

Kunnostutin nettikirpputorilta ostamani valaisimen. Se on ilmeisest 50-luvun tuotantoa. Sen valossa on hyvä lukea tässä lukunurkassa. Tupakkapöytä oli ennen isommassa kamarissa, liinavaatekaappi tuvassa. 

Vierastalo oli houkutellut kutsumattomiakin vieraita. Pikkujyrsijä oli tehnyt reiän lattianrajaan. Naulasin sen päälle tilapäisratkaisuna listan ja hankin kaksikin hiirehäiritsintä ja yhden pyydyksen. Nykysäännösten mukaisia pyydyksiä löytyi vain yhdenlaista. Mutta syötti on tehokas, yhden raadon olen jo löytänyt. Inhottavaa, mutta kuuluu maalaiselämään. Onneksi niitä ei enempää ole  löytynyt, mutta daaliat juurakon otus oli kalunnut ja se oli syönyt kaikki siemenpussit tyhjiksi.

Vierastalo kutsuvammaksi

Sanotaan, että ikkunat ovat talon silmät. Mikähän ovi on? Suu, joka toivottaa tervetulleeksi tai pyytää pysymään poissa? Vierastalo joka tapauksessa muuttui kutsuvammaksi ja sen ilme raikastui jo kun pesin sen ulko-oven.

Mahtipontinen ovenkolkutin on aika huvittava, mutta kuuluu talon tyyliin.

Sain jatkuvasti kuulla varoituksia siitä, miten vaarallinen vierastalon parvekkeen kaide on. Kun sen
maali repsottaa ja puu pääsee lahoamaan, kaide pettää ja vieraani syöksyvät maahan. Kauhukuva oli huomattavasti liioiteltu, mutta kun nyt mökki ja sauna ovat siistimmässä kunnossa, alkoi kaide pistää omaankin silmääni. Vääränlainen maali oli irronnut isoina suikaleina.

Yritin sanoa itselleni, että maalaaminen on iso työ. Mutta kun siihen tarttui, tuli se tehtyä kun vielä ilmakin sopi maalaamiseen. Vaikeinta oli vanhan maalin rapsuttaminen pois. Seuraavina päivinä oikean käden ranteen kääntäminen oli kivuliasta.

Tuntui hassulta ostaa vierastalon eteen kanervia kun niitä vielä löytyy jo omasta pihastakin. Paikalliselta torilta löysin maksaruohon vierastalon edustalle. Siitä on tarkoitus juurruttaa uusia kasveja pihalle.

Nyt sitten silmään pistävät vierastalon räystäslaudat. Ja kun kävin talon takana, jonne aurinko ei paista, huomasin, että ikkunasyvennykset ovat olleet valkoiset. Siis nekin on maalattava.