Talvi on ollut pitkä ja aika kovakin. Lähdinkin etelään - lapsuuden kotiseudulle Varsinais-Suomeen. Lähdin 8.4. ja silloin mökillä oli vanhaa lunta paikoin vielä parikymmentäkin senttiä ja sen päällä vielä silloisen takatalven lunta. Matkalla katselin tienpenkoilla kukkivia leskenlehtiä ja lumettomia peltoja, joissa peitteiden alla varmaankin kasvaa perunaa.
Söimme sisarusten ja puolisoiden kanssa lounasta paikallisessa lounaskahvilassa. Sain toiselta siskolta haasteen: tervalepän ja käärmekuusen siemeniä. Aikaisemmin saamiani lepän siemeniä en saanut itämään. Vein siskolle kasvattamani humalan taimen. Hän taas ei saanut mökiltä ottamaansa humalan alkua kasvamaan. Taimi oli nyt helppo kuljettaa, kun versot olivat vielä pieniä. Hiukan mietin sen viemistä, kun se oli niin hyvässä kasvussa koivun kantoa pitkin. Mutta kaivoin maasta humalan juuria ja niistä on jo lähtenyt uusia versoja kasvamaan. Veljen puolelta haasteita tuli vähemmän: kehäkukan ja persiljan siemeniä. Tein koeponnistuksen. Kehäkukan siemenet ovat hyvässä kasvussa, mutta puiden siemenissä ei elämää ole. Lounaan jälkeen kiertelimme kylällä. Traditioihin kuuluu käynti siskon metsässä. Se oli lumeton ja kuiva.
Omavaraisbloggaajien toukokuun aiheena on ilmaston ja sään vaikutus viljelyyn. Olen ihmetellyt, miten kotipaikkakuntani ja mökin seutu molemmat ovat kasvuvyöhykettä 2. Talvet ja keväät ovat niin erilaisia. Siskon tarhakylmäkukka esimerkiksi kukki viime vuonna paljon aikaisemmin kuin omani.
Matkalla soittelin mökkipaikkakunnalle enkä uskonut korviani kun kuulin, että lumet olivat lähteneet. Mökillä on jonkunlainen mannerilmasto. Keväät ja kesät tulevat yhdellä rysäyksellä. Ja niin saman viikon torstaina kukkivat leskenlehdet mökkitienkin varrella ja ensimmäinen krookus mökin pihalla. Lunta oli vain niissä paikoissa, joihin sitä oli kasattu. Tomaatit ja kurkut lähtevät nopeasti kasvamaan, mutta tällaista säiden vaihtelua ei ennen ole mökillä ollut. On vaikea arvioida, koska taimia voisi hankkia ja viedä kasvihuoneeseen.
Teillä on hauskoja haasteita. Humalasta olen itse todennut, että vaatii todella multavan ja ravinnerikkaan kasvualustan ja paljon vettä. Mökillä humala kituuttaa vuodesta toiseen ja nyt olen päättänyt siirtää sen ihan eri paikkaan. Aiemmassa paikassa se oli rehevä. Samoin kotipihassa kasvoi aikoinaan ihan valtavasti, kun oli paksu kerros muhevaa kompostimultaa ja todella paljon ravinteita.
VastaaPoistaPitäisi kasvattaa taimi humalastani sinullekin, sillä se on lajiketta, joka kestää mitä vaan. Sitä kasvaa kuivalla kuumalla mökin seinustalla ilman ravinteita ja hoitoa.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä aivan eri lajikkeelta kuin meidän omamme. Onkohan tämä jotain uutta lajiketta, joka meillä kasvaa, nimittäin on tosi tarkka olostaan.
PoistaHumala on jännittävä kasvi, haluaisin itsekin saada sen menestymään, mutta ainakin tuo meillä kasvava voi vähän huonosti. En tiedä miten vanha se on, mutta kun talo on yli satavuotias niin luulisin senkin olevan vanhempaa kantaa. Mutta lapsuudenkotini pihasta ainakin saan sitkeämpää laatua tarvittaessa.
VastaaPoistaTeillä vaikuttaa olevan kivoja perinteitä. Metsässä (tai puutarhassa) kävely on kyllä lähes parasta mitä voi olla.
Oletko kokeillut humalan lisäämistä pistokkaista? Luin, että niin voi tehdä ja aion kokeilla, juurien kaivaminen on aika hankalaa.
Poista