lauantai 29. heinäkuuta 2023

Kesän kukkia

 Syksyllä kylvetyt kesäkukat kukkivat nyt kasvilavassa porkkanoiden seassa ja viereisellä uudella kasvimaalla herneiden seurana. Ensimmäiset unikot olivat ihmeellisiä tupsuja, mutta nyt kukassa on oikeita punaisia lajeja.


Päivittäin avautuu uusia lajeja. Paljon unikkoja ei ole verrattuna pienten taimien määrään. Niiden kouliminen syömäpuikkojen avulla oli tuskallisen hidasta. Jatkossa kylvän siemenet syksyllä suoraan maahan, en astioihin niin kuin viimeksi.


Viime vuoden unikoista oli tipahtanut siemeniä ja löytyi yksi keltainenkin kukka.

Ruiskaunokkeja ja kehäkukkia löytyy myös väri-iloa täydentämään.

Unikoiden kukat kestävät vain hetken, tarhaneilikat hehkuvat pitkään.

perjantai 21. heinäkuuta 2023

Palkinto työnteosta

Nyt on aika nauttia työn tuloksista. Kurkun oli aika päästä paahtoleivän ja juuston päälle. Pitkiä kurkkuja ei montaa tule, sillä tein virheen kun sijoitin kurkun taimen tomaattien väliin. Siellä se jäi varjoon. Tomaatteja sen sijaan tulee runsaasti. Kirsikkatomaatteja on kypsynyt jo kauan, mutta nyt isotkin yksilöt kypsyvät.


Ei viljelmille kasvatussäkeissä muuta tarvitse tehdä kuin kantaa niille vettä. Lannoite on valmiina säkeissä. Mutta muualla kasvavat avomaankurkut olisivat tarvinneet enemmän lannoitetta. Niiden kasvuunlähtökin oli vaikeaa, hain lisää taimia eikä kaikille sitten ollut riittävästi tilaa. Kasvatin kahta kurkkua ruukuissa, mutta jouduin etsimään niille paikat kasvilavasta. Vettä olen kantanut, mutta en tarpeeksi. Kun välillä oli sateinen jakso, näki sen jälkeen, miten kaikki kasvu sai vedestä vauhtia.

Raivasin hiukan lisää kasvimaata. Ystävä ehdotti, että kaivaisin esiin paljasta kalliota, jota nyt on näkyvissä kasvihuoneen vieressä. Kallion päällä onkin multaa niin runsaasti, että paljaan kallion sijaan tuli lisäkasvimaa. Istutin siihen herneitä ja kukkia. Herneille väänsin pajuista tukia. Ne lähtivät reippaaseen kasvuun. Onneksi myös herneet kasvoivat. Sitä, herkkuani kasvaa useissa paikoissa.

Mansikoitakin kypsyy pikkuhiljaa. Ei säilöttäviksi, vaan syötäviksi. Kasvilavassa olevia mansikoita rastaat eivät vielä ole huomanneet. Pienellä.mansikkamaalla verkko oli siirtynyt pois marjojen päältä ja heti ensimmäisestä kypsyneestä mansikasta oli puolet nokkaistu pois.

Tein tutkimusmatkan naapurin mailla olevalle perunamaalle. Kuivaa sielläkin on, mutta löytyi silti jo syötävää.

En ole turhaan tehnyt työtä, on hienoa kun voi syödä itse tuotettua ruokaa, vaikka omavaraisuuteni ei kovin suurta olekaan.

perjantai 14. heinäkuuta 2023

Luonnon antimia

Ahomansikat ja mustikat ovat kypsyneet nopeasti.


Pihan mansikat maistuvat makeammalta kuin metsän, mutta samaa lajia ne ovat.

Avohakkuualueella mansikoita on runsaasti. Se on vadelman kanssa ensimmäisiä kasveja, jotka valtaavat paljastuneen alueen. Myöhemmin isommat kasvit, maitohorsmat, vadelmat ja ruohot varjostavat niin, että.mansikat häviävät. Metsäretkellä minulla ei ollut astiaa mukana. Keräsin mansikoita heinään niin kuin joskus lapsena tehtiin.

Halla ei ole tuhonnut mustikkasatoa. Marjoja löytyi runsaasti ainakin mökin viereisestä metsästä. Sain kipponi nopeasti täyteen, vaikka katsoinkin tarkkaan  mihin käteni tai jalkani laitoin. Kesäkuussa näin viereisellä tiellä kyyn loikoilemassa. Olisi pitänyt varoa muutakin, sillä seuraavana päivänä löytyi kesän ensimmäinen ihoon takertunut punkki.


Aamuisen jogurtin päälle on jo luonnon antimia.

Sateiden jälkeen ensimmäiset  kanttarellitkin ilmestyivät pihalle. Ne on nyt poimittu, paistettu ja syöty.

Tein vielä kimpun luonnosta löytyvistä kukista. Tai ei mesiangervoa, maitohorsmaa tai huopaohdaketta taideta kukkisi luokitella.

perjantai 7. heinäkuuta 2023

Aitan ikkuna

Sade hoitelee jatkuvasti kastelun muualla kuin kasvihuoneessa ja sisällä ja aikaa jää muuhunkin. Aloitin taas ikkunoiden kunnostuksen. Sitä ja maalaamista on kuulunut joka kesään. Mummun aitan ikkunan sisäpuitteet olivat maalaamatonta ja höyläämätöntä puuta. Maalasin ne ja ikkunan pokat, ravistelin roskat verhosta ja toin maljakoihin tuoksuvadelman kukkia. En ryhtynyt irrottamaan ikkunaa kun pelkäsin, että rikkoisin lasin. Ikkuna oli kiinnitetty tiukasti rautanauloilla. Se on ollut jossain muualla, siinä on hakoja, vaikkei sitä täällä voikaan avata.


Ulkopuolelta ikkuna oli huonossa kunnossa, maalit ja kitit olivat irtoamassa. 


Elvyttelin vanhaa ikkunakittiä ja kittasin sillä ikkunan uudelleen. Rapsuttelin vanhaa maalia pois. Metalliosista poistin hiomalla ruostetta. Ruosteenestomaalia niihin ja pohjamaalia puuosiin. Poistin ruostetta myös puitteiden naulankannoista. Lopulta pääsin maalaamaan. Uskolliset ystävät hyttyset seuranani.



Aitan toisen, hirsisen pään päädyssä on myös ikkuna. Se on sisältä kohtuullisessa kunnossa. Ulkopuolelta se pitäisi korjata, mutta sen edessä on vanha juhannusruusu, jota on halua vahingoittaa enkä myöskään halua saada siitä piikkejä.


On varmaankin irrotettava ikkuna, mutta sen projektin aika on myöhemmin.