maanantai 27. kesäkuuta 2016

kesäkuussa kukkii kauniita luonnonkasveja

kesäkuun kauniit luonnonkukat
Kesäkuussa kukkii moni lempikasveistani. Vanamoa tontillani on vain yksi pieni yksilö saunan takana. Yritän suojella sitä, mutta ei se vaan lähde leviämään. Mieleeni tulee aina "tuoksu vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen" eli Eino Leinon Nocturne. Sekä tuoksua että valokuvaamista varten pitää kumartua syvälle maahan.

vanamo kukkii kesäkuussa

Vanamo (Linnea Borealis) oli Carl von Linnenkin lempikasvi ja sai nimensä hänen mukaansa. Vaikka onkin hento, on se varpukasvi.

Isotalvikkeja on tontilla enemmän, isompi kasvusto rannalla ja muutama alkava kasvusto ylhäällä kuusien juurella. Erityisesti pidän myös sen lehtiruusukkeista, jotka talvehtivat vihreinä.

isotalvikki ja sen lehtiruusukkeet

Isotalvikki (Pyrola rotundifolia)

Aivan mökkini lähellä, tien penkassa kasvaa valkolehdokkeja, rauhoitettuja kämmekkäkasveja eli kotimaisia orkideoja. Eräänä syksynä tien penkka oli niiton yhteydessä lanattu mullokselle. Lähettelin kiukkusia sähköposteja viranomaisille. Varsinkin harmitti kun lähistöllä oli ilmeisen tarkoituksella jätetty tienvarren kurttulehtiruusuja niittämättä. Seuraavana kesänä lähetin mulloksesta ottamani valokuvan viranomaisille muistutuksella, että älkää enää tehkö tätä. Valkolehdokkia olisi vaikea siirtää, vaikkei se olisikaan rauhoitettu, sillä se vaatii jonkin sienilajin rihmastoa kasvupaikallaan. Valkolehdokki tuoksuu vain yöisin, sillä sitä pölyttävät yöperhoset. Päiväsaikaan sen ei kannata haaskata tuoksua.

valkolehdokki, kotimainen orkides

valkolehdokki, kämmekkäkasvi

Valkolehdokki (Plantanthera bifolia).

Valkolehdokkiin kuten myös toiseen kämmekkäkasviin, maariankämmekkään liitty paljon uskonnollisia legendoja. Toisen kukka on Kristuksen käsi, toisen juurimukula muistuttaa rukoukseen liitettyjä käsiä. Nimi on siksi tullut neitsyt Maarian mukaan.

 Maariankämmekät kuvasin toisella mökillä, jossa niitä on runsaasti.

maariankämmekkä

maariankämmekkä

Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata)

torstai 23. kesäkuuta 2016

Emännänkaappi valmistui juhannukseksi

emännänkaappi valmistui, oviin ruusukoristeet
Hain taidetarvikeliikkeestä öljyvärejä ja uuden siveltimen ja parina kesäyönä tein kaapin oviin ruusuja. Renessanssivihreää ja karmiininpunaista. Näin syksyllä aloittamani emännänkaapin kunnostus on valmis. Käsityksen siitä, mistä kunnostus lähti liikkeelle, saa täältä harrastuksia.

Emännänkaappi valmistui, ovissa ruusut.






näkymä tuvasta, emännänkaappi, äidin kapiokirstu ja keinutuoli


renessanssivihreä ja karmiininpunainen

Leikkasin juhannusruususta kuolleita oksia, mutta se piti lopettaa, etten häiritsisi pensaaseen tehdyn pesän nälkäisä linnunpoikasia.

lapsuudemkodin perintömaljakko emännänkaapin tasolla

Maljakko on peräisin lapsuudenkodistani.

Yli 80-vuotias mies, jolta kaapin ostin, oli tyytyväinen nähdessään kuvan lopputuloksesta. Kaappi on hänen lapsuudenkodistaa Loviisasta. Se on paikallisen puusepän tekemä ja sen paikka on ollut saunakamarissa. Vielä olisi kuulemma isompi kaappi, joka on ollut heillä tuvassa, mutta ihan pian en ryhdy kaapin kunnostamiseen.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kasvihuoneessa tapahtuu

Kasvihuoneessa tapahtuu Pikkuinen kasvihuoneeni ei sijaitse valaistuksen suhteen hyvällä paikalla, mutta se antaa mieltä tasanteelle, josta piti tulla, mutta ei koskaan tullut parkkipaikkaa. Siinä minulla on paikka, jossa voin sateella istua ja katsella ympäristöä.


Kekkilän Vihervaja

Olen maanviljelijän tytär ja ensimmäisen rahapalkkani olen ansainnut perunannostolla. Se oli seteliraha, jonka setäni työnsi pusakkani taskuun avustuksesta tai lähinnä kai mukanaolosta  perunannostossa. Montako markkaa se oli, sitä en muista. Mutta perunankasvattajaksi minusta ei ole. Varhaisperunat ovat Clas Ohlsonin ihmemullassa venähtäneet pituutta hurjasti. Mutta tuskin saadaan omia perunoita juhannuspöytään. Lämpimänä päivänä perunanvarret olivat kaatuneet torilta ostetun tomaatin päälle.

                             

Melkein kaikki pelargoniat olen jo siirtänyt kasvihuoneeseen. Ne ovat varmoja kasvatettavia. Lisäksi siellä on lahjaksi saadut pikkuiset tomaatintaimet, joista ei tiedä, ehtiikö niistä tulla satoa. Yksi avomaankurkun taimi sekä herneitä, jotka alkavat kukkia.








                          Kekkilän vihervaja

torstai 16. kesäkuuta 2016

Ruusut kukkivat

Punaisen mökkini pihalla on tietenkin juhannusruusu (Rosa spinosissima). Sitä oli pihalla jo kun mökin hankin ja se saa levitä mielensä mukaan. Tosin kulku rantaan on hankaloitunut kun ruusu kasvaa polun yli.





Tien varressa kukkii luonnonvarainen metsäruusu, jonka olen siihen siirtänyt. 


Tien varteen siirsin myös kurttulehtiruusua (Rosa rugosa). Ajattelin, että jospa edes sen saisin kasvamaan kuivassa paikassa koivujen alla. Joka vuosi katselen sitä ja ajattelen, että kaipa se pitäisi hävittää, mutta aina vaan annan sen kasvaa.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kitkeminen on joskus palkitsevaa

Kesämyrskyn ja maalausurakan jälkeen oli taas aika jatkaa taistelua voikukkia ja koiran- ja vuohenputkia vastaan. Palkitsin itseni työn jälkeen kukkakimpulla.


Kimpussa niittyleinikkiä (Ranunculus acris), rönsyleinikkiä (Ranunculus repens) ja poimulehteä (Alchemilla vulgaris).


Joskus vahingossa maasta nyhtäisee myös sellaisia kasveija, joita ei ollut tarkoitus poistaa.




perjantai 10. kesäkuuta 2016

Emännänkaappi sai maalia pintaansa, mutta valmis se ei ole

Ensimmäinen, vaalean keltainen väri oli virheinvestointi. Maalasin laatikot loisteputkin valaistussa tilassa ja ne näyttivät ihan hyviltä. Kun vein ne mökin sinisävyiseen ympäristöön, väri näytti melkein vaaleanoranssilta. Uudelleen maalikauppaan, hiomista ja kittaamista ja maalaamista. Tämän värin nimi on kalkki. Muualla se näyttää harmahtavalta, mökissäni lämpimältä vaalealta.

Kokonaan vaalea kaappi näytti tylsältä. Muistin, että minulla oli vanhaa ruskeaa maalia, jolla olin maalannut leivinuunin alaosan tummanvihreän maalin peittoon. Nuppien on tarkoitus näyttää sltä, 
kuin ne olisivat maalaamatonta puuta.


En ole tyytyväinen maalaustulokseen. Se olisi ollut parempi, jos olisin irrottanut kaapin ovat ja saanut nupit irti. Mutta pitäähän käsityön jälki näkyä ja se, että kyseessä on puu eikä laminaatti.


Mutta ovien kukkakoristemaalaukset vielä puutuvat. Tein jo yhdet versiot yläkaappeihin. Onneksi tein ne temperaväreillä. Olin ottanut liian kirkkaita värejä mukaan eikä tulos muutenkaan ollut hyvä. Onneksi ne - kolmen tunnin työn tulos - oli helppo poistaa. Nyt pitää löytää uudet värit ja ehkä uusi mallikin. 

Olisihan vieressä esimerkkinä äidin kapioarkku, mutta sen tasoiseen taiteeseen en pysty. Tuvan verhoissa on jugentyylisiä yksinkertaisia ruusuja ja ne voisivat olla lähtökohta kaappien kuvioille.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Pihalla kukkii metsäkurjenpolvi

pihalla kukkii metsäkurjenpolvi Piha on nyt violetin sävyinen kun metsäkurjenpolvet täytävät sen. Joukossa hiukan leinikkien keltaista. Voikukat ja koiranputket on nypitty pois. Tänä vuonna kurjenpolvet ovat todella komeita.
                  
                         

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) on metsäkasvi, mutta se viihtyy myös kuivalla ja aurinkoisella pihallani.

                      

Värejä täydentää pihakiven kyljessä kukkiva iiris. Tarkempaa lajia en tiedä. Näitä oli pihassa jo kun mökin ostin ja olen saanut niitä lisää. Sitkeitä kasveja, joiden paksu juuri on aivan maan pinnassa.

                    

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Jugendpottakaappi

jugenspottakaappi Kevään viimeinen hankinta kaupunginosan nettikippikseltä. Tamminen jugendpottakaappi marmorikannella. Ajattelin, että kaappi sopisi keinutuolin kaveriksi. Kun sekin on tummempaa puuta.  Kaappi on kyllä sekä keinutuolia että mökkiä vanhempi, ehkä 20- tai 30-luvulta. Innostusta lisäsi se, että kaapin noutopaikka oli kulman takana kotoani. Sen verran olin viisastunut, että kysyin, painaako kaappi paljon. Myyjä sanoi, ettei kaappi paljoa paina, mutta marmorikansi kylläkin. Sitä hän ei kertonut, että kaappi piti noutaa neljännestä kerroksesta talosta, jossa ei ole hissiä. Ja marmorikansi, joka on halki, painoi aivan mielettömästi.

Kun olin saanut kaapin maalle, huomasin sitä puhdistaessani siinä olevan pieniä reikiä. Siis joku puunsyöjäötökkä on joskus jyllännyt siinä. Vaikka purua ei näkynytkään, suikutin kaapin ensin Raidilla. Sitten laitoin saunan lämpiämään ja kannon kaapin lauteille. Marmorikantta ei onneksi tarvinnut raahata saunaan. Kolmas tapa tappaa ötököitä olisi pakkanen ja sen sähköyhtiö sähkökatkoille varmaankin taas järjestää talvella.



Kannu kaapin päällä on Arabian vakiomallia, jossa on käytetty erilaisia kuvioita. Tämä kannu ei ole virheetön. Vein tuulimyllykannun parilla kympillä melkein väkisin turkulaisesta antiikkikaupasta, jossa se oli esimerkkinä siitä, millaisia ehjiä astioita myyntiin voisi tuoda.

Marmorikannen halkeaman peittona tyyliin sopiva liina.