sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Matkalla

Talvi on ollut pitkä ja aika kovakin. Lähdinkin etelään - lapsuuden kotiseudulle Varsinais-Suomeen. Lähdin 8.4. ja silloin mökillä oli vanhaa lunta paikoin vielä parikymmentäkin senttiä ja sen päällä vielä silloisen takatalven lunta. Matkalla katselin tienpenkoilla kukkivia leskenlehtiä ja lumettomia peltoja, joissa peitteiden alla varmaankin kasvaa perunaa. 

Söimme sisarusten ja puolisoiden kanssa lounasta paikallisessa lounaskahvilassa. Sain toiselta siskolta haasteen: tervalepän ja käärmekuusen siemeniä. Aikaisemmin saamiani lepän siemeniä en saanut itämään. Vein siskolle kasvattamani humalan taimen. Hän taas ei saanut mökiltä ottamaansa humalan alkua kasvamaan. Taimi oli nyt helppo kuljettaa, kun versot olivat vielä pieniä. Hiukan mietin sen viemistä, kun se oli niin hyvässä kasvussa koivun kantoa pitkin. Mutta kaivoin maasta humalan juuria ja niistä on jo lähtenyt uusia versoja kasvamaan. Veljen puolelta haasteita tuli vähemmän: kehäkukan ja persiljan siemeniä. Tein koeponnistuksen. Kehäkukan siemenet ovat hyvässä kasvussa, mutta puiden siemenissä ei elämää ole. Lounaan jälkeen kiertelimme kylällä. Traditioihin kuuluu käynti siskon metsässä. Se oli lumeton ja kuiva.

 Omavaraisbloggaajien toukokuun aiheena on ilmaston ja sään vaikutus viljelyyn. Olen ihmetellyt, miten kotipaikkakuntani ja mökin seutu molemmat ovat kasvuvyöhykettä 2. Talvet ja keväät ovat niin erilaisia. Siskon tarhakylmäkukka esimerkiksi kukki viime vuonna paljon aikaisemmin kuin omani.


Matkalla soittelin mökkipaikkakunnalle enkä uskonut korviani kun kuulin, että lumet olivat lähteneet. Mökillä on jonkunlainen mannerilmasto. Keväät ja kesät tulevat yhdellä rysäyksellä. Ja niin saman viikon torstaina kukkivat leskenlehdet mökkitienkin varrella ja ensimmäinen krookus mökin pihalla. Lunta oli vain niissä paikoissa, joihin sitä oli kasattu. Tomaatit ja kurkut lähtevät nopeasti kasvamaan, mutta tällaista säiden vaihtelua ei ennen ole mökillä ollut. On vaikea arvioida, koska taimia voisi hankkia ja viedä kasvihuoneeseen. 


Kun enemmän tutustuu asiaan, tarkoittavat kasvuvyöhykkeet puuvartisia kasveja, puita ja pensaita. Niiden suhteen ei isoja eroja Varsinais-Suomen ja mökkipaikkakunnan välillä ole. Vaahteraa ja tammea kasvaa metsässäni. Tavalliset puut, kuuset, koivut ym. ovat samoja. Lapsuudenkodin metsässä on pieni lehmusmetsikkö, sitä ei itselläni ole. Lounaissuomalainen Huvitus-omenapuu kukki mökillä viime kesänä ensimmäisen kerran, kirsikat kasvavat ja yksi hevoskastanja voi hyvin. Magnolian kukkia voin ihailla kasvuvyöhykkeellä 1b, kodin lähellä olevassa puutarhassa. Sitä en edes haluaisi mökilleni. Sinne löysin kotimaisia kevätkukkia, näsiöitä.


Yhtä kasvia, valkovuokkoa, olen etelämpää kaivannut. Niitä kukkii nyt tien varsilla. Olen niitä hankkinut ja nyt ensimmäiset jo aloittelevat kukintaa mökillä.


Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) ideoivat ja koordinoivat #suuntanaomavaraisuus -postauksia. Jutut julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Alla linkit toukokuun postauksiin.

6 kommenttia:

  1. Teillä on hauskoja haasteita. Humalasta olen itse todennut, että vaatii todella multavan ja ravinnerikkaan kasvualustan ja paljon vettä. Mökillä humala kituuttaa vuodesta toiseen ja nyt olen päättänyt siirtää sen ihan eri paikkaan. Aiemmassa paikassa se oli rehevä. Samoin kotipihassa kasvoi aikoinaan ihan valtavasti, kun oli paksu kerros muhevaa kompostimultaa ja todella paljon ravinteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta humala saattaa myös yllättää joskus. Synnyinkotini pihassa kasvaa humala erittäin rehevänä. Kasvupaikkana on ns. kivikolu, eli isoista kivistä koottu röykkiö jonka koloista humala ponnistaa ja kietoo kivet köynnöksiinsä. Humala on kasvanut siinä paikalla vähintään 50-60 vuotta, ehkä kauemminkin. En tiedä, ehkä siellä kivien alla on kuitenkin multava maa, mutta mistä ravinteet sinne tulevat kun alue on peitetty kivin joita ei siirretä kuin kaivinkoneella?
      Sitten taas meillä, 120vuotiaassa pihapiirissä humala kasvaa piharakennuksen seinustalla. No, kyllähän se siinä joka kesä kasvaa, mutta joka vuosi sitä vaivaa tuholainen joka syö lehdet pitsiksi. Arvelen paikan olevan liian kuiva, liian varjoisa tai muuten huono maaperä. Olen pohtinut sen siirtämistä parempaan paikkaan, käpyjäkään se ei juurikaan tee nykyisellä paikalla. Että ota näistä nyt selvä. JOnkinlainen dramaqueen kaiketi.

      Poista
  2. Pitäisi kasvattaa taimi humalastani sinullekin, sillä se on lajiketta, joka kestää mitä vaan. Sitä kasvaa kuivalla kuumalla mökin seinustalla ilman ravinteita ja hoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä aivan eri lajikkeelta kuin meidän omamme. Onkohan tämä jotain uutta lajiketta, joka meillä kasvaa, nimittäin on tosi tarkka olostaan.

      Poista
  3. Humala on jännittävä kasvi, haluaisin itsekin saada sen menestymään, mutta ainakin tuo meillä kasvava voi vähän huonosti. En tiedä miten vanha se on, mutta kun talo on yli satavuotias niin luulisin senkin olevan vanhempaa kantaa. Mutta lapsuudenkotini pihasta ainakin saan sitkeämpää laatua tarvittaessa.

    Teillä vaikuttaa olevan kivoja perinteitä. Metsässä (tai puutarhassa) kävely on kyllä lähes parasta mitä voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko kokeillut humalan lisäämistä pistokkaista? Luin, että niin voi tehdä ja aion kokeilla, juurien kaivaminen on aika hankalaa.

      Poista