Omasta metsästä olen poiminut myös marjoja ja sieniä. Mutta ne ovat myös muiden poimittavissa. Ja hienoa onkin, että mustikoita myös muut kävivät keräämässä. Marjoja ja mehuja on säilöttynä talveksi, hiukan myös hilloa. Mehu on tehty naapurin viinimarjoista. Hän ei ole näpertelijä niin kuin minä, viinimarjapensaita hänellä on parissa paikassa yhteensä noin 30. Jostain syystä ne ovat jääneet minun hoidettavikseni. Jokavuotinen elokuinen poiminta ja pensaissa kyykkiminen alkoi tympiä ja leikkasin pensaita aika rajusti. Syksyn sato oli sitten todella kehno. Puolukoita on ja kerman, kinuskin ja rahkan kanssa ne maistuvat.
Suuntanaomavaraisuus-ryhmän bloggaajien tammikuun aiheena on omavaraisuus, mitä se itse kullekin merkitsee. Pieni metsä, lähes satavuotias hirsimökki ja sen pihapiiri rakennuksineen ovat minulle harrastus. Vanhastaan ympäristöön kuuluneiden omenapuiden, marjapensaiden ja raparperin lisäksi tuntuu, että pihapiirissä kuuluu olla myös muuta viljelyä. Ruuan suhteen olen kuitenkin osittain omavarainen vain lyhyen ajan. Mökin taakse pystytetty pienenpieni kasvihuone lisää tulevaisuudessa toivottavasti satoa. Perunoita riittää yleensä syksyisin pidempään. Koronan vuoksi en viime keväänä päässyt ostamaan kunnollisia siemenperunoita.
Omavaraisuus merkitseekin minulle itse tekemistä, omin voimin pärjäämistä. Mökin rakennuksissa riittää kunnostamista, jota pystyn itse tekemään. Ensi kesän työlistalla on ainakin vierastalon parvekkeen oven ja ikkunasyvennusten maalaus.
Metsää yritän myös hoitaa itse, omien periaatteitteni mukaan, en aina metsähoidollisesti oikein.
Käsityöihminen en ole, mutta muita löytyy suvusta. Käytössä ja varastossa on vielä äidinkin tekemiä sukkia. Parsia ja paikata osaan.
Varsinkin nyt korona-aikaan shoppailu on jäänyt vähiin. Yleensäkin, jos tarvitsen jotain, tutkin ensin varastoja ja mietin kierrätysmahdollisuuksia. Edellisten omistajien jäämistöstä löytyi hyasinteille kori. Puhdistin sen desinfioivalla pesuaineella. Hometta tai sen hajua en sisälle halua.
Lehtikuusipölkyistä, jotka sain, ja vanhasta keinussa tulee joskus penkki vaahteran alle. Ensin pölkyn on vaan kuorittava ja kolottavat ja keinun istuin kunnostettava.
Yritin olla omavarainen joulukukkien suhteen. Kaivoin maasta kielon juurakoita. Ensimmäisestä silmusta kasvoi vain lehti. Toiset otin tarpeeksi lämpimään liian myöhään, mutta uudeksi vuodeksi kielot kukkivat. Aika kalpeita ne ovat, mutta en kyllä muista, koska aurinkoa olisi näkynyt. Nyt tiedän, että hyödyntäminen onnistuu. Harmittaa, kun laitoin kaikki edellisvuotisten hyasinttien sipulit maahan, niitäkin olisi voinut saada kukkimaan jouluksi.
Ihana tuo ajatus marjastajista ja korostaa juuri sitä, että se on sallittua. Me kerätään myös omasta metsästä paljon marjoja mutta kyllä sinne vielä jääkin. Onneksi siellä on muitakin keräämässä.
VastaaPoistaMetsän eläimillekin pitää jättää osansa. Olen joskus pohtinut, miten valtavan määrän karhu joutuu riipimään marjoja suuhunsa selvitäkseen koko talvesta.
PoistaKoivu tosiaan on kiva pilkkoa tuoreena, kuivana se osaa joskus olla aika kenkku halottava.
VastaaPoistaKlapikone on todella kätevä, isotkin pölkyt saa pilkottua. Nopeaa jos toinen nostelee ja toinen käyttää konetta. Eikä se maksa hirveitä summia.
PoistaIhana joulukukka :) pitää ensi jouluksi kokeilla, meimlä kun kasvaa kieloja pihassa paljon. Minulla kukki jouluna kuistilta sisälle tuodut pelargoniat.
VastaaPoistaKiitos. Sarin puutarhan blogista löysin yksinkertaisen ja helpon ohjeen. Minun pelargoniani sinnittelevät. Keväällä ne on leikattava.
PoistaVoi vain kuvitella mitä on 30 herukan kanssa kyykkiminen satoaikaan, kun meillä niitä on 3+3 ja selkä huutaa hoosiannaa jo niiden kanssa! Oletko ennen ostanut siemenperunat noutona? Meillä on käynyt hyvä tuuri siemenperunoiden kanssa, sillä yleensä ne on hankittu verkkokaupan kautta ja satoa on piisannut runsaasti :)
VastaaPoistaHyvää alkanutta vuotta sinne, ja onnistuneita satoja :)
Ostan siemenperunat yleensä torilta. Rautakaupassa myydään niitä säkeitäin, mikä on aivan liikaa kun säilytyspaikkaa ei ole. Hyvää tätä vuotta myös teille.
PoistaMieltä lämmitti, kun toivotit marjastajat tervetulleiksi metsääsi.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Aion itsekin kokeilla kukkien hyötämistä.
Tuoreiden koivujen pilkkominen on hauskaa hyötyliikuntaa.
Mukavaa jatkoa alkaneelle vuodelle!
Mieltä lämmitti, kun toivotit marjastajat tervetulleiksi metsääsi.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Aion itsekin kokeilla kukkien hyötämistä.
Tuoreiden koivujen pilkkominen on hauskaa hyötyliikuntaa.
Mukavaa jatkoa alkaneelle vuodelle!
Yhtenä kesänä olin huolestua, kun näin iäkkäämmän pariskunnan menevän metsään. Oli n 30 astetta lämmintä ja aina vaan heidän autonsa oli pysäköitynä tien varteen. Seuraavana päivänä se oli sentään poissa.Metsässä liikkuminen vaatii taitoa, mutta tuo iloa. Hyvää jatkoa vuodelle 2021.
PoistaMarjat metsissä on yhteisiä ja niitä kyllä riittää kaikille!
VastaaPoistaMinulla on myös kieloja pihassa ja monena vuonna on pitänyt kaivella juuria kellariin. Aina se vain jää!
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että omatoimisuus ja itse tekeminen kuuluu olennaisena osana omavaraisempaan elämään!
Sarin puutarha-blogista löytyy ohjeita myös hyasintin hyödyntämiseen. Uusien asioiden opettelu tuottaa iloa - varsinkin jos onnistuu.
VastaaPoistaKielot näyttävät olleen tämän vuoden joulu-uutuus. Eräässä BBC:n dokumentissa Victorian garden niitä oli myös: kuuluivat kartanon joulusomistuksiin. Pitänee ottaa ensi vuonna itsellenikin kokeiluun
VastaaPoistaOlen joskus ostanut joulukieloja Stockalta. Ne olivat muistaakseni sveitsiläisiä. Mökkini ei ole kartano, mutta kotimaiset kielot sopivat siihenkin.
Poista