lauantai 23. tammikuuta 2021

Vanhan ikkunan uusi elämä

 Olen pitkään miettinyt, mitä laitan kuistin väliseinän takapuolelle. Ensin suunnittelin tekeväni muovilevylle maalauksen. Sitten muistin vanhan ikkunan, jota kunnostin joitakin vuosia sitten. Ikkunoita oli kaksi, paremman niistä sai kummitytär. Minulle jääneelle ikkunalle en ole keksinyt käyttöä, se on seissyt aitassa. Siellä se on nuhraantunut ja patinoitunut. Nyt ryhdyin tekemään siihen maalausta. Askarteluliikkeestä löytyi kaikenlaisia tarvikkeita ja askartelua maalauksen tekeminen oli, kyseessä on muka lasimaalaus.



Seinälle kiinnitys oli oma projektinsa, joka ei vielä ole valmis. Nyt ikkuna riippuu seinällä muovinarulla. Kaunis ketju voisi olla tyylikkäämpi ratkaisu.

Etsin pitkään sopivaa kuviota. Sen piti olla jaettavissa kahdelle ruudulle. Tässä on löytämäni malli.

 Piirsin oman versioni mallista paperille ja kiinnitin sen ikkunaruutujen taakse.


Maalit ovat lasimaaleja, mutta oikeasti ne eivät paljoa poikkea vesiväreistä. Toivottavasti värit pysyvät lasissa. Kuvioiden rajaukset jouduin tekemään useampaan kertaan, mutta onneksi olin ostanut siihen käytettävää ainetta kaksi putkiloa.


Nyt toinenkin puoli kuistista alkaa olla valmis.

perjantai 15. tammikuuta 2021

Kaipaan kevättä

 Olin pitkästä aikaa käymässä kotona. Kaupungissa oli kaaos, lunta oli satanut enemmän kuin paljon. Oli kuin lumivyöry olisi pyyhkäissyt kaupungin yli. Liikkuminen oli vaarallista. Lumien pudotukset katoilta olivat alkaneet heti lumen tultua. Puhdistetut katuosuudella olivat liukkaita. Muualla kulkeminen oli kahlaamista likaisessa lumessa.

Runsaan lumen ja kovien pakkasten vuoksi tuntuu, että kevät on siirtynyt pitkälle tulevaisuuteen. Mutta merkkejä siitä on jo näkyvissä. Kukkakaupat olivat täynnä houkutuksia. Tarjolla oli erilaisia esikoita, tulppaaneja, jopa suosikkejani ranskalaisia pitkävartisia tulppaaneja. Ostin vain kimpun leikkohyasintteja helpottamaan kevään kaipuuta. Esikkojen aika on sitten, kun pakkanen helpottaa ja ne kestävät kuljetuksen.



Koska säätiedotus kertoi, että maalla on kova pakkanen silloin kun sinne palaan, käärin hyasinttinipun toppahousujen sisään matkan ajaksi.  Hyvin hyasintit selvisivät.


Kukkakaupoissa oli myös erilaisia sipulikukkien taimia, krookuksia, helmililjoja ja muita. En ostanut niitä, sillä minulla itsellänikin on vierastalossa sipulikukkia kasvamassa. Mökille päästyäni kurkistinkin, miten kasvattini voivat. Hyvällä alulla ne ovat. Nekin odottavat kevättä, silloin siirrän ne kasvihuoneeseen.

Otin yhden krookuksen alun sisälle mökkiin lämpimämpään ja valoon. Kovin lämmintä ei mökissä ollut, ei sentään pakkasta.

Kotiin oli jo tullut siemenluetteloita, mutta yritän käyttää harkintaa ennen kuin tilaan mitään.

lauantai 9. tammikuuta 2021

Kasvihuoneen talvi

 Heti ensimmäisenä talvena pieni kasvihuoneeni joutui tulikokeeseen - tai parempi termi on varmaan lumitestiin. Ensin tuli runsaasti suojalunta ja sitten vielä runsaammin kevyttä pakkaslunta. Nuoskalumi ei ehtinyt valua katolta ennen pakkasten alkamista. Kaunista on, mutta kestääkö kasvihuone? Ensi töikseni ravistelin enimmät lumet takana olevasta pihlajasta. Sen on ennustettu kaatuvan kasvihuoneen päälle. 

Kasvihuoneen edustan havu- ja varpukoristeet ovat jääneet lumen alle.

Sisälläkin on havuja.

 Ajattelin kokeilla, kestääkö muratti talven kasvihuoneessa. Laitoin sen koreineen isoon soppakattilaan, jonka olen ostanut paikallisen hoivakodin huutokaupasta. Laitoin pohjalle styroksia ja tungin sisälle reunoihin kuplamuovia. 

Varmuuden vuoksi otin muratista muutaman pistokkaan sisälle juurtumaan.

Poltin kasvihuoneessa aluksi koristeena paria kynttilää, sitten lisäsin niitä, koska ajattelin, että kasvihuone lämpenisi niin paljon, että lumet lähtisivät katolta. Se ei onnistunut ja lopulta työnsin harjalla varovasti enimmät lumet alas. Sillä lisää lunta on tulossa. Pimeällä valaistu kasvihuone näyttää lyhdyltä.



maanantai 4. tammikuuta 2021

Omin voimin

  Polttopuut, jotka on tehty pihalla kaatuneesta koivuista, ovat kuivuneet riittävästi ja palavat hyvin. Isot puut kaataa ja pätkii joku muu ja polttopuiksi ne pilkotaan yleensä klapikoneellani. Nämä polttopuut olen tehnyt itse kirveellä, tuoreena koivu halkesi helposti. Polttopuiden suhteen olen omavarainen. Aina joku puu kaatuu tai täytyy kaataa. Samoin muiden metsän tuotosten suhteen, oksien, havujen ja sammaleen, joiden käyttö vaatii omistajan luvan.

Omasta metsästä olen poiminut myös marjoja ja sieniä. Mutta ne ovat myös muiden poimittavissa. Ja hienoa onkin, että mustikoita myös muut kävivät keräämässä. Marjoja ja mehuja on säilöttynä talveksi, hiukan myös hilloa. Mehu on tehty naapurin viinimarjoista. Hän ei ole näpertelijä niin kuin minä, viinimarjapensaita hänellä on parissa paikassa yhteensä noin 30. Jostain syystä ne ovat jääneet minun hoidettavikseni. Jokavuotinen elokuinen poiminta ja pensaissa kyykkiminen alkoi tympiä ja leikkasin pensaita aika rajusti. Syksyn sato oli sitten todella kehno. Puolukoita on ja kerman, kinuskin ja rahkan kanssa ne maistuvat.

Suuntanaomavaraisuus-ryhmän bloggaajien tammikuun aiheena on omavaraisuus, mitä se itse kullekin merkitsee. Pieni metsä, lähes satavuotias hirsimökki ja sen pihapiiri rakennuksineen ovat minulle harrastus. Vanhastaan ympäristöön kuuluneiden omenapuiden, marjapensaiden ja raparperin lisäksi tuntuu, että pihapiirissä kuuluu olla myös muuta viljelyä. Ruuan suhteen olen kuitenkin osittain omavarainen vain lyhyen ajan. Mökin taakse pystytetty pienenpieni kasvihuone lisää tulevaisuudessa toivottavasti satoa. Perunoita riittää yleensä syksyisin pidempään. Koronan vuoksi en viime keväänä päässyt ostamaan kunnollisia siemenperunoita.  

Omavaraisuus merkitseekin minulle itse tekemistä, omin voimin pärjäämistä. Mökin rakennuksissa riittää kunnostamista, jota pystyn itse tekemään. Ensi kesän työlistalla on ainakin vierastalon parvekkeen oven ja ikkunasyvennusten maalaus.

Metsää yritän myös hoitaa itse, omien periaatteitteni mukaan, en aina metsähoidollisesti oikein. 

Käsityöihminen en ole, mutta muita löytyy suvusta. Käytössä ja varastossa on vielä äidinkin tekemiä sukkia. Parsia ja paikata osaan.

Varsinkin nyt korona-aikaan shoppailu on jäänyt vähiin. Yleensäkin, jos tarvitsen jotain, tutkin ensin varastoja ja mietin kierrätysmahdollisuuksia. Edellisten omistajien jäämistöstä löytyi hyasinteille kori. Puhdistin sen desinfioivalla pesuaineella. Hometta tai sen hajua en sisälle halua.

Lehtikuusipölkyistä, jotka sain, ja vanhasta keinussa tulee joskus penkki vaahteran alle. Ensin pölkyn on vaan kuorittava ja kolottavat ja keinun istuin kunnostettava.

Yritin olla omavarainen joulukukkien suhteen. Kaivoin maasta kielon juurakoita. Ensimmäisestä silmusta kasvoi vain lehti. Toiset otin tarpeeksi lämpimään liian myöhään, mutta uudeksi vuodeksi kielot  kukkivat. Aika kalpeita ne ovat, mutta en kyllä muista, koska aurinkoa olisi näkynyt. Nyt tiedän, että hyödyntäminen onnistuu. Harmittaa, kun laitoin kaikki edellisvuotisten hyasinttien sipulit maahan, niitäkin olisi voinut saada kukkimaan jouluksi.


Tässä linkit omavaraisryhmäläisten blogeihin. Ryhmää ideoivat ja kokoavat  Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.