Yllätyksiä

 Kesällä kaksi vuotta sitten sain talteen muutaman kuolanpionin siemenen. Kylvin ne ruukkuun, joka on odotellut kasvihuoneen nurkilla. Nyt ruukusta nousi muutama taimi. Hyvää kannatti odottaa, kuolanpioneja ei ole koskaan liikaa.

Ihmeellisiä asioita tapahtuu muutenkin. Kukkapenkkiin on ilmestynyt uusia kasveja. Sen reunalla, johon viime kesänä siirsin konnantataraluetta siivotessa löytyneet kuunliljat, kasvaa nyt rivissä viisi kasvia, joita en ennen ole nähnytkään. On kuin joku olisi ne siihen istuttanut, mutta en ainakaan minä.

Aluksi luokittelin kasvit rikkaruohoiksi, mutta päätin sitten katsoa, mitä niistä tulee. Kun kukat aukenivat, pystyin googlaamaan kasville nimen. Tämä on ilmeisesti rohtoimikkä (Pulmonaria obscura). Kukkien väri muuttuu punaisesta siniseksi ja ilmeisesti lehdetkin muuttuvat kesän mittaan. Muurahaiset kai levittävät näitä. Kovaa vauhtia imikät kasvavat ja kyseessä taitaa olla tuoksuvadelmaa ja konnantatarta vastaava kasvi, jota ei kuriin saa. Kukkapenkistä nämä saavat lähdön. Ensimmäinen on jo uudessa paikassa metsäpuutarhan reunalla.

Seuraava yllätys oli ikävä. Viime viikonvaihteen myrsky oli kaatunut puita metsästäni. Syksyllä kaatuneen kuusen päällä makaa kaksi isoa puuta juuret pystyssä. Tällä nurkalla metsästä ei paljoa ole jäljellä. Muuallakin kuusia oli kaatunut, mutta luonnon monimuotoisuus hyötyy lahopuusta, jota täällä on tulossa.

Keväinen metsä

 Minusta keväinen sinivuokkometsä on lumoava. Vuokkoja on paikoin valtavasti, paikoin vähemmän, mutta kaikki ne ovat hienoja. Kukinta-aikaan käyn päivittäin tervehtimässä metsän kukkia eri paikoissa. Metsäpuutarhan ja sen ympäristön sinivuokoista joku roisto oli käynyt napsimassa kukat suuhunsa. Niin on käynyt myös mökin takana kasvaville vuokoille, siksi niiden päällä on verkko. Metsässä kukat ovat saaneet olla rauhassa.

Niitä on kuivien sananjalkojen ja talvikkien seassa, ruohikoissa ja mättäillä. Värit vaihtelevat. Valkoista sinivuokkoja en tänä vuonna löytänyt. Ehkä sekin on muuttunut siniseksi.

Muitakin kukkijoita löytyy: Kevätpiippo.

Saniaiset ovat heräämässä. Vähitellen niiden kiemuraiset kerät avautuvat lehdiksi.

Näkymä saunan takaiseen metsään alkaa vihertyä hennosti.

Luonto odottaa pakkasöiden loppumista ja lämpötilan nousua ja sitten kasvu etenee vauhdilla ja metsän vihreys syvenee.

Matkalla

Talvi on ollut pitkä ja aika kovakin. Lähdinkin etelään - lapsuuden kotiseudulle Varsinais-Suomeen. Lähdin 8.4. ja silloin mökillä oli vanhaa lunta paikoin vielä parikymmentäkin senttiä ja sen päällä vielä silloisen takatalven lunta. Matkalla katselin tienpenkoilla kukkivia leskenlehtiä ja lumettomia peltoja, joissa peitteiden alla varmaankin kasvaa perunaa. 

Söimme sisarusten ja puolisoiden kanssa lounasta paikallisessa lounaskahvilassa. Sain toiselta siskolta haasteen: tervalepän ja käärmekuusen siemeniä. Aikaisemmin saamiani lepän siemeniä en saanut itämään. Vein siskolle kasvattamani humalan taimen. Hän taas ei saanut mökiltä ottamaansa humalan alkua kasvamaan. Taimi oli nyt helppo kuljettaa, kun versot olivat vielä pieniä. Hiukan mietin sen viemistä, kun se oli niin hyvässä kasvussa koivun kantoa pitkin. Mutta kaivoin maasta humalan juuria ja niistä on jo lähtenyt uusia versoja kasvamaan. Veljen puolelta haasteita tuli vähemmän: kehäkukan ja persiljan siemeniä. Tein koeponnistuksen. Kehäkukan siemenet ovat hyvässä kasvussa, mutta puiden siemenissä ei elämää ole. Lounaan jälkeen kiertelimme kylällä. Traditioihin kuuluu käynti siskon metsässä. Se oli lumeton ja kuiva.

 Omavaraisbloggaajien toukokuun aiheena on ilmaston ja sään vaikutus viljelyyn. Olen ihmetellyt, miten kotipaikkakuntani ja mökin seutu molemmat ovat kasvuvyöhykettä 2. Talvet ja keväät ovat niin erilaisia. Siskon tarhakylmäkukka esimerkiksi kukki viime vuonna paljon aikaisemmin kuin omani.

Matkalla soittelin mökkipaikkakunnalle enkä uskonut korviani kun kuulin, että lumet olivat lähteneet. Mökillä on jonkunlainen mannerilmasto. Keväät ja kesät tulevat yhdellä rysäyksellä. Ja niin saman viikon torstaina kukkivat leskenlehdet mökkitienkin varrella ja ensimmäinen krookus mökin pihalla. Lunta oli vain niissä paikoissa, joihin sitä oli kasattu. Tomaatit ja kurkut lähtevät nopeasti kasvamaan, mutta tällaista säiden vaihtelua ei ennen ole mökillä ollut. On vaikea arvioida, koska taimia voisi hankkia ja viedä kasvihuoneeseen. 

Kun enemmän tutustuu asiaan, tarkoittavat kasvuvyöhykkeet puuvartisia kasveja, puita ja pensaita. Niiden suhteen ei isoja eroja Varsinais-Suomen ja mökkipaikkakunnan välillä ole. Vaahteraa ja tammea kasvaa metsässäni. Tavalliset puut, kuuset, koivut ym. ovat samoja. Lapsuudenkodin metsässä on pieni lehmusmetsikkö, sitä ei itselläni ole. Lounaissuomalainen Huvitus-omenapuu kukki mökillä viime kesänä ensimmäisen kerran, kirsikat kasvavat ja yksi hevoskastanja voi hyvin. Magnolian kukkia voin ihailla kasvuvyöhykkeellä 1b, kodin lähellä olevassa puutarhassa. Sitä en edes haluaisi mökilleni. Sinne löysin kotimaisia kevätkukkia, näsiöitä.

Yhtä kasvia, valkovuokkoa, olen etelämpää kaivannut. Niitä kukkii nyt tien varsilla. Olen niitä hankkinut ja nyt ensimmäiset jo aloittelevat kukintaa mökillä.

Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) ideoivat ja koordinoivat #suuntanaomavaraisuus -postauksia. Jutut julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Alla linkit toukokuun postauksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming

Pilkkeitä Pilpalasta

Sarin puutarhat

Kohti laadukkaampaa elämää

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil Dressmaker 

Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo