Vauhtia kevääseen

 Jo pari viikkoa sitten näin espoolaisen talon pihalla kukkivia lumikelloja ruusupensaan juurella. Tähän aikaan vuodesta niiden pitäisi kukkia minunkin pihallani. Mutta nyt niiden päällä on kymmeniä senttejä lunta.

Jäin miettimään, mitä lumikelloilleni kuuluu ja aloin vauhdittaa kevättä lapioimalla lunta pois alueelta, millä niitä kasvaa. Hullun hommaa, mutta siellähän, lumikerrosten alla niitä oli ja ne olivat jo kasvaneet pitkiksi.

Ja kun jatkoin lumen poistamista, löytyi narsissejakin. Ne olivat kasvaneet vaakatasossa lumen alla, mutta nopeasti ne nousivat pystyyn.

Yritin edistää kevättä myös lapioimalla lumet pois kasvihuoneen edestä ja lavakaulusten päältä. 

Kaivoin ylös maahan hautaamani ruukut, jotka sain irti ja vein niitä vierastaloon. Muiden päälle muovia suojaksi. Vanhan vadin, johon istutin pikkusipuleita, sijoitin kasvihuoneeseen, joka auringon paistaessa tuntuu jo lämpimältä. Jotain kasvua siinäkin jo näkyy.

Maasta kaivamani ruusut näyttävät surkeilta, mutta sisällä talvehtineet kasvavat jo vauhdilla.

Öisin pakkanen alkoi kiristyä ja ajattelin, että lumikellot kärsivät siitä. Peittelin niitä uudelleen ohuesti lumella. Hullun hommaa sekin, sillä kohta niiden päälle satoi useamman sentin lumikerros.

Pihan kevätkukat

 Lämpimät päivät saivat pihan kukkimaan. Yläpihalla ei uskalla kulkea ja muuallakin on oltava varovainen, ettei astu krookusten päälle. Myyrät eivät ole tuhonneet kaikkia sipuleita.

Mutta myyrien touhuissa sipuleita on siirrelty. Polun varteen ilmestyneet uudet kukat ovat myyrien kolojen paikoilla. Onkohan sipulien maussa eroa kun vain valkoisia on siirtynyt, eivätkö ne maistuneet?

Jostain on tullut keltaisia kukkia, joita en ennen muista nähneeni.

Lumikellojen paikka on rinteessä.

Pihan sinivuokotkin aloittivat kukinnan. Ensimmäiseksi kukkineen joku oli pistellyt poskeensa, mutta onneksi lisää löytyy. Metsässäkin vuokot kukkivat jo.

Lämpimät päivät saivat perhosetkin liikkeelle. Mustia, ruskeita ja keltaisia liiteli pitkin pihaa. Kimalaiset pörräsivät ja sukeltelivat krookusten kukkiin.

Esiin nousi hieno kevätiiris, joka viime vuonna näyttäytyi ensimmäisen kerran. Se on jäännös pihan muinaisesta kukkapenkistä. Näitä haluaisin lisää.

Taivaalle kertyi tummia pilviä ja säätiedotus lupasi sadetta. Ajattelin, että olisi oikea aika lannoittaa pihaa. Ripottelin kevätlannoituksen valkoisia rakeita pitkin pihaa. Jotta se kukkisi ensi keväänäkin. Sitten alkoi sade. Ensin pihalle tuli lisää valkoisia rakeita, sitten isoja hiutaleita ja nyt maa on valkoinen. 

Pihan yllätyksiä

Piha osoittautui salaiseksi puutarhaksi, joka tuotti sellaisia yllätyksiä, joita olin toivonutkin. Tämä on ensimmäinen kevääni tällä mökillä. Syksyllä, kun sen ostin, piha oli villiintynyt ja rikkaruohojen vallassa. Nyt piha alkoi olla kuiva ja aloitin sen haravoinnin. Tarkoitus oli poistaa lehtiä ja risuja. Mutta yhtäkkiä huomasin ruohon seasta nousevan jotain sipulikukkia. Ei aluetta voikaan haravoida. Sille astui heti voimaan liikkumiskielto. Krookuksiahan alueelle nousi. En olisi olettanut niitä kasvavan pientilan pihalla.

Kaksi kesäisen lämmintä päivää saivat lumen häviämään silmissä. Tarkkailin aluetta, jonne olin istuttanut 100 lumikelloa. Aluksi löysin kaksi maasta noussutta lumikelloa enkä oikein ollut tyytyväinen onnistumisprosenttiin. Mutta vähitellen, lumen sulaessa, yhä useampia lumikelloja nousi esiin maasta ja lumesta. Ja nyt niitä on riittävästi, olen jo seonnut laskuissa.

Muitakin sipulikukkia maasta näyttää nousevan. Joitakin sipuleita kaivoin itse syksyllä maahan, mutta sipulikasvien alkuja nousee myös sellaisista paikoista, mihin en varmaan ole mitään istuttanut. Toivomukseni on, että joukossa on skilloja, niitä kaipaan. Jouluruusu, jonka siirsin vanhalta mökiltä, voi hyvin. Miksiköhän olen laittanut sen yhteen sormustinkukkien kanssa? Pitänee siirtää sormustinkukkia sitten, kun niitä alkaa olla enemmän tontilla.

Seuraava yllätys oli suruvaippa, joka rauhallisesti lenteli pihaan. Osa näistä perhosista talvehtii aikuisena. Suruvaippa käyttää ravinnokseen mm. marjoja ja niitähän tontillani riittää. Hyvä perhoskesän alku. Olen jo nähnyt myös sitruuna- ja herukkaperhosen.

Kunhan nyt malttaisin olla kärsivällinen ja odottaa, mitä muuta pihalta vielä nousee ennen kuin alan istuttaa uusia kasveja.

Lumikellojen laskenta alkoi

Tämä aika vuodesta, kun kevät pääsee niskan päälle talvesta, kun yöpakkaset helpottavat ja vesisateen nopeuttamana lumet häviävät ja maa paljastuu muutamassa päivässä, on aina yhtä ihmeellinen. Yhtä ihmeellisiä ovat nämä kaunottaret, jotka nousevat maasta vaikka lumen läpikin.

Lumikello (Galanthus nivalis)

Yhdelle piha-alueelle olen kaivanut maahan kymmeniä ja kymmeniä lumikellon sipuleita. Osa niistä on lähtenyt kasvamaan, suurempi osa hävinnyt. Syynä voi olla väärä istutusaika, huono maa, lannoituksen puute tai vaikea talvi. Mutta jollain paikoin ne ovat itsekseen lähteneet lisääntymään.

Kun en syksyllä enää muista, mihin kohtiin lumikelloja pitäisi täydentää, on täydentäminen muutamana vuotena jäänyt tekemättä. Joka kevät on jännittävää tutkia, montako lumikelloa ja missä niitä tulee esiin. Haaveeni on tietysti, että niistä muodostuisi yhtenäisiä mättäitä. Mutta olen kyllä iloinen jokaisesta esiin tulevasta lumikelloyksilöstä.

Seuraavat kukkijat ovat jouluruusut, jotka jo kurkistavat lumen ja havujen alta. Muutama lämmin päivä vielä niin ne ovat täydessä kukassa.

Jouluruusu (Helleborus)

Lunta maassa

Lauantaiaamulla maa oli valkoinen. Lämpöä sentään 1 plusaste. Päivällä päästiin neljään, jopa viiteen asteeseen.

Sinivuokot ja lumikellot jatkavat kukintaansa.

Viikko aikaisemmin olin laittanut Hakaniemen torilta ostetut Timo-siemenperunat Clas Ohlsonin ihmekasvatusmultaan. Pakkasöiden vuoksi ne oli pakko siirtää pois kasvihuoneesta. Joka vuotinen kasvatusinnostus iski taas. Vaikka maanviljelijäsukujuureni ulottuvat vuosisatojen taakse, viljelyharrastukseni kasvattaa yleensä vain kompostikasoja.

Kevään tuloa ja talven tuhoa

Nyt niitä jo löytyy. Lumikellot tulevat esiin heti lumen sulamisen jälkeen tai jo lumen läpikin.

Lumikello (Galanthus nivali) on narsissikasvi, peräisin Etelä-Euroopasta.

Näsiäkin kukkii jo.

Toisille kasveille talvi, jossa välillä lumi suli pois ja tammikuussa tuli kovat pakkaset, ei sopinut. Vanhat jouluruusut, jotka ennen ovat kukkineet melkein heti kun lumi ja suojana olleet havut ovat poissa, olivat surkeassa kunnossa. Muutama nuppu ehkä kunnossa. Myös suurin osa sormustikukista oli tuhoutunut. 

Suojaan aina omenapuut korkeilla verkoilla sen jälkeen kun yhtenä talvena lunta oli yli normaalien verkkojen ja kahdesta omenapuusta oli keväällä jäljellä vain kepit. Niistä kasvoi pystyssä olevaa vappuhuiskaa muistuttavat versiot. Leikkaamalla yritän niistä tehdä puun näköisiä. Nyt oli joku katkonut oksia pienestä, histaasti kasvavasta tammesta. Siis sekin pitää suojata jatkossa.

Mustarastas pöyhi vanhoja puunlehtiä. Kai niiden alla jotain elämää jo on, vaikka öisin voi olla pakkasta monta astetta.